tiistai 11. elokuun 2020

Iso ilo vastaanottajalle, lämmin mieli lähettäjälle


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.


 

TIISTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Tuntuuko teistäkin, että ei siitä ole kuin hetki, kun koululaiset kirmasivat kesälaitumille? Kun kaivoitte nessupakettia sumuisin silmin laukustanne Suvivirren alkusointujen sulostuttaessa alkukesän tunnelmaa. Musta tuntuu, että se oli ihan just vasta. Toisaalta taas tuntuu, että siitä on hirmuisen pitkä aika. Niin paljon on ehditty kuitenkin tehdä ja kokea tuon jälkeen. Yhtä kaikki, tänään meillä Tampereella pakattiin uudet lyijytäytekynät ja kumit penaaliin. Reppu heitettiin selkään ja lähdettiin kohti uutta syyslukukautta. Yläkouluun jo molemmat.

Uusi arki otetaan hyvillä mielin vastaan. Pikkuhiljaa valoisat illat ovat muisto vain ja saa sytytellä kynttilät tuomaan tunnelmaa ja kietoa shaalia tiukemmin jalkojen ympärille. Kuulustella koululaisilta kokeisiin ja jutella iltaruokapöydässä koulupäivän tapahtumista. Kaupallisen yhteistyön myötä Postin kanssa tulin kertomaan, miten mä päätin ilahduttaa pieniä koululaisia. Aloin miettimään, että meidän tytöt eivät juurikaan saa postissa kirjeitä tai kortteja. Veikkaan, että se on monen nuoren kohdalla sama juttu. Samalla mietin, kuinka ihanaa oli itse nuorena löytää postilaatikosta omalla nimellä varustettu kortti. Tervehdys sukulaiselta tai kirjekaverilta.

Reilu viikko sitten kirjoitin neljälle pienelle (kummitädin silmissä he ovat edelleen pieniä, vaikka yksi on jo yläkoulussa) kummilapsellemme kortit. Kortteihin kirjoitin tsemppiviestin alkavalle koulutielle.  Kortit lähtivät matkaan kolmelle prinsessalle ja yhdelle prinssille. En voi uskoa, että tuo hurmurikummipoika aloittaa jo esikoulun. Justhan se vasta oli, kun käytiin vastasyntynyttä sairaalassa katsomassa. Aika kuluu nopeasti ja mitä enemmän aika juoksee, niin sitä enemmän sitä tajuaa muistojen luomisen merkityksen. Kortin ja postimerkin ostaminen ovat itselleni pieni vaiva. Muutaman rivin kirjoittaminen ei vie kuin hetken. Pienellä vaivalla saa annettua rutkasti hyvää mieltä toiselle. Jos mulla olisi ollut aikaa, olisin ollut kärpäsenä katossa todistamassa rakkaiden kummilapsien iloa kortit saadessaan :)

Muistatteko heinäkuussa, kun kerroin, että vastedes lähetän joka kuukausi postikortin ilahduttamaan ystäviä ja sukulaisia? On todettu, että hyvät teot ja hyvän mielen tuominen muille tekevät meistä onnellisempia. Olkoon onnellisuuden määritelmä itse kullekin mikä tahansa, niin uskon tähän täydestä sydämestäni. Se, että sain kahvikupposen äärellä kynttilän valossa kirjoitella kortit rakkaille koululaisille sai mut hymyilemään sisäisesti. Se, kun ajattelen, miten paljon kortit ilahduttavat saajiaan, saa mun onnellisuuskäppyrät tappiin.

Ja jos totta puhutaan, niin saa lähestyvä syksykin. Kesä on ollut niin mieletön, että sen avulla ammennan valoa pimeisiin iltoihin. Koska ylimääräistä valoa syksyn pimeille riittää, niin hyvillä mielin jaan sitä eteenpäin. Mulla onkin jo mielessä muutama ihana, ketä ajattelin syksyn pimeillä ilahduttaa postikortin muodossa. Kaikki meistä eivät ole syysihmisiä, joten lisätsempin lähettäminen postitse on varsin ihana ajatus. Kortin avulla voi koskettaa ja ilahduttaa vielä syvällisemmin kuin tekstiviestillä.

Sain viime viikolla postissa kirjekuoren, jossa oli tutunnäköistä kirjoitusta. Tekstistä näki, että kirjoitus ei ole nuoren ihmisen käsialaa ja sen eteen oli nähty vaivaa. Kuoren päälle oli liimattu kaksi Suomen kartta -symbolilla varustettua Postin ikimerkkiä (tosin yksikin olisi riittänyt). Toisessa oli kala ja toisessa kiviä. Vuosiluvut kertoivat niiden olevan muutamia vuosia vanhoja. Ikimerkit ovat siitä ihania, että ne eivät vanhene ikinä. Niitä voi käyttää nimensä mukaisesti ikuisesti. Kirjekuoren sisältä paljastui itse askarreltu syntymäpäiväkortti miehen reilusti yli 80-vuotiaalta tädiltä. Voi kuulkaa, ei tarvitse hetkeäkään miettiä, kenelle syyskuun postikorttini lähetän.  Iloa ja valoa yksin asuvalle syyskuun pimeisiin iltoihin

ILOISIN TIISTAITERKUIN,


maanantai 23. joulukuun 2019

Tunnelmallista Joulua!

MOIKKAMOI!

Nyt on tullut aika sulkea tietokone joulun ajaksi. Antaa sillekin vähän lepoa. Oma kovalevyni ei ole täynnä, mutta kannettava hurisee siihen malliin, että on loman tarpeessa :)

Laatikot tuli päivällä uunista tuoden sen joulun tuoksun, joka tuntuu joka vuosi yhtä ihanalta. Nyt on kinkku uunissa ja pian pääsee perunat kattilaan porisemaan. Tänään fiilistellään jo pikkuisen jouluruoan kanssa, huomenna katetaan sitten täyskattaus ja istutaan pitkään pöydän äärellä.

Jouluaattoaamu alkaa Ahdin riisipuurolla ja jatkuu muutamalla joululaskulla. Puolen päivän aikaan käydään kuuntelemassa Saunakurun tasanteella joulurauhan julistamista Pyhätunturin alueelle. Jouluaatto ei tuntuisi jouluaatolta ilman joulusaunaa ja eiköhän nuo kuusen alla olevat paketitkin jossain vaiheessa jaeta. En malta odottaa, että saan uudenkarhean kirjan käteeni ja pääsen uppoutumaan rakkauden ja romantiikan maailmaan.

Nyt on aika olla rakkaiden kanssa ja mennä sinne joulukuplaan. Voi olla, että joulukupla on niin tiivis, että somekin hiljenee pariksi päiväksi. Toisaalta taas voi olla, että some pitää kiinni muussa maailmassa, ettei vallan mökkihöperöidy. Mutta se on varmaa, että seuraavat päivät tehdään ja toimitaan just niin kuin hyvältä tuntuu :)

Oikein Ihanaa ja Tunnelmallista Joulua – kiitos kun olette ♥

 


maanantai 11. marraskuun 2019

Lauantai-iltana lautasella

HEISSULI MAANANTAIHIN!

Toivottavasti siellä vietettiin rentouttava ja rakkauden täyttämä isänpäivä ♥ Meillä viikonloppu kului pääosin ruoan merkeissä. Eli ei lainkaan kuulkaas huono viikonloppu ;) Eilen käytiin perinteitä kunnioittaen syömässä Näsinneulassa ja onhan se hyvä. Vuodesta toiseen. Lauantai-iltana istuttiin pitkään katetun pöydän äärellä ystävien kanssa. Tyttöviisikko sujahti jossain välissä alakertaan kikattelemaan ja me aikuiset jatkoimme juttua. Siitä, mihin se oli jäänyt. Välillä naposteltiin syötäviä ja taas juteltiin. Niin paljon juttua riitti, että kun tuli aika erota, niin teki mieli kääntää kelloja pari tuntia taaksepäin.

Sain kyselyitä Instan puolella, että voisinko laittaa reseptejä lauantain tarjoiluihin. Aluksi mietin, että mitäs nyt noita laittamaan, sillä nämähän ovat niin peruskauraa. Mutta hei, kuten ollaan juteltu, niin se peruskaura on elämässä parasta.

Meitä oli yhdeksän ruokailijaa pöydän ympärillä. Viisi lasta ja neljä aikuista. Toiveissa oli myös tehdä niin simppeliä tarjottavaa, että ne saa vaan nostettua pöytään vieraiden tultua. Mä en ole yleensä sellainen ”emäntä”, joka tykkää häärätä keittiössä kun meillä on vieraita. Ellei sitten häärätä siellä vieraiden kesken. Sen takia olen yleensä näiden helppojen ja ennalta valmistettavien tarjoilujen kannalla. Tarjolla oli savulohisalaattia, ceasarsalaattia, kinkkupaprikapiirakkaa, pekoniavokadoja ja patonkeja. Jälkkäriksi herkkutarjotin joulutortuista, kekseistä, viinirypäleistä, juustoista, suklaasta ja pähkinöistä.

Alla reseptejä salaatteihin ja piirakkaan. Mututuntumalla kun teen, niin määrät ovat itse mukaeltavissa. Maistelkaa, haistelkaa, tutkikaa. Olkaa luovia ja tehkää ruokaa rennolla otteella. Silloin tulee paras lopputulos.

Savulohisalaatti

kartanosalaattia
salaattisekoituspussi
tuoretta tilliä
kurkkua
tomaattia
savulohta
keitettyjä kananmunia
-revi salaatit, pilko kurkku ja tomaatti, sekoita mukaan myös pienistelty tilli
-lisää pienistelty savulohi ja sekoita varovasti
-kaada päälle kastike ja sekoita
-tarjoile keitettyjen kananmunien kanssa

Kastike
oliiviöljyä
vaaleaa balsamicoa
mustapippuria

Kana-ceasarsalaatti

romainesalaattia
broileria (kaupan grillibroilerista)
krutonkeja
parmesania
-revi salaatti kulhoon, lisää pienistelty broileri
-lisää kastike ja sekoita kunnolla
-tarjoile kruntonkien ja raastetun parmesanin kanssa

Kastike
n. 2 dl oliiviöljyä
1 muna (joskus laitan vain keltuaisen)
1 valkosipulin kynsi
1-2 tl dijon-sinappia
puolikkaan sitruunanmehu
pari tl kapriksia
pippuria
-surauta sauvasekoittimella sekaisin ja laita vähäksi aikaa tekeytymään jääkaappiin

Kinkkupiirakka

Pohja
150 g voita
vehnäjauhoja (noin 3-4 dl)
-nypi muruiksi
2-3 rkl jääkylmää vettä
-sekoita taikinana ja vaivaa
-laita taikina jääkaappiin hetkeksi

Täyte
palvikinkkua
punaista suippopaprikaa
persiljaa
2 kananmunaa
3 dl kermaa
juustoraastetta pieni pussillinen (käytin Emmentalia)
pippuria, suolaa

-painele taikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää pienistelty palvikinkku, paprika ja persilja
-sekoita keskenään kananmunat, kerma, juustoraaste ja mausteet
-kaada vuokaan ja paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 35-40 mins (tarkkaile, ettei ruskistu liikaa)ID

Koska yksi vieraamme on ollut on/off -ketodieetillä, niin tein vielä grillattuja pekoniavokadoja (grillivastuksen alla uunissa, kunnes pekoni on rapsakkaa). Usein olen korvannut pekonin myös serranon kinkulla ja sekin toimii hyvin! Pöydässä oli tarjolla myös fetakuutioita, pähkinöitä ja lisäkrutonkeja.

Niin ihana ilta ja jälleen kerran vierailun jälkihehkuissa miehen kanssa juttelimme, että mikä siinä onkaan, että nykyään tulee kutsuttua ystäviä kylään aivan liian harvoin. Täytyy ottaa itseään niskasta kiinni! Tosin nämä loppuvuoden viikonloput on jo myyty, mutta josko sitten tammikuulle sopia jo treffejä :)

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. patonkeja jäi ihan hirmuisesti. Ajattelin tänään koklata, miten noista (vähän jo kovettuneistakin) patongin käppyröistä saa tehtyä suolaisia köyhiä ritareita!