MOIKKAMOI!

Kyllä kuulkaas tuntuu tällainen normitiistai mukavalle; eilen taisi olla käänteispsykologiaa käyttäen perjantai 13. päivä…vaikka olikin maanantai 31. päivä 😀 Jatketaan siis paremmalla onnella tänään. Ja mikäs tässä päivää paistatella, sillä tasan vuosi sitten tänään blogini aloitti Indiedays-blogina. Elämässä on näitä suuria virstanpylväitä kuten omat häät, lasten syntymät, perheyrityksen perustaminen sun muut. Mulle yksi suurista virstanpylväistä ja saavutuksista on myös tuo vuosi sitten tapahtunut muutos. Saavutus, josta en koko viiden vuoden bloggaamisen aikana ollut edes osannut uneksia. Joka yhtäkkiä tupsahti eteeni ja niin sitä mentiin. Kiitos kuluneesta vuodesta ihanat Indiedaysiläiset ja te maan mahtavimmat lukijat ♥ Ilman teitä ei oltaisi nyt tässä missä ollaan…

Niin missäs me nyt sitten ollaan? No tilanteessa, että tästä alunperin harrastuksena lähteneestä bloggailutouhusta on tullut henkireikä. Päivieni paiste, arkeni aurinko. Voin vain toivoa, että tuo tekemisen ilo paistaa läpi teksteistäni. Minusta, blogin kirjoittajana, tuntuu että kuluneen vuoden aikana bloggaaminen on saanut siivet alleen. Kirjoittaminen on tuntunut todella mukavalta ja intohimo valokuvaukseen on hypännyt aimo askeleen eteenpäin.Vuoden aikana olen blogin kautta päässyt ihan huikeisiin juttuihin mukaan; heti viime vuoden syyskuussa aloitettiin Fashion Photo Shooteilla. Kuinka usein sitä pääsee maailmankuulun valokuvaajan eteen kuvattavaksi huippustylistin stailaamana? Mä olen sitä mieltä, että kun on avoin uusille jutuille, niin elämästä tulee hurjan paljon mielenkiintoisempaa. Päiväni wannabe supermallina jäi kyllä elävästi mieleen. Yksi parhaita muistoja sekin!

Syyskuun lopulla päästiin kokeilemaan taas jotain uutta, kun Karlan kanssa lähdimme tutkimaan Budapestin mahdollisuuksia omatoimimatkailun myötä. Tapasin tuon ihanan matkaseuralaiseni ekaa kertaa lentokentällä ja sillä sekunnilla tajusimme olevamme täysin samalla aaltopituudella. Yksi bloggaamisen ehdottomia plussapuolia on se, että on saanut tutustua uusiin ihmisiin. Niin kanssabloggaajiin kuin yhteistyökumppaneihinkin. Tällaiselle sosiaaliselle luonteelle oikein sopivaa touhua tämä 😉

Ajattelin jo, että nuo syyskuiset muotikuvaukset olivat se mun elämäni ainoa kokemus ammattilaisen kameran takana, mutta mitä vielä. Kun sain kutsun Hälsans Kökin kampanjan myötä videokuvauksiin, niin en epäröinyt hetkeäkään. Ruoan tekeminen on lähellä sydäntä, mutta se, että sitä tekee videokameran edessä onkin sitten eri juttu. Täytyy olla vähän yllytyshullu suostuakseen tuollaiseen, mutta onneksi suostuin. Aivan mahtava kokemus!

Ihania hetkiä blogin parissa olen viettänyt, toivottavasti tekin 🙂 And many more to come! Hei, jos on jotain, mistä haluaisitte lukea, niin saa jättää toiveita kommenttiboksiin. Huomenna on tulossa vähän ruokajuttuja ja torstaille on sisustusjuttuja. Matkustus on myös sellainen aihe, jota on toivottu, joten sellaista postausta tulossa viimeistään ensi viikolla. Myös ruokahaastepostaukset saavat jatkoa. Mä tykkään yleensä tehdä nämä blogipostaukset paljoakaan ennalta suunnittelematta. Elää hetkessä näidenkin kanssa. Vaikka tuolla luonnoskansiossa on valmiina joitain postauksia, niin yleensä postaukset syntyvät kuitenkin fiilispohjalta. Ajastamattomina.

Aina silloin tällöin multa kysytään kauanko menee aikaa päivässä bloggaamiseen tai lähinnä postauksen tekemiseen. Riippuen päivästä ja postauksen aiheesta, mutta näin työpäivinä herään tuntia ennen kuin muuten heräisin käsittelemään kuvia, vastaamaan kommentteihin tai kirjoittamaan teksteihin alustuksia. Toinen tunti ja välillä enemmänkin kuluu blogin parissa iltasella lasten mentyä nukkumaan. Karkeasti ottaen voisi sanoa, että yhden postauksen tekemiseen siitä kun otan valokuvat (ja sitä ennen ruokapostauksissa teen ruoat), käsittelen ne, kirjoitan tekstin ja painan julkaisunappia, menee noin 1,5 – 2 tuntia. Joskus vähemmän ja joskus enemmän. Yhteistyöpostaukset ovat niitä, joihin saan uppoamaan hyvin päivänkin 🙂 Silloin sitä on vastuussa niin paljon enemmästä ja haluaa tehdä sovitun työn vimpan päälle hyvin!

Oli muuten ihana nähdä teidän positiivinen vastaanotto eiliseen postaukseen; kiitos siitä! Välillä sitä tulee mietittyä, että kuinka hölmöjä sitä kehtaa suustaan täällä päästää? 😀 Mutta hei, sellainen mä olen. Mieskin totesi eilen illalla, että ihan kiva kun annat persoonasi näkyä blogissa 😉 Nyt tytsyille välipalaa ja sitten parin tunnin päästä kohti mökkiä. Loput mustikat odottaa kerääjäänsä ja sauna saunojiaan. Tällä kertaa pakataan huomisen koulu- ja työlaukut mukaan…josko saisi illalla painaa päänsä mökkisänkyyn ja herätä huomenna syksyisestä saaresta!

IHANAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,