keskiviikko 08. joulukuun 2021

Pari tarjoiluvinkkiä jouluiseen glögipöytään

2

HEIPPAHEI

ja terkkuja Helsingistä! Tultiin tänne eilen illalla miehen kanssa. Mies on työreissulla, mulla puolestaan tämä ja huominen päivä Health Coach -opiskelujuttuja. Tänään piti viettää oikein kunnon treffi-iltaa pitkän kaavan syömisineen, mutta mieli teki käydä nopsaa ravintolassa ja tulla sitten hotellihuoneeseen. Molemmilla aika tiivis päivä takana, joten jääkiekkopeli hotellin muhkeassa sängyssä katsottuna ei ollut lainkaan hassumpi vaihtoehto. Aikaisin unille ja aamupalan kautta uuteen päivään.

Ajattelin tulla jakamaan teille taas muutaman vinkin jouluiseen kahvi/tee/glögipöytään. Ensinnäkin tuo platteri. Sellaiset toimii aina. Tällä kertaa herkkulautaselta löytyi pikkuisia omenatähtitorttuja, pipareita, valko- ja sinihomejuustot, siemennäkkileipää, hummusta, omenan lohkoja, suklaarusinoita, tavan rusinoita, pähkinäsekoitusta, pensasmustikkaa, vadelmaa ja viinirypäleitä.

Herkkulautasen lisäksi tarjolla oli edellisen postauksen Marianne-jäädykettä (jes, se oli kuulemma just sellainen, jollainen sen piti ollakin) sekä piparkakkumokkapaloja. Piparkakkumokkapalat tein aiemman piparimokkapalakakun ohjeella. Mutta siis en tehnyt kakkua, vaan levitin pohjataikinan pellille ja kuorrutteen jäähtyneen pohjan päälle 🙂 Tästä voi tehdä irtopohjavuoassa kaksiosaisen kakunkin.

Piparimokkapalat

Pohja
2 munaa
3 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 rkl makeuttamatonta kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
150 g sulatettua suolatonta voita
1,5 dl maitoa
10 piparia murusteltuna taikinan sekaan

-vaahdota munat ja sokeri
-lisää joukkoon nostellen varovasti yhteen sekoitetut kuivat aineet, maito ja sulatettu voi sekä murustele lopuksi taikinaan piparit
-kaada irtopohjavuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa noin 35-40 minuuttia. Tarkista tikulla kypsyys vielä ennen uunista pois ottamista.

Kuorrute
300 g tomusokeria
6 rkl voita
4 rkl makeuttamatonta kaakaojauhoja
6 rkl vahvaa & kylmää kahvia

-sulata voi kattilassa, lisää muut aineet
-sekoita niin kauan miedolla lämmöllä, että tomusokeri liukenee
-anna kuorrutteen jähmettyä hieman ja kaada se jäähtyneen pohjan päälle

Suolaiset tortut tulivat näppärästi valmiista torttutaikinasta, jossa yhden taikinalevyn jaoin kahdeksaan osaan ja tein perinteisiä tähtitorttuja. Voitelin nuo munalla ja paistoin uunissa. Täytteeseen tuli ruohosipulituorejuustoa, savulohta, sitruunapippuria ja tilliä. Helppoa ja aikas hyvää!

Suolaisiin torttuihin olen joskus tehnyt täytteen myös perinteisestä mäti-smetana-punasipuli-tilliseoksesta. Näitä ajattelin ehkä tehdä 23.12. illalla iltapalaksi tunturin juurella.

Jouluinen herkkupöytä ei olisi mitään ilman suklaata, joten itsenäisyyspäivän kunniaksi meillä löytyi myös sinivalkoisia konvehteja pöydästä.

Nyt vielä kuppi kuumaa kaakaota, kuuma suihku ja sitten kohti unia. Huomenna illalla kotiin palaa ehkä hieman väsyneempi minä, mutta rutkasti inspiroituneempi ja vielä enemmän (jos mahdollista) coachaukseen hurahtaneempi minä.

IHANAA KESKIVIIKKOILTAA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 28. marraskuun 2021

Onneksi meillä on joulu ♥

0

HEI IHANAT

ja mitä suloisinta ensimmäistä adventtia! ♥ Tänä viikonloppuna ollaan juhlittu rakkaan kummitytön ripille pääsyä ja samana päivänä hyvästelty yksi rakas viimeiselle matkalleen. Elämän ääripäitä, jotka muistuttavat siitä, mikä tässä elämässä on merkityksellisintä. Kyllä ne on ne rakkaat ja hyvinvointi.

Käytiin myös tänään ”kuusimetsällä” ja vitsit se oli vaikeaa tänä vuonna. Nyt kun on pakkasta ja kuuset nojailivat tuolla ”metsällä” toisiaan vasten, niin tuli ostettua sika säkissä. Tai no, kuusi paketoituna. Nyt kuusi sulaa tuolla olohuoneessa ja pian nähdään, mitä tuli ostettua 😉

Vakaa aikomukseni oli tänä vuonna siirtyä perinteisistä kuusenkynttilöistä led-valoihin, mutta en löytänyt sellaista valohuppua ajoissa, joten perinteisillä mennään. Sellainen valohuppu pitää sitten ottaa Lapin kuusta koristamaan.

Eilen rippijuhlissa juteltiin siitä, kuinka ihanaa on, että meillä on joulu. Joulu, joka katkaisee pitkän syksyn. Jota odottaa ja valmistella jo hyvissä ajoin. Tämä marraskuun loppu on ainakin mulle jo sellaista jouluun laskeutumisen aikaa. Odotus ja suunnittelu on parasta, niin joulussa kuin matkustelemisessakin.

Jotenkin tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, joulu tuo sellaista valoa tietynlaisen epätietoisuuden keskelle. Tuttua ja turvallista rutiinien ja tapojen muodossa. Meille joulu on vahvasti valon juhla. Mutta tiedän, että se ei sitä kaikille ole.

Muistan silloin kahdeksan vuotta sitten, kun iskä kuoli muutama päivä ennen joulua miettineeni, että joulu ei tule enää koskaan tuntumaan joululta. Toisin kävi. Musta tuntuu, että se on se lähestyvä joulu, joka tekee tuosta ajasta vielä lohdullisemman.

Nyt kun meiltä on viety osin vapaus ja tietynlainen varmuus hyvinvoinnista tuon tuntemattoman uhan takia, joulu nousee jälleen uuteen merkitykseen. Vaikka maailma kuinka myllertää, niin

Onneksi meillä on joulu.

Vedenjakaja, jota syksyn pimeillä fiilistellään joululehtiä lukien glögimuki kädessä kynttilän valossa. Vedenjakaja, jonka jälkeen itselläni alkaa jo kevään odotus. Ikään kun jouluna käännettäisiin kelloja täysin uuteen suuntaan. Juu, siihen mökkihöperön h-hetken suuntaan.

Postauksen kuvat ovat parin vuoden takaa. Josko nyt olisi kuusi sulanut siihen malliin, että voisi laittaa valot ja koristeet. Vietetään myöhemmin illalla myös pikkujouluja perheen kesken. Niitä varten paistetaan pellillinen torttuja ja laitetaan glögit lämpenemään. Ah, onneksi meillä on joulu ♥

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,


torstai 18. marraskuun 2021

Juustokakkua ja pieniä juhlan aiheita

0

HEI!

Tänä vuonna olen kokenut sen, mistä aiemmin olen kuullut vain huhupuheita. Marraskuun siitä puolesta, josta en ollut aiemmin tietoinenkaan. Siitä marraskuusta, joka saattaa pahimmillaan viedä kaikki mehut. Pimeydestä, joka vie unten maille jo iltakasin jälkeen.

Mulla on kehittynyt tässä vuosien aikana onneksi tapa ajatella ratkaisukeskeisesti. Kuitenkaan tosiasioita kieltämättä tai lokeroimatta jonnekin mappi ööhön. Se, että olen hyväksynyt asian, että tänä vuonna marraskuu nyt on vähän tällainen on jo yksistään helpottanut. Ja tuon tosiasian hyväksyminen on tuntunut vapauttavalta. Aiemmin olisin ehkä taistellut painikehässä marraskuun kanssa ja katsonut, kumpi ottaa niskaotteen ensiksi. Nyt me mennään marraskuun kanssa yhtä polkua rinnakkain eteenpäin.

Välillä jopa käsi kädessä.

Marraskuun pimeydelle en voi mitään. Enkä mä ihan yhtäkkiä voi mitään niille rautavarastoillenikaan, jotka ovat kaput. Mutta ajatuksilleni, tunteilleni ja teoilleni mä voin tehdä jotain. Mä voin keskittyä niihin asioihin, jotka on tällä hetkellä hyvin.

Vaikka marraskuu on vienyt tänä vuonna aiempaa enemmän mehuja, on se myös tuonut paljon hyvää. Pieniä juhlan aiheita ilmestyy jokaiseen päivään. Yksi sellaisista omalla kohdallani on ollut se, että pimeys on tuntunut tietyllä tapaa lohduttavalta. Se on iltaisin kietonut mut harsoonsa ja repivän juoksulenkin sijaan pakottanut pysähtymään. Meille Duracell-ihmisille varsin tärkeä taito. Pieniä juhlan aiheita on ollut myös se, että siinä sohvalla telkkaria katsoessani on muu perhe valunut samaan huoneeseen. Ollaan möllötetty yhdessä ja juteltu tosi paljon.

Pieniä juhlan aiheita on ollut myös se, että marraskuun keskellä oma hyvinvointi on noussut arvoon mittaamattomaan. Terveellinen itsekkyys on saanut pitämään kiinni entistä enemmän rajoista ja menemään nukkumaan ajoissa. Se on saanut vastaamaan myös ”Kiitos, mutta ei kiitos.” kaikkiin sellaisiin tapahtumiin ja työjuttuihin, jotka eivät ole pakollisia ja jotka eivät vie elämää eteenpäin. Jotka eivät palvele mun tai läheisteni hyvinvointia.

Isänpäivä kokonaisuudessaan toi valoa marraskuuhun. Aamulla kauniisti katettu pöytä, rakkaat pöydän ympärillä ja kiitollisuuden tunne siitä, mitä oli ja mitä on. Illalla vielä saatiin saman pöydän ääreen Tampereen kattojen ylle rakkaat appivanhemmat.

Eli vaikka marraskuu kuulkaa osaa olla vähän kökkö (tai itse asiassa, eihän se marraskuun vika ole, vaan sen miten siihen suhtautuu), niin on elämässä paljon hyvääkin. Paljon valon pilkahduksia ja pieniä juhlan aiheita. Kuten se, että maanantaina töiden jälkeen löysin jääkaapista juustokakun jämät. Joku oli kauniisti jättänyt pikkulusikankin tarjoiluvadille. Joku, joka oli ollut samoissa puuhissa kuin mä. Juustokakku suoraan lusikalla jääkaapista syötynä maistui hyvälle! 🙂

Sitruunainen vaniljajuustokakku

Pohja
150 g kaurakeksejä
50 g voita

Täyte
200 g vaniljatuorejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
3/4 dl tomusokeria
1 sitruunan mehu
3 liivatelehteä

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen
2. Murskaa monitoimikoneessa keksit, sekoita erillisessä kulhossa sulatetun voin kanssa
3. Painele keksivoi seos irtopohjavuoan pohjalle (leivinpaperin päälle) ja laita jääkaappiin tekeytymään täytteen teon ajaksi
4. Vaahdota kuohukerma, lisää tuorejuustot ja vatkaa notkeaksi, lisää tomusokeri
5. Lämmitä yhden sitruunan mehu mikrossa ja sulata liivatteet siihen
6. Kaada sitruunamehu vähitellen tuorejuustokermaseokseen koko ajan sekoittaen
7. Kaada täyte irtopohjavuokaan ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
8. Koristele ennen tarjoilua esim pensasmustikoilla, murskatuilla pistaasipähkinöillä ja sitruunamelissalla

Eilen menin nukkumaan ennen yhdeksää ja tänä aamuna totesin toistavani samaa kaavaa tänä iltana. Marraskuussa (ja muutenkin!) lempeys ja itsemyötätunto nousevat uusiin sfääreihin. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ei päivän aikana saa maailmaa valmiiksi – huomenna on taas uusi, virkeämpi päivä ♥

TORSTAITERKUIN,


maanantai 15. marraskuun 2021

Sekalaisia mietteitä matkustamisesta

16

Uusi kohde, uusi hotelli. Klikataanpas varaus. Muistan just ja just käydä poistamassa toisen kohteen varauksen. Pikainen nettailu kohdemaan suurlähetystön sivulla. Miltä talvilomamatkailu näyttää? Ei ole kristallipalloa, joten gut feelingillä mennään. Finnairin sivut ja Momondo auki. Lennot saisi kyllä nyt tosi edullisesti. Uskaltaisikohan? Jos ensihätään katselisi Youtubesta lentovideoita.

Siinä tiivistettynä mun syksyn vapaa-ajan aktiviteetit! 😀  Matkakuume on ollut hurjan kova. Ja silti kuitenkin on tajunnut, että kotona on ollut hyvä olla.

Peruin viime viikolla mun loputkin hotellivaraukset talvilomalta. Sillä se, mitä me helmikuussa lomalta kaivataan ja se, mikä on realiteetti matkustamisen suhteen ei kohtaa. No mitä me sitten kaivataan? Vähintään +30 astetta lämmintä sekä myös sellaisia iltalämpötiloja, ettei tarvitse pitkähihaista päälle. Leppoisaa lomailua ja hyvää ruokaa. Jonkinlaista tuttuutta ja turvallisuutta. Ainut kohde, joka tämän täyttää on Thaimaa.

Muita vaihtoehtoja on ollut Dubai, Los Angeles/Malibu ja Miami. Ensimmäinen näistä olisi oiva aikaeron ja lennon keston puolesta. Mutta helmikuussa palelin joskus Dubaissakin pari päivää altailla, joten takuuvarmaa lämpöä emme sieltä saa (toki olen palellut Thaimaassakin eräänä poikkeusvuonna, joten ei sekään 100% varma lämmön suhteen ole). Myös suurkaupungin hälinä ei ehkä ole se, mitä nyt kaipaa. Osin tästä syystä ja ”kylmyydestä” yhdistettynä aikaeroon on Kalifornia poissuljettu. Miami/Florida houkuttelisi, mutta leppoisa lomailu syrjäytyisi ehkä sillä, että haaveissa on tehdä tuolla seuraavalla kertaa kunnon road trip.

Eli jäljelle jää se Thaimaa. Sen suhteen vaan on liian monta muttaa tämän hetkisten rajoitusten puitteissa:

1) Thailand Passin anominen kaikkine dokumenttirumbineen (+ etukäteen varattu/maksettu testi + yksi yö SHA+ -hotellissa antigeenitesteineen)
2) Maahan saavuttaessa RT-PCR testi ja sitä seuraava karanteeni testitulosta odottaessa. Jos yhdellä perheestä positiivinen, joutuu hän sairaalaan (oireettomanakin) ja muu perhe karanteeniin toiseen hotelliin kuin siihen, minkä on varannut etukäteen.
3) Maskien käyttö julkisilla paikoilla. Maski ihistää välillä Suomessa, joten mitenkähän tuolla helteessä?
4) Altistus lentokoneessa. Näitäkin on muutamia ollut ja kaikki positiivisen testin saaneiden lähimaastossa istuneista ohjataan karanteeniin.

Ja toki jo se testaus täällä Suomessa maksaa neljän hengen perheeltä jonkin verran lisää matkan hintaan. Ollakin, että tällä hetkellä hotellihinnoissa kyllä säästäisi.

Tämä on kyllä sinänsä jännä juttu, sillä yleensä mun optimistiluonteeni ei maalaile kauhuskenaarioita, koska 99,9% kaikki menisi hyvin eikä kukaan altistuisi koneessa / testaisi positiivista maahantulotestissä 🙂 Mutta toisaalta on hyvä, että se pieni realistikin minussa nostaa päätään.

Lomalla kuuluu tuntua lomalta. Se on ehkä se pääpointti. Lomalla en kaipaa mitään ylimääräistä extrajännitettävää. Vaikka testi Suomessa olisi nega, niin voi se silti olla Thaimaan päässä positiivinen. Mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä se on kuitenkin negatiivinen.

Mitä kaikki tämä vaivannäkö / tietynlaisen riskin ottaminen antaisi? Lomailun sellaisessa Thaimaassa, jossa meri olisi kirkasta ja rannat tyhjät. Ainakin toistaikseksi Thaimaa ei ole saanut sellaista turistivirtaa, johon Sandboxin ja sen jälkeisten toimien jälkeen varauduttiin. Eli emme ole ainoita, ketkä hieman uumoilevat tuon minimaalisen epävarmuuden kanssa.

Positiivisesti ajateltuna taas uskon, että tässähän voi käydä vielä mitä vain ennen talvilomaa. Voihan olla, että Thaimaa saa rokotuskattavuuden/tautitilanteen sellaiseen jamaan, että pystyvät höllentämään maahantulovaatimuksia…

…siihen asti seuraan silmä kovana Facebookissa eri Thaimaa-ryhmiä ja tunnen lämmön kuvien kautta. Näillä mennään tähän hätään.

Onko siellä matkakuume jo korkealla? Oletteko varailleet matkoja aurinkoon talvilomalle?

MAANANTAITERKUIN,

 


tiistai 09. marraskuun 2021

Joko joulustellaan?

2

HEIPPA

ja terkkuja winter wonderlandista! Ei, ei, ei Pyhältä, vaan Pirkanmaalta. Ollakin, että töistä kotiin lähteissäni Nokialla oli puutkin lumessa ja täällä meillä Tampereen puolella lunta on siellä täällä pikkuisen. Josko laittaisi sälekaihtimet kiinni ja näkisi vain ne Nokian lumiset puut mielessään 😉

Kyllähän se niin on, että lumi on joulufiiliksen tuoja #1. Ei siitä pääse mihinkään. ”Joulumieli tulee sisältä” sanotaan…tulee toki, mutta kyllä se jouluisempi fiilis tulee myös ulkoa. Tänään töissä ikkunasta näkyvät lumihiutaleet saivat mut kääntämään Spotifyn namikat joululaululistaan. Ei sillä, että vielä olisi edes tarvis, mutta kuten useat teistä tietää, niin mulle marras-joulukuun joulunalusfiilistelyt on jo ”puoli joulua”.

Jotenkin tänä vuonna olen kyllä tiedostamattani himmaillut joulujuttujen kanssa. Ei ole tullut ihan täysin sitä tiettyä fiilistä, paitsi viime viikolla kampaajan tuolissa joululehtien lukemisen lomassa. Joko siellä on joulujutut mielessä?

Viikonloppuna ostin ensimmäisen joulutähden ja leikkoamarylliksen. Yksi joululehtikin on tullut jo ostettua ja joulukranssi valoineen viriteltyä ruokatilaan. Joululahjoja meillä ei tänäkään vuonna paljoa osteta, mutta muutamat on jo ostettu. Tavoitteeni on, että kaikki olisi ostettu (ja paketoitu!) marraskuun loppuun mennessä. Glögiä ollaan juotu ja torttuja leivottu.

Eli vaikka tuntuu, että ei ole tullut vielä yhtään joulusteltua, niin onhan sitä joulusteltu! Ajatuksen tasolla vielä enemmänkin, nimittäin joulun ruoat on suunniteltu ja ostoslista ruokien osalta tehty. Vielä pitää odotella, että tuo joulunalusajan kalenteri aukeaa ruokakassien noudolle.

Postauksen kuvat ovat muuten viime vuosien marraskuilta. Silloin on todellakin joulusteltu ajoissa. Nyt joululeivonnaiset on vasta ajatuksen asteella. Toisaalta, se jouluinen leipominen ja askarteluhan ovat joulumielen nostattajia. Joten ehkä tänä iltana laitan essun päälle ja alan hommiin. Heti sen jälkeen, kun olen käynyt esikoisen kanssa talvisella vetisellä iltakävelyllä.

KIVAA TIISTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Mikä on oikea aika joulustelun aloittamiselle? Se, mikä just susta tuntuu hyvälle ♥


« Vanhemmat
Uudemmat »