maanantai 02. maaliskuun 2020

Hyvinvoinnin vuosikello: Merkityksellinen elämä

HEIPPAHEI IHANAT!

Kotona ollaan ja se tuntuu hyvältä -merkitykselliseltä Omassa keittiössä keitetty aamukahvi maistui taivaalliselle ja hei kuinka ihanalta tuo talvimaisema ikkunasta näyttääkään! Tekisi melkein mieleni laittaa joululaulut soimaan ja paistaa tämän vuoden ekat joulutortut 😉 Tänään vuorossa Hyvinvoinnin vuosikellon -postaussarjan seuraava aihe. Omasta mielestäni ehkä hyvinvoinnin tärkein kulmakivi. Nimittäin merkityksellisyys. Tuntuu, että viime vuosina merkitys ja merkityksellisyys ovat saaneet paljon mediahuomiota, ovat olleet kaikkien huulilla. Mutta mitä tuolla merkityksellä tarkoitetaan, miten se liittyy hyvinvointiin ja miten lisätä merkitystä omaan elämään. Merkityksellisyys on työelämänkin kannalta avain asemassa, joten jutellaan pintapuolisesti siitäkin. Alkuun kuitenkin tämä tuttu briiffi, että mistä tässä on kyse.

Hyvinvoinnin vuosikellon kulmakiveksi olen valinnut positiivisen psykologian isän Martin Seligmanin viitekehyksen kukoistuksesta, sillä mitä enemmän olen näistä asioista lukenut ja opiskellut, sitä järkeenkäyvemmältä Seligmanin kehittelemä PERMA-malli hyvinvoinnin ja kukoistuksen taustalla tuntuu. Tässä vaiheessa haluan vielä painottaa sitä samaa, mitä ensimmäisessäkin postauksessa: Tekstini pohjautuvat omiin mielipiteisiini ja kokemuksiin, mutta myös tutkittuun tietoon sekä aiheen kirjallisuuteen. Suurena vaikuttajana on ollut Joyllan Positive Psychology Practioner -opinnot ja Joyllan upeat Netta ja Paulina, jotka ovat saaneet minut janoamaan lisää tietoa hyvinvoinnista ja positiivisesta psykologiasta.

Tammikuu: Uskalla rakastua itseesi
Helmikuu: Hyvinvoinnin kulmakivet
Maaliskuu: Merkityksellinen elämä
Huhtikuu: Ihmissuhteiden ihanuus
Toukokuu: Optimistinen elämän asenne
Kesäkuu: Itsensä kehittäminen & vahvuudet
Heinäkuu: Kiitollisuus hyvinvoinnin edellytyksenä
Elokuu: Mielekäs työ osana elämää
Syyskuu: Harrastukset hektisen elämän vastapainona
Lokakuu: Aikaansaamisen ihanuus
Marraskuu: Pieniä konkreettisia tekoja mielialan nostamiseen
Joulukuu: Hetkessä eläminen

Postausten lopussa jaan lähdeluettelon, mikäli haluatte tutustua aiheeseen tarkemmin. Jos jotain olen positiivisen psykologian opintojen myötä oppinut niin sen, että olen ollut viimeiset vuodet oikeilla jäljillä kokonaisvaltaisen hyvinvointini suhteen, mutta myös sen, että koska alan kirjallisuutta löytyy niin hirmuisesti, niin on välillä syytä muistaa myös kriittisyys ja asioiden toinen puoli. Kirjoitan näitä postauksia terveen, fyysisesti ja psyykkisesti hyvinvoivan ihmisen näkökulmasta, joten myös lukijan oma terveydentila saattaa vaikuttaa subjektiiviseen kokemukseen hyvinvoinnista.

Mitä on merkitys ja miksi se on niin tärkeää?

Lyhykäisyydessään merkitys on elämän ymmärtämistä (Steger) Onnellisuus, ei sillä että siitä pitäisi ottaa pakkomiellettä, saavutetaan elämän merkityksellisyyden kautta. Aristoteles on todennut, että ihmisen toiminnan tavoite on elää todellisen minän mukaisesti. Kun tavoitteet on linjassa oman luonteen kanssa voi kokea eudaimoniaa ja täten saavuttaa merkitystä ja tarkoitusta elämään. Itselleni elämän elinehto on juurikin tuossa pienessä sanassa…merkitys. Se näyttelee vahvasti elämän mielekkyytenä. Mä koen olevani juuri tällainen kuin olen ja tällaiseksi minut on tarkoitettu (Watermann 1993).  Merkityksen puute on usein syynä mielenterveysongelmiin (Kinnier et al 1994) ja addiktioihin (Newcomb et al 1987)

Jos elämässä on vain hedoniaa eli lyhytkestoista nautintoa, tulee elämästä puuttumaan todennäköisesti merkityksellisyyttä. Voin saada hetkellistä nautintoa siitä, että istun kahvikuppini kanssa sohvannurkkaan uusimman sisustuslehden kanssa. Mutta sen tuoma nautinto ei kanna pitkälle. Yksi itselleni suurin merkitystä tuova asia elämässä on muiden auttaminen. Ne hyvät pienet teot, joita teen päivittäin. Merkitystä elämääni tuo myös yhteenkuuluvuus niin oman perheen, ystävien kuin työporukankin kanssa. Merkityksellinen elämä on mulle sitä täysillä elämistä. Keskittymistä niihin asioihin, jotka tuovat mulle pitkällä ajanvälillä merkitystä elämään. Unohtamatta kuitenkaan niitä pikkuisia elämää buustaavia nautinnon hetkiä. Merkityksellisessä elämässä hedonia ja eudaimonia kulkevat käsi kädessä. Molempia tarvitaan mielekkään ja merkityksellisen elämän reseptiin.

No miksi tarvitsisin merkitystä elämääni? Itse näen, että ihan sen takia, että jaksan joka aamu nousta sängystä. Ja usein vielä uutta intoa puhkuen. Tiedän, että mulla on täällä maan päällä joku tehtävä. Joku arvostaa sitä, että mä nousen sieltä sängystä ja teen niitä asioita päivän mittaan, mitä teen. Tiedän että teoillani ja olemassa olollani olen merkityksellinen myös muille ihmisille. Merkityksellisyys motivoi minua tekemään parempia valintoja elämässäni. Täysillä eläminen tarkoittaa sitä, että käyttää ajan siihen, mikä todella merkitsee (Ivtzan). Tämän myötä tuntee enemmän intoa ja intohimoa ja energiaa riittää, kun keskittyy olennaiseen.

Steger et al ovat todenneet merkityksellisyyden liittyvän vahvasti positiivisten tunteiden kokemiseen, korkeampaan moraaliin ja itsetuntoon, elämäntyytyväisyyteen, toiveikkuuteen ja optimismiin sekä rakkauteen, iloon ja elinvoimaisuuteen. Jos sä koet, että sun elämästä puuttuu merkitys, niin suosittelen lukemaan Viktr Franklin kirjan Ihmisyyden rajalla. Tuo teos avasi omalla kohdallani silmät. Kuinka se, että elämästään löytää merkityksen, on yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kuka muu tästä olisi parempi kertomaan kuin psykologi, joka vietti aikaa keskitysleireillä. Jolta riisuttiin päältä vaatteet ja ajettiin jopa kaikki karvatkin. Mistä hän löysi elämälleen merkityksen tuolla täysin riisuttuna muiden vankien keskellä? Syyn jatkaa elämää vaikeissakin olosuhteissa?

Miten mitata merkityksellisyyttä?

Mikäli haluatte mitata merkitystä omassa elämässänne, niin oiva työkalu tähän on MLQ-kysely. Meaning in Life questionnaire on englanniksi, mutta lyhykäisyydessään se mittaa kahta merkityksellisyyden osa-aluetta: 1) merkityksellisyyden olemassaoalo (kuinka paljon vastaaja kokee merkitystä elämässään) ja 2) merkityksellisyyden etsimistä (kuinka paljon vastaaja pyrkii löytämään ja ymmärtämään merkitystä elämässään.

Mistä merkitys syntyy?

Siitä, kun elää omien arvojensa mukaan. Kun oma elämän suunta määräytyy omien tarkoitusten mukaan eikä muiden tarkoituksen tai suunnan mukaan. Merkityksen tulee olla linjassa tarkoituksen kanssa. Tarkoitus on sitä toimintaa, jonka avulla sovellan käytännössä oman elämäni merkitystä.

Viktor Frankl on sanonut, että merkitys löytyy itsestä ulospäin; jos haluamme kokea täysin merkityksellisen elämän, meidän tulee keskittyä rakkauteen, toivoon, myötätuntoon ja ystävällisyyteen muita kohtaan. Ja tiedättekö, että mä allekirjoitan tämän aivan täysin. Merkityksen tarve voi täyttyä hyvinkin elämän eri osa-alueista ja itselleni suurin osa merkityksellisyyttä tulee juurikin näistä Franklin mainitsemista asioista. Äitiys on hyvä esimerkki tästä omalla kohdallani. Saan antaa rakkautta, jakaa toivoa, tuntea myötätuntoa ja olla ystävällinen noita rakkaita lapsiani kohtaan. Päivästä toiseen ja useita kertoja päivässä.

Lahjoitan kuukausittain hyväntekeväisyyteen, kummitytöllemme Nepaliin sekä Unicefin kautta kaikille maailman lapsille. Hyväntekeminen tuo mulle syvää merkitystä elämiseen. Se, että tulen toimeen hyvin mahdollistaa sen, että saan antaa omistani muille. Myös kauppareissuilla poikkeuksetta taskun pohjan kolikot ja pienet setelit päätyvät keräyslippaisiin. En osaa selittää tuota tunnetta, jota hyväntekeväisyys itselleni tuo. Se on jotain suurempaa. Konkreettisimmin hyvän mielen ja tietynlaisen toivon antamisen heille, keiltä sitä kenties puuttuu.

Saan merkitystä myös kohtaamisista, niin täällä netissä kuin ihan elävässä elämässäkin. Tässä taitaa olla se syy, miksi bloggaaminenkin on vienyt mennessään jo kymmenen vuoden ajan. Saan teiltä ja käymistämme keskusteluista niin paljon. Ja toisaalta saan antaa teille palan itsestäni, palan kenties myös hyvinvoinnistani.

Eksistentiaalisen psykologian mukaan (Wong) myös kipu ja kärsimys ovat merkityksellisiä, sillä ne luovat suuren potentiaalisen kasvulle. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut postraumaattisesta kasvusta ja olen tullut siihen tulokseen, että molempien vanhempieni äkillinen kuolema toi mulle myös jotain sangen arvokasta, jota en olisi välttämättä ilman noita surullisia tapahtumia saanut. Nimittäin elämän merkityksellisyyden pohtimisen ja sen myötä uusien asioiden oivaltamisen. Lyhykäisyydessään postraumaattinen kasvu sai mut tajuamaan, että mikä tässä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Asiat saivat uudet mittasuhteet. Se on helpottanut elämää ja tuonut paljon hyvää. Ja tähän pääsin vain kivun ja kärsimyksen kokemisen kautta. Ne, jotka ihmettelevät, miksi elämä on mulle helppoa eivät välttämättä tiedä, että matka tähän pisteeseen ei ole todellakaan ollut helppo.

Tietyllä tapaa myös uskonto ja henkisyys vaikuttavat omalla kohdallani valtavasti merkityksen kokemiseen. Vaikka en olekaan uskovainen, siinä merkityksessä missä se usein koetaan, niin koen valtavaa henkisyyttä ja tunnen saavani uskosta sekä henkisyydestä itselleni merkitystä elämään. Meillä Suomessa usko ja kirkossa käyminen eivät näyttele välttämättä niin suurta osaa, mutta aika monessa maailman kolkassa uskonto ja kirkossa käyminen tuovat ihmisille aivan uudenlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä kautta merkityksellisyyttä. Muistan Kanadan ajoilta nuo sunnuntaiaamun jumalanpalvelukset sellaisina tapahtumina, jota odotti. Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin kirkon alakertaan nyyttärimeiningillä lounastamaan.

Miten vahvistaa merkitystä?

Emily Esfahani Smith on tutkinut merkityksellisyyttä ja nimeää neljä osa-aluetta, joista merkitys koostuu. Nämä neljä merkityksen pilaria ovat:

1. yhteenkuuluvuus
2. tarkoitus
3. tarinat
4. transsendenssi

Yhteenkuuluvuus on tunne, että koemme kuuluvamme johonkin yhteisöön. Perheeseen, työporukkaan tai vaikka harrastusjoukkueeseen. Ihmissuhteiden hyödyistä yhteenkuuluvuuden tunteella on suurin vaikutus merkityksen kokemiseen (Lambert et al). Jos verrataan meitä rikkaiden maiden asukkaita köyhempien maiden asukkaisiin, niin näen yhteenkuuluvaisuudessa merkittävän eron; meillä yritetään pärjätä yksinään ja yhteisöllisyys on hyvin vähäistä verrattuna muihin maihin. Mikä tarkoittaisi sitä, että yhteenkuuluvuuden merkitystä korostava puoli toteutuu paremmin köyhemmissä maissa. Mutta toisaalta voisi kuvitella, että kompensoimme tätä lisäämällä merkitystä muilla keinoin.

Vinkki! Panosta rakkaus- ja ystävyyssuhteisiin – tunne yhteenkuuluvuus!

Tarkoitus on sitä toimintaa, jolla me toteutetaan meille tärkeitä ja merkityksellisiä asioita käytännössä. Se on vakaata, kauaskantoista tavoitetta, joka sisältää kontribuution maailmalle. Schlegel et al ovat todenneet, että yksi merkityksen suurimpia ennustajia on itsensä tunteminen. Silloin tulee tehtyä omia arvojansa ja vahvuuksiansa vastaavia valintoja elämässä. Tämä on mulle erittäin tärkeää elämässä. Sen takia olen onnellinen, että kivun ja kärsimyksen vaiheissa opin tuntemaan itseni. Tällä hetkellä tiedän, miten toteuttaa itseäni ja omia arvojani. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa tuosta VIA-testistä, jolla saa selville ne omat ydinvahvuutensa. Sekä myös ne heikkoudet. Mä olen nyt tehnyt tuota testiä puolen vuoden välein ja vähän siellä on hajontaa, mutta ne ydinvahvuudet on ja pysyy. Rakkaus, kiitollisuus, toiveikkuus sekä kauneuden ja erinomaisuuden arvostaminen keikkuvat top viidessä. Testi voi antaa myös hieman erilaisen tuloksen, riippuen siitä tekeekö sen suomeksi vai englanniksi.

Vinkki! Opettele tuntemaan itsesi, omat arvosi ja vahvuutesi – elä niiden mukaan!

Tarinat, ah ne mun niin rakastamat tarinat – ne kuulkaa ovat oiva tapa vahvistaa merkitystä. Miten me ymmärrämme oman paikkamme, nykyisyytemme ja menneisyytemme, miten menneet hetket reflektoituvat tähän päivään ja miten me kerromme tarinaamme itsellemme ja muille. Tarinoista yksinkertaisin tapa lisätä merkitystä elämään on kirjoittaa päiväkirjaa tai vaikka kiitollisuuskirje puolisolle. Mä usein kerron niin sanottua vapahdustarinaa, jossa tarina soljuu huonosta hyvään. Tämän kautta mä koen suurta merkityksellisyyttä elämässä. Tiedän mitä olen saavuttanut vaikeiden aikojen ansiosta. Se on eräänlainen kasvutarina. Tarina voi olla myös ns. kontaminaatiotarina, jossa kerrotaan tarina hyvästä huonoonpäin. Näitä tällaisia tarinoita kertovat ihmiset kokevat usein enemmän ahdistusta ja masennusta sekä saattavat kokea elämänsä vähemmän yhtenäiseksi (Bauer et al). Eli sillä, miten kerrot tarinaa itsellesi ja muille, on suuri vaikutus merkityksen kokemiseen.

Vinkki! Kirjoita elämäntarinasi paperille tai kiitollisuuskirje ystävälle -miten kerrot tarinaasi!

Transsendenssi tarkoittaa sitä, että voimme kokea yhteyttä jonkin itseämme suuremman kanssa ja löytää tässä yhteydessä suurimman rauhamme (William James). Transsendenttisia kokemuksia olen kokenut paljonkin elämäni varrella. En vain tiennyt ennen positiivisen psykologian opintoja, että niiden avulla voin löytää elämääni merkitystä siinä mittakaavassa kuin olen löytänyt. Mindfulness, flow ja esimerkiksi mystisen kokemukset kuuluvat transsendenttisiin kokemuksiin. Kun puhutaan transsendenssista niin ei voi olla mainitsematta elevaatiota. Se on sellainen lämmin ja mieltä nostattava tunne, jota koetaan, kun näemme odottamattomia hyvyyden, ystävällisyyden ja myötätunnon tekoja (Haidt). Ikään kuin vaikuttuu syvästi siitä, mitä näkee jonkun toisen tekevän.  Haltioituminen on itselleni ehkä tärkein transsendenttisista tunteista rakkauden lisäksi. Haltioidun päivittäin, usein luonnon ihmeellisyydestä. Mielenkiintoista on se, että kolme viidestä ydinvahvuudestani kuuluu transsendenttisten hyveiden alle

Vinkki! Käy vartin kävelyllä luonnossa ja keskity tuntemaan olevasi osa isompaa kokonaisuutta – haltioidu!

Merkitys työelämässä

Stegerin mukaan merkitystä tavoittelevat ja arvostavat ihmiset kokevat enemmän inspiraatiota, vähemmän negatiivista mielialaa, suurempaa tyytyväisyyttä elämään ja työhön sekä korkeampaa hyvinvoinnin tasoa. Onko sun työ merkityksellistä? Michaelson et al ovat tutkineet, että merkityksellinen työ saa aikaan parempia suorituksia, vahvempaa sitoutumista, organisaatioon sitoutumista ja suurempaa asiakastyytyväisyyttä. Itselleni työn merkityksellisyys näyttäytyy parhaiten yhteenkuuluvuudessa. Mun työporukka on paras ja oikeastaan se tärkein syy, minkä takia auton nokka kääntyy toimistoaamuina kohti Nokiaa. Heti sen perään tulee yhteenkuuluvuus asiakkaiden kanssa. Näiden vuosien aikana asiakkaista on tullut mulle tärkeitä. Pienetkin puhelinkeskustelut ja läpänheitot kuulumisten vaihtamisineen tuovat sisältöä mun päiviini.

Paras työn merkityksellisyyttä havainnollistava esimerkki on tuolta positiivisen psykologian luennolta. Kolme miestä rakensi katedraalia ja heiltä kysyttiin, että mitä he tekevät työksensä. Ensimmäinen mies sanoi latovansa päivät pitkät kiviä vierekkäin ja päällekkäin. Toinen mies sanoi rakentavansa kivistä seinää. Kolmas mies sanoi rakentavansa ihmisille paikkaa, jossa kokea yhteyttä johonkin korkeampaan.

Se, että pystyy näkemään työpanoksensa isommassa mittakaavassa ja ymmärtää työnsä merkityksen, on mun mielestä työssä viihtymisen elinehto. Muistan ollessani markkinointiassarina eräässä suuressa pahvivalmisteita valmistavassa yrityksessä pyytäneeni esimieheltäni kierrosta tehtaalla. Se onneksi onnistui, sillä tuo avasi mun silmäni. Mitä tapahtuu, sen jälkeen, kun mä otan tilauksen vastaan. Siihen aikaan mun (ja työkavereideni) työni ansiosta joku sai uuden karhean Nokialaisen hienossa pakkauksessa. Usein olemme liian kaukana loppukäyttäjästä nähdäksemme työn merkityksellisyyden, mutta esimerkiksi tuolla tehdaskäynnillä oli mulle suuri merkitys.

Mua kiehtoo ihan älyttömästi johtotason ihmisten kouluttaminen merkityksellisyyden saloihin. Simon Sinekin mukaan johtajien pitäisi perustella alaisilleen miksi halutaan, että jotain tehdään. Mitä ei riitä! Johtajien ensisijainen tarkoitus on yhdistää ihmiset heidän tarkoitukseensa (Quinn).

Kun työ on kutsumus, sen merkitys on erittäin suuri. Mä olen sitä mieltä, että jokainen hoiva-alalla on kutsumusammatissaan. Tai pitäisi ainakin olla. Äidin sairauden aikana tutustuin moneen eri alan lääkäriin ja hoitajaan. Yksi syy, minkä takia selvisin tuosta saattohoitovaiheestakin oli ne Hatanpään puistosairaalan empaattiset hoitajat. Joista suurimmasta osasta huokui se, että tekivät ei vain itselleen, vaan meille muille merkityksellistä työtä.

Kuulkaa, tämä  on sellainen aihe, josta olisi taas voinut kirjoittaa vaikka miljoona sivua. Palaan vuoden aikana merkityksellisiin juttuihin. Tuo työ ja merkityksellisyys tulee olemaan tarkemmin syynin alla. Samoin transsendenssi. Tuossa yllä jaoin joitain vinkkejä, miten lisätä merkityksellisyyttä. Positiivisen psykologian interventioista merkityksellisyyttä voi lisätä esimerkiksi merkityksellisten valokuvien myötä. Siinä otetaan viikon aikana 9-12 kuvaa, joilla on joku merkitys itselle. Esitetään valokuvat mahdollisesti muille ja kerrotaan kuvien merkitys. Mun lopputyössä käytän tätä interventiota parisuhteen kiitollisuuden kautta kuvaamalla viikon ajan sellaisia valokuvia, jotka merkitsevät mulle parisuhteessa paljon ja joista olen kiitollinen. Viikon jälkeen esittelemme kuvat miehen kanssa toisillemme ja kerromme, miksi olemme ottaneet kuvat juuri näistä asioista.

Loman jälkeen paluu arkeen tapahtuu rytinällä; meillä on tällä viikolla viisi koetta. Meillä, kyllä – koen merkitykselliseksi sen, että saan olla mukana lasteni koulunkäynnissä ja kuulustella uskonnon kappaleita tai enkun sanoja. Auttaa matikassa tai kerrata metsätyyppejä. Palataan huomenna arkireseptin kanssa asiaan 🙂

MERKITYKSELLISIN MAANANTAITERKUIN,

Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

MLQ-testi
VIA-luonteenvahvuustesti
Merkitykselliset valokuvat interventio
Elämän merkitys on tehdä itsestään merkityksellinen muille -artikkeli
Neljä peruspilaria mer­ki­tyk­sel­li­seen elämään – artikkeli
Smith: The power of meaning
Viktor Frankl: Ihmisyyden rajalla
Steger et al: Meaning in life across the life span: Levels and correlates of meaning in life from emerging adulthood to older adulthood
Itai Ivtzan: The Discovery of Meaning and Purpose

 


keskiviikko 26. helmikuun 2020

Paratiisi on lähempänä kuin uskommekaan

MOIKKISTA!

Miten siellä Suomessa menee? Mies tuossa kertoi juuri, että kauniista pakkaspäivistä on saatu nauttia ainakin Tampereen seudulla. Ihanaa! Jos siellä ruutujen toisella puolella on Kuru/Parkano -akselilta lukijoita, niin olisi kiva tietää järvien jäätilanteesta 😉 Nimimerkillä, mökkihöperön aika on piiiiitkä.

Veljen vaimon ihania videoita ja kuvia sangen kauniista Suomen Lapista katsoessani mut on pikkuisen vallannut sellainen ”ooh, ollapa tuolla” -olotila. Vaikka nautin täälläkin ihan 110% enkä todellakaan olisi muualla kuin just täällä just nyt, niin silti suomalainen sieluni myhäilee nähdessään kuvia koti-Suomesta.

Hirmu usein me ihmiset ajatellaan, että jos mulla olisi sitä tai tätä, olisin onnellinen. Jos olisin jossain muualla kuin täällä, missä nyt olen, niin tuntisin olevani paratiisissa. Mutta eihän se näin ole. Yllättävän usein se oma paratiisi löytyy sielä omien neljän seinän sisältä. Niiden omien ihmisten luota.

Mun oma paratiisini löytyy kotisohvalta, koira jaloissa kerällä nukkuen, muun perheen asumisen ääniä kuunnellen. Meidän arvomme ovat niitä, jotka osaltaan määrittävät sen, minkä koemme omaksi paratiisiksemme. Paikaksi, jossa olemme onnellisimmillamme. Missä pääsemme toteuttamaan avainarvojamme. Tein tuossa taannoin arvojen tunnistustehtävän ja mulle tärkeimmät arvot rakkaus, perhe ja kiitollisuus kertovat sen mitä olen jo osannut ounastellakin.

Paikan ei ole väliä, kunhan saan pitää mun rakkaimmat rinnallani. Mutta toisaalta rakkaus omaa kotia kohtaan ja se syvä kiitollisuus siitä, että on vihdosta viimein löytänyt hulinavuosien jälkeen rauhan, merkitsee mulle sitä, että ei ole kodin voittanutta.

Tänään otettiin kanootti alle ja melottiin nurkan taakse paratiisirannalle. Freedom Beach oli parhaimmillaan joskus oikea paratiisiranta. Nyt se oli täynnä ihmisiä ja täynnä roskia (!). Mun paratiisi löytyi tänään siitä hetkestä kanootista, kun pysähdyimme kotimatkalla isokokoisen persikanvärisen meduusan vierelle katsomaan luonnon ihmettä. Turkoosissa meressä  toinen meni kuin kala vedessä (heh).

Nyt illalliselle. Kerroinkin IG:n puolella, että me saatiin palaavina asiakkaina diili, johon sisältyy neljä buffet-illallista. Niin paljonkin, kun rakastamme käydä noissa muovituolipaikoissa iltaisin syömässä, niin en kuitenkaan pane pahakseni hotellin buffia. Täällä kun ruoka vaihtuu teemoittain joka ilta eikä pääse kyllästymään. Alle käveltiin miehen kanssa ylämäkiä pitkin Paradise Beachille ja nyt nälkä kurnii mahanpohjassa.

IHANAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,


tiistai 25. helmikuun 2020

Ruokavalion muutosmutustelua

MOIKKAMOI!

Pikaisesti ennen iltaruoalle lähtemistä tulin kertomaan, että niin se maailma muuttuu; mies tokaisi toissapäivänä, että voitaisko kokeilla täysin kasvispohjaista ruokavaliota (oli katsonut aiheesta jonkun dokkarin). Whaaat?! Se sama jöröjukka, joka on aiemmin ollut sitä mieltä, että mies tarvitsee lautaselleen punaista lihaa ehdotti täysin vegaanista ruokavaliota tai ainakin kiinnostusta moiseen suuntaan. Voi, kuinka alun hämmästyksen jälkeen myhäilin sisäisesti. Ehdotin, että otamme pehmeän startin aiheeseen.

Punaista lihaa olemme vähentäneet viimeisen parin vuoden aikana radikaalisti ja nyt ajattelimme reissun jälkeen pitää täysin punalihattoman kuukauden. Mutta myös pienesti ruuvataan muutakin ruokavaliota. Maitotuotteita meillä käytetään tosi vähän, mutta juustoja kyllä menee. Juustot ajateltiin korvata vegaanisilla. Mutta, mutta…ne pari hassua, joita olen kotiin ostanut eivät ole oikein olleet mieleen. Onko antaa vinkkiä? Näpyttelen tässä pikkuhiljaa kauppakassitilausta reissun jälkeiselle maanantaille ja olen googletellut kasvisreseptejä.

Ajattelin todistaa miehelle (jälleen kerran), että kasvisruoka on parhaimmillaan erittäin maukasta ja täyttävää. Loman jälkeisen kuukauden ajattelin keskittyä papujen ja linssien ihmeelliseen maailmaan. Tehdä kalaruokia (suosia suomalaisia järvikaloja!) ja kaikkia ihania kasvishässäköitä. Kape tekee keittiöitä kaapatessaan aika ihania ja helppoja kasvisruokia paistinpannulla. Pitääkin katsoa moisiin reseptit.

Mutta hei, nyt kaipaisin vegaanisten juustojen lisäksi vinkkejä seuraavien tuotteiden maidottomiin korvikkeisiin:

maitorahka
ranskankerma
turkkilainen jugurtti

Tarkoitus ei ole ihan täysin jättää maitoproteiinia tässä välissä pois, mutta silleen 50/50 -meiningillä, you know. Ainut mitä itse en halua edes jättää tässä vaiheessa pois on kananmunat. Mä rakastan kananmunia. Eikös se niin ole, että niissä kantsii suosia luomua?

Tämä kaikki siis edessä loman jälkeen ja asteittain (sekä omaa kroppaa kuulostellen), nyt mennään vielä fiiliksen mukaan ruokailuissa. Itselläni fiilis on ollut vahvasti kohti tofupohjaisia ihanan mausteisia curryja. Joten tänä iltana sellaista. Kuvien kukkakaalicurryn resepti löytyy täältä vuoden takaisesta.

TIISTAITERKUIN,

PS. tulipas koti-ikävä kotikuvia katsoessani 🙂


maanantai 24. helmikuun 2020

Oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa

HEISSUN!

Ei siitä ole kuin viisi-kuusi vuotta aikaa, kun aloin syksyllä yleensä kiristämään treenitahtia. Juoksemaan ihan älyttömiä lenkkejä. Biksukuntoon -projektille varasin usein puolisen vuotta aikaa. Joo, olihan sitä timmissä kunnossa rantalomalla, mutta oliko se mulle pidemmällä aikavälillä merkityksellistä? Ei, sillä en silloin vielä nauttinut treenaamisesta siinä mittakaavassa kuin nyt. Silloin treenasin tähtäimenä se, että olisi kiva olla biksuissa. Että sitä näyttäisi kenties hyvältä.

Tänä päivänä se mun bikinikuntoprojektini kestää 365 päivää vuodessa. Se on jatkuva projekti. Mutta bikinikuntoa ei mitata vatsan seudun sixpackien myötä, vaan bikinikunnon mittarina toimii se, mitä näen, kun katson peilistä itseäni. En vatsan seutua, vaan suoraan syvälle silmiini. Siellä se biksukunto sijaitsee. Olen tehnyt paljon töitä tuon henkisen bikinikunnon saavuttamiseksi ja onnellinen olen, että sen saavutin.

Onneksi olen oppinut viime vuosina treenaamaan hyvinvointi tähtäimenäni. Lisäbonuksena toki tulee se, että mahdun samoihin bikineihin kuin silloin niinä hulluina bikinikuntoprojektivuosina. Ja hei, röllykää ja röhmelöä löytyy – sen tiedostan. Mutta tiedättekö, että nyt 44-vuotiaana mä en enää välitä siitä, miltä näytän muiden silmissä bikinit päällä. Mulle riittää se, että mä voin ihan hyvillä mielin maata tuolla niine röllyköineni ja nauttia elämästä. Nauttia lomasta. Olla oman elämäni parhaimmassa bikinikunnossa.

Meillä loma sujuu leppoisasti. Lasten ehdoilla mennään ja tänään pienempi kummityttöni haastoi mut koskemaan merimakkaraa. Yllytyshullu kun olen, niin heti laskuveden tultua lähdettiin merimakkaroita etsimään. Oletteko koskaan merimakkaraan koskeneet? No, en välttämättä suosittele 😀 Onhan se sellainen karvainen ja söpö, mutta voin sanoa, että koko Andamaanienmeri raikasi, kun mä tuota söpöyttä silitin. Sen sekunnin ajan 😉 Mutta saatiinpahan videolla lähetettyä todistusaineistoa myös kotipuoleen.

Nyt vielä hetkeksi parvekkeelle aurinkoon ja sitten tyttöjen toiveiden mukaan tuktukilla kohti ostosmahdollisuuksia (kojuja kojujen perään). Eilen IG:n puolella kirjoittelinkin siitä, että lomailu tulee jossain vaiheessa muuttumaan perhelomista aikuisten lomiksi. Nautitaan nyt täysillä vielä näistä pikkuisista, jotka reissuihin haluavat tulla mukaan

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 16. helmikuun 2020

Elä niin, ettei tarvitse katua jälkeenpäin

SULOISTA SUNNUNTAITA IHANAT!

Tiedättekö, että tähän alkuun voisin manata tätä keliä, mutta ei – me emme voi sille mitään, joten tyydyn toteamaan, että näillä mennään. Jos vuoden vesimäärä on vakio, niin kesästä tullee melko kuiva 😉

En tiedä miksi, mutta viime aikoina mulla on ”soinut” päässä meidän iskän käyttämä lause: Ei se matkan pituus tai päämäärä, vaan se itse matka ja sen leveys. Tarkoitti tällä just sitä, että kun eli niin täysillä joka päivä kun pystyi, niin matkan pituus ei merkinnyt loppupeleissä. Ja näin mäkin haluan uskoa, että 65-vuotiaana, kun joutui matkansa päättämään, oli toteuttanut unelmiaan ihan niistä pienimmistä vähän isompiinkin. Oli jo niin sanotusti nähnyt kaiken, mutta myös tehnyt hurjan paljon töitä saavuttaakseen nuo unelmat. Oli elänyt hetkessä, osin terveytensäkin uhalla.

Ei sitä silloin reilu parikymppisenä tajunnut, että miksi iskä osti viidenkympin villityksissään Harrikan. Keräilykappaleen, joita Suomessa oli vain kaksi. Ajeli kesäpäivinä hissukseen Kangasalan harjua pitkin Orivedelle Roineen näkymiä ihastellen. Näin jälkikäteen ymmärrän täysin miksi. Se oli parasta vastapainoa hektiselle työlle.

Kun iskä ilmoitti lähtevänsä miesporukalla lentämällä Kiinaan ja siitä junalla Mongolian ja Siperian läpi Suomeen pudistelin jälleen päätäni ja mietin, että miksi. Näin viitsentoista vuotta jälkeenpäin en mieti enää miksi. Mietin vain, että miksikäs ei? Jos sulla on mahdollisuus, niin hyvä ihminen, mikset tee asioita silloin kun voit!

Netti on täynnä listoja siitä, mitä ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan. Niitä kaikkia leimaa mun mielestä se, että on puuttunut hetkessä elämisen taito. Tai itsensä kunnioitus. Jopa rohkeus. Kokosin alle mun mielestä ne silmiä avaavimmat katumisen aiheet:

Toivon, että olisin elänyt omaa elämääni.
Niin, elätkö elämää, joka on sulle merkityksellistä vai elätkö elämää jonkun muun toiveiden mukaan?

Toivon, että olisin urheillut enemmän.
Monet tutkimukset puoltavat liikunnan vaikutusta hyvinvointiin, että miksemme pidä huolta tästä kehostamme. Se on luotu liikkumaan. Ihan jos jo katsoo ihmisen evoluutiota. Ihmiskroppa on luotu tekemään fyysistä työtä.

Toivon, että olisin ajatellut vähemmän mitä muut ihmiset minusta ajattelevat.
Se on kuulkaa just näin. Silloin kun ollaan omia aitoja itseämme ja elämme omien arvojemme ja moraalien mukaan, niin se on aivan yksi ja sama hailee, mitä muut ihmiset ajattelevat.

Toivon, että olisin antanut anteeksi, enkä olisi ollut niin pitkävihainen.
Anteeksi antaminen on mun mielestä yksi elämän kantava voima. Kaunaa on turha kantaa ja menneitä on turha muistella.

Toivon, että olisin tehnyt vähemmän töitä.
Mutta mitä jos nauttii työnteosta? Jos työn tekeminen on itselle mieluisaa eikä lähimmäiset kärsi siitä?

Toivon, että olisin arvostanut asioita ja ihmisiä enemmän.
Eikä vasta sitten, kun ne menettää. Kiitollisuus elämästä ja sen joka vivahteesta on itselläni läsnä päivittäin.

Toivon, että olisin rakastanut myös itseäni niin kuin rakastin muita.
Itsensä rakastaminen terveellä tavalla on parasta, mitä itselleen voi tehdä. Sen avulla kun voi saada jopa vuosia loppupäähän, sillä se toimii suurena motivaattorina omasta hyvinvoinnistaan huolehtimisessa.

Elämässä ei ole varaa jossitteluun. Välillä tulee olla vähän hullunrohkea ja ottaa riskejä. Tavoitella haaveitaan ja muuttaa suuntaa, jos näyttää siltä, että haaveet eivät tule toteutumaan. Pääasia on, että tekee. Elää elämäänsä nyt, eikä sitten joskus. Varmasti kun emme voi sanoa kuin tästä hetkestä. Joten jos sulla on mahdollisuus, niin miksi et siihen tarttuisi? Mulla tämän hetken haaveet liittyvät jatko-opintoihin. Tiedän, että mun sydän näyttää siihen suuntaan. Järki ehkä vielä hilaa vähän perässä, mutta kyllä mä sillekin saan vielä perusteltua miksi. Jos en kääntäisi tuota korttia elämässä, voisi se kenties olla se juttu, jota mä joskus vielä katuisin.

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA TOIVOTELLEN,