MOIKKAMOI!

Ei vitsit, ei voi olla hymyilemättä kun näitä kuvia katsoo 🙂 Niin ihan mielettömän ihana ilta vietettiin blogikollegoiden, sielunsiskojen, Marjan ja Karlan kanssa tänään. Karlan kanssa juttu jatkui siitä, mihin se Helsinki-Vantaalla viime syksynä erotessamme jäi ja Marjan kanssa siitä, mihin se viime elokuussa istuessamme iltaa meidän takapihalla jäi. Kiitos ihanaiset aivan tajuttoman kivasta illasta ♥ Aika meni hujauksessa, mutta niinhän se aina kun on kivaa. Jälleen kerran mietin, että kuinka paljon tämä bloggaaminen on tuonut elämääni. Paljon. Kiitollinen olen jokaisesta ihmisestä, jonka olen blogini ansiosta tavannut. 

Niin onnellinen olin maanantaina (jep, just se päivä, kun meinasin saada slagenit kotiin tullessani :), kun huomasin Karlan laittaneen sähköpostia mulle ja Marjalle ja ehdottavan treffejä. Ex-tempore treffit parin illan päähän kuulosti niin hyvältä. Tämä oli just se, mitä mä kaipasin. Vain toinen bloggaaja voi ymmärtää toista bloggaajaa. Vain toinen nainen voi ymmärtää toista naista. Käytiin syömässä, juteltiin, istuttiin, naurettiin (sorry muu ravintolan väki), viihdyttiin. Ihan siinä mittakaavassa, että tarjoilijakin kävi kuikuilemassa monta kertaa, että jokohan me oltaisiin valmiita. Paljoa ei kuvia otettu ja sekin vähä, mitä yritettiin ottaa, meni kikatellessa. Varsinaisia bloggareita 😀

Iltaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkään; oli haikeata erota. No se mökkiviikonloppu täytyy ottaa tosissaan toteutukseen. Sitä ennen pitäisi saada jostain remonttikärpäsen purema, jotta saataisiin tuo vierasmökkikin edustuskuntoon. Nyt täytyy alkaa järjestää säännöllisiä bloggaajatapaamisia muidenkin bloggaajien kanssa. Onhan meitä täällä Tampereen seudullakin vaikka kuinka! Sparraushetkiä ja juttelutuokioita, jolloin tietää että ainakin vastapuoli ymmärtää, mistä mä puhun (kaikella kunnioituksella rakas aviomieheni siellä jossain reissun päällä ;). Onko teillä muilla bloggareilla tapana tavata kanssabloggareita?

Nyt kohti iltatoimia, jatketaan taas huomenna virkeämpänä. Huomenna luvassa taas ruokajuttuja. Mm. resepti siihen eilen Instagramin puolella vilahtaneeseen lämpimään salaattiin. Joten pysykäähän kuulolla!

KESKIVIIKKOILTATERKKUSIN,
posket hymyilemisestä turtana,

HEI HUOMENTA IHANAT!

Ja terkkuja täältä juhlahumun keskeltä. Tai no, humun ja humun. Aika hiljaiselta talo kuulostaa. Pikkuiset juhlijat katselevat leffaa sängyssään. Itsekin vielä köllöttelen sängyssä. Pian on kyllä noustava kahvinkeittoon 🙂 Aloin tuossa miettimään, että millainen mun mielestäni on viihdyttävä blogi. Ihan hirmuisen vaikea vastata yhdellä sanalla tai edes monella sanalla. Seuraan blogeja laidasta laitaan. Kaikissa niissä on jotain viihdyttävää. Joku, minkä takia niitä luen ja se jokin, joka saa palaamaan niihin uudelleen. Aika moni lukemistani blogeista on lifestyle- ja sisustusblogeja. Viime aikoina tosin olen koukuttunut ruokablogeihin. Jonkin verran tulee luettua myös kuntoiluun liittyviä blogeja. Liikuntaan keskittyvistä blogeista itselleni viihdyttävän tekee se, että blogin kirjoittaja saa minut motivoitumaan, innostumaan liikunnasta. Muistamaan sen tunteen, joka juoksulenkin tai askelkyykkyjen jälkeen tulee. Itsensä voittamisen tunteen. Ruokablogeissa viihdyttävyys perustuu pitkälti herkullisiin kuviin. Rakastan katsoa kauniita ruokakuvia, niin valmiista annoksista kuin ihan ruoanlaiton vaiheistakin. Yksinkertaiset ja helpot reseptit tekevät blogista viihdyttävän. Näihin blogeihin palaan, kun haluan inspiraatiota ruoanlaittoon.

Sisustusblogeja luen hyvin paljon. Osa näistä käsittelee ihan erilaista sisustusta kuin meillä kotona. Se on juurikin se blogien rikkaus; karkeasti sanottuna on niin monta sisustustyyliä kuin on blogiakin. Kuvat näyttelevät blogin viihdyttävyydessä suurta osaa myös sisustusblogeissa. Rakastan katsoa isoja kuvia, joissa jään tuijottamaan kekseliäitä yksityiskohtia tai harmonista värien käyttöä. Joskus ihaltavan rohkeaa värien käyttöä. Sisustusblogeista viihdyttävän  tekee myös se, kun näkee omaperäistä sisustamista. Ei välttämättä viimeisten trendien mukaan toteutettua sisustusta vaan juuri suurella sydämellä, omanlaisen sisustuksen toteuttamista. Lifestyleblogeja, kuten tämä minun pikkuruinen blogini, on pilvin pimein. Niistä viihdyttävimmissä samaistun kirjoittajan kanssa. Joko meillä on saman ikäsiä lapsia, samantyylinen sisustusmaku, yhtenevä arvomaailma tai muuten vain joku yhdistävä tekijä. Lifestyleblogeihin palaan aina uudelleen katsomaan sitä tavallista arkea ja lukemaan niitä tavallisia juttuja. Mitkään ylihienot blingblingblogit eivät vetoa muhun, vaan nautin eniten niistä sellaisista, joissa osataan arvostaa arkea ja tavallisia juttuja. Ei pröystäillä turhaan eikä esitellä koko ajan uusia ostoksia. Tavallaan viihdyn myös blogeissa, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Näin vanhemmiten sitä on alkanut nauttimaan maailmanmenon juttelemisesta muiden kanssa. Myös blogeissa. Lisäksi mä nautin siitä, että saan ajattelemisen aihetta. Näkökulmia, jotka poikkeavat omista näkökulmistani ja ajatusmalleistani. 

Kuten tuossa aiemmin menneellä viikolla sivulauseessa kerroinkin, niin oli suuri ilo ja kunnia nähdä blogini ehdolla Indiedays Blog Awardseissa Viihdyttävin -kategoriassa. Ko. kategoriaa luonnehditaan seuraavasti: ”Blogi, jonka avaat, kun haluat rentoutua. Bloggaaja, joka herättää keskustelua ja saa sinut hymyilemään synkeimpinäkin päivinä.” Kaunis kiitos teille ihanat lukijat, jotka sen sinne ehdolle äänestitte. Olen todellakin otettu. Sillä siitähän tässä bloggaamisessa on kyse. Viihdyttämisestä. Haluan, että te viihdytte blogini parissa, mutta se on vain se toinen puoli. Toinen puoli on se, että mä viihdyn teidän kanssanne ihan älyttömän paljon. Rakastan bloggaamista. Ei tätä kuulkaas muuten tulisi tehtyä. Tuskin kukaan vuosia bloggaisi, ellei siitä nauttisi niin suunnattomasti. Nautin ottaa kuvia, sormeni syyhyävät kirjoittamiseen ja rakastan jakaa kanssanne mielipiteitä kommenttiboksissa. Sydämestäni toivon, että tuo rakkaus tähän touhuun paistaa läpi blogistani.

Hui, miten kovassa joukossa blogini on tuolla Viihdyttävin -kategoriassa. Käykääs katsomassa täältä. Seurana on toinen toistaan viihdyttävämpiä blogeja, joista suurin osa on myös minun lukulistoillani. Viihdyttäviä blogeja, joita käyn lukemassa liki päivittäin. Lämmitti sydäntäni lukea tuo blogini kuvaus: ”Marian blogissa viihdytään – sanan kaikessa merkityksessä. Bloggaajan viikottaiset mys-hetket ja suussa sulavat reseptit luovat ihanan maailman, johon haluaa uppoutua villasukat jalassa ja viinilasi kädessä.” Siis tuohan kiteyttää juuri sen, minkä takia tätä teen. Haluan, että blogini on arjen pakopaikka, kuitenkin niine arkisine juttuineen. Arki on elämää parhaimmillaan! Jalat maassa ja pää pilvissä. Paikka, josta te lukijat lähdette hymy huulilla. Sivusto, jossa eletään elämää iloineen, mutta myös niine suruineen. Päiväkirja, jonne tallennan myös välillä myös niitä arkojakin juttuja. Elämä on ihanan monivivahteinen, ja se saa näkyä myös blogissani! Toivottavasti pystyn välittämään edes himpun verran tätä positiivisuutta sinne ruudun toiselle puolelle sekä rohkaista teitä myös niinä kenkuimpina päivinä ja surun hetkinä. Elämäni voi näyttää täällä blogissa silotellulta, mutta uskokaa; samanlaiset laskut ne täällä erääntyy maksettaviksi, myös täällä herätään töihin anivarhain (ja usein tehdään töitä yömyöhään), yhtälailla housun vyötärö (ja pinna 😉 kiristyy välillä ja samalla tavalla täälläkin korjataan lasten vaatekasoja lattioilta.

Parastahan tässä on kuitenkin mun mielestäni se, että mä en oikeastaan ole vieläkään tajunnut tätä, että blogini voi olla tuolla kilpailemassa rintarinnan suosittujen blogien joukossa. Samalla viivalla. Toki näen päivittäin, että teitä käy täällä ihan hirmuisesti lukemassa tekstejäni. Näen kommenttiboksin puolella teidän ihanien jättämät kommentit. Silti en ole sisäistänyt, että blogini olisi suosittu. Ehkä se on se perisuomalainen vaatimattomuus. Tai bloggaajan puusilmäisyys 😉

Tässä kohtaa olisikin kiva tehdä pieni gallup; millainen blogi on teidän mielestänne viihdyttävä? Lisäksi kommenttiboksissa voisi tässä vaiheessa antaa ruusuja tai risuja, parannusehdotuksia ja postaustoiveita. Aina välillä sitä sokaistuu omaan tekemiseensä ja juuttuu niihin tuttuihin rutiineihin. Joten nyt saa (ja pitää!) aukaista suunsa ja sanaisen arkkunsa esimerkiksi siitä, että onko ruokapostauksia ollut viime aikoina liikaa, jaksaako enää tuijotella meidän olkkaria, tuleeko fredagsmysit jo korvista tai onko joku asia, johon mun tekstin tuottamisessa tai kuvaamisessa kannattaisi kiinnittää huomiota. Vai jatketaanko samaan malliin?Kiitos kaunis jo etukäteen 🙂

Mutta nyt kohti synttäreiden loppuhuipennusta; aamupalalettukestejä ja leffaa! Katsotaan myöhemmin, onko kameran muistikortille tallentunut eiliseltä kivoja kuvia; kovin paljon en kameran kanssa heilunut, vaan keskityin fiilistelemään toisten onnea ihan livenä. Ilman linssin läpi katsomista. Kikatusmittarilla mitattuna on kyllä ollut huisin hauskaa 🙂

LEPPOISIN LAUANTAITERKUIN,

PS. kuvathan eivät liity millään tavoin aiheeseen, paitsi tuo alla oleva 😀
PPS. jos ihmettelette, missä tämän viikon ruokahaastepostaus viipyy, niin se on tulossa huomenna; en viitsinyt ihan itseäni varten tehdä häränhäntää, joten odotetaan mies eka kotiin!

ILTAA IHANAT,

pikaisesti tulin ilmoittelemaan, Ihana ilta -arvonnan voittajat. Ihan ensinnä; kiitos huikeasti osallistumisestanne arvontaan. Koin vain oikeudenmukaiseksi sen, että koska ette ihan kaikki päässeet tuonne huisin ihanaan blogini lukijailtaan, niin arvotaan ylimääräiset jouluyllätykset teidän lukijoiden kesken 🙂 Kivasti olitte jättäneet kommenttikenttään palautetta siitä, minkälaisia juttuja tykkäätte täällä lukea. Samoilla linjoilla ollaan; itsellänikin nuo ruoka- ja sisustusjutut ovat niitä ykkösiä, unohtamatta liikuntapostauksia (sellainen tulossa muuten vielä ennen joulua). Blogini täyttää ensi vuoden alussa viisi vuotta ja kuudes vuosi pyörähtää käyntiin. Se on ihan huisin paljon se! Monesti minulta kysytään, että mistä saan aiheet postauksin. Se on aika hassu juttu, mutta ei niitä aiheita joudu keksimään. Kertaakaan näiden viiden vuoden aikana ei ole tullut niin pahaa tenkkapoota, että olen keksimällä joutunut keksimään postausaiheen. Ehkä se johtuu siitä, että täällä käydään myös sitä meidän arkipäivää läpi. Ihan tavallista lapsiperhearkea. Näitä postauksia te myös toivoitte. Itselleni helpoin on myös kirjottaa ihan tavallisesta arjesta. Mutta nautin myös suunnattomasti niiden arjen kultamurujen kirjoittamisesta. Perjantai-iltojen tunnelmista, sunnuntai-aamujen autuaallisuudesta. 

Joulunalusajan hektisyydestä, työpäivien kulusta. Kirjoittaminen on aina ollut mulle helppoa. Tekstiä syntyy. Helposti ja usein vähän liikaakin. Joskus menee ihan jopa romaaniksi asti 😉 Milloin kuvia on liikaa, milloin tekstiä liikaa. Mutta yritetään löytää se kultainen keskitie. Lukijaillassa sain kuulla, että osa lukijoista oli koukuttunut blogiini. Se lämmitti sydäntä. Sillä itse olen koukuttunut teihin. Olen koukuttunut bloggaamiseen. Alun perin perustin blogini harrastuksena, jonka ansiosta sain vähän uutta ulottuvuutta kotiäitipäiviin. Sain hurjan paljon vertaistukea muilta kotiäideiltä. Ajan saatossa uskon ja toivon, että blogini henki on pysynyt samana eli lämpimänä ja positiivisena. Intressit ovat vain osaltaan muuttuneet; lapset ovat kasvaneet ja sitä myötä on jäänyt aikaa muihin juttuihin. Ehtii taas sisustelemaan ja panostamaan ruoanlaittoon.

Saan myös aika ajoin vastata kysymykseen ”Kuinka kauan aiot blogata?”. Mikäli se minusta on kiinni, niin loppua ei vielä näy. Onkohan montaa mummobloggaria olemassa? 😀 Niin kauan kuin tämä touhu tuntuu mielekkäältä, niin ehdottomasti tätä jatkan. Ymmärrän tosin, että elämässä tulee vaiheita, että pitää priorisoida ja blogi jää taka-alalle. Kuten viime vuonna tähän aikaan (ensi yö oli muuten se elämäni raskain yö, kun meidät hälyytettiin teho-osastolle hyvästelemään iskä). Mutta elämässä tapahtuu asioita, joille emme voi mitään. Ne kasvattavat ihmisenä ja lopulta löydämme itsemme vahvempina. Uskon, että nämä kaikki tapahtumat ovat jättäneet minuunkin jälkensä ja eittämättä näkyvät myös täällä blogissanikin. Toivottavasti positiivisesti ja siten, että olen saanut perspektiiviä ja syvyyttä asioihin. Ainakin se on varmaa, että täällä nautitaan entistä helpommin niistä elämän pikkuisista asioista. Siitä ihanasta arjesta ja ympärillä olevista ihmisistä ♥

Just, lyhyestä virsi kaunis 😀 Arvonnassa voittivat:

Kati kommentilla:

”Ruokajutuistasi saa ihanasti uusia ideoita ja inspiraatiota, kiitos niistä! Mielellään kuulen myös, jos teet hyviä löytöjä jostakin, esim. Vaatteista. Itsekin kun asun Pirkanmaalla. Mukana arvonnassa.”

Heini kommentilla:

”Seuraavalla kerralla mukana illassa ja nyt arvonnassa!”

Anne Hölttä kommentilla:

”Osallistun arvontaan. Ihana blogi <3 Ruoka ja sisustus jutut menee mukavasti käsikädessä :)”

Hurjan paljon onnea voittajille ♥ Laitan viimeistään huomen aamulla teille sähköpostia, mutta jos te ehditte sitä ennen, niin laittakaahan osoitettanne tulemaan sähköpostiini maria.nurmi@coloria.fi. Kiitos 🙂

Nyt kömmin miehen viekkuun sohvalle katsomaan, kun Aku reissaa maailmalla!

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,