keskiviikko 02. syyskuun 2015

Makumatka Pohjois-Aasiaan / luokkaretkellä

HOWDY!

Ihan ekana varoituksen sana…alla olevia kuvia ei kannata katsoa kovin nälkäisenä 😉 Viime lauantaina pidimme tiimipalaveria Helsingissä ja vitsit, miten kiva oli nähdä kaikki (suurin osa) ID:n bloggaajakollegoista livenä. Osan olinkin tavannut jo aiemmin, mutta vielä riitti uusia kasvoja. Hyvin onnistuneen kokoustamisen jälkeen suuntasimme sake -tastingiin ravintola Gaijiniin Bulevardille. Saken, eli riisiviinin, ohella saimme maisteltavaksi syksyisen maistelumenun. Ja voi pojat! Tehän tiedätte, kuinka paljon rakastan ruokaa? Kuinka paljon rakastan aasialaisia makuja? Miten mahtavan paljon ravintolan sisustus, atmösfääri ja seura vaikuttavat ruoasta nauttimiseen? Kuinka paljon ruoan kaunis esillelaitto vaikuttaa ruokakokemukseen? Musta kuulkaas tuntuu, että mä en ole ikinä kuuna päivänä maistanut mitään lähellekään näin hyvää kuin Gaijinissa. Voi kuulostaa vähän hassulta, sillä juurihan hehkutin kesällä Köpiksen Benton ruokaa. Tämä meni kyllä heittämällä ohi – hyvä Suomi!

Ruokakokemuksesta tuli vielä syvällisempi, sillä BW-ravintoloiden ja täten myös Gaijinin toinen omistaja, supersymppis Tomi Björck, esitteli ruoat meille ja kertoi huikean kasvutarinan yrityksen takana. Kova työ ja intohimo tekemiseen ovat tuottaneet tulosta; Tomi sekä hänen yhtiökumppaninsa Matti Wikberg ovat tänä päivänä viiden ravintolan omistajia. Neljä ravintolaa Suomessa ja yksi Ruotsissa. Kunnioitettavaa, eikö? Perheyrityksen osakkaana samastuin täysin yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen liittyviin karikkoihin sekä siihen onnentunteeseen, kun saa pään pinnalle. Siihen, että ei koskaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan. Mutta sen tietää, että tuli sieltä mitä tahansa, niin kaikesta selviää. Rakkaudesta yrittämiseen 🙂 Elä unelmaasi – se taitaa olla myös tuon kaksikon motto. Miksi tyytyä vähempään?
IDGaijing 10OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

…siinä kuvankaunis tyyli-ikoni Minttu Go 4 it vol 2 -blogista 🙂 Terkkuja Maistelumenu oli monipuolinen ja uskonpa, että siitä löytyi jokaiselle jotakin. Mitä veikkaatte, mikä oli oma suosikkini alla olevista?

SQUID CRACKER & SALMON
rapea mustekalakeksi, lohisashimi, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SOFTSHELL BUN & RED DRAGON
rapeaksi paistettua pehmeäkuorista taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää,red dragon-majoneesia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ALBACORE TUNA `TATAKI´ & CHARRED SHISO
Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shisodressing,
omena-marinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BEEF TARTAR SHIZO & TRUFFLE
häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia, japanilaisia pikkeleitä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KALE & SPINACH GYOZA
höyrytetty japanilainen taikinanyytti, lehtikaalia,
pinaattia, lehtikaalituhkaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

RED GEISHA
mansikkasorbettia, mantelikakkua, maitosuklaacremeä,
rapeaa mansikkaa, shisogranitaa, vanilja-manteli maitoa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

SAKE BLACKCURRANT
sake-mustaherukkasorbettia, valkosuklaacremeä, marinoitua mustaherukkaa, rapeaa suklaata, sakehyytelöä, vaniljalla maustettua mustaherukkalientä

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän hehkuttavani nyt liikaa, mutta hei, jos ruoka on niin hyvää, että itku meinaa päästä, niin eikö se ole ansainnut pienen hehkutuksen? Makumatka Pohjois-Aasiaan oli täydellinen 🙂 Lohduttavaa muuten oli kuulla, että myös huippukokin kotona tehdään niitä nakkikastikkeita sun muita arkiruokia, joita meilläkin nähdään viikottain. Silti olen sitä mieltä, että lapsillekin on rikkaus tutustua eri kulttuurien ruokiin. Hyvänä pohjana toimii ne arjessa pyörivät ruoat, mutta välillä on kiva tarjota uusia makuja. Meillä lapset ovat syttyneet vasta viime vuosina Aasian reissujen myötä esimerkiksi thaimaalaiseen ruokaan. Helpottaa ihan sen arkiruokarumbankin pyörittämistä, laajempi repertuaari käytössä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka oltiinkin aika äänekästä porukkaa, niin olisitte kuulleet miten koko ravintolasali hiljeni, kun saimme ruoat eteemme 😀 Gaijinistä jatkettiin superkivaan Room escape -peliin Amazed Games:iin. Meidät jaettiin ryhmiin ja kolmeen eri huoneeseen. Joka huone oli eri teemalla ja meidän huoneemme oli kuulemma astetta haastavampi. Tunti oli aikaa päästä huoneesta ulos ja voin sanoa, että hilkulle meni. Mut se ei ollut meidän syy – yks lukko jumitti todenteolla (seliseli…;). Aivan loistava tapa nostaa yhteishenkeä ja tutustua ihmisiin. Suosittelen! Muu porukka lähti jatkamaan iltaa ravintolaan ja allekirjoittanut hurautti taksilla Lintsille! Pari tuntia sitä hulinaa katseltuani olikin jo ihan mukava suunnata kotiin.

Kiitos vielä asianosaisille ihan mielettömän mukavasta päivästä! ♥ Luokkaretki oli oikein onnistunut, eikä vähiten ympärillä olevien ihmisten ansiosta. Mä olen tainnutkin kertoa, kuinka hyvä yhteishenki meillä on töissä. Siis siellä ihan päivätöissä. Superkiva oli huomata, että sitä se oli myös meidän bloggaajien ja koko taustatiimin kanssa. Homma toimii niin paljon paremmin, kun puhalletaan kaikki yhteen hiileen. Seuraavaa luokkaretkeä odotellessa…

KESKIVIIKKOTERKUIN,

alle


tiistai 01. syyskuun 2015

Vuosipäivä

MOIKKAMOI!

Kyllä kuulkaas tuntuu tällainen normitiistai mukavalle; eilen taisi olla käänteispsykologiaa käyttäen perjantai 13. päivä…vaikka olikin maanantai 31. päivä 😀 Jatketaan siis paremmalla onnella tänään. Ja mikäs tässä päivää paistatella, sillä tasan vuosi sitten tänään blogini aloitti Indiedays-blogina. Elämässä on näitä suuria virstanpylväitä kuten omat häät, lasten syntymät, perheyrityksen perustaminen sun muut. Mulle yksi suurista virstanpylväistä ja saavutuksista on myös tuo vuosi sitten tapahtunut muutos. Saavutus, josta en koko viiden vuoden bloggaamisen aikana ollut edes osannut uneksia. Joka yhtäkkiä tupsahti eteeni ja niin sitä mentiin. Kiitos kuluneesta vuodesta ihanat Indiedaysiläiset ja te maan mahtavimmat lukijat ♥ Ilman teitä ei oltaisi nyt tässä missä ollaan…

Niin missäs me nyt sitten ollaan? No tilanteessa, että tästä alunperin harrastuksena lähteneestä bloggailutouhusta on tullut henkireikä. Päivieni paiste, arkeni aurinko. Voin vain toivoa, että tuo tekemisen ilo paistaa läpi teksteistäni. Minusta, blogin kirjoittajana, tuntuu että kuluneen vuoden aikana bloggaaminen on saanut siivet alleen. Kirjoittaminen on tuntunut todella mukavalta ja intohimo valokuvaukseen on hypännyt aimo askeleen eteenpäin.Collage1vVuoden aikana olen blogin kautta päässyt ihan huikeisiin juttuihin mukaan; heti viime vuoden syyskuussa aloitettiin Fashion Photo Shooteilla. Kuinka usein sitä pääsee maailmankuulun valokuvaajan eteen kuvattavaksi huippustylistin stailaamana? Mä olen sitä mieltä, että kun on avoin uusille jutuille, niin elämästä tulee hurjan paljon mielenkiintoisempaa. Päiväni wannabe supermallina jäi kyllä elävästi mieleen. Yksi parhaita muistoja sekin!

Syyskuun lopulla päästiin kokeilemaan taas jotain uutta, kun Karlan kanssa lähdimme tutkimaan Budapestin mahdollisuuksia omatoimimatkailun myötä. Tapasin tuon ihanan matkaseuralaiseni ekaa kertaa lentokentällä ja sillä sekunnilla tajusimme olevamme täysin samalla aaltopituudella. Yksi bloggaamisen ehdottomia plussapuolia on se, että on saanut tutustua uusiin ihmisiin. Niin kanssabloggaajiin kuin yhteistyökumppaneihinkin. Tällaiselle sosiaaliselle luonteelle oikein sopivaa touhua tämä 😉

Ajattelin jo, että nuo syyskuiset muotikuvaukset olivat se mun elämäni ainoa kokemus ammattilaisen kameran takana, mutta mitä vielä. Kun sain kutsun Hälsans Kökin kampanjan myötä videokuvauksiin, niin en epäröinyt hetkeäkään. Ruoan tekeminen on lähellä sydäntä, mutta se, että sitä tekee videokameran edessä onkin sitten eri juttu. Täytyy olla vähän yllytyshullu suostuakseen tuollaiseen, mutta onneksi suostuin. Aivan mahtava kokemus!

Ihania hetkiä blogin parissa olen viettänyt, toivottavasti tekin 🙂 And many more to come! Hei, jos on jotain, mistä haluaisitte lukea, niin saa jättää toiveita kommenttiboksiin. Huomenna on tulossa vähän ruokajuttuja ja torstaille on sisustusjuttuja. Matkustus on myös sellainen aihe, jota on toivottu, joten sellaista postausta tulossa viimeistään ensi viikolla. Myös ruokahaastepostaukset saavat jatkoa. Mä tykkään yleensä tehdä nämä blogipostaukset paljoakaan ennalta suunnittelematta. Elää hetkessä näidenkin kanssa. Vaikka tuolla luonnoskansiossa on valmiina joitain postauksia, niin yleensä postaukset syntyvät kuitenkin fiilispohjalta. Ajastamattomina.

Aina silloin tällöin multa kysytään kauanko menee aikaa päivässä bloggaamiseen tai lähinnä postauksen tekemiseen. Riippuen päivästä ja postauksen aiheesta, mutta näin työpäivinä herään tuntia ennen kuin muuten heräisin käsittelemään kuvia, vastaamaan kommentteihin tai kirjoittamaan teksteihin alustuksia. Toinen tunti ja välillä enemmänkin kuluu blogin parissa iltasella lasten mentyä nukkumaan. Karkeasti ottaen voisi sanoa, että yhden postauksen tekemiseen siitä kun otan valokuvat (ja sitä ennen ruokapostauksissa teen ruoat), käsittelen ne, kirjoitan tekstin ja painan julkaisunappia, menee noin 1,5 – 2 tuntia. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Yhteistyöpostaukset ovat niitä, joihin saan uppoamaan hyvin päivänkin 🙂 Silloin sitä on vastuussa niin paljon enemmästä ja haluaa tehdä sovitun työn vimpan päälle hyvin!

Oli muuten ihana nähdä teidän positiivinen vastaanotto eiliseen postaukseen; kiitos siitä! Välillä sitä tulee mietittyä, että kuinka hölmöjä sitä kehtaa suustaan täällä päästää? 😀 Mutta hei, sellainen mä olen. Mieskin totesi eilen illalla, että ihan kiva kun annat persoonasi näkyä blogissa 😉 Nyt tytsyille välipalaa ja sitten parin tunnin päästä kohti mökkiä. Loput mustikat odottaa kerääjäänsä ja sauna saunojiaan. Tällä kertaa pakataan huomisen koulu- ja työlaukut mukaan…josko saisi illalla painaa päänsä mökkisänkyyn ja herätä huomenna syksyisestä saaresta!

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,

alle


maanantai 31. elokuun 2015

Onks vähän noloo hei…

…jos kuuntelee tällä iällä Spotifysta repeatilla Madafakin darraa ihan vain sen takia, että siinä on niin voimaannuttava rytmi?

…laulaa suihkussa Johanna Kurkelaa korkealta ja kovaa tietäen, että ei kuitenkaan kuulosta kovin autenttiselta?

…jos saa kesken kauppareissun ihan sikamaisen kikatuskohtauksen, kun kuulee nuorten tyttöjen ihmettelevän suippopaprika kädessään isoksi kasvanutta chiliä?

…jos sanoo ääneen kesken kikatuskohtauksen, että mulla tulee kohta pissat housuun?

…mennä avaamaan ovi niissä kulahtaneissa collegehousuissaan, hiukset harjaamatta ja hammastahnaa finnin päällä ja huomata oven takana ”nuoren” lähettipojan tuomassa pakettia?

…kysellä tytöiltä mahdollisista poikaystävistä heidän kavereittensa kuullen, pilke silmäkulmassa toki?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…huomata kassalla, että kermaviilistä on menossa päiväys tänään umpeen ja sanoa vielä se ääneen kassan takana istuvalle pojalle?

…laittaa Toby Keithin fanipaita lenkille…ollakin että siinä on kainalossa reikä?

…nousta autosta ja huutaa lapsille hyvää koulupäivää (ja heittää perään parit lentosuukot), kun jättää heidät kyydistä koulun parkkipaikalla?

…kävellä miehen kanssa kaupungilla käsi kädessä?

…ja suikkauttaa suukko suoraan suulle, jos siltä tuntuu? (mitäs jos joku näkee?!?)

…käyttää revittyjä farkkuja, koska kuulemma vain nuoret tekee niin, ei äidit (toim. huom. nuoretkin voivat olla äitejä :D)?

…muikistella ohi kulkiessaan peilin edessä?OLYMPUS DIGITAL CAMERA

…imuroida kasvonaamio kasvoillaan?

…vastata lapsen whatsupp viestiin LOL tai OMG?

…piipahtaa tien toisella puolella pari lämpörullaa päässä?

…viedä roskat aamutakissa?

…käyttää paitaa, jossa on paljeteilla kirjailtu ”Take a chance on love”? (rakkausjutut on jotenkin nyt niin noloja…)

…mennä suukottelemaan lapset aamuisin hereille?

Niinpä, oppia ikä kaikki. Mun mielestä ei ole lainkaan noloa, mutta joidenkin mielestä on. Just niiden, kenen mielestä oli ihan mahdottoman noloa tänäkin aamuna, kun äiti lauloi autossa ”Korpikuusen kannon alla on Mörrimöykyn kolo” -biisiä…silleen oopperavivahteella. Ja miettikääs, että meillä oli vielä serkkutyttökin kyydissä. OMG! 😀

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA &
ELOKUUN VIIMEISTÄ!

alle


sunnuntai 30. elokuun 2015

Hurjapäiden joukossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

MOIKKA TAAS!

Mä olen kyllä just tällainen; siinä missä moni muu säästelisi postauksia viikon varrelle, niin jotkut jutut on vaan pakko saada ulos silloin kuin ne on ”uunituoreita” 😀 Kuten eilisen illan kuvat Linnanmäeltä. Kivan päiväohjelman jälkeen ehdin kuitenkin olemaan pari tuntia hurvittelemassa. Hurjapäiden joukossa. En missään laitteissa pyörimässä, mutta todistamassa lasten iloa. Ollakin, että päivän jäljiltä kasvot kiilsivät ja puuteri oli kotona, housuissa oli chiliöljytahra ja varpaat olivat jäässä. Silti nautin suunnattomasti huvipuistoelämästä. Sivusta katsojana. Kunnon vanhanajan karuselleissä kiteytyy mun mielestä se tunnelma, joka tuo nostalgisia muistoja lapsuudesta.

Siinä missä vielä pari vuotta sitten kävimme pikkuisemman kanssa 11 kertaa putkeen karusellissa, miehen ja esikoisen käydessä seitsemän kertaa peräkkäin sillä välin vuoristoradassa, on kuin kaukainen muisto. Nyt tuo pienempikin pitää karusellia ihan pliidenä ja vuoristorata sun muut on se juttu. Hui! Onkohan sitä tullut vanhemmiten vähän arkajalaksi? 😉

Illan tullen tuli hirmuisen kylmä, onneksi oli takit mukana! Auringonlasku värjäsi taivaan ja jotensakin nuo huvipuiston silhuetit olivat kovin kuvauksellisia. Viimeiseen tappiin asti lapset jaksoivat pyöriä laitteissa, sillä aikaa kun allekirjoittanut kuvasi maisemia. Kotiin lähdettiin hervottoman Dumlepakkauksen kera. Eipä tarvitse ostaa namia pitkään aikaan.

Hei, nyt koko päivän kestänyt ukkonen raekuuroinen näyttäisi olevan mennyttä, joten josko sitä uskaltautuisi lenkille? Blogi hiljenee tältä päivältä, huomenna taas jatketaan. Moikka! 🙂

SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

alle

PS. olen aivan täydellisesti unohtanut sen Tivoli-postauksen…syystä että kuvia on se tsiljoona ja niiden läpikäymiseen tarvitsee puoli päivää. Mutta sellainen on siis vielä tulossa!


sunnuntai 30. elokuun 2015

Sunnuntaiaamu ♥

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAHURLUMHEI JA HUOMENTA 🙂

Täällä ollaan heräilty anivarhain (onhan klo 08.00 anivarhain?) ja lähetetty mies ja meillä yötä viettänyt lasten serkkupoika golfkisoihin. Tytöt kysyivät aamiaisen jälkeen, että saako mennä takaisin pötköttelemään. Hei, taisivat lukea ajatukseni, sillä mä salaa haaveilin myös siitä, että pääsisin vielä vähäksi aikaa peiton alle lukemaan. Jep, jotenkin olen tyssänyt tuon Greyn puoliväliin, mutta periksi en anna. Tekisi kyllä mieli siirtyä seuraavaan kirjaan, sillä onhan tuo jo aika tuttu tarina 😉

Eilinen päivä kului Helsingissä superkivassa seurassa. Vähän kokoustettiin Indiedaysin porukan kanssa, käytiin maistelemassa sakea ja taivaallista ruokaa Gaijingissa, yritettiin päästä tunnissa ulos lukitusta huoneesta ja illalla suuntasin Lintsille muun perheen luokse. Ihana, mutta raskas päivä! Nyt on ihan töttöröö ja tuntuu, että aikatauluton sunnuntai tulee tarpeeseen. On muuten laskettavissa yhden käden sormilla ne sunnuntait, kun ollaan kotona herätty huhtikuun lopun jälkeen. Mökkisunnuntait on ihania, mutta eihän nämä kotona herätytkään sunnuntait hassummin ala!

Nyt tietokone pois sängystä ja tuon kirjan pariin. Yritin houkutella tyttöjä pyörälenkille, joten sellaista ehkä luvassa myöhemmin. Myös enkun sanakokeisiin luetaan esikoisen kanssa jossain välissä. Ai niin ja aamupuuron jämille pitää keksiä käyttökohde. Tuli keitettyä puuroa vähän reippaamalla kädellä. Josko keksisi sen iänikuisen rieskan tilalle jotain muuta…

SULOISTA SUNNUNTAITA,
NAUTITAAN ♥

alle

PS. jotkut teistä taitavat muistaa, kun kesäkuussa istutin tuonne ”puutarhaan” pioneja ja yhden ruusupuskan taimen? En olisi ikinä uskonut, että pioni kukkii heti tänä vuonna enkä varsinkaan sitä, että tuo ruusupuska pukkaa ihan hirmuisesti kukkaa. Enkä ole lannoittanut sitä tänä kesänä, saatikka edes kastellut 😀 Lisäksi se on kasvanut ihan silmissä. Luulin ostaneeni valkoisen ruusun, mutta eipä nämä vaaleanpunaisetkaan hassumpia ole. Mutta hei, miten mun kuuluu nyt hoitaa tuota ruusua, että se elää vielä ensi kesänäkin? Kuuluuko sitä trimmata jotenkin syksyllä? Lisäksi osaan kukista on tullut mustia pieniä kirvoja tms….millä ne saisi pois? Kiitti jo etukäteen vastauksista ihanat 🙂