…tai perjantaivibat, suomeksi sanottuna 🙂
MOIKKAMOI IHANAT!
Tiedättekö, kun on aina välillä niitä päiviä, kun on vaan niin julmetun hyvä olla? Tavallista parempi olla. Kun koko sisus hymyilee ja se ilo pulppuaa sieltä huulille leveäksi hymyksi. Kun laitat Spotifysta Pulp Fictionin soundtrackin soimaan ja huomaat heittäväsi pari Travoltamaista moovsia olohuoneessa ihan ilman mitään syytä. Häkeltyneenä lopetat liikkeen siihen ja pyrskähdät nauruun. Jospa joku olisi taas tuonkin nähnyt. Jep, tänään on sellainen päivä. Perjantai, jolloin maailma makaa niin kovin hyvin.
Viikon aikana sai tehtyä taas ne tarvittavat hommat ja kotikin on yllättävän siisti. Eilisen hiihtolenkin jälkeen huomasi, että kroppa kaipaa lisää. Kunto on kolmessa viikossa noussut hirmuisesti ja lenkin pituutta pitäisi pikkuhiljaa kasvattaa. Tänään piti olla urheilusta vapaapäivä, mutta aamuaurinko houkutteli lenkille. Kävelylenkki vaihtui yllättäen hölkkään, koska jalka nousi niin kepeästi. Pispalan portailla kävin tekemässä muutaman välikuoleman, mutta maisema huipulle päästessä palkitsi.
Fiilis on ollut niin hyvä, että edes hieman liian kuivakaksi mennyt mukikakku ei latistanut tunnelmaa. Tai se, että siihen olisi voinut lorauttaa himpun verran enemmän hunajaa. Maistui ehkä liiankin terveelliseltä, ollakin että on herkuton tammikuu. Herkullinen oli kyllä, kaikessa terveellisyydessään. Päälle olisin vatkannut kookoskermaa, jos olisin raaskinut avata jääkaapista tölkin. Jos sille loppu kookosmaidolle olisi ollut käyttöä viikonloppuna. Mutta näillä näkymin ei ole. Joten palan painikkeeksi otin kupin kahvia. Kalenteri tuli päivitettyä taas pari viikkoa eteenpäin ja näyttäisi, että joka päivälle on jo jos jonkinlaista kivaa ohjelmaa. Hyvä niin 🙂
TERVEELLINEN MUKIKAKKU
1 muna
2 rkl raakakaakaojauhetta
2 rkl mantelijauhoa
1 tl ruokasoodaa
1 rkl hunajaa (tai laittakaa sittenkin kaksi 😉
2 rkl mantelimaitoa
1 rkl maapähkinävoita (luomu)
ripaus suolaa
ripaus kanelia
-sekoita aineet keskenään
-annostele taikina isoon (isompaan kuin mulla) mukiin
-mikrota 2 minuuttia
-nauti!
Elämän pieniä nautintoja! Elämän suuria nautintoja päästään nauttimaan tänä iltana. Liian harvoin tulee käytyä teatterissa ja joka kerta, kun käydään, päätetään käydä useammin. Saimme veljen perheeltä joululahjaksi liput teatterinäytökseen ja ettekä ikinä arvaa tuon näytöksen nimeä? Suku on syvältä!!! 😀 Veli vaimoineen tulee meidän mukaan ja lapset ovat sen aikaa veljen vaimon vanhempien hyvässä huomassa. Tämä oli toinen niistä menoista, jolloin tipatonta tammikuuta ei lasketa. Autolla olemme toki liikenteessä, mutta meille takapenkkiläisille sallitaan yhdet lasilliset kuplivaa. Ei se elämä kuulkaas niin vakavaa ole! Voi olla, että pistän ihan ranttaliksi ja pukeudun nahkaroiskeläppään. Pitänee tosin testata istua sillä ensin, ettei nouse liian ylös 🙂
Edessä on siis melko kiva viikonloppu vailla mitään sen kummempaa ohjelmaa. Josko pitkästä aikaa pyörähtäisi lauantaikaupoilla ihmisten ilmoilla…
PIRTSAKKAA PERJANTAITA,
Siinä sohvalla iltaisin istuessani olen miettinyt kotiamme vuosien saatossa ja sitä, kuinka paljon se on muuttunut. Mutta kuinka kuitenkin sisustuksen punainen lanka on säilynyt. Sisustuksessa ei ole nähty ääripäitä, ei ole menty liian maalaisromanttiseen eikä liian kliinisen moderniin. Sisustus on ollut asujiensa näköinen ja elänyt kokolailla elämäntilanteiden mukaan. Huonekalutkaan eivät ole muuttuneet, mutta sisustusesineet ovat jonkin verran. Kaiholla muistelin niitä aikoja, kun meillä oli kaksi isoa rottinkilaatikkoa olohuoneessa lasten leluja varten. Niitä hetkiä päivästä, kun koti oli hiljentynyt lasten mentyä päikkäreille ja itselläni oli pakkomielle siivota kaikki lelut pois lattioilta noihin koreihin. Vain jotta pystyin istumaan sohvalle kahvikuppini kera ilman, että kompastun matkalla leluihin. Parin tunnin päästä siivouksen jäljistä ei ollut merkkiäkään, mutta hetkeksi silmä näki seesteisen olohuoneen. Silloin siihen lelurumbaan ja huonosti nukuttuihin öihin oli jopa hieman kyllästynyt. Nyt sitä toivoisi saavansa edes pienen hetken noista päivistä takaisin. Onneksi on muistot 
Tietotulva on ihan mahdoton seikkaillessani tuolla uutissivustoilla. Aivokapasiteettini on koko ajan täynnä, sillä aivot eivät ehdi sulattamaan saamaansa tietoa. Olen kovalevyn tyhjäyksen tarpeessa iltaisin ja veikkaan, että kännykän ja tietokoneen käytön radikaali vähentäminen auttaa tähän ongelmaan. Monesti kysyn itseltäni, että onko sitä pakko olla ajan tasalla uutisista? Eikö sitä pystyisi odottamaan aamuun uutisten lukemisen kanssa? Kaatuuko maailma, jos en katsokaan sähköpostia ilta-aikaan? Sama toimii somen kanssa, onko minun pakko tietää kaikki ystävien kuulumiset vielä juuri ennen nukkumaanmenoa? Vastattava jokaiseen viestiin samantien, kun sen saan? Jotenkin tuntuu, että niinä öinä, kun kännykkä korvaa kirjan nukahtamiskaverina, niin uni on selvästi levottomampaa. Huomaan prosessoivani unissani päivän uutisia ja yöllä herättyäni en välttämättä saa samantien unen päästä kiinni. Pahimmassa tapauksessahan silloin yölläkin käsi hamuaa kännykkää yöpöydältä. Ei hyvä, tähän on tultava muutos.
