torstai 20. elokuun 2020

Arjessa koko perheen yhteinen aika korostuu – meidän perheen vinkit herkulliseen leffailtaan

0

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

 

MOIKKAMOI TORSTAI-ILTAPÄIVÄÄN!

Oletteko koskaan rikkoneet tieten tahtoen arki-iltojen pyhää kaavaa? 🙂 Se tekee muuten välillä ihan hyvää, kannattaa kokeilla. Sen sijaan, että töiden jälkeen istuttaisiin koko perhe ruokapöydän ääreen makaronilaatikkoa syömään, voitaisiin aina silloin tällöin virittää olkkarin telkkariin puhelimen kautta Viaplay ja katsoa koko perheelle sopivaa leffaa. Hoitaa iltaruokailut siinä samalla hieman erilaisin herkkueväin.

Koulu- ja työarkea on meillä nyt opeteltu reilu viikko. Tai no, opeteltu on väärä sana. Muisteltu sitä, että mitenkäs tämä arki nyt parhaiten tästä soljuukaan eteenpäin. Kieltämättä itse olen vähän haikaillut myös yhteisen perheajan perään. Kesällä olimme melko tiiviisti yhdessä (kiitos saaressa sijaitsevan mökin, josta lapset eivät tuosta vaan singahdakaan kavereiden kanssa ;)) ja nyt yhtäkkiä oma työpäivä venyy ja lasten illat täyttyvät luonnollisesti ajanvietosta ystävien kanssa. Eräänä ihan tavallisena tiistai-iltana päätin yllättää perheen töiden jälkeen ex tempore -leffaillalla. Yllätys oli mieluisa ihan jokaiselle! Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa työssä Viaplayn kanssa.

Päätimme, että jatkossakin kerran kuussa kalenteriin laitetaan perheen yhteinen leffailta. Keskelle arkea. Sohvapötkötetään joko olkkarissa tai alakerrassa ja kuitataan arkiruoka siinä samalla syöden. Tämän kertaista leffailtaa varten saimme herkullisen Hetki-tuotepaketin, johon valitsin kaksi kana-caesarsalaattia perhekoon pakkauksessa, mozzarella- ja metwurstirieskoja, ananas-meloni-rypäle -naposteluhedelmiä ja suloisen tulista chilipaprikasalsaa, joka menee esimerkiksi niin nachojen kuin hamppareidenkin kanssa. Kannattaa muuten tsekata uusin IG-kuvani, sillä sen yhteydessä on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa itselleen samanlaisen Hetki-herkkuevässetin leffailtaa varten!

Ei siitä ole kauaakaan aikaa, kun meidän ”leffaillat” vietettiin Palomies Samia katsellen (josta ilmestyi muuten kaksi leffaa Viaplayssa 15.8.). Nyt kun tytöt ovat jo 13- ja 15-vuotiaita on leffailtojenkin suhteen auennut täysin uusi maailma. Tytöt ovat jo siinä iässä, että englanninkielisten leffojen katselua voisi kokeilla ilman tekstityksiäkin. Me miehen kanssa joskus teemme niin, ihan vain pitääksemme yllä kielitaitoa. Ei sitä edes huomaa kaipaavansa tekstityksiä.


Meidän perheen leffailtoja varten syksyn varalle olemme tallentaneet omiin suosikkeihin muun muassa seuraavia elokuvia:

Downton Abbey (Viaplayssa 28.8. alkaen)
”Downton Abbey muuttuu loisteliaaksi valkokangaselämykseksi, kun Crawleyn perhe ja heidän palveluskuntansa valmistautuvat elämänsä tärkeimpään hetkeen.”

Lumottu Lelukauppa
Tämä ollaan joskus aikoja sitten lasten kanssa katsottu, mutta pitää katsoa uudelleen. Leffa, joka menee koko perheelle.

Charlien enkelit ja Charlien enkelit: Kurvit suoriksi
Toimintapläjäysleffat iskevät myös meidän tyttöihin, kuten heidän vanhempiinsa. Huomaan, että mies joutuu meidän naisvaltaisessa perheessä hieman taipumaan meidän leffamakuihin.

Cocktail
No words needed. Pitäähän tyttöjen nyt Cocktail nähdä. Olen yrittänyt heille höpöttää Tom Cruisesta, Brad Pittistä ja muista ikisuosikeistani, mutta eivät kuulemma ole koskaan kuulleetkaan. Nyt kuulevat, ainakin Tom Cruisesta.

Harry Potter -leffat
Mun täytyy tunnustaa, että en ole nähnyt ainuttakaan Harry Potter -leffaa, saatikka lukenut ainuttakaan Harry Potter -kirjaa. Viaplayn Harry Pottereissa riittää katsottavaa syksyn pimeille illoille.

Valley Girl
Koska nyt ei pääse Los Angelesiin matkustamaan, tuodaan Los Angeles meidän olkkariin. Musikaali ja uudelleenfilmatisointi vuoden 1983 teinielokuvasta.

Aloitettiin syksyn leffaputki Cocktailista. Myönnän, leffavalinnan tein minä muilta kysymättä. Seuraavilla kerroilla on sitten muiden vuoro valita leffa. Viaplayn tarjonnasta löytyy leffojen lisäksi meidän teineille myös monta sarjaa, jota katsoa. Vampyyrin Päiväkirjojen lisäksi tallensin tyttöjen profiileihin suosikeiksi seuraavia sarjoja: Light as a Feather, Good Trouble ja Dawson’s Creek. Jälkimmäisessä mulla on hieman oma lehmä ojassa, sillä mä rrrrrakastin itse Dawson’s Creekiä aikoinaan. Ehkä aloitan katsomaan sen tyttöjen kanssa uudelleen.

Koko perheen leffojen ja sarjojen lisäksi ajattelin vielä vinkata mun ja miehen sarjasuosikkeja syksyn varalle. Sellaisia, joita saa ahmia luvan kanssa vielä yhden jakson. Miehen kanssa ollaan ahmittu yleensä mieluummin sarjoja kuin leffoja ja Viaplaysta löytyy meille vielä yllin kyllin katsottavaa. Kesäkuun lopussa Viaplay ja Elisa Viihde Aitio yhdistyivät, joten sen myötä leffa- ja sarjavalikoima laajeni hurjan paljon. Kuten olen tämän Viaplay Ambassador -kauteni aikana kertonut, niin me tykätään katsoa pääosin rikossarjoja miehen kanssa. Nordic noir ja amerikkalaiset rikossarjat iskee ihan täysillä.

Ollaan totuttu Blacklistin myötä siihen, että sarja vaan jatkuu ja jatkuu kaudesta toiseen. Sen takia pyritään etsimään sarjoja, joista on tehty monta kautta, mutta toki löydetty myös helmiä, joissa on ollut toistaiseksi vain saatavilla yksi kausi, kuten Cold Courage, Koneisto ja Wisting. Ilahduttu iloisesti, aina kun ollaan huomattu toisen kauden ilmestyvän johonkin lempparisarjaan. Tällaisia sarjoja ovat olleet esimerkiksi Advokaten, Absentia ja RIG 45.

Tällä hetkellä ahmitaan miehen kanssa Ray Donovania, mutta sen ja Blacklistin lisäksi ollaan ahmittu mm. Boschin, Blindspotin ja Chicago P.D.:n kaikki kaudet. Ray Donovanin jälkeen listalla on The Americans, jota joskus alettiin katsomaan, mutta katselu jäi jostain syystä kiireen jalkoihin. Elokuussa Viaplayn tarjontaan tulee myös sarja, jonka ajattelimme katsoa, nimittäin Viaplay Original -sarja Partisan. Näin ennakkoon pari ekaa jaksoa ja voi pojat, vaikuttaa erinomaiselta!

Joten ei muuta kuin tervetuloa vaan arki ja sateiset alkusyksyn illat, kun saa hyvillä mielin kaivautua sohvan nurkkaan. Ei kuulkaa ainakaan katseleminen lopu kesken. Se on sitten toinen asia, miten jaksaa valvoa iltaisin työpäivien jälkeen. Nyt on ollut havaittavissa se joka arkea värittävä tunnuspiirre, että tuppaan nukahtamaan jo alkutekstien aikaan. Pitänee ajoittaa sarjamaratonit aiempaan kellon aikaan. Mikä on sun suosikkileffasi tai -sarjasi Viaplayn valikoimista syksyn sohvamöllöttelyihin? 🙂

IHANAA TORSTAITA!

PS. muistakaahan muuten käydä Instagramissa (atmarias) osallistumassa huikeaan arvontaan,  jossa yksi teistä voittaa samanlaisen Hetki-herkkueväspaketin (arvo 45 euroa), alkusyksyn leffailtoihin kuin mikä meillä oli!


keskiviikko 22. heinäkuun 2020

Muutama ajatus hääpäivään

12

MOIMOI IHANAT!

Lomalla ihan pelkkä oleminen ja lötväily on parasta, mutta hitsivie, että tuollaiset pienet retkipäivätkin tuovat lomaan ryhtiä. Eilinen Rauma-Naantali-Turku -reissu oli ikimuistoinen. Vanhaan Raumaan ajaessamme vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamukahvitteluiden jälkeen onneksi sade taukosi hetkeksi ja päästiin kävelemään kauniita katuja pitkin. Pian kuitenkin alkoi satamaan uudelleen, joten yhteistuumin päätimme suunnata suunniteltua aiemmin Naantaliin. Jossa muuten paistaa aina. Ainakin aina, kun itse olen siellä ollut 🙂 Postauksen kuvat road tripiltämme, mutta aiheena tänään parisuhde.

Meillä on tänään 14. hääpäivä ja yhtään päivää tai hetkeä en vaihtaisi pois ♥ Mä olen viime aikoina miettinyt sitä, kun joka paikassa toitotetaan, että riidat kuuluvat parisuhteeseen. Ihan kuin parisuhteessa pitäisi räiskyä (negatiivisessa mielessä), jotta se olisi normaali ja normien mukaan kestävä. Lähinnä olen miettinyt siltä kantilta, että ihanko oikeasti meidän parisuhde on epänormaali, kun ei riidellä. Toisaalta olen miettinyt siltä kantiltakin asiaa, että annammeko lapsille vääränlaisen kuvan parisuhteesta. Meillä ei huudeta, ei pidetä mykkäkoulua, ei paiskota ovia.

Meidän lapset eivät ole ikinä kuulleet äidin ja isän esimerkiksi huutavan toisilleen. Ja veikkaan, että on yhden käden sormin laskettaessa tiuskaisutkin näin 14 vuoden ajalta. Tuleeko karu maailma yllättämään lapset epämieluisalla tavalla joskus tulevaisuudessa, jos sellaiseen normaalitilanteeseen omassa parisuhteessaan joutuvat, että ääntä korotetaan? Toisaalta, enpä muista itsekään kuulleeni koskaan omien vanhempien huutavan toisilleen.

Ja se, että miksi riidaton parisuhde leimataan epänormaaliksi? Tuo sanonta tuntuu mun mielestä ehkä vähän pahaltakin, sillä meidän molempien mielestä eletään unelmaparisuhteessa, joka on meidän standardien mukaan hyvinkin normaali 😀  Mä en edelleenkään ole keksinyt näiden 14 aviovuoden aikana mistä me voitaisiin riidellä. Mistä te riitelette? Kyse ei ole siitä, että välteltäisi riitoja vaan siitä, että niitä riitoja ei vain ole. Elämä on silti ihanan räiskyvää, eikä todellakaan tasaisen tappavan tylsää.

Mitä olen lehdistä lukenut, niin aika usein se on joko rahan- tai ajankäyttö, mistä pariskunnat riitelevät. On meilläkin ollut aikoja (ja on välillä edelleen), että penniä venytetään, mutta kumpikin tietää pelisäännöt noina aikoina. Eikä silloin mennä hassaamaan rahaa mihinkään turhaan. Ajankäytöstä voisi kuvitella tulevan riitoja, jos en esimerkiksi antaisi miehen golfata. Mutta mun puolesta toinen saa golfata niin paljon kuin haluaa. Se ei ole multa pois, vaan päinvastoin – kuin rahaa laittaisi yhteiselle hyvinvoinnin pankkitilille. Toinen asia tietty olisi, jos roikkuisi baarissa joka viikonloppu poikain kanssa. Mutta illanviettoihinkin saan toisen väen väkisin patistaa 🙂

No mitäs sitten ne kuuluista sukat lattialla, jotka aiheuttavat riitaa? Ei kuulkaa sellaisista kannata riidellä. Tai toisaalta, jos niistä on energiaa riidellä, niin ehkä elämässä kuitenkin on sitten kaikki hyvin niin kovin pienien ongelmien kanssa. Toisaalta, elämässä on oikeasti niin paljon isompiakin murheita meillä ihan jokaisella jossain vaiheessa elämää, että antaa niiden sukkien olla (sitäpaitsi meidän perheessä se olen minä, jolle kenties voisi huomauttaa noista sukista).

Joten hei, mä suljen silmäni kaikilta ”Parisuhde on epänormaali, jos ei siinä riidellä.” tai ”Rakkauden liiallinen todistelu on kulissia.” väittämiltä. Ja jatkan samaan malliin kuin tähänkin asti. Sanon julkisestikin, että rakastan enkä epäile sitä näyttää. En kehittele aiheita nalkuttaa tai paiskoa ovia, sillä jokainen parisuhde on omanlaisensa. Kyllä sitä vaan on loppujen lopulta niin onnellinen, että on löytänyt rinnalleen ihmisen, kenen kanssa on niin helppo olla ♥

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


lauantai 18. heinäkuun 2020

Sä olet maailman paras äiti just tuollaisena ♥

4

MOIKKISTA IHANAT

siellä ruudun toisella puolella! Niin vain kävi, että eiliselle suunnittelemani perjantaimyyssipostaus jäi toteuttamatta. Instagramissa kerroinkin, että meille tuli suunnitelmiin pieni muutos ja myyssiaikaan oltiin vielä kaupungissa. Mutta hei, ehtiihän sitä – kesää on vielä jäljellä 🙂

Menneellä viikolla olen miettinyt äitiyttä (taas) ja sitä, miten harmillista se on, että joillain äideillä on hirveä tarve arvostella muiden äitiyttä. Ihanan Kertun stooreja kuunnellessani mietin, että miksi ihmiset puuttuvat toisten tapaan elää. Niin kuin Kerttu fiksusti sanoi, että jos ei tapa tehdä asioita riko lakeja tai moraalikäsityksiä, niin miksi ihmeessä pitää alkaa nillittämään? Mä ymmärrän täysin, että puututaan muiden ihmisten elämään silloin kun esimerkiksi huomataan lasten olevan tuuliajolla aikuisten käytöksen takia. Silloin pitääkin puuttua, ehdottomasti. Mutta ei silloin, kun kukin meistä äideistä tekee kaikkensa lapsiensa eteen ja lapset huokuvat hyvää oloa ja elämäniloa.

Itsekin sain kommentin, että eikö blogin kirjoittaminen tai ylipäätään somettaminen ole perheen yhteisestä ajasta pois. Ei se ole. Meidän lapset eivät kärsi siitä, että äiti tekee töitä. Lomallakin. Päätyöhöni olen sitoutunut yrittäjänä ja se nyt vain on niin, että kun on yrittäjä, niin lomallakin tulee tehtyä töitä. Enkä pidä sitä lainkaan pahana. Blogiakaan en koe tarpeelliseksi jättää loman ajaksi tauolle. Mulle blogin kirjoittaminen on rakas ajanviete, joka ei vie aikaa pois perheeltä. Myöskään esimerkiksi IG storin 15 sekunnin videonpätkät eivät kaada perheen lomasuunnitelmia tai jätä lapsia tuuliajolle.

Viikolla oltiin koko perheen kanssa kaupungilla syömässä. Istuttiin hyvä tovi ravintolassa ja juteltiin paljon. Miehen kanssa nukkumaan mennessämme vielä puheltiin, kuinka sairaan siistiä on nykyään viettää aikaa noiden meidän tyttöjen kanssa. Sitä se on ollut aina, mutta lasten kasvaessa perheen dynamiikka tottakai muuttuu. Ollaan oltu aina tosi läheisiä, mutta vuosien saatossa hitsauduttu täysin yhteen. 13- ja 15-vuotiaiden kanssa kun voi oikeasti keskustella ihan mistä vain. Ensisijaisesti ollaan vanhempia, äiti ja iskä, mutta mitä enemmän tytöille tulee ikää, niin sitä enemmän meidän suhteeseen tulee myös kaverillisia piirteitä. Ja tiedän, että saattaa olla asioita, joista vanhempien kanssa ei jutella. Mutta sekin on sitä elämää. Itse ollaan eletty sama elämänvaihe.

Tänään aamupalapöydässä juteltiin siitä, miten kesälomat ovat muuttuneet ajan saatossa. Miten silloin lasten ollessa pieniä sitä tuli koluttua kaikki Muumimaailmasta Puuhamaahan, Särkänniemestä Linnanmäkeen. Miten kesälomille oli pakko keksiä jotain menoa, koska tuntui, että kotona ei varsinkaan sadepäivinä saatu aikaa kulumaan. Nykyään koko perhe on ollut vähän sitä mieltä, että mitä sitä nyt turhaa minnekään pois kotoota tai mökiltä lähteä. Viihdytään tosi hyvin nelistään näissäkin nurkissa.

Rakastetaan tehdä ruokaa ja istua pöydän ääreen syömään. Ja kyllä, kuvissa saattaa vilahtaa Paula-suklaavanukkaat. Meidän lapset saavat näin kesälomalla (ja muutenkin) syödä silloin tällöin vanukkaat aamuleivän jälkeen.

Siitäkin huolimatta, että emme kaipaa kesälomaan vaihtelua, pyörähdämme ensi viikolla Turku-Naantali-Rauma -akselilla meidän pienten reissunaisten kanssa. Seuraavalle viikolle on luvassa Hangoilua ”nais”porukalla. Sitten alkaakin laskeutuminen arkeen. Ihanaa! 🙂

Hupsis, lähti vähän taas laukalle jutustelut. Mutta lyhyestä virsi kaunis: Sä olet maailman paras äiti just tuollaisena ♥ Muista se, äläkä ikinä anna kenenkään kyseenalaistaa sitä. Nyt menen kysymään, josko saisin suppailuseuraa esikoisesta. Muu perhe lähti käymään mökkikaupungissa hakemassa lisää mustaa spraymaalia. Mä rakastan sitä, että mun miehellä on koko ajan tsiljoona projektia työn alla. Tai lähinnä rakastan sitä, että valmista syntyy, eikä projektit jää kesken. Niinkuin allekirjoittaneella tuppaa käymään 😉 Mutta nyt kun sitä spraymaalia kohta on, niin taidan sutaista pari valaisimen jalkaa mustaksi!

LEPPOISAA LAUANTAITA TOIVOTELLEN,

 


maanantai 22. kesäkuun 2020

Rippijuhlat lähestyvät

6

HEIPPAHEI!

Tiedättekö, että eilen illalla miehen kanssa vielä juteltiin lungisti, että päästäisiinköhän mökille jo tulevana torstai-iltana. Tultaisiin sitten lauantaina hyvissä ajoin kotiin valmistelemaan sunnuntaisia rippijuhlia. Todettiin, että olishan se ihanaa koirallekin. Olla saaressa ilmalämpöpumpun viilentämässä mökissä, kun täällä kaupungissa on niin kuuma. Sieluni silmin näin itseni lilluttelemassa sup-laudan päällä koko perjantain (kotitoimistopäivällä). Juomassa ehkä lasillisen roseeta iltaruoan kanssa ja nauttimassa leppoisan viipyilevästä tunnelmasta. Vähän niin kuin juhannuksena.

Tänä aamuna heräsin klo 05.39 ajatukseen, että ei vitsit – mitä me oikein ajateltiin! 😀 Yön aikana lista tekemättömistä jutuista oli organisoinut itse itsensä aivolohkoissa ja järjestellyt itsensä prioriteettijärjestykseen. Hyvästi ajatus leppoisasta suppailusta ja roseviinistä. Nyt mennään tärkein edellä. Viime tingassa mieleeni juolahti, että ei muuten olisi ollut pöllömpi idea vuokrata juhlapaikkaa. Mutta halusimme rippijuhlat tänne kotipihaan. Just sinne, missä vietettiin ”muutama” vuosi sitten esikoisen ristiäisiäkin. Joten piha pitää laittaa kuntoon!

Kuorikekuorma on tilattu. Sitä ennen pitää nyppiä orapihlaja-aitojen alta rikkaruohot. Nyppiä ylipäätään rikkaruohot ihan jo-ka pai-kas-ta. Aamukatselmukseni takapihalla osoitti, että ellen tee tuota asap, niin se ei ole vain minttu, joka mun yrttilaatikoissa rehottaa. Amppeliorvokkini ovat parhaimmat päivänsä nähneet. Yksi niistä jo toinen jalka haudassa. Kukkaostoksia on tiedossa tällä viikolla myös (näyttävät ja helpot amppelikukat hakusess). Autokatos pitää tyhjentää ja puunata, jotta saadaan sinnekin muutama pöytä. Ja hei, autokatos pitäisi maalata toiseen kertaan, mutta voi olla että jää juhlien jälkeiseen aikaan.

Rippilapsen toiveesta tilataan muutamia kaasupalloja terassin pieleen. Maljakko- ja servettiostoksia on luvassa myös. Juomaostoksista puhumattakaan. Ajateltiin kyllästää vieraat pikkuisilla kivennäisvesipulloilla. Näillä näkymin tulee olemaan niin lämmintä keliä, että vissyt tulevat tarpeeseen. Ehkä myös alkoholiton olut toimii janojuomana. Pikkuväkeä varten pillimehuja. Jälkkärikakun lisäksi herrasväen keksejä  tai muita pitänee tilata leipomosta.

Tuo pitopalvelun puoleen kääntyminen on muuten jo tässä vaiheessa juhlien järjestämistä osoittautunut parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Vaikka se maksaa, niin se summa oli budjetoitu näihin juhliin; Espanjan rippileiri kun olisi maksanut niin paljon enemmän kuin toteutunut Kangasalan ripari. Joka loppuviimein oli paras vaihtoehto. Suomen suvi antoi parastaan.

Kiitoskorttikuvat napsaistaan joku ilta lempeässä ilta-auringossa. Eilen niitä vähän treenailtiin. Ruusun tilalla olkkarin pöydän maljakosta napattiin mukaan neilikat. Esikoisen toiveena oli antaa vieraille kiitoskortit mukaan juhlista lähteissä. Ei pöllömpi idea! Olen saanut tuosta esikoisen mekosta aika paljon kyselyitä. Se ostettiin Zazabellasta. Kengät löytyivät alennuksessa Sokokselta.

Muun perheen vaatetus on kunnossa, mutta itse pohdin vielä tuota omaa vaatetustani. Säästin äiskältä kaksi ajatonta silkkimekkoa tarkoituksenani joku päivä käyttää jompaa kumpaa niistä joko tyttöjen rippijuhlissa tai häissä (josko sellaiset joskus saataisiin järjestää). Mutta mutta…nuo mekot ovat kokoa 34 ja mun kokoni on 38-40. Pitää kuitenkin koklata, miten istuvat. Voipi olla, että helma odottaa nousuveden laskua, sillä äiskä oli päätä lyhyempi minua. Takaporttina ajattelin kääntyä oman vaatekaappini puoleen. Joko sellaiseen siniseen kotelomekkoon tai sitten siniseen sifonkiseen kukkamekkoon. Olin haaveillut pitkähelmaisesta liehulaihumekosta, mutta rippilapsi oli sitä mieltä, että mitään telttaa ei päälle nyt puettaisi 😉 Kirkkoon täytyy ottaa huivi mukaan mekkoihin, jotta saa olkapäät peittoon.

Tälle viikolle osui onneksi vain yksi toimistotyöpäivä, joten täällä kotitoimistolla ollessaan ehtii tekemään sitä sun tätä aina välillä. Nyt vielä muutama työjuttu pois alta ja sitten noiden rikkaruohojen kimppuun. Vai pitäiskö säästää se loppuviikkoon, ettei mokomat villiinnyt just ennen juhlia…

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. blogi lipuu muuten pikkuhiljaa jälleen kesäaikatauluun eli älkää ihmetelkö, jos ei joka päivä uutta postausta ilmaannu – se ätmariaksen Maria päivystää kyllä instan puolella 🙂


perjantai 12. kesäkuun 2020

Musta tulee isona torimummo

6

MOIKKAMOI IHANAT!

Tänä aamuna lähdettiin tyttöjen kanssa toriaamiaiselle. Nautittiin auringosta ja ihmisvilinästä. Pientä jännitystä oli myös pöydän ympärillä havaittavissa. Aamupalasämpylä ei oikein uponnut. Avonainen matkalaukku kummitteli mielessä. Ajattelin, että on ihan turha tulla kotiin jänskättämään riparille lähtemistä. Käytiin ostamassa jätskit ja suomalaisia, lähituottajan mansikoita. Käveltiin ihan järven äärelle. Mietittiin, millaista olisi lähteä näin hienolla kelillä järvelle veneellä.

Törmättiin moneen tuttuun ja jälleen kerran mietin, että miksi sitä tuleekin käytyä kaupungilla niin harvoin. Ollakin, että viimeiseen kolmeen päivään olen käynyt kaupungilla kolmena päivänä. Mä rakastan tätä mun kotikaupunkia. Olen aina rakastanut. Sen toreja ja sen ihmisiä. Niitä, jotka yhdistävät sanat toisiinsa hassusti. Murretta jonka tunnistaa toisella puolen maailmaa omakseen. Meitä, joista yhtäkkiä näin kesän tullen kuoriutuu sosiaalisia toriturreja. Jotka istuvat menopaluun kanssa rotvallirreunalla, jos ei toripöydissä ole tilaa. Voin olla hivenen puolueellinen sanoessani, että meiän tamperelaisten kanssa on helppo tulla toimeen. Meidän toripöytään saa aina istua, jos vapaata löytyy. Ja me ollaan sevverran höveleitä, että jos ei tilaa löydy niin sitä tehdään.

Tiedättekö, että mä olen vihdosta viimein hiffannut, mikä haluan isona olla. Musta tulee isona torimummo. Sellainen, joka istuu kahvittelemassa koko päivän. Kahvia tassilta ryystäen. Tuttujen kanssa höpötellen. Siinä on tavoitetta kerrakseen.

Mutta ennen isoksi torimummoksi kasvamista, mulla on tässä muutama kiireellisempi työ hoidettavana. Tämä äitiys ja napanuoranvenytysprojekti esimerkiksi. Viedään kuvien kaunotar iltapäivästä kauan odotetulle riparille. Näin h-hetkellä jotenkin olen helpottunut siitä, että Espanja vaihtui koronan takia Kangasalaan. Toinen on lähempänä. Ennen riparia olisi tiedossa vielä rippijuhlatarjottavien tiimoilta palaveria. Kääks, ne juhlathan on ihan pian! Hyvin se menee, sekä riparilaisella että äidillä. Ostettiin mulle sup-lauta mökille, että saan jotain tekemistä viikonlopulle. Ei tarvii olla koko ajan sitten viestittelemässä ja kyselemässä kuulumisia 😀

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA ♥

PS. löydettiin eilen esikoiselle juhliin kengät reilulla neljällä kympillä. Olivat 50% alessa. Todellinen löytö…vielä kun ottaa huomioon, että sopivat niin äidille kuin tyttärellekin 😉

 


« Vanhemmat
Uudemmat »