MOIKKA TAAS!

Mä olen kyllä just tällainen; siinä missä moni muu säästelisi postauksia viikon varrelle, niin jotkut jutut on vaan pakko saada ulos silloin kuin ne on ”uunituoreita” 😀 Kuten eilisen illan kuvat Linnanmäeltä. Kivan päiväohjelman jälkeen ehdin kuitenkin olemaan pari tuntia hurvittelemassa. Hurjapäiden joukossa. En missään laitteissa pyörimässä, mutta todistamassa lasten iloa. Ollakin, että päivän jäljiltä kasvot kiilsivät ja puuteri oli kotona, housuissa oli chiliöljytahra ja varpaat olivat jäässä. Silti nautin suunnattomasti huvipuistoelämästä. Sivusta katsojana. Kunnon vanhanajan karuselleissä kiteytyy mun mielestä se tunnelma, joka tuo nostalgisia muistoja lapsuudesta.

Siinä missä vielä pari vuotta sitten kävimme pikkuisemman kanssa 11 kertaa putkeen karusellissa, miehen ja esikoisen käydessä seitsemän kertaa peräkkäin sillä välin vuoristoradassa, on kuin kaukainen muisto. Nyt tuo pienempikin pitää karusellia ihan pliidenä ja vuoristorata sun muut on se juttu. Hui! Onkohan sitä tullut vanhemmiten vähän arkajalaksi? 😉

Illan tullen tuli hirmuisen kylmä, onneksi oli takit mukana! Auringonlasku värjäsi taivaan ja jotensakin nuo huvipuiston silhuetit olivat kovin kuvauksellisia. Viimeiseen tappiin asti lapset jaksoivat pyöriä laitteissa, sillä aikaa kun allekirjoittanut kuvasi maisemia. Kotiin lähdettiin hervottoman Dumlepakkauksen kera. Eipä tarvitse ostaa namia pitkään aikaan.

Hei, nyt koko päivän kestänyt ukkonen raekuuroinen näyttäisi olevan mennyttä, joten josko sitä uskaltautuisi lenkille? Blogi hiljenee tältä päivältä, huomenna taas jatketaan. Moikka! 🙂

SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

PS. olen aivan täydellisesti unohtanut sen Tivoli-postauksen…syystä että kuvia on se tsiljoona ja niiden läpikäymiseen tarvitsee puoli päivää. Mutta sellainen on siis vielä tulossa!