maanantai 27. heinäkuun 2015

Mmm…mustikkakukko!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIMOI!

Home sweet home -tunnelmissa ollaan. Tosin tuo sana sweet ei tällä hetkellä ihan pidä paikkansa (ks. kuva instasta ;). No mutta, heti kun saan siivousmoodin jälleen päälle, niin eiköhän kotikin ala tuntumaan kodilta. Päätettiin tulla tänään pariksi yöksi kotiin. Mies käy heittämässä huomenna yön yli työkeikan pohjoisemmassa ja me tyttöjen kanssa laitetaan tyttöjen huoneet valmiiksi koulua varten. Kaksi viikkoa tasan aikaa koulujen alkuun. Mihin se lasten kesäloma hurahti? Tosin täytyy sanoa, että jotenkin tämä kesä on tuntunut poikkeuksellisen rentouttavalta. Varsinkin nuo kolme kesälomaviikkoa, jotka on takanapäin. Eilen tuli jo pieni ahdistus, että hetkinen – onko mulla vielä viikko lomaa jäljellä vai ei. Joutui laskemaan kalenterista 😀

Sateinen sunnuntai mökillä kääntyi aurinkoiseksi illaksi ja käytiin tyttöjen kanssa poimimassa litran verran mustikoita. Kesän eka mustikkakukko tai -kukot tuli leivottua parisen viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna ja kolme viikkoa myöhemmin kuin edellisvuonna. Kertonee jotain kesän keleistä. Osa mustikoista on vieläkin raakileita, joten käsipelillä täytyy poimia. Räksät ovat hiffanneet myös marjojen kypsymisen, joten meillä onkin mökkipiha nyt täynnä sellaisia foliosta tehtyjä ”joulukoristeita”, jotka roikkuvat puussa. Saas nähdä pysyykö räksät pois mustikoista. Toivottavasti, sillä vaikka alkuun näytti, ettei mustikoita juuri tule, niin onhan niitä. Ihan siihen toissavuotiseen 20 litraan ei ehkä päästä, mutta lähelle. Moooonta aamua talven varalle pelastettu, kun syön mustikoita jugurtin/puuron päällä 🙂

Mustikkakukko, ruiskuori ja päälle vaniljakastiketta. Parempaa saa hakea. Viime vuonna tein mustikkakukon isoon vuokaan, mutta tänä vuonna tein taas pikkuisia kukkosia. Superhyviä!

MUSTIKKAKUKOT

Taikina
200 gr voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
4,5 dl täysjyväruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
6 dl mustikoita
1 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja

1. Valmista taikina; sulata rasva kattilassa.
2. Anna rasvan hieman jäähtyä ja lisää siihen sokeri
3. Sekoita leivinjauhe ruisjauhoihin ja lisää rasvasokeriseokseen.
4. Siirrä taikinasta 1/4 odottamaan kansien valmistusta ja painele 3/4 taikinaa
voideltujen annosvuokien pohjalle ja reunoille.
5. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja annostele vuokiin.
6. Tee lopuista taikinasta kannet marjojen päälle niin,että täyte peittyy.
7. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.
***********************************************

Tuliko muille noista kuvista syksyinen fiilis? Koko päivän käynyt puhuri oli tiputtanut oksia ja lehtiä puista, jotka kotoisasti näkyvät kuvissakin 😉 Yölläkin oli vissiin käynyt aikamoinen puhuri, sillä toinen meidän lepotuoleista laiturilla oli lähtenyt lentoon ja järveen! Mies ja esikoinen kävivät aamulla veneilemässä ja löysivät onneksi karkulaisen kellumasta noin puolen kilometrin päässä. Nyt tosiaan pari päivää riittää ohjelmaa kotosalla ja loppuviikosta kevyesti ajateltiin tehdä mökillä terassin laajennus ulkotakkapaikan ympärille. Lisäksi yksi vierasmökki pitäisi sutia valkoiseksi sisältä ja laituri käsitellä puuöljyllä. Juu, ei mitään paineita – onhan tässä vielä lomaa jäljellä jokunen päivä 😀 Ai vitsit, ja lapsille luvattiin vielä yksi Seitsemisen keikka. Suottaapi olla, että täytyy aikaistaa aamuja; klo 11.00 kun herää, niin päivät hurahtaa silmissä!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. huomenna sitten lisää Tanska-kuulumisia 🙂


sunnuntai 26. heinäkuun 2015

Kun asiat eivät mene putkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHEISSULIVEISSULI!

Pitkästä aikaa 🙂 Tai no, eihän tuosta nyt tunnu niin pitkä aika olevan, mutta kieltämättä siitä, kun tein viimeisimmän postauksen Köpiksestä tuntuu olevan iäisyys. Instagram seuraajat tietävätkin pieniä paloja meidän kotimatkaseikkailusta, mutta valotetaanpas asiaa hieman täälläkin. Joskus asiat eivät vain mene putkeen. Huumorilla niistäkin selviää!

Kaikki alkoi Kööpenhaminan kentällä, kun boardingin yhteydessä meille annettiin uudet istumapaikat. Olimme tehneet check in hommelit jo etukäteen ja varanneet vierekkäiset paikat. Mies kysyi virkailijalta, että ”Are we still sitting together?” Juujuu, ilman muuta. Koneeseen siitä vain. Hurry up. Koneeseen putkea pitkin kävellessämme huomasimme, että istuimme ihan eri puolilla konetta. Kaksi paikkaa oli vierekkäin ja toiset kaksi sitten ihan missä sattui. Kysyimme lentoemänniltä, että kuuluuko meidän oikeasti laittaa lapset istumaan vierekkäin vieraan, samaa kieltä puhumattoman ihmisen viereen ja itse nauttia tyytyväisinä lennosta noin 10 ja 20 rivin päässä. Juu, asialle ei katsokaas voi mitään, kun edellinen lento oli peruttu ja sen matkustajat laitettu meidän lennolle. Ah so, ei muuta kuin menoksi. Onneksi lapsilla oli sen verran tsemppihenkeä, että suostuivat menemään kaksin istumaan. Juuri ennen nousua lentoemäntä puhutti lasten vieressä olevan miehen vaihtamaan paikkoja mieheni kanssa. Jes!

Tukholmassa meillä piti olla nopea vaihto ja juoksimme portille huomataksemme, että kone on puoli tuntia myöhässä. Huh, ehtii siis hengähtää. Puolen tunnin jälkeen portilla kuulutettiin, että ”There’s a crew member missing and we are trying to get a new one”. Tuumattiin, että ihan hyvä, päästään mökille yöksi, sillä tottahan toki tälläkin lentoyhtiöllä on cabin crewta valmiudessa tällaisia tilanteita varten. Sitten sanottiin, että vartin päästä saadaan lisäinfoa. Ei tarvitse odotella portilla, voitte mennä muualle. Tarkistakaa valotaululta tilanne. Tässä vaiheessa alkoi hälytyskellot soida, että kuinka he voivat muka tietää, että vartin päästä ollaan viisaampia. Noh, mehän tarkistettiin valotaululta tilanne ja se vilkutti punaisella ”cancelled” lennon kohdalla. Hah, onneksi oltiin juurikin ko. lentoyhtiön service deskin edessä, joten ei muuta kuin kyselemään, että mitäs nyt.

Siellä oli siis pelattu aikaa tuolla puolella tunnilla ja vartilla. Saatu meille kaikille valmiiksi voucherit sun muut. Henkilöstövajetta tuskin oli. Veikkaanpa, että lento peruttiin sen takia, että Tampereelta ei olisi ollut kovin montaa matkustajaa tulossa Tukholmaan perjantai-iltana myöhään. Tyhjää konetta tuskin olisi kannattanut lentää. Meidät liitettiin puolityhjään seuraavan aamun lentoon. Mies palvelutiskin takana kirkkain silmin sanoi, että ei hätää, saatte yhden ylimääräisen reissuyön ja huomenna lennon Tampereelle. Käykää hakemassa laukut hihnalta ja voucherit alakerran palvelutiskiltä. Alakerran palvelutiskillä nainen kertoi meille hotellin lentokentän läheltä, jonne voimme majoittautua ja antoi voucherit. Saatte sitten syödä hyvin hotellissa meidän piikkiin. Great, ajattelimme. Mikäs tässä…

Kunnes hotellissa kävi ilmi, että nuo voucherit eivät heillä käy. Voucherit kävivät ainoastaan lentokentän ravintoloissa. Tuskanhiki nro 1. Kello oli perjantai-iltana jo sen verran, että lapset alkoivat väsymään. Ei muuta kuin laukut hotellihuoneeseen ja bussi takaisin lentokentälle. Onneksi löydettiin ravintola, joka oli auki! Ravintolasta takaisin bussille mennessäni ihmettelin miehelle, että onpas kyllä kumma, että lauantaiaamuna ei näyttäisi olevan lentoja Tampereelle. Kävimme lentoyhtiön lipputiskillä, joka oli juuri sulkeutumassa, kysymässä asiaa. Juu, seuraava lento Tampereelle on sunnuntai-iltana. Wtf?! Tuskanhiki nro 2. Tuolloin tajusimme, että meidät lennätetään Helsinkiin ja siitä bussilla Tampereelle. Näinhän se sitten menikin.

Just, kun olimme ottaneet lennot sen takia Tampereelta, että säästämme tuon pari tuntia siirtymisaikaa Helsingistä Tampereelle. Eniten harmitti se, että olimme odottaneet pääsyä mökille jo perjantai-iltana. Nyt tuntui, että liki vuorokauden odottelu on tuskaa. Mutta, niin vain sitä sai skarpattua ja ajateltua asian niin, että näitähän sattuu. Ei ole eka kerta (eikä varmastikaan vika), kun Tukholmaan jäädään yöksi. Tästä lähtien tietää, että ei kannata laskea noiden myöhäisiltojen lentojen varaan Tampereelle. Ehkä ajaa sen pari tuntia Helsinkiin kuitenkin. Ja ehkä seuraavan kerran valitsemme taas ne sinivalkoiset siivet, jotka tuovat illaksi kotiin 

Eilen illalla nautittiin mökkioloista seikkailujen jälkeen vielä vahvemmin. Ongittiin tyynessä kesäillassa ja nautittiin. Musta tuntuu, että olen kerrankin saanut lentokentistä vähäksi aikaa tarpeekseni 😉 Palataan Kööpenhaminan rientoihin vielä tulevalla viikolla. Se olis muuten vika lomaviikko. Jokaiselle päivälle on jotakin, joten ihan laakereillaan ei ehdi levätä!

SULOISTA SUNNUNTAITA,

alle

PS. jos ette ole vielä osallistuneet tuohon lukijatutkimukseen, niin käykäähän kipin kapin osallistumassa täällä!

 


perjantai 24. heinäkuun 2015

Aina yhtä ihana Kööpenhamina

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEIPPAHEI!

Terkkuja Köpiksen kentältä. Tultiin tänne taas vähän ajoissa, sillä mä rakastan olla lentokentällä. Ja hei, kyllä tämä Kastrup kiilaa mun lentokenttälistassa liki kärkeen. Pari päivää saisin ihan vain kulumaan ihmisiä seuraamalla 🙂 Meillä on ollut ihana kolmen päivän perhereissu. Lasten kikatus ja silmin nähtävä onnellisuus ovat kerrassaan palkitsevia. Ei sillä, kyllä niitä ihan kotioloissakin näkee. Mutta reissu on aina reissu. Uutta ja ihmeellistä, kaikille uusia elämyksiä.

Tässä vuosien saatossa Köpis on tullut tutuksi, varsinkin tuolle miehelleni, mutta myös minulle. Enää ei tarvitse karttaa löytääkseen perille keskustassa. Vaikka maisemat ovat tuttuja, niin silti aina löytyy jotain uutta. Tällä kertaa yksi uusi juttu oli ihmispaljous; ei ollakaan aiemmin taidettu olla Kööpenhaminassa heinäkuussa. Nyhavn, tivoli, kaikki paikat täynnä. Full. Crowded. Mutta ei lainkaan paha juttu, lomailevat ihmiset ovat sangen hyväntuulisia ja hymyileviä.

Eka päivä keskityttiin kaupungilla pyörimiseen. Aurinkoinen keli ja +25 astetta tuntuivat erittäin hyvältä vaihtelulta. Käveltyä tuli varmastikin reippaat 10 kilometriä. Siinäkin muuten huomaa lasten kasvun ihan selkeästi, että enää ei kuuluu ”Mä en jaksa kävellä, ota syliin” -pyyntöjä. Mukisematta menivät siinä missä me aikuisetkin. Välillä pysähdyimme lounaalle tai limonadille. Äimänkäkenä olin, kun esikoinen kysyi BikBokin ja Bershkan perään. Whaaat?! 😀

Eilen vietimme 12 tuntia Tivolissa. Viimeksi lasten ollessa paaaaljon pienempiä jäi Tivolin tietyt laitteet käymättä. Luonnollisesti. Nyt pyörittiin milloin mitenkin päin. Pääalaspäin laitteet jäivät kuitenkin käymättä 😉 Tivolipäivästä on sen verran kuvia, että niiden sorttaamiseen menee tovi. Palaan erikseen tuohon päivään ja vinkkeihin myöhemmin.

Nyt vielä vähän naposteltavaa, sitten muutamaan liikkeeseen täsmäisku. Illaksi kotiin tai pikemmin yöksi mökille 

”Travel is the only thing you buy, that makes you richer”

TERKKUJA MAAILMALTA & IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,

alle

PS. mä olisin muuten saanut yhden postauksen aiheesta ”Sisäpihat”. Taidan olla pahemman luokan sisäpihabongari. Köpiksessäkin sisäpihat olivat aivan ihania ja välillä niistä löytyi piilosta kaunis ravintola. Meillä Suomessahan on yleensä kerrostalojen sisäpihoilla roskikset :p


keskiviikko 22. heinäkuun 2015

Hääpäivä

IMG_3133kuva Studio Karling

”For all those times you stood by me
For all the truth that you made me see
For all the joy you brought to my life
For all the wrong that you made right
For every dream you made come true
For all the love I found in you
I’ll be forever thankful baby
You’re the one who held me up
Never let me fall
You’re the one who saw me through through it all

You were my strength when I was weak
You were my voice when I couldn’t speak
You were my eyes when I couldn’t see
You saw the best there was in me
Lifted me up when I couldn’t reach
You gave me faith ’coz you believed
I’m everything I am
Because you loved me

You gave me wings and made me fly
You touched my hand I could touch the sky
I lost my faith, you gave it back to me
You said no star was out of reach
You stood by me and I stood tall
I had your love I had it all
I’m grateful for each day you gave me
Maybe I don’t know that much
But I know this much is true
I was blessed because I was loved by you

You were always there for me
The tender wind that carried me
A light in the dark shining your love into my life
You’ve been my inspiration
Through the lies you were the truth
My world is a better place because of you

You were my strength when I was weak
You were my voice when I couldn’t speak
You were my eyes when I couldn’t see
You saw the best there was in me
Lifted me up when I couldn’t reach
You gave me faith ’coz you believed
I’m everything I am
Because you loved me

I’m everything I am
Because you love me”
-Celine Dion

HYVÄÄ HÄÄPÄIVÄÄ RAKAS 

alle


tiistai 21. heinäkuun 2015

Mitä sitä elämällään tekisi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHURLUMHEI IHANAT!

Kuvilla ei ole sitten mitään asiayhteyttä tekstiin. Muuta kuin se, että välillä on mukava poiketa tutuista rutiineista (mansikkapavlova) ja leipaista vaikka bostonkakku 😀 Uskon, että en ole ainoa, joka miettii näin lomalla töihinpaluuta ja sitä, että olisko jotain muuta mitä sitä työkseen voisi tehdä. Mitä sitä elämällään tekisi? Mikä musta tulee isona? Mainittakoon nyt ihan ens alkuun, että rakastan työtäni (niin sitä päätyötä kuin tätä sivutyötäni) ja on kova ikävä jo työkavereita ja asiakkaita. Mutta silti. Jos voittaisi lotossa, niin mitä sitä tekisi? Ehkä ihan laakereillani en pystyisi lepäämään. On muutama haave, joista jotain lähtisin toteuttamaan.

Haaveilen Tampereen keskustassa, Ruuskasen talossa, olevasta pikkuisesta Bistrosta. At Maria’s. Tuolla pikkuisessa bistrossani olisi ihanan hämyinen tunnelma, harmaata, mustaa, puuta, kuparia ja patinoitunutta nahkaa. Open-kyltti ovessa kehottaisi pimeinä syysiltoina ihmisiä astumaan peremmälle. Tiskin takana iloisesti tervehtivä Maria (tai Marian sijainen, joka olisi vähintään yhtä iloinen ;), joka jaksaisi jutella asiakkaiden kanssa. Paikka, jossa ei olisi fiksattua ruokalistaa, vaan jossa tarjottaisiin päivän lounas sen mukaan, mitä torilta ja hallista on tullut mukaan. Kokin fiiliksen mukaan. Illalla tarjottaisiin pikkuisia suolapaloja. Myös makoisia tarjottavia löytyisi. Raakaherkkuja ja kunnon voilla ja kermalla leivottuja syntisiä suussa sulavia kakkuja. Luomuviinejä ja kuplivaa edullisesti lasittain. Paikka, jonne on helppo mennä ja jossa saa rahalleen vastinetta.

Haaveilen putiikista, jossa yhdistyisi sisustus- ja kirjakauppa. Lattiasta kattoon ulottuvat kirjahyllyt kätkisivät sisäänsä sisustus-, keitto- ja hyvinvointikirjoja. Myös satunnaisia matkailukirjoja. Kirjahyllyjen vieressä olisi kutsuvia nojatuoleja, joissa istuen voisi tutustua kirjoihin ja tehdä ostopäätöksen. Kauniita valaisimia, sivupöytiä ja peilejä. Printtejä ja roheita betonikulhoja. Lasikippoja ja nuorien suunnittelijoiden keramiikkaa. Tännekin haaveilen hämyistä olohuonemaista tunnelmaa. Jokainen ostos paketoidaan kauniisti ja loppujen lopuksi sujautetaan katseen kestävään kierrätettyyn paperikassiin. Hinnat olisivat maltilliset.

Haaveilen Fredagsmys at Maria’s keittokirjasta. Kirjasta, johon kokoisin ne parhaimmat fredagsmyspostaukseni blogitekstien kera. Niin, että lukijalle tulisi heti se fiilis, mikä on vallinnut ko.ruokaa tehtäessä. Itse asiassa olen saanut teiltä ihanaisilta toiveen koota nuo reseptit ladattavaan pdf-muotoon tuohon sivupalkkiin. Eihän se kauaa aikaa veisi. Josko aloittaisi siitä 🙂

Minusta ei kyllä olisi ikinä telkkarityöhön (vaikka se Hälsans Kökin videokuvauspäivä olikin ratkiriemukas :D), mutta haaveilen ohjelmasta ”Marian mukana”. Siinä käytäisiin ihan tavallisten suomalaisten kotona. Esiteltäisiin kauniita koteja, tarinoita niiden takana ja kokkailtaisiin yhdessä tuon kodin omistajan kanssa hänen suosikkireseptillään ruokaa. Ei liian fiiniä, ei mitään julkkiksia vaan ihan meidän mattimeikäläisten koteja ja ruokia.

Ja sitten, kun tulisin siihen tulokseen, että meikäläisen työura on tehty, niin haaveilen muuttamisesta meren rannalle. Valkoiseen taloon, jossa makuuhuoneen parvekkeen oven avatessaan voi tuoksuttaa ja kuulla meren. Alakerran pation pariovet avatessaan astua valkoiseen hiekkaan. Illoista, joita voi venyttää huolella aamuun asti. Auringon vaalentamista hiuksista, surffitukasta. BBQ-partyistä ison porukan kesken rannalla. Avo-Jeepistä, jonne mahtuu pari surffilautaa. Jonka ämyreistä pauhaisi Beach Boys.

Uskalla unelmoida, heittäydy haaveisiin. Sen mä osaan. Eikä sen lottovoitonkaan oikeastaan niin väliä. Haaveilu ei maksa mitään 🙂 Katsotaan muuten miten käy blogin loppuviikon aikana – huomenna singahdamme minireissulle, joten voipi olla, että kone pysyy kiinni. Viimeistään viikonloppuna palataan taas normaaliin bloggausrytmiin!

TIISTAI-ILTATERKUIN,

alle