maanantai 22. marraskuun 2021

Uusi, energisempi elämä / Ferritiinijuttuja

MOIKKA!

Talvi on tullut – kyllä luitte oikein 🙂 Pieni valkoinen kihna maassa ja pakkanen on jo itselleni yhtä kuin talvi. Tekee ihan huikean paljon valoisemmaksi maiseman ja kuulaat pakkasillat/aamut tähtien valossa ovat parhautta. Tätä lisää, kiitos!

Olen saanut muutamia toiveita liittyen ferritiinijuttuihin. Tiedän, että joku saattaa pitää näitä trendi”sairauksina”, mutta mun täytyy nyt omakohtaisesti tämän kokeneena sanoa, että tästä on trendit kuulkaa kaukana.

Ihminenhän tottuu tiettyihin olotiloihin. Niin mäkin tein. Näin jälkikäteen on helppo peilata jopa viitisen vuotta taaksepäin ja miettiä, että todennäköisesti jo tuolloin ferritiiniarvoni olivat alakanttiin. Silloin juoksin 3-4 kertaa viikossa ja vaihdoin tämän tästä sykemittariin patteria, kun sykkeet huiteli korkealla. Ei auttanut. Hengästyin helposti, juoksulenkeillä en saanut happea kunnolla ja jotenkin tuntui jo silloin, että juoksukunto rapistui. Juoksulenkkien jälkeen olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Toki paikkasin tätä juoksemalla vielä enemmän. Ja välillä se juoksujalka rullasi tosi kivasti. Eli oli hyviäkin lenkkejä.

Pari vuotta sitten muistan googlettaneeni ”esivaihdevuodet ja unettomuus”. Yöuneni alkoivat olemaan katkonaisia. Se sama kello ranteessa kertoi, että leposykkeet oli korkealla yölläkin. Töissä eikä vapaa-ajalla ollut stressiä, joten ajattelin tuon olevan jotain hormonijuttuja. Olinhan kuitenkin 44-vuotias tuolloin.

Vuosi takaperin mietin, että ikä se taas tekee tepposensa, kun en enää saanut niin paljon aikaan. Energiaa ei ollut enää siinä määrin kuin aiemmin, vaikka elintapani olivat energiaa tukevat. Jälleen selitin itselleni tarinaa ikääntymisestä ja siitä luonnollisesta asiasta, että vauhti nyt vaan hidastuu.

Tässä kohtaa tuli mukaan myös blogia kohdannut muutos. Mulla ei ollut paukkuja lifestyle-blogin kirjoittamiseen siinä määrin, mitä itseltäni odotin.

Tämän vuoden tammikuussa huomasin hiihtolenkeillä, että mun kädet ja jalat meni maitohapoille pienemmästäkin mäestä. Hiihtolenkkien jälkeen lihakset eivät palautuneet, vaikka kuinka venyttelin. Syksyllä olin siinä tilanteessa, että jouduin venyttelemään joka aamu ennen töihin lähtöä, sillä mun paikkoja särki niin paljon. Vaikka pidin viikonkin tauon juoksemisesta tai ylämäkivedoista, niin mä en palautunut fyysisesti.

Ekan kerran koin sitä kuuluisaa aivosumua syyskuussa. Mulla on yleensä tosi hyvä muisti, mutta nyt muistikin alkoi prakaamaan. Iltaisin löysin itseni töiden jälkeen sohvan nurkasta ja aloitekyky alkoi olla aika vähissä. En tuntenut enää itseäni siksi Mariaksi, joka joskus olin ollut.

Se havahdutti.

Lakanoita viikatessa mun piti istua välillä hengittelemään rauhassa. Kävellessäni kellarista yläkertaan, huilasin keskikerroksessa hetken.

Hullujen Päivien -tarjous verikoepaketista lävähti eräänä päivänä näyttöruudulleni. Siitä parin päivän päästä olin verikokeissa. Siitä vuorokauden  päästä mulla oli tulokset puhelimessani. Ferritiiniarvot punaisella ja hemoglobiiniarvo 30 pykälää alle sen kuin viimeksi mitattuna (v. 2019).

Ikinä aiemmin en ollut tullut miettineeksi edes ferritiinien olevan alakanttiin. Mulla on ollut naiseksi nimittäin todella korkea hemoglobiini (155-158) ja ajattelin aina, että se kertoo siitä, että rauta-asiat ovat kunnossa.

Tuon tuloksen saamisen jälkeen googlasin ferritiinijuttuja ja kaikki mun oireet menivät ferritiinivajeen piikkiin.

Onneksi työterveydessä oli lääkäri joka otti asian samantien tosissaan. Kysyi, miten olin ollut jaksanut. Eihän mulla niinkään jaksamisesta ollut ollut kyse vaan siitä hengästymisestä ja lihasten hapottamisesta. Toki tänä syksynä myös jaksamisen kanssa oli ollut haasteita. Ferritiini oli 13 ja kuulemma yleensä oirehtii jo alle 50 tuloksella.

Ferritiini on saattanut olla mulla laskusuuntainen jo pitkään (ei ole koskaan aiemmin mitattu), mutta nyt vasta se oli vetänyt mukanaan hemoglobiiniakin alas. Vuoden rautakuuri (Sideral Forte aamuin illoin) kirpaisi lompakossa. Mutta toisaalta sitä on valmis maksamaan mitä vain siitä, että olo normalisoituu.

Joulukuun alussa otetaan uudet verikokeet ja katsotaan, mikä tilanne on. Aloitin syömään rautaa pari viikkoa ennen Lapin reissua ja Lapissa jo huomasin vaikutukset. Se tunne, kun tunsi hetkittäin tunturia ylöspäin kiivetessään, että olo on normaali oli euforinen. Yhtäkkiä siellä tunturin juurella ajatus lifestyle-puolen mukaan ottamisesta ruokablogiin vahvistui. Koin, että nyt mulla oli taas paukkuja tähän hommaan.

Koska raskas liikunta kuluttaa myös rautavarastoja, niin nyt on pidetty pian parin kuukauden tauko juoksulenkeistä, rappustreeneistä ja ylämäkivedoista. Lauantaina testasin pikkuisen kuntopyörällä, että miltä pieni hikkarainen tuntuu. Oli ihana huomata, että siinä missä vielä syyskuussa syke lähti helposti laukalle pyörän päällä (165 hetkessä), jouduin nyt tekemään töitä, että sain sykkeen yli 145.  Yösykkeetkin ovat laskeneet liki 10! Ja rautakuuri on vasta alussa.

Enää joogan soturiliikkeiden jälkeen jalat hapota niin montaa päivää ja muutenkin tuntuu, että sitä on normaalin elämän syrjässä taas vähän enemmän kiinni. Tänä syksynä se lempeys ja armollisuus itseään kohtaan on punnittu. Olen antanut itselleni luvan vaan olla. Se on tuntunut ihanalle. On toki vieläkin niitä päiviä, että on kuin jyrän alle jäänyt, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin.

Raskas liikunta (palautumisen laiminlyönti), punaisen lihan radikaali vähentäminen pari vuotta sitten ja runsastuneet kuukautiset ovat varmasti olleet itselläni se syy ferritiinien laskuun. Nyt on kaksi ekaa otettu työn alle ja kolmaskin, jahka pääsen lääkäriin asti. Kuten näiden ferritiinien kanssa, niin muidenkin vaivojen kanssa vitkuttelen ehkä turhan kauan. ”Pää kainalossa” -potilastyyppi on mua kuvaava. Tai oli. Jatkossa ehkä voisi mennä verikokeisiin vähän aiemmin…

ENERGISTÄ ALKANUTTA VIIKKOA,


perjantai 19. marraskuun 2021

Vähän niin kuin ennen vanhaan -fredagsmys

ILTAA IHANAT!

Just kun eilen pääsin kirjoittamasta, että marraskuu on vienyt osan voimista, niin mitä vielä – tänään on ollut niin paljon energiaa, ettei muusta väliä. Se ken sanoo, että teinit ovat energiasyöppöjä, yleistää. Kyllähän nuo välillä ovat, mutta parhaimmillaan ovat energiatankkeja, joista ammentaa energiaa.

Meillä oli tänään lukiolaisella vapaapäivä (ei meillä vaan lukiossa ollut vapaapäiviä…) ennen koeviikkoa. Itsekin otin palkattoman, jotta päästään virka-aikaan asioille. Saatiin asioita hoidettua ja siinä sivussa hoidettiin myös vähän sellaisia ex-tempore juttuja. Kuten joululahjapapereiden ja pakettikorttien ostamisia.

Hyvä päivä. Vähän niin kuin ennen vanhaan. Silloin, kun tein osa-aikaisesti töitä perheyrityksessämme ja perjantait tein muita töitä kotitoimistolla.

Vähän niin kuin ennen vanhaan -fiilis sai tänään tarttumaan ajatukseen perjantai-illan leppoisasta keittiöelämästä. Siinä, missä ne kuuluisat ja kaihoisat countrylaulut soivat taustalla ja ruokana on jotain muuta kuin sitä perusarkiruokaa.

Aikas ihanaa, sanon minä.

Näitä tällaisiä ”vähän niin kuin ennen vanhaan” -päiviä tarvitsee ottaa silloin tällöin kalenteriin. Muistakaahan tekin tehdä aina silloin tällöin asioita, jotka tekevät teille hyvää

Tänä iltana meillä oli ja on edelleen (suurtalouskokki Nurmi kiittää ja kuittaa ;D) ruoaksi pari erilaista juustodippiä. Aika raskas setti, joten toisellakin olisi pärjännyt. Menee kivasti esimerkiksi pikkujouluihin muiden tarjottavien lisäksi. Kuten osana juustotarjotinta.

Fetajuustodipin bongasin täältäMutta suomennettuna ja vähän muokattuna tässä:

Uunifetajuustodippi

1 fetablokki
2,5 dl mustia ja vihreitä oliiveja
1 dl aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita
1 dl oliiviöljyä
1 solo valkosipuli kuorittuna ja viipaloituna
kuivattuja yrttejä (timjami, rosmariini, oregano)
mustapippuria

1. Aseta fetablokki uunin kestävälle pannulle/vuoalle
2. Lisää oliiviöljy, mausteet ja valkosipuli
3. Paista 175 asteessa 20 minuuttia
4. Lisää oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit
5. Nosta grillivastuksen alle 225 asteeseen pariksi minuutiksi

Yksi kaikkien aikojen suosikkini on uuni-briejuusto. Ja se sopiikin jotenkin tähän joulunalusaikaan. Laitoin briejuuston uuniin, kun uunifetajuustodipissä oli vielä noin 10 minuuttia aikaa.

Uuni-briejuusto

1 brie-juustokiekko (mulla oli Castello)
2 dl pähkinäsekoitusta
iso loraus hunajaa

1. Laita juustokiekko uunin kestävälle vuoalle.
2. Lisää päälle pähkinät (osa saa valua pois)
3. Lurauta ronskisti päälle hunajaa ja paista uunissa (175-200 astetta) noin 10 minuuttia, kunnes juusto alkaa sulaa. Meillä se suli tällä kertaa himpun verran liikaa.

Näiden lisäksi vielä viipaloitua persimonia, maalaispatonkia ja artisokan sydämiä. ID

Ihanaa, edessä on viikonloppu, jolle ei ole mitään suunnitelmia. Miesluolan seinä pitäisi tasoitetapiseerata loppuun ja maalata. Esikoisenkin huoneeseen ostettiin tänään yhdelle seinälle tapetti, joten sutaistaan se seinään samalla. Tämäniltaisten juustoherkkujen jälkeen huomenna pitkä kävelylenkki houkuttelee ulos. Mutta muuten mennään ilman ohjelmaa.

Nyt Vain Elämään ja Blacklistin pariin. Tavallaan tuo Blacklistikin menee kategoriaan ”Vähän niin kuin ennen vanhaan.” Sitä on tullut nyt katsottua jo yhdeksättä kautta. Yleensä tv-sarjat lössähtää viimeistään kauden kuusi kohdalla. Ehkä se on tuo Mr. Reddingtonin charmi, mikä kantaa. Tiedä häntä, mutta koukussa ollaan edelleen.

IHANAA ALKANUTTA VIIKONLOPPUA,


torstai 18. marraskuun 2021

Juustokakkua ja pieniä juhlan aiheita

HEI!

Tänä vuonna olen kokenut sen, mistä aiemmin olen kuullut vain huhupuheita. Marraskuun siitä puolesta, josta en ollut aiemmin tietoinenkaan. Siitä marraskuusta, joka saattaa pahimmillaan viedä kaikki mehut. Pimeydestä, joka vie unten maille jo iltakasin jälkeen.

Mulla on kehittynyt tässä vuosien aikana onneksi tapa ajatella ratkaisukeskeisesti. Kuitenkaan tosiasioita kieltämättä tai lokeroimatta jonnekin mappi ööhön. Se, että olen hyväksynyt asian, että tänä vuonna marraskuu nyt on vähän tällainen on jo yksistään helpottanut. Ja tuon tosiasian hyväksyminen on tuntunut vapauttavalta. Aiemmin olisin ehkä taistellut painikehässä marraskuun kanssa ja katsonut, kumpi ottaa niskaotteen ensiksi. Nyt me mennään marraskuun kanssa yhtä polkua rinnakkain eteenpäin.

Välillä jopa käsi kädessä.

Marraskuun pimeydelle en voi mitään. Enkä mä ihan yhtäkkiä voi mitään niille rautavarastoillenikaan, jotka ovat kaput. Mutta ajatuksilleni, tunteilleni ja teoilleni mä voin tehdä jotain. Mä voin keskittyä niihin asioihin, jotka on tällä hetkellä hyvin.

Vaikka marraskuu on vienyt tänä vuonna aiempaa enemmän mehuja, on se myös tuonut paljon hyvää. Pieniä juhlan aiheita ilmestyy jokaiseen päivään. Yksi sellaisista omalla kohdallani on ollut se, että pimeys on tuntunut tietyllä tapaa lohduttavalta. Se on iltaisin kietonut mut harsoonsa ja repivän juoksulenkin sijaan pakottanut pysähtymään. Meille Duracell-ihmisille varsin tärkeä taito. Pieniä juhlan aiheita on ollut myös se, että siinä sohvalla telkkaria katsoessani on muu perhe valunut samaan huoneeseen. Ollaan möllötetty yhdessä ja juteltu tosi paljon.

Pieniä juhlan aiheita on ollut myös se, että marraskuun keskellä oma hyvinvointi on noussut arvoon mittaamattomaan. Terveellinen itsekkyys on saanut pitämään kiinni entistä enemmän rajoista ja menemään nukkumaan ajoissa. Se on saanut vastaamaan myös ”Kiitos, mutta ei kiitos.” kaikkiin sellaisiin tapahtumiin ja työjuttuihin, jotka eivät ole pakollisia ja jotka eivät vie elämää eteenpäin. Jotka eivät palvele mun tai läheisteni hyvinvointia.

Isänpäivä kokonaisuudessaan toi valoa marraskuuhun. Aamulla kauniisti katettu pöytä, rakkaat pöydän ympärillä ja kiitollisuuden tunne siitä, mitä oli ja mitä on. Illalla vielä saatiin saman pöydän ääreen Tampereen kattojen ylle rakkaat appivanhemmat.

Eli vaikka marraskuu kuulkaa osaa olla vähän kökkö (tai itse asiassa, eihän se marraskuun vika ole, vaan sen miten siihen suhtautuu), niin on elämässä paljon hyvääkin. Paljon valon pilkahduksia ja pieniä juhlan aiheita. Kuten se, että maanantaina töiden jälkeen löysin jääkaapista juustokakun jämät. Joku oli kauniisti jättänyt pikkulusikankin tarjoiluvadille. Joku, joka oli ollut samoissa puuhissa kuin mä. Juustokakku suoraan lusikalla jääkaapista syötynä maistui hyvälle! 🙂

Sitruunainen vaniljajuustokakku

Pohja
150 g kaurakeksejä
50 g voita

Täyte
200 g vaniljatuorejuustoa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
3/4 dl tomusokeria
1 sitruunan mehu
3 liivatelehteä

1. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen
2. Murskaa monitoimikoneessa keksit, sekoita erillisessä kulhossa sulatetun voin kanssa
3. Painele keksivoi seos irtopohjavuoan pohjalle (leivinpaperin päälle) ja laita jääkaappiin tekeytymään täytteen teon ajaksi
4. Vaahdota kuohukerma, lisää tuorejuustot ja vatkaa notkeaksi, lisää tomusokeri
5. Lämmitä yhden sitruunan mehu mikrossa ja sulata liivatteet siihen
6. Kaada sitruunamehu vähitellen tuorejuustokermaseokseen koko ajan sekoittaen
7. Kaada täyte irtopohjavuokaan ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
8. Koristele ennen tarjoilua esim pensasmustikoilla, murskatuilla pistaasipähkinöillä ja sitruunamelissalla

Eilen menin nukkumaan ennen yhdeksää ja tänä aamuna totesin toistavani samaa kaavaa tänä iltana. Marraskuussa (ja muutenkin!) lempeys ja itsemyötätunto nousevat uusiin sfääreihin. Ei siinä ole mitään pahaa, jos ei päivän aikana saa maailmaa valmiiksi – huomenna on taas uusi, virkeämpi päivä

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 17. marraskuun 2021

Kasviskeskiviikko: Maukas kasvislasagne

HEI HELLUREI!

Pitkästä aikaa pukkaisi kasviskeskiviikkopostausta. Tein tässä taannoin yhden uunivuoallisen kasvislasagnea viikon työlounaakseni ja siitä tuli niin hyvää, että rohkenen reseptin teillekin laittaa.

Aina siitä lähtien, kun testasin Jasmin Hamidin lumoavaa kasvislasagnea, mun on aika ajoin tullut himotus moiseen. Tänä syksynä tosin olen todennut, että mulle ei sovi lounaalla liialliset hiilarit, joten jätin tämän kertaisesta versiosta lasagnelevyt pois. Tai korvasin ne itse asiassa kesäkurpitsalla. Muuten makumaailma muistutti tuota lumoavaa lasagnea.

Tämä on muuten jälleen yksi niistä ruoista, jotka paranee lämmitettäessä. Tein lasagnen sunnuntaina ja vielä perjantainakin se oli hyvää. Ja mikä parasta, ei tökännyt kertaakaan. Lasagnen kanssa söin välillä raejuustoa, välillä kasviksia.

Helppo ja hyvä kasvislasagne

1 purkki (2,5 dl) kaurakermaa
2 salottisipulia
1 solovalkosipuli
2 kesäkurpitsaa
3 porkkanaa
punaisia linssejä (tölkissä, valmiita käytettäväksi heti)
oliivi- tai rypsiöljyä
1 purkki Rummo Basilico pastakastiketta
kuivattuja yrttejä, pippuria, suolaa, halutessasi chilijauhetta jne

1. Paista öljyssä kasarissa kuoritut ja pienistellyt sipulit ja valkosipuli
2. Lisää joukkoon raastettu porkkana ja huuhdellut linssit. Anna pehmetä.
3. Lisää joukkoon pastakastike, kaurakerma ja mausteet ja anna muhia 5-10 minuuttia.
4. Lado lasagnevuokaan vuorotellen juustohöylällä viipaloituja kesäkurpitsaviipaleita ja kasvissoossia.
5. Toista niin monta kertaa kuin vuokaan mahtuu ja lisää päällimmäiseksi juustoraastetta.
6. Paista 200 asteessa noin 40min.

Tämä herkullinen kasvislasagne muuten toimisi oivana välisteppinä kohti kasvisruokapainotteisempaa ruokavaliota. Olen tehnyt empiiristä tutkimusta (omassa lähipiirissäni, heh) ja tullut tulokseen, että edelleen tänäkin päivänä kasvisruoka mielletään joskus pupun ruoaksi, joka ei juuri täytä. Kasvislasagne pöytään ja ei tule nälkä hetkeen. Mä muuten lurautin tämänkin joukkoon extra neitsyt oliiviöljyä lämmityksen jälkeen töissä. Toimii!

Muistakaahan ne hyvät rasvat, varsinkin me naiset tupataan usein ajattelemaan, että mitä vähärasvaisempaa niin sen parempaa. Mutta ihan jo hormonitoiminnan kannalta kantsii panostaa pehmeiden rasvojen saantiin.

KIVAA KESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. Mulla on perjantaina vapaapäivä ja arvatkaapas mitä se tarkoittaa? Jep, jouluisia kuvailuja + illalla myysseillään. Can’t wait…


maanantai 15. marraskuun 2021

Sekalaisia mietteitä matkustamisesta

Uusi kohde, uusi hotelli. Klikataanpas varaus. Muistan just ja just käydä poistamassa toisen kohteen varauksen. Pikainen nettailu kohdemaan suurlähetystön sivulla. Miltä talvilomamatkailu näyttää? Ei ole kristallipalloa, joten gut feelingillä mennään. Finnairin sivut ja Momondo auki. Lennot saisi kyllä nyt tosi edullisesti. Uskaltaisikohan? Jos ensihätään katselisi Youtubesta lentovideoita.

Siinä tiivistettynä mun syksyn vapaa-ajan aktiviteetit! 😀  Matkakuume on ollut hurjan kova. Ja silti kuitenkin on tajunnut, että kotona on ollut hyvä olla.

Peruin viime viikolla mun loputkin hotellivaraukset talvilomalta. Sillä se, mitä me helmikuussa lomalta kaivataan ja se, mikä on realiteetti matkustamisen suhteen ei kohtaa. No mitä me sitten kaivataan? Vähintään +30 astetta lämmintä sekä myös sellaisia iltalämpötiloja, ettei tarvitse pitkähihaista päälle. Leppoisaa lomailua ja hyvää ruokaa. Jonkinlaista tuttuutta ja turvallisuutta. Ainut kohde, joka tämän täyttää on Thaimaa.

Muita vaihtoehtoja on ollut Dubai, Los Angeles/Malibu ja Miami. Ensimmäinen näistä olisi oiva aikaeron ja lennon keston puolesta. Mutta helmikuussa palelin joskus Dubaissakin pari päivää altailla, joten takuuvarmaa lämpöä emme sieltä saa (toki olen palellut Thaimaassakin eräänä poikkeusvuonna, joten ei sekään 100% varma lämmön suhteen ole). Myös suurkaupungin hälinä ei ehkä ole se, mitä nyt kaipaa. Osin tästä syystä ja ”kylmyydestä” yhdistettynä aikaeroon on Kalifornia poissuljettu. Miami/Florida houkuttelisi, mutta leppoisa lomailu syrjäytyisi ehkä sillä, että haaveissa on tehdä tuolla seuraavalla kertaa kunnon road trip.

Eli jäljelle jää se Thaimaa. Sen suhteen vaan on liian monta muttaa tämän hetkisten rajoitusten puitteissa:

1) Thailand Passin anominen kaikkine dokumenttirumbineen (+ etukäteen varattu/maksettu testi + yksi yö SHA+ -hotellissa antigeenitesteineen)
2) Maahan saavuttaessa RT-PCR testi ja sitä seuraava karanteeni testitulosta odottaessa. Jos yhdellä perheestä positiivinen, joutuu hän sairaalaan (oireettomanakin) ja muu perhe karanteeniin toiseen hotelliin kuin siihen, minkä on varannut etukäteen.
3) Maskien käyttö julkisilla paikoilla. Maski ihistää välillä Suomessa, joten mitenkähän tuolla helteessä?
4) Altistus lentokoneessa. Näitäkin on muutamia ollut ja kaikki positiivisen testin saaneiden lähimaastossa istuneista ohjataan karanteeniin.

Ja toki jo se testaus täällä Suomessa maksaa neljän hengen perheeltä jonkin verran lisää matkan hintaan. Ollakin, että tällä hetkellä hotellihinnoissa kyllä säästäisi.

Tämä on kyllä sinänsä jännä juttu, sillä yleensä mun optimistiluonteeni ei maalaile kauhuskenaarioita, koska 99,9% kaikki menisi hyvin eikä kukaan altistuisi koneessa / testaisi positiivista maahantulotestissä 🙂 Mutta toisaalta on hyvä, että se pieni realistikin minussa nostaa päätään.

Lomalla kuuluu tuntua lomalta. Se on ehkä se pääpointti. Lomalla en kaipaa mitään ylimääräistä extrajännitettävää. Vaikka testi Suomessa olisi nega, niin voi se silti olla Thaimaan päässä positiivinen. Mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä se on kuitenkin negatiivinen.

Mitä kaikki tämä vaivannäkö / tietynlaisen riskin ottaminen antaisi? Lomailun sellaisessa Thaimaassa, jossa meri olisi kirkasta ja rannat tyhjät. Ainakin toistaikseksi Thaimaa ei ole saanut sellaista turistivirtaa, johon Sandboxin ja sen jälkeisten toimien jälkeen varauduttiin. Eli emme ole ainoita, ketkä hieman uumoilevat tuon minimaalisen epävarmuuden kanssa.

Positiivisesti ajateltuna taas uskon, että tässähän voi käydä vielä mitä vain ennen talvilomaa. Voihan olla, että Thaimaa saa rokotuskattavuuden/tautitilanteen sellaiseen jamaan, että pystyvät höllentämään maahantulovaatimuksia…

…siihen asti seuraan silmä kovana Facebookissa eri Thaimaa-ryhmiä ja tunnen lämmön kuvien kautta. Näillä mennään tähän hätään.

Onko siellä matkakuume jo korkealla? Oletteko varailleet matkoja aurinkoon talvilomalle?

MAANANTAITERKUIN,