…tai pros & cons, ihan miten vain haluaa sanoa 🙂

MOIKKA!

Mitä kuuluu? Eilinen meni sunnuntaikoomassa ja blogi oli sen takia hunningolla. Enkä nyt sunnuntaikoomalla tarkoita sitä, että tipattoman tammikuun lauantai-iltana hetkellisesti katkaissut ”toimenpide” olisi aiheuttanut koomamaisen olotilan, vaan sitä sunnuntaioloa, jolloin on niin hyvä flow, ettei edes tietokonetta tule avattua. Tuollaisen viikonlopun voimalla jaksaa pitkään. Sen avulla maanantaikin on taas ollut oiken kiva. Ollakseen maanantai! Mitään ihmettä sellaiseen euforiaan ei tarvita, ihan pikkuisia perusjuttuja vaan.

♥ molempina päivinä nukutut päikkärit
♥ molempien aamujen aikaiset kävelyt koiran kanssa
♥ hyväntuuliset lapset
♥ huikea hiihtolenkki (pl. yksi juttu, selviää jäljempänä)
♥ maailman parannusta ystävien kera
♥ lasillinen kuohuvaa, jossa oli just sopivasti kuplia
♥ kunnon sisäfilepihvi ja
♥ sille sopiva lasillinen täyteläistä punaviiniä
♥ pitkästä aikaa sai laittaa hiuksiin lämpörullat ja silmiin säihkettä, olinkin jo unohtanut kuinka kivaa laittautuminen on.
♥ lukuiset tiukat Otrio-pelimatsit (oletteko pelanneet? Jos ette, niin suosittelen!)
♥ mukavuusalueeltani poistuminen; olenhan kertonut, että en ole lainkaan uimahalli- tai kylpyläihminen. Eilen aamulla mietimme, mitä mukavaa sitä tekisi koko perheen voimin ja lapset halusivat kylpylään. Miehellä oli sopivasti joku alennussetelikin sinne.
♥ sunnuntain päiväruoan ulkoistaminen ex tempore.
♥ nautin kylpylässä olosta suunnattomasti. Voin jopa lähteä sinne toistekin!
♥ elämäni ehkä parhaimman salaatin syöminen tuolla kylpyläreissulla
♥ poistuin toisenkin kerran mukavuusalueeltani ja menin märillä hiuksilla ja ilman meikkiä ravintolaan. Kylpyläravintolassa tuo ehkä sallitaan 😉
♥ aikaisin sunnuntai-iltana yöunille meno
♥ kahdelta pienimmältä lähti samasta kohtaa hammas…tämä oli jotenkin suloista. Aww.
♥ kuuma ja tuore mustamakkara puolukkahillon kera (oletteko muuten huomanneet, että mustamakkarahillo on nykyään aivan vetistä?!?)

Eli ei eurojackpot-voittoa tai seitsemää numeroa oikein lotossa. Suurinta iloa toi jälleen oma perhe ja ystävät. Villasukat, Vera Valan uusin ja takkatuli. Oli niitä risujakin. Tai miinuspuolia. Yksi. Uno. Asiat ovat loppupeleissä aika hyvin, sillä enempää kenkkuja juttuja en löytänyt kuin

✘ mukkasin hiihtoladulla tiukassa alamäessä ja heitin ainakin sata kuperkeikkaa. Sukset lähti irti ja silmät ja suu oli täynnä lunta. Just olin katsonut, että jonkun suksi oli rikkonut latua, niin eikös mun toinen suksi lähtenyt tuon jäljen perässä. Onneksi kaaduin sinne puolelle, jossa ei ole kivikkoa. Ei niinkään sattunut, mutta ketutti ja hävetti. Sen verran kyllä toiseen olkapäähänkin sattui, ettei eilen kyennyt sauvoja heiluttelemaan. Arvatkaa mikä mun ensimmäinen ajatus oli tuolta suksien ja sauvojen seasta itseäni keräillen? Se, että eihän kumpikaan käsi ole loukkaantunut ja mielessä välähti jo sekin, että siinä tapauksessa pitäisi palkata harjoittelija kirjoittamaan postaukset mun sanelun mukaan ;D

Joten tästedes allekirjoittanut hiihtää järven jäällä tai tasamaalla. Tai vaikka ylämäkiä, mutta alamäkiin tuli kammo! Plussalle jäätiin kuitenkin viikonlopusta reilusti, sehän se pääasia. Hei, nyt harrastuskuskauksiin, mutta palaamme kera karvaisen kaverin kommentteihinne heti niiden jälkeen 🙂 EDIT: voi rähmäkäpälä, tietokone menee uuden säännön mukaan kiinni klo 20.00 ja karvaturrin pesuprojekti kesti tähän asti. Joten otan kommentit haltuun heti huomen aamulla, kun kone aukeaa!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,