tiistai 02. huhtikuun 2019

Miten meistä tuli mökkihöperöitä? ♥

MOIKKA VAAN HEI!

Aika usein multa kysytään, että miten meidän mökkihöperöityminen oikein alkoi. Oltiinko aina oltu mökki-ihmisiä ennen omaa mökkiä ja mikä oli se sysäys ostaa mökki. Oman mökin ostimme kesäkuussa 2013, mutta sitä ennen olimme mökkeilleet ja rakastuneet mökkeilyyn. Se oli, ja on, sellainen laji, joka saa aivot narikkaan samantien. Ennen omaa mökkiä, olimme höperöityneet vanhempieni mökillä.  Joka nykyään on veljeni perheen kaunis kesäpaikka.

Ennen lapsia vanhempien mökillä tuli vietettyä paljonkin aikaa ja kyllä vielä lastenkin kanssa vierailimme usein päiväseltään. Ajomatka kun kotipihasta on rontti 20 minuuttia. Hienosti tulimme toimeen vanhempieni ja veljen perheen kanssa mökillä, mutta jossain vaiheessa takaraivossa alkoi kutkuttamaan ajatus omasta mökistä. Toukokuussa 2013 miehen ollessa perinteisellä sunnuntaigolfillaan, istuin takapihallamme kuumuudessa ja mietin, että tämänkin ajan voisi olla mökillä. Omalla mökillä.
Siltä istumalta avasin Etuovi.comin ja aloin tutkailla Pirkanmaan mökkivalikoimaa. Tietämättä edes, oliko meillä rahkeita ottaa uutta pankkilainaa asuntolainan lisäksi. Miehen tultua kotiin golfkentältä heitin ajatuksen omasta mökistä ilmoille. ”Mitähän sun vanhempasi ja veljen perhe siihen sanoo?” kysyi mies. Samaa olin itse miettinyt. Silti me molemmat innostuimme omasta mökistä ihan hirmuisesti. Laitoin siltä istumalta pankkivirkailijallemme pientä lainantarvesähköpostia.

Seuraavana päivänä nostin kissan pöydälle ja kerroin suoraan äidille, että olemme ajatelleet ostaa oman mökin. Tai ainakin käydä katsomassa mökkejä. Äiti ymmärsi täysin kantamme. Sen, että halusimme mökin, minne mennä silloin kun huvittaa. Missä tehdä remonttia kysymättä keltään ja jonka täyttää omilla tavaroillamme. Mies reissasi tuolloin aika paljon ja äidin kanssa suhasimme katselemassa myynnissä olevia mökkejä ulkoapäin.

Miehen kanssa kävimme kahdessa mökkiesittelyssä ennen tuota nykyisen mökkimme esittelyä. Noista kahdesta toinen oli ihan lähellä kotia, toinen vähän kauempana. Kuitenkaan kumpikaan ei kolahtanut. Päätimme laajentaa hakualuetta, sillä totesimme että meidän budjetilla ei Näsi/Pyhäjärviakselille ole asiaa. Varsinkaan, kun emme missään nimessä halunneet saarimökkiä :D

Kesäkuun alun lauantaina istuin ystävän kanssa meillä kuohuviinittelemässä ja näytin kuvia eräästä ihanasta mökistä. Saarimökistä, tunnin ajomatkan päässä. Se oli kalustettu niin kauniisti, oli kelonvärinen ulkovuoreltaan ja pihan kuntan poikki kulkivat pitkospuut. ”Soita välittäjälle ja varaa esittelyaika – tuo menee pian!” rohkaisi ystäväni.

Seuraavana tiistaina aurinko paistoi kirkkaasti ja järvi oli pläkkityyni ajaessamme venerantaan. Olimme ensimmäiset mökkikatsojat. Mies oli etukäteen varoitellut, että ei saa olla sitten liian innostunut olla mökistä. Rantauduimme mökin eteen pienen venematkan jälkeen ja samantien, kun nousin veneestä katsoin miestä. Tämä on meidän mökki. Emme olleet edes käyneet sisällä mökissä, kun se tunne tuli.

Se, että olimme nähneet mökkejä, joissa olisi pitänyt laittaa koko kalustus uusiksi ja rempata, oli tavallaan lannistanut. Muuhun kuin mökkiin ei lainamme riittäisi. Ja tuohon kyseiseen mökkiin irtaimistoneen se riitti juuri ja juuri. Saatiin moottorivenekin samaan kauppaan eikä yhtään huonekalua tarvinnut uusia, vaan kaikki miellyttivät silmää.

Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, mikä mökin historia on, mutta teille uudemmille lukijoille kopsaan tähän taannoisen tekstini:

”Mä olen kuulkaas alkanut uskoa, että tässä meidän mökkijutskussa on nyt jotain muutakin kuin onnea matkassa. Liian paljon yhtymäkohtia, liian läheisiä tuttavia, yhteisiä intressejä ja erittäin paljon samankaltaisuutta ihmisluonteissa. Monta viikonlopun varrella esiintullutta asiaa on saanut suun auki ja hiljentymään hetkeksi. Yrittäen ymmärtää sitä, että millainen onni on ollut matkassa ja miten meidät, jotka aina vannoivat, että saarimökkiä ei osteta, tämä ensimmäinen ja ainoa saarimökki sai aivan haltioihinsa.  Miettimään, että jollain suuremmalla taitaa olla tässä näppinsä mukana ♥  

Ikinä en kuvitellut omistavani mökkiä, johon on 80-luvun puolivälissä mennyt ihka ensimmäinen labraerä isäni v.1985 perustaman maalitehtaan kuultavan puunsuojan sävyä, jonka mökin omistajapariskunnan rouvan äiti oli käynyt isäni maalitehtaassa yhdessä isäni ja silloisen pääkemistin kanssa kehittelemässä. Rakkaudesta lappiin ja kelomökkeihin. Kelon sävyä, josta myöhemmin tuli hitti. Mutta jonka ensimmäiset versiot siveltiin tuohon mökkimme alkuperäisosan ulkoseiniin. Istuimme myyjäpariskunnan rouvan kanssa tuossa saunan terassilla valkoisilla tuoleilla ja hän kertoi tarinaa, kun äitinsä oli tullut sydän pakahtuen kotiin 1980-luvun puolivälissä ja kertonut saaneensa palvelua, jota ei ikinä osannut odottaa. Ja kera puunsuojan, joka pääsi veneen kyydissä saarelle. Rouva mainitsi paikkakunnan, jossa tuo maalitehdas silloin oli ja sitten palaset loksahtivat kohdilleen… Pieni ihminen kyllä hiljentyy (jopa näin puhelias kuin minä! ;) kohtalon edessä.”

Tuota tekstin pätkää kesäkuussa 2013 mökillä kirjoittaessani en tiennyt, että joudumme luopumaan iskästäni tulevan joulun alla vain 65-vuotiaana. Jollain tapaa uskon, että tietyt asiat tapahtuvat, koska niiden on tarkoitus tapahtua. Vaikka muistoja iskästä on paljonkin, niin tuolla mökillä niitä on yllättävän paljon. Vaikkei iskä koskaan päässytkään saareen paikan päälle; vastarannalla odotti autossa äidin käydessä mökillä. Aiemmin alkuvuonna amputoitu jalka sai aikaan sen, että iskä ei uskaltanut alkaa taiteilemaan veneeseen.

Tiedättekö, että näin jälkikäteen olen onnellinen omasta mökistä. En pelkästään sen mökin takia, vaan yhteissovun säilymisen takia. Kiitollinen olen siitä, että meillä oli mahdollisuus vielä saada lainaa. Liian usein sitä kuulee, että yhteisomistajuus saa perheiden välit hajalle. Meillä sitä ei onneksi ole käynyt 

AURINKOA TIISTAI-ILTAANNE TOIVOTELLEN,

PS. niin mökkihöperöitynyt olen, että nämä vikat viikot ennen mökille pääsyä ovat piinaavat. Ei mene päivääkään etten mieti mökkiä. Kesäiltoja, hellepäiviä ja suloisen tunnelmallisia sadepäiviä, jolloin möllöttää äänikirjaa kuuntelemassa sängyssä koko päivän.


21 Responses to “Miten meistä tuli mökkihöperöitä? ♥”

  1. Avatar Anu sanoo:

    Voih, ihana tarina ja kohtalonteidän mökillä. Minulle aina näin kevään tullen tulee mahdoton mökkikuume, mutta tosiasiat ovat sitä vastaan, meillä on edelleen asuntolainaa, ei mitään mahdollisuuksia ottaa lisälainaa. Mutta nämä tarinat saavat aina pienen optimistin heräämään, että jos sitten kuitenkin…

    Lasten ollessa pieniä mökkeilimme minun vanhempieni mökillä, mutta muutamia vuosia sitten se meni veljelleni ja meillä ei ole sinne enää mitään asiaa, emme siis ole veljeni kanssa väleissä ollenkaan… Ikävää on sekä se että välit veljeen ovat särkyneet että tietysti mökkimahdollisuuden menetys. Välien rikkoontuminen ei johdu mökistä, syyt siihen löytyvät kauempaa ja ovat hyvin monisyiset…

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Anu

      ja hei kiitos ♥ Tässä on kyllä joku kohtalo ollut pelissä tuon mökin kanssa…

      Ihan ihmettelin, miten uskalsimme ottaa taannoin mökkilainan, kun asuntolainaa oli kuitenkin niin paljon vielä tuolloin jäljellä. Mutta ihan hyvin onneksi olemme selvinneet.

      Voi ei, olen pahoillani sinun ja veljesi välien rikkoontumisesta :( Toivottavasti saatte välinne vielä kuntoon ♥

  2. Avatar Iukku sanoo:

    Meillä on yhteismökki ja ei ole kivaa. Ärsyttää lomien sumpliminrn ensin töissä ja vielä kälyn perheen kanssa. Miehelle vain tuo yhteinen mökki on ainoa oikea ja varmaan kuolisi suruun, jos sen menettäisi.

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Iukku!

      Sehän on just se toinen puoli, että joillekin se yhteismökki on ainoa oikea (kuten veljellesi) vaihtoehto ja sitten taas toiselle ei. Harmillista, mutta toivottavasti saatte asiat sumplittua ♥♥♥

  3. Avatar satu sanoo:

    Meillä kävi juuri samalla tavalla, kuin teillä. Astuessamme mökkimme pihaan tiesimme heti, että tämä se on. Se on maaginen hetki ja sitä on hankala selittää muille. Ihanaa mökkikesää teille :)

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Satu!

      Se ensifiilis kertoo kyllä kaiken :) Niin mökkiasioissa, kun muissakin elämän asioissa!

      Kiitos samoin teille, ihanaa mökkikesää ♥

  4. Avatar Miina sanoo:

    Meillä kävi samalla lailla kun ostimme nykyisen kotimme. Olimme kiertäneet monta sunnuntaita näytöissä ja alkoi jo ihan epätoivo iskeä; työt uudessa kaupungissa olivat alkamassa eikä millään oltaisi haluttu muuttaa ensin väliaikaisesti vuokralle vaan haluttiin löytää pysyvä koti nopealla aikataululla. Kun astuin nykyisen kotimme eteiseen, sanoin miehelleni että näen meidän perheen asuvan täällä. Homma oli sillä selvä :) Se on jännä se tunne; mistä se tulee ja miten varmaksi teki olon. Ja edelleen, lähes 8 vuoden jälkeen, ollemme tyytyväisiä ja onnellisia kodissamme.

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Miina!

      Voi miten ihana tarina :)

      Se on justiinsakin näin, että se tunne mikä asuntoon/mökkiin mennessä tulee, kertoo niin paljon. Tuntuu, että siinä on silloin sydän mukana päätöksessä :)

      Ihanaa, että olette vieläkin onnellisia kodissamme – sehän sen kodin kodiksi tekee ♥

  5. Avatar Sanna Hämäläinen sanoo:

    Juttu sai silmäkulmat kostumaan….

  6. Avatar Rita sanoo:

    Tuo teidän mökki on yksinkertaisesti ihana! Jos ostaisin nyt oman mökin niin haluaisin sen olisi juuri tuollainen :) Ei sillä, että omassa mökissä olisi jotain vikaa, mutta tuossa teidän mökissä on ihastuttava fiilis ja ihana pihapiiri!

    • Maria Maria sanoo:

      Heissun Rita

      ja kiitos kaunis :)

      Tuo mökki oli kyllä niin onnenkantamoinen, että ei hyvä tosikaan ♥

      Pihapiiri on se isoin plussa tosiaankin…ei tarvitse ajaa nurmikkoa, mitä työtä täällä kotona riittää kesällä yllin kyllin :D

  7. Avatar Susa sanoo:

    Meille kävi samoin mökkitontin kanssa muutama vuosi sitten. Monta vuotta oli sunnuntaiaamuisin selailtu mökki-/tontti-ilmoituksia mitään löytämättä ja sitten kolahti. Itse asiassa kyseinen paikka oli ainoa, jota edes lähdimme katsomaan ja sinnehän se sydän sitten jäi. Käymme mökillä ympäri vuoden, tänä talvena tosin vähemmän kuin koskaan, mutta kevätaurinko saa kummasti kaipaamaan sinne koko ajan enemmän. Aurinkoista ja lämmintä mökkikesää odotellessa…

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Susa!

      Kevätaurinko saa toden totta ajatukset mökille :) Ihanaa, että tekin olette löytäneet sen the happy placen, jossa ajatukset nollautuu ♥ Se on niin tärkeää kaiken tämän kiireen kesellä! Ihan oikeastaan jo mökin ajatteleminen saa sellaisen zen-tilan aikaan :)

      Sitä odotellessa… ♥

  8. Avatar Sanna sanoo:

    Minäkin haluaisin oman mökin,tuo meri/saaristomökkihän ei ole omamme,vaan saamme käyttää sitä suht vapaasti.
    Mutta,mutta se ei ole oma!
    Paha juttu tässä on se,että kun on tottunut yksityiseen merenrantaan ja parin hehtaarin tonttiin,mikään muu ei enää tunnu miltään!
    Ja sinne vielä 45min.matka kotoa…Eli unelma.Ja unelmana pysyy!Täällä tuosta saisi pulittaa puoli milliä:(
    Joten olen iloinen,kun saamme käyttää sitä.Ja kun meri on mulle tärkeä ja sielunmaisemani.Eli ehkä joskus on tyytyminen muuhun tai unohtaa koko juttu!

    • Maria Maria sanoo:

      Moikka Sanna!

      Ja tervetuloa takaisin etelään (ettekös te ole jo kotiutuneet?) ♥

      Joskus ihan piruuttani katsoin noita saaristomökkejä ja voi jestas, mitä hintalappusia niissä on! Toista se on meillä täällä sisämaassa. Tosin on täälläkin jo tietyillä alueilla puolen miltsin mökkejä, mutta ne on sitten jo niin isoja lukaaleja, että sinne eksyisi ;D

      Mutta ihanaa mun mielestä on se, että tuo unelma on teidän käytettävissänne kesäisin ♥ :)

      • Avatar Sanna sanoo:

        Kotiuduttu on,oltiin 8 pvää.Lauantaina lennettiin kotiin.Palanen sydäntä jäi lappiin.Niin puhdasta ja tunturimaisemat oli vertaansa vailla!

        • Maria Maria sanoo:

          Oih, ne tunturimaisemat ♥

          Mut hei, nyt pääsee jo melkein haravoimaan :)

          Ihanaa viikonloppua ♥

  9. Avatar Tuija sanoo:

    Onpa ihana tarina! KOhtalo oli tarkoittanut tuon mökin teille. Surullista, että isäsi ei päässyt osalliseksi onnestanne pidempään.

    Jos olisi mahdollista niin minä haluaisin nimenomaan saarimökin, jossa olisi vain pieni saunamökki, jossa voisi yöpyä. Rannalla laituri veneelle eli itse asiassa riittäisi se pieni puusauna ja pikkuterassi. Veneessä voisi yöpyä, vaikka olisihan sellainen pieni harmaa mökki raikkaine valkoisine lakanoineen unelma. Oi, nyt lähti mielikuvitus laukkaamaan.

    Toukukuisia haaveita räntäsateen keskeltä! Tuija

    • Maria Maria sanoo:

      Heippa Tuija

      ja voi kiitos ♥ Näin mekin ajatellaan, että kohtalolla oli näppinsä pelissä :)

      Oih, sinun haaveesi kuulostavat täydellisiltä…nyt vain toteuttamaan niitä! ♥

      Ihanaa alkavaa viikonloppua!

  10. […] silloin tällöin saan kyselyitä, miten me ja tuo meidän mökki päädyttiin yhteen. Täältä voitte lukea, miten meistä tuli mökkihöperöitä ja miten tuolla mökillä osa mun iskän […]

Kommentoi