Eilen illalla puin päälleni kauppareissulle kukkamekon, sukkahousut, biker bootsit ja nahkatakin. Illan kylmyys vaati kietomaan vielä kaulahuivin kaulaan, mutta heti keväisemmin pukeutuessani oli askel kevyempi. Se on jännä, miten kukkamekko saa sisäisesti pulppuamaan. Kukkamekko on ehdottomasti merkki keväästä. Kaupan kassalla tein huomion, että olin ainut kukkamekkoon pukeutunut. Osalla oli vielä toppahousutkin. Taisin saada muutaman ”Eikö nyt ole vielä vähän liian aikaista?” -katseen, mutta hymyilin näille katseille. Minun sisäinen kelloni on kukkamekkokaudessa.
Tuo ”nahkatakki” on pian viisi vuotta vanha. Koska en silloin raaskinut ostaa kallista aitoa nahkatakkia päädyin ostamaan vegan leather biker jacketin Köpiksen Abercrombien liikkeestä. Tänä päivänä olen tyytyväinen valintaani. Takki tuntuu yhtä pehmeältä kuin nahka, mutta sen eteen ei ole käytetty eläimiä. Kaiken lisäksi, tämä on loistava sadekeleilläkin. Ei mene miksikään ja suojaa sateelta.
Biker bootsitkaan eivät ole nahkaa nähneetkään ja yhtälailla menevät sadekeleilläkin. Muistin, että olin tehnyt näistä taannoin esittelyn täällä blogissakin; klikatkaahan tästä vanhaan postaukseeni vuodelta 2012. Nostalgiaa, sitä löytyy linkin takaa 😀 Alle viidellä kympillä ostetut kengät ovat palvelleet kohta seitsemän vuotta. Se on nykyaikana harvinaisen pitkä aika.
Tämä on se hassu aika vuodesta; vielä kun osaltaan tarvitsee talvivaatteita, mutta joinain päivinä sitten taas ei. Meillä eteisen naulakko pursuaa talvi- ja kevättakeista. Uskaltaisikohan sitä laittaa jo talvikamppeet telakalle? Viikonloppuna kaivan loput kukkamekot esille. Ainut, mitä kaipaisin vaatekaappiini niiden seuraksi ovat villapaidat. Sellaiset mekkojen kanssa pidettävät. Pitkästä aikaa täytyisi mennä ostoksille, mutta mikä siinä on, että ei millään jaksaisi shoppailla? Edelleen peräänkuulutan sitä minääni, joka oli shopaholic selkärankaan asti. Mitä ihmettä sille tapahtui? Toisaalta, muutoshan on pelkästään positiivinen 😀
Meillä on tänä iltana miehen kanssa treffi-ilta ja taidan kuulkaa repäistä ja mennä sinnekin kukkamekossa. Tapahtumaan sopii loistavasti myös biker bootsit ja nahkatakki. Ostin miehelle joululahjaksi lipun (ja toki itselleni myös) kuuntelemaan Ikurin turbiinia eli Mustajärven Patea. Saas nähdä, miten Ukkometso taipuu akustisesti!
ja muksaa maanantaita! Toivottavasti siellä on maanantai sujunut mukavasti. Täällä on sujunut…ehkä jopa paremmin kuin viime maanantai, jolloin kaikki tökki. Ihan kaikki. Tänään ei ole tökkinyt kuin terveys. Tai no, se kaikkein tärkein siis. Kävin aamulla putsauttamassa korvat lääkärillä (imurilla), mutta yleislääkäri ei saanut niitä imettyä puhtaaksi. Joten passitti korvalääkärille. Nyt on toinen korva, juurikin se josta taannoin meni äkillisesti kuulo, sellainen vinkuva ja kovin paineinen. Ei juuri kuulekaan.
Toinen korva otti myös niin nokkiinsa tuosta imuroinnista, että on sairaan kipeä. Toivotaan, että ei ole tullut akuutti tulehdus päälle, sillä perjantaina olisi pitkä lento edessä. Tai jos olisi tulehdus, niin lääkekuuri auttaisi mitä pikimmin. Edessä olisi myös sen verran snorklailua ensi viikolla, että korvat olisi parempi olla kunnossa. Mutta hei, luotetaan että korvalääkäri illalla osaa asiansa ja korvat saadaan kuntoon.
Tuossa taannoin vaatekaappini konmarittaessa otin esiin jo näitä ”kevätsävyjäni”. Jotka ovat muuten vuodesta toiseen samat. Eli vaaleansinistä kaikessa mahdollisessa muodossaan 😀 Vaatekaapistani ei löydy hempeitä pastellisävyjä, roosaa, keltaista tai vaaleanvihreää, mutta vaaleansinistä senkin edestä. Vaaleansinistä käytän kyllä läpi vuoden, mutta enenevässä määrin keväällä ja kesällä. Jos joku väri pitäisi nimetä kunniamaininnalla lempivärini, niin se olisi kyllä vaaleansininen.
Vaikkei meillä esimerkiksi sisustuksessa vaaleansinistä ole juuri näkynytkään. Ehkä tuo vaaleansininen yhdistettynä vaatteissa harmaaseen ja ruskean sävyihin on jonkun mielestä tylsä kombo, sellainen liian tuttu ja turvallinen. Mutta olen miettinyt aikoinani, että jos tunnen oloni omaksi itsekseni näissä tutuissa ja turvallisissa sävyissä, niin mikäs siinä. Kesällä kyllä välillä tulee räväytettyä punaisella ja jopa oranssilla. Mutta syyskuusta huhtikuun loppuun on meikäläisen tuttu ja turvallinen -kausi!
Raitaa pitää myös olla kevääksi ja kesäksi, joten vaaleansinivalkoraidalliset vaatteet ovat pop. Kuten tuo pari vuotta sitten ostamani Holly & Whyten paita.
Onko siellä muita vaaleansinisen fanittajia? ♥
IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,
PS. löysin konmarittaessani tuollaiset farkut, joissa on hiven haaremihousumeininkiä. Aivan loistavan lötköt ja puristamattomat kotioloissa 🙂
Vihdosta viimein se pitkä viikonloppu on taas koittanut. Neljättä kertaa lähdemme sielunsiskojen kanssa Tallinnaan. Vaikka viime vuonna taisimmekin päättää, että ensi vuonna voisi kokeilla vaikka Tukholmaa 😀 Hotellikin on se sama kuin viime vuonna ja illallispaikoista toinenkin kulkee matkalla mukana neljättä kertaa. Muistaakseni. Laukkuun on pakattu lämmintä, kukkaa, hivenen blingblingiä sekä villasukat. Haaveissa on loistavan seuran lisäksi hyviä yöunia, joten meitä ei taida taaskaan baareista löytää. Ellei sitten innostuta 🙂
Olen ajatellut aina, että en tarvitse lomaa. Olen kantanut kuuliaisesti läppäriä ja kameraa mukana lomalla. Ollut ulkomaillakin saavutettavissa, vaikka aikaero on ollut liki 12 tuntia. Nyt ajattelin repäistä ja jättää tietokoneen kotiin. Kameran pakkasin loppumetreillä mukaan. Seuraavat päivät siis blogi viettää hiljaiseloa ja palaa jälleen tuttuun rytmiinsä, kun palaan sielunsiskojen reissulta. Joko sunnuntaina tai sitten maanantaina. Riippuen kuinka paljon sunnuntaina kotiin tullessa väsyttää ja kuinka kainalotakiasia muu perhe on.
Onneksi tuo tuuli on tyyntymään päin. Pelkkä ajatuskin kovasta merenkäynnistä saa vatsanpohjaan inhan tunteen. Nyt suihkuun ja sitten kohti juna-asemaa. Vaikkei blogi lähipäivinä päivitykään, niin IG tai ainakin tuo storyn puoli päivittyneen. Suunnatkaa sinne siis, mikäli mielitte syksyiseen Tallinnaan mukaan ♥
Käykö teille koskaan niin, että herätyskello ei herätä? Tänä aamuna, kun kellon piti herättää 5.45 niin heräsin ajattelemaan, että onpas ulkona jotenkin valoisaa. Kunnes päätin tarkistaa ajan kellosta. 06.50 ja herätyskellosta (puhelimesta) ei ollut kuulunut pihaustakaan! Akku oli mennyt puhelimesta yön aikana, joten herätystoiminto ei luonnollisestikaan toiminut. Joten, siitä aamusta lähtien olen ollut tänään koko ajan reilun tunnin aikataulusta jäljessä. Onneksi töihin ehdin ajoissa myyntikokousta varten, mutta tuntuu, että koko ajan on menty vähän tuplakelauksella, jotta saa kurottua aikaa kiinni 😀 Pian pääsee taas nukkumaan ja tällä kertaa lienee viisainta laittaa puhelin yöksi laturiin.
Syysvaatteistani olen saanut muutamia postaustoiveita ja kyllähän minä niitä esitellä voin. Tosin koen, että näissä ei juuri ole mitään nähtävää. Katsokaas, kun en ole ostanut kuin yhden uuden syysvaatteen. Beiden neulepaidan, joka on tuossa neulepaitapinossa päällimmäisenä. Muuten mennään samoilla vanhoilla. Värien loistoa syysvaatteistani saa hakea. Kesällä rakastin pukeutua punaiseen ja muihinkin kirkkaisiin väreihin ja kaiken järjen mukaan syksylläkin kannattaisi pukeutua kirkkaisiin väreihin. Mutta itselleni riittää se, että luonto puhkeaa väreihin. Minä maastoudun sitten sinne luontoon beigen, harmaan ja ruskean voimin 😉
Kaksi iltaa siihen meni, mutta sain kuin sainkin siivottua vaatehuoneeni. Kaksi isoa pussia laitoin vaatteita eteenpäin. Heitin hyvästit monille motivaatiohousuille, sillä tiedän, että en ihan heti tule niihin mahtumaan. Myös sellaisille liian avonaisille tiukoille paidoille. Aika on jo ajanut niistäkin ohi. Tai ikä tullut vastaan. Jäljelle jäi syksyä varten isoja muhkeita neuleita, pari ponchoa, pitkiä neuletakkeja ja lisäksi kaivoin kaappien uumenista muutamia suoria housuja. Miksi noita nyt kutsutaan…twillihousuiksiko? Mustia kireitä farkkuja löytyy parit sekä muutamat työkelpoiset siniset farkut. Villasekoitemekkoja tulee käytettyä vähän kuin kelit tästä vielä viilenevät.
Onko siellä muita yhtä tylsiä syyspukeutujia? Jos repäisisi ja ostaisi edes yhden sinapinkeltaisen vaatteen…nyt kun väri ei riitelisi kellastuneiden hiusten kanssa. Yleensä tuo on ollut blondina ollessani se suurin este sinapinkeltaiselle värille. Se, että se ei vain ole mulle sopinut. Lisäksi toinen syysväri, luumunpunainen ei ole oma värini. Ihonvärini on punertava, joten luumun- tai kanervanvärinen paita ei ole se kaikista mairittelevin sävy sekään. Tässä siis pienimuotoinen puolustuspuhe sille, miksi pukeudun jälleen tänä vuonna niin kuin pukeudun – tutun ja turvallisen tylsästi 😉
KESKIVIIKKOILTATERKUIN,
PS. kiitos ihanat teille sohvapöytäkommenteistanne – palaan niihin heti huomenna. Nyt on pakko käydä tähän väliin tuulettumassa ulkona. Reilu 12 tunnin työpäivä saa riittää tälle päivälle!
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lindex:n kanssa.
HEIPPAHEI IHANAT
ja sangen suloista sunnuntai-iltaa! Tämä on se viimeinen sunnuntai ennen todellista arkea. Ennen kuin itselläni alkaa työt ja ennen kuin tytöillä alkaa koulut. Jälleen kerran tekisi mieleni ääneen ihmetellä, että mihin se kymmenen viikon kesäloma lapsilla hurahti. Mutta jätetään ajan kulun pohtiminen tähän ja sen sijaan keskitytään kaupallisen yhteistyön myötä Lindex:n kanssa lasten syysvaatemuotiin sekä kestävään kehitykseen.
Viime viikolla postasinkin Insta Storyyn meidän shoppailureissun tunnelmia. Kävimme tyttöjen kanssa ihan tuossa lähi-Lindexillä Lielahdessa katsastamassa lasten syysvaatemuotia ja kyllä täytyy sanoa, että siinä missä aika rientää hurjaa vauhtia eteenpäin, niin sitä mukaa eteenpäin rientää myös lasten vaatemalliston kehitys. Sekä vaatteiden monipuolisuus että vastuullisesti tuotettujen vaatteiden valikoima. Meillä on ostettu lasten vaatteita Lindexiltä ihan siitä lähtien, kun toiset olivat potkupukuiässä. Jopa sille 44 cm pitkälle vastasyntyneelle.
Meillä on tapana ennen koulujen alkua pitää tyttöjen kanssa äiti-tytär-päivä ja viettää päivä koulutarvikkeita ja tarvittavia vaatteita shoppaillen. Käydä välillä jätskillä ja taas jatkaa etsimistä. Tänä vuonna meillä esikoinen aloittaa jo yläkoulun ja kuopuskin menee viidelle luokalle. Ilolla seuraan sitä, kuinka harkitsevia kuluttajia heistä on tullut. Aiemmin ostettiin montakin sikaa säkissä, mutta nykyään pohtivat myös vaatehankintojaan monelta eri kantilta.
Vaikka välillä on tuntunut, että vaatteiden käyttöikä on lyhentynyt, niin näin ei ole käynyt Lindexin vaatteiden kanssa. Ne olemme saaneet kestämään aina isosiskolta pikkusiskolle. Välillä hurjien leikkien lomassa sattuneiden polven reikien paikkaus on onnistunut käden käänteessä kivoilla paikoilla. Meillä se oli aina äitini, joka ehosti lasten vaatteita. Antoi niille käyttövuosia lisää. Jatkojalosti loppuunkäytetyistä vaatteista peittoja nukeille tai pussukoita aarteiden säilyttämiseen.
Mutta nyt kun tuota luotto-ompelijaamme ei enää valitettavasti ole täällä meidän apuna, niin minun on otettava se rooli. Lapset kaivoivat alakerran varastosta pari viikkoa sitten mummun vanhan ompelukoneen ja toivat sen yläkertaan. Vielä se nököttää laatikossaan työhuoneen nurkassa odottaen sopivaa hetkeä. Pitäisi vain saada otettua itseään niskasta kiinni. Muutama pussillinen kunnostettavia vaatteita odottaa jo ehostajaansa. Osasta vaatteista puuttuu vain nappi. Jos niinkin pienellä pääsee kuin napin vaihtamisella, niin vähällä päästään. Usein moni vaate jää käyttämättä sen takia, että ei muka löydä sitä aikaa kunnostaa vaatetta. Mutta napin ompeluhan nyt tapahtuu käden käänteessä vaikka telkkaria katsellessa.
Parin viimeisen vuoden aikana se pieni kertakäyttökulutusvaatteita vastaan oleva minä on herännyt henkiin. Hän, joka haluaa vaatteiltaan kestävyyttä. Myös lastenvaatteilta. Maapallon hyvinvoinnin takia olisi ehdottoman tärkeää, että kuluttaisimme vaatteet loppuun asti ennen uusien ostamista. Että huolehtisimme vaatteistamme niin, että ne kestävät. Maapallon hyvinvoinnin lisäksi myös lompakko kiittää 🙂 Tiesin, että Lindex:llä on ekologisesti ja vastuullisesti tuotettuja vaatelinjastoja myös lapsille, mutta itselleni tuli aivan uutena tietona, että jopa 80% heidän lastenvaatteistaan on vastuullisesti tuotettu. Se on tänä päivänä hatunnoston arvoinen asia! Asia, joka saa meidät palaamaan Lindexille uudelleen.
Lindex onkin yksi muodin kestävän kehityksen edelläkävijöistä. Vaatteiden kestävyyden ja vastuullisen tuotantomenetelmän lisäksi tykkäämme käydä Lindex:llä ostoksilla senkin takia, että hinta-laatusuhde on kohdillaan. Lapset kasvavat hurjaa vauhtia enkä näe mitään järkeä tuhlata suuria omaisuuksia vaatteisiin, jotka kuitenkin pian jäävät pieneksi. Sen takia olen kovin onnellinen, että meillä ihan jokaisella on varaa hyvännäköisiin, muodinmukaisiin, käyttömukaviin ja kestäviin vaatteisiin.
Tässä iässä tyttöjen vaatteet eivät juurikaan enää rei’ity siinä määrin kuin aiemmin. Mutta se, mikä meillä kuluttaa vaatteita ja maapalloa on liian tiuha vaatteiden pesu. Nuo nuoret naisen alkumme kun ovat sitä mieltä, että kun vaatetta on käytetty yksi päivä se joutaa pesukasaan ja sitä myötä pesuun. Vaikkei se olisi likanenkaan. Tämä on asia, josta käymme keskusteluita tasaisin väliajoin. Vaikka kuinka opetamme tyttöjä viikkaamaan puhtaat vaatteet käytön jälkeen vaatekaappiin, niin silti jostain kumman syystä tuo pieni tehtävä osoittautuu vallan mahdottomaksi. Näinköhän on, että kyse on laiskuudesta? Jotenkin on helpompi ennen iltasuihkua riisua vaatteet kylppärin pesukoriin kuin sinne omaan vaatekaappiin! Viikkaus siististi vaatekaappiin pidentää huomattavasti vaatteiden käyttöikää.
Tämän kampanjan tiimoilta molemmat tytöt saivat valita koulua varten vaatteet Lindexin syysmallistosta. Meillä on tapahtunut hurja muutos ihan pienessä ajassa; vielä vuosi sitten molemmat olisivat valinneet niin tiukat farkut, että niiden pukeminen ja riisuminen olisi ollut työn ja tuskan takana. Nyt molemmat valitsivat kauniit kangashousut. Esikoinen valitsi kauniit raitahousut korkealla vyötäröllä ja solmittavalla vyöllä. Jos itsellenikin olisi kokoja, niin varmasti kävisin ostamassa myös itselleni nuo pehmeää ja kevyttä puuvillatrikoota olevat housut. Kuopus taas valitsi liki samanmoiset, mutta mustana. Mustat väljät viskoosihousut menevät varmastikin pitkään, sillä hän halusi tarkoituksella housut, joiden puntteja kääri hieman lyhyemmäksi.
Siinä missä esikoinen valitsi raitahousujensa pariksi pehmeän ja ekologisen puuvilla t-paidan rinnustaskulla, päätyi kuopus tyylikkääseen puseroon, jossa on niittejä edessä. Paidan kangas on tehty ympäristöystävällisestä EcoVero™-viskoosista, joka on perinteistä viskoosia kestävämpi ja ekologisempi vaihtoehto. Molemmat saivat valita myös jonkin asusteen ja päätyivät avaimenperiin, jotka menevät hienosti myös reppujen tai housujen koristeina.
Kuvaushetkellä nuo pienet koululaiset naureskelivat ja tanssivat. Iloitsivat alkavan kouluvuodesta. Toivottavasti tuo sama hymy ja iloinen koulutaipaleen odotus olisi läsnä myös ensi torstaiaamuna, kun molemmat suuntaavat kohti syyslukukautta. Ensimmäistä kertaa tie vie eri kouluihin, toinen suuntaa vielä alakouluun ja toinen yläkouluun ♥
SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,
PS. käykäähän muuten osallistumassa Instagramin (atmarias) puolella arvontaan; tähän postaukseen viittaavan kuvan kommenttikenttään kommentin jättäneiden kesken arvotaan 30 euron arvoinen lahjakortti Lindex:lle!
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
