tiistai 10. marraskuun 2020

Fiilistely on parasta

HEIPPA!

Vaikka aamuinen mielettömän kaunis kuurakeli on vaihtunutkin lonkeronharmauteen, niin tiedättekö että ei se haittaa. Ei se lähestyvä joulumieli ole tuolla ulkona, vaan se on jotain, mikä kumpuaa sisältä. Toki ottaisin lumipeitteen ja töppölumiset puut ihanjustnythetitänne. Mutta koska sellaisia ei ole nyt näköpiirissä, niin keskittykäämme niihin juttuihin, mitkä tekevät tästä ajasta niin hykerryttävän.

♥ Jouluvalot. Kyllä kausivalokausi on so passé – se on jouluvalokausi nyt! Eilen käytiin illalla ostamassa 24 metriä lisää valonauhaa ja viriteltiin se autokatokseen. Jo vain sanoin naapurin naiselle, joka ohi kulki, että tarvinnevat pian pimennysverhot ;D
♥ Glögi, mantelilastut ja rusinat. Meillä on tänä vuonna juotu pääasiallisesti sokeritonta glögiä, mutta seuraavalla kauppareissulla pitää ostaa vaaleaa glögiä. Se on mun ihan suosikkiani. Se tuoksu, kun nostaa glögimukin tuohon nenän alle valmiina ottamaan hörpyn…ah.
♥ Piparit, homejuusto ja persimon. Pyhä kolminaisuus, jonka hiffasin viime joulun alla. Piparin puutteessa homejuustosiipale (kyllä, siipale) persimoninin siipaleen (ks. edellinen sulkumerkkien sisältö) toimii aina.
♥ Taljat sohvilla ja ruokapöydän tuoleilla. Havaitsin tuossa, että meillä onkin tänä vuonna ollut taljat läpi talven ruokapöytää ympäröivillä tuoleilla. Mutta sohvilta otin ne pois kesäksi. Taljat tuovat ihanaa pehmeyttä ja lämpöä sisustukseen.
♥ Huonekuusi valoilla. Mä en muuten periaatteessa ole mikään huonekuusen ystävä. Tai se näyttää vähän hassulta. Mutta silti joka joulu sellainen on saatava (vanha ehtii usein kuolla tammi-helmikuussa). Huonekuuseen laitetut minivalot tuikkivat kuin joulukuusen valot konsanaan.
♥ Joulukirjat ja -lehdet. Inspiraation imeminen silmillä on aivan parasta. Vaikkakin pyöritän pääasiallisesti samoja joulukirjoja ja joululehtiä vuodesta toiseen, niin aina sieltä löytyy jotain uutta ja kokeilemisen arvoista. Rakastan katsoa ihan vaan kauniita kuviakin, aina ei tarvitse lukea edes tekstiä.
♥ Pre Xmas -musiikki. Kuten Sian Snowman repeatilla soitettuna. Vielä en ole kokenut, että tarvetta oikein kunnon joululauluille olisi, mutta eiköhän se Michael Bublékin pian löydy soittolistalta 🙂

Jokos siellä fiilistellään? Huomaan, että viime päivinä on tullut myös fiilisteltyä taas ilman puhelinta ja IG:n päivittäminen on jäänyt vähemmälle. Josko saataisiin taas stooreihinkin fiilistelymeininkiä myöhemmin 🙂

TIISTAITERKUIN,

 

 


maanantai 09. marraskuun 2020

Edullinen, nopea ja herkullinen lounaskeitto

MOIKKAMOI MAANANTAIHIN!

Toivottavasti isänpäiväjuhlallisuudet sujuivat hyvin ♥ IG:n puolella seuraavat tietävätkin, että jouduimme perumaan eilisen pöytävarauksen ja siinä aamusella isänpäiväruokaa miettiessäni päätin ottaa hirven ulkofileen sulamaan pakkasesta. Ollakin, että olen lapsuudenkodissani hirveä syönyt paljonkin, niin koskaan ennen en ole sitä yksin (ilman äitiä) valmistanut. Nyt saattaa oma kehu hieman haista, mutta hei harvoissa on ne kerrat, kun olen syönyt yhtä mureeta ja hyvältä maistuvaa lihaa. Täytyy suosia jatkossa riistaa enemmänkin. Kuten myös näitä kasvisruokia, joita kuvien herrrkullinen tomaattilinssikeitto edustaa.

Mä en tiedä miten olin taas unohtanut tämän mun yhden suosikkikeitoistani. Selasin viikko takaperin ruokapostauksia vuosia taaksepäin, sillä mulla löi aivan tyhjää ruokia suunnitellessani. Olin täysin unohtanut tomaattilinssikeiton. Joka on muuten helposti mausteiden avulla muutettavissa tulisenmakeaksi kylmien syyspäivien lämmittäjäksi.

Tomaattilinssikeitto
2-3:lle

1 prk (230 g) punaisia linssejä suolaliemessä
1 prk (290 g) tomaatti-basilikapastakastiketta
2 dl vettä
mustapippuria
chililastuja
loraus hunajaa

-sekoita aineet kattilassa ja anna porista viitisen minuuttia
-soseuta sauvasekoittimella

tarjoiluun
ranskankermaa
chililastuja
tuoretta korianteria

Laskin tuossa, että annoksen hinnaksi tulee (tästä riitti kolmelle) vähän euron verran. Eli on varsin edukas sen lisäksi, että on ”sairaan” hyvään 🙂

Nyt vielä muutama tunti töitä ja sitten kohti kotia ja maanantai-illan puuhia. Kauppakassitilaus jäi tekemättä tältä viikolta, joten kaupan kautta käy tieni. Tänään ajattelin pitkästä aikaa tehdä ihan rehtiä ja rehellistä makaronilaatikkoa!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA SINNEKIN!


sunnuntai 08. marraskuun 2020

Parempi kuin lottovoitto

Rakastava, läsnäoleva, turvallinen, luotettava, lämmin, rajat asettava, lapsen edun etusijalle laittava, kärsivällinen, huumorintajuinen, aina auttamassa, herkkä, vähän hassu, vitsikirjan aamiaiseksi nauttinut, rehellinen, äitiä ja lapsia kunnioittava. Ja hei, joskus myös ”vähän” nolo.

Tiedättekö, kun aina jossain törmää sanontaan, että me naiset etsimme puolisoksemme usein isämme kaltaista henkilöä. Sellaista, jonka näkisimme mahdollisesti tulevien lapsiemme isänä. Ulkomuodollisesti mun isäni ja mun lasteni isä eroaa toisistaan täysin. Mutta mitä enemmän asiaa mietin, niin silti nuo ratkaisevat luonteenpiirteet osuvat kokolailla yksiin.

Olenkin tainnut kertoa teille, mikä löi naulan arkkuun aikoinaan mieheni kanssa tavatessamme. Se oli tuolla mun kaksion harmaalla sohvalla istuessani, kun mietin, että jösses – tuossa olisikin hyvä isä mun lapsille. Tietämättä edes tuolloin vielä onko meidän mahdollisuutta edes saada lapsia. Toki tuossa vaiheessa oli jo selvillä (pitäähän nää nyt ensitreffeillä selvittää), että myös toinen haluaa lapsia.

Muutenkin mä näen hyvin paljon samaa meidän lasten ja mieheni kuin mun ja mun isäni käytöksessä aikoinaan. Aika monessa asiassa, mutta varsinkin ex tempore -jutuissa. Me lähdettiin iskän kanssa ex tempore illalla kauppaan, jos herkkuhammasta kolotti. Nykyäänkin seuraan usein tilannetta, kun jo yöpuvut päällä olevat lapset vetävät päivävaatteet päälle ja kurvaavat isänsä kanssa kauppaan. Koska olivat nähneet mainoksen jostain uutuusjädestä, jota on just heti pakko saada.

Se, että on saanut isäkseen maailman parhaimman isän ja vielä lastensa isäksi maailman parhaimman iskän on jotain, minkä rinnalla lottovoittokaan ei tunnu miltään. Se, että mä olen tällainen kuin olen, johtuu suurimmalta osalta siitä, että sain viettää turvallisen lapsuuden, joka loi perustan koko loppuelämälle. Lapsuuden, jossa isänpäivänä sai viedä maailman parhaimmalle iskälle itse askarrellun kortin vuoteeseen ja kattaa aamiaispöytään iskän suosikkiherkkuja. Ihan samalla tavalla kuin meidänkin lapset tuppaavat näin isänpäivänä tekemään ❤️

IHANAA ISÄNPÄIVÄÄ TOIVOTTAEN,


perjantai 06. marraskuun 2020

Fredagsmys at Marian Bistro

UIJUI,

mihin nää viikot oikein kuluu? Mut hei, perjantai-ilta – viikon yksi kohokohdista – on täällä! Edessä on kiva viikonloppu, jota värittää kummityttöjen synttärit ja sunnuntaina isänpäivä ♥ Tämä ilta kuluu täällä miesluolassa (tai mun mielestä Marian Bistrossa :D) sohvalla telkkaria katsellen ja rentoillen.

Herkuteltiin tuossa juuri jääkaapin jämistä kootulla salaatilla. Olin tilannut kauppakassitilauksessa meille paketillisen Vöneriä, jota ei oltu käytetty viikolla. Koska tavallinen pitakebab ei houkutellut tein sellaisen all-in kebabsalaatin, josta riittää koko perheelle. Suosittelen teitä kokeilemaan Vöneriä, ellette ole jo kokeilleet. Se on vegaaninen vaihtoehto kebablihalle. Me ollaan testattu muutamia kaupan kebablihoja, mutta ei ole Vönerin voittanutta.

Kebabsalaatti

kaalia
kiinankaalia
friseesalaattia
tomaattia
kurkkua
1 pkt Vöneriä
3 paahtoleivän palaa (jos pitaleipää, niin aina parempi)
-suikaloi kaali ja kiinankaali, pienistele salaatti
-pienistele tomaattia ja kurkkua
-paista Vönerit levyllä rusehtaviksi
-pilko paahtoleivät ja paista niitä pannulla rapeaksi

Valkoinen kastike
1 prk kermaviiliä
1 solovalkosipulin kynsi pilkottuna
mustapippuria
suolaa
hunajaa
-sekoita em.aineet keskenään ja sitten salaattiin
-lisää salaattin myös Vönerit ja leipäkuutiot, lorauta päälle reilusti punaista kastiketta

Punainen kastike
Tällä kertaa meillä oli Abu Fuadin, mutta jos haluatte tehdä itsen, niin resepti hyvään sellaiseen löytyy täältä

Aikas hyvä setti. Mä olen tällä viikolla erikoistunut tekemään tällaisia loaded salaatteja. Onneksi salaatit maistuu koko perheelle ja niistä saa helposti ruokaisia. Mutta hei, nyt kone kiinni ja Vain Elämään pariin. Mä en tiedä miksi, mutta taidan olla vähän rakastunut Stigiin tämän ohjelman myötä 😀

TUNNELMALLISTA PERJANTAI-ILTAA SINNEKIN


torstai 05. marraskuun 2020

Päästä varpaisiin ♥

MOIKKA IHANAT!

Tiedättekö kun välillä on niin paljon sanottavaa. Mutta toisaalta taas sitten ei mitään. Mä huomaan, että mun jokasyksyinen sisäänpäin käpertyminen ja omissaoloissa viihtyminen on tuonut ajatuksiin taas sellaista syvyyttä. Jota ehkä aiemmin tuli enemmänkin julkisesti jaettua. Mutta jonka jakamisen suhteen on tullut nyt tietynlainen blokki. Hyvällä tavalla, ehkä. Tunnistan sen, että ne on mun ajatuksia ja sen sijaan, että etsisin niille vahvistusta muilta, luotan että elämä näyttää onko ne ajatukset tosia.

Mutta ainakin yhden ajatukseni olen todistanut todeksi tässä syksyn mittaan. Nimittäin sen, että laiskuus ei ole kuolemansynti. Vaan joskus jopa eteenpäin paneva voima. Taito, jota pitää opetella. Ainakin meidän, ketkä saavat bensaa suoniin työnteosta ja elävät rakkaudesta työntekoon.

Tänä syksynä olen löytänyt itseni useammin kuin aiemmin työpäivän jälkeen sohvalta. Tai tekemässä restoratiivisia joogaharjotteita. Myös marraskuiset juoksulenkit ovat tulleet taas kuvioihin. Alkuun se oli vaikeaa olla avaamatta konetta kotona työpäivän jälkeen. Tai kotitoimistopäivinä sulkea kone neljältä tai jopa jo kolmelta. ”Mut mun pitäisi kyllä avata vielä tietokone…” -ajatus hälveni ajan myötä. Mä olen saanut ihan älyttömän paljon energiaa siitä, että olen antanut itselleni luvan tehdä niitä asioita, joista nautin. Jotka eivät liity työntekemiseen mitenkään. Ihan vain olla, hengitellä ja kuunnella mitä mun kehossa on meneillään. Päästä varpaisiin.

Työtunnit ovat vähentyneet, mutta työn tuottavuus on kasvanut.

Pakko painaa pitkää päivää -ajatusmalli on peräisin lapsuudenkodistani. Mutta toisaalta niin on myös tieto siitä, miten kivulias on puhjennut vatsahaava tai miten stressi voi aiheuttaa kauaskantoisia sydänperäisiä oireita.

Millaisen kuvan mä haluan antaa työnteosta ja yrittämisestä mun lapsilleni? Millaisia asioita he peilaavat kolmenkymmenen vuoden päästä lapsuudenkodistaan omaan työelämäänsä?

Mä haluan näyttää lapsille, että työntekeminen on se mikä kannattaa. Mutta vielä kannattavampaa on pitää huoli siitä, että työn kuormittavuus ja oma palautuminen on balanssissa. Koska elämässä on kuitenkin loppupeleissä niin paljon muutakin kuin työnteko. Kuten esimerkiksi se, että sä uskallat pysähtyä ja kuunnella missä mennään. Että sä tunnet mitä sun kroppasi sulle kertoo. Päästä varpaisiin

Mikä tuo sulle iloa ja energiaa arjessa?
Mikä estää sua vaalimasta näitä asioita?
Onko siellä kenties selkärankaan piintynyt uskomus siitä, että laiskuus on pahasta?
Mitä tapahtuisi, jos päästäisit irti tuosta ajatuksesta?

Mulla on tuossa muutamia arkiruokareseptejä valmiina jakoon, mutta tänään ei ollut niiden aika. Ehkä huomenna, ellei sitten myysseillä taas illalla 🙂

TORSTAITERKUIN,