MOIKKAMOI!
Perrrrjantai♥ Ennen kuin lähden hakemaan esikoista koulusta, niin ajattelin tulla kirjoittelemaan teille taas bloggaamisesta. Tästä ihanasta ja vuorovaikutteisesta unelmatyöstä, joka antaa niin kovin paljon. Sain lokakuussa, bloggaamista käsittelevän postaukseni jälkeen, yhteydenoton eräältä bloggaajalta, jolla oli se tunnettu writer’s block. Hetki, jolloin näppäimistön kautta ei pysty suoltamaan tekstiä. Hän kaipasi neuvoa sen suhteen, että miten päästä tuosta tilasta pois. Mistä saada aiheet blogipostauksiin? Onni on ollut itselläni matkassa, sillä tuollaista totaalista black outia kirjoittamisen suhteen ei ole tullut. Toki on ollut niitä päiviä, että ei ole oikein hontsittanut kirjoittaa. Silloin olen suosiolla pitänyt taukoa bloggaamisesta. Mutta muuten postausideoita olisi vaikka kahteenkin postaukseen päivässä.
No, niin. Viimeistään tässä vaiheessa tunnen olevani aikuinen, sillä mun on aivan pakko siteerata erästä tunnettua Helismaan biisiä (kuka, nevö hööd voi osa nuoremmista lukijoista kysyä ;D). Sillä se kiteyttää myös sen, mistä saan aiheet blogipostauksiin.
Sen aiheen antaa pakkanen ja polte auringon
Sen kertoilla voi helle sekä halla
Se tuiketta on tähtien ja kuohu aallokon
Sen maantie laulaa jalkojeni alla
Se on tuimassa tuiskussa tunturin
Joka jäätä lyö hiihtäjän kasvoihin
Se kuun on hohde hopeinen tai laine vallaton
Niin paljon on aihetta lauluun
Se on ne eletyt vuodet ja kokemus. Elämän suunnaton rikkaus ja ne kaikki sävyt, jotka antavat aiheet blogipostauksille. Toki ajattelen asian niin, että mitä te haluaisitte lukea ja valitsen niistä pään sisällä olevista aiheistani juurikin ne, jotka vastaavat kysyntään. Välillä siinä onnistun ja välillä en. Näin lifestyle-bloggaajana aiheiden kirjo on laaja. Kuten elämäkin. Viime vuosina ruoka- ja leivontapostaukset ovat lisääntyneet huomattavasti, sillä rakastan niiden tekemistä. Onneksi tekin olette ottaneet nuo reseptit innolla vastaan 🙂 Huomaan, että vuosien saatossa sisustusjutut ovat jääneet vähän vähemmälle. Se johtuu osaltaan siitä, että kotimme on ollut sisustuksen suhteen melko stabiili viimeiset pari vuotta. Ja tässä päästäänkin siihen aiheeseen, josta olen tainnut aiemminkin puhua; tänä päivänä en näe mitään järkeä siinä, että ostaisin tuotteita, esimerkiksi sisustusesineitä tai huonekaluja vain saadakseni aiheen postaukselle. En voi vaihtaa sohvapöytää kuukauden välein saadakseni sisältöä kirjoituksiin. Valitettavasti olen huomannut joissain blogeissa tämän ilmiön. Ostetaan koko ajan uutta, esitellään blogeissa näitä ostoksia. Itsekin siihen alkuaikoina sorruin. Mutta iän myötä myös ajatus kestävästä kehityksestä ja kuluttamisesta on jalostunut siihen pisteeseen, että ei vain pysty. Kyllä ne postauksien aiheet on löydyttävä muualta.
On laulu katse rakkaimman ja herkkä ystävyys
Se suudelma on kauneimmalle suulle
On hehku posken polttavan ja aitan hämäryys
Ja se, mi usein kerrottu on kuulle
Se on laulu, kun rakkaus valloittaa
Se on aihe, kun orvoksi jäädä saa
Tuo kevät laulun riemuisan mut surullisen syys
Niin paljon on aihetta lauluun
Itse tykkään kirjoittaa ehkä eniten niitä elämää pohdiskelevia postauksia. Saan siinä samalla selkiytettyä omia ajatuksia. Lisäksi vuorovaikutus näissä postauksissa teidän kanssanne on ihan parasta. Saan uutta näkökulmaa asioihin, joista ehkä joskus ajattelen liian kapeakatseisesti. Tai vastaavasti vahvistusta sille, että muutkin ajattelevat samalla tavalla. Välillä mut tiputetaan maan pinnalle ja aivan syystäkin 😉 Elämänmakuisiin postauksiin aihe saattaa pompsahtaa vaikka kahvilassa vastarakastunutta paria katsellessani, juoksulenkillä kun ohitan käsi kädessä kävelevän mummun ja papan, sohvannurkassa samalla kun vilkuilen sivusilmällä hymyssä suin rakasta aviomiestäni, kesken Afrikan tähden peluun kinastelevia lapsia tuskaillessani. Kirjoittamisen taito on todellakin suuren suuri lahja. Itselläni tekstiä tulee helposti. Uskon, että osaltaan tekstin tuottamisen helppouteen auttaa myös se, että itse lukee paljon. Eri aihepiirin tekstejä ja eri kulmalla kirjoitettuja tekstejä. Uskon myös vakaasti siihen, että väkisin tekemällä ei tule hyvää. Ei missään asiassa. Senpä takia olen onnellinen, että postausaiheita pulpahtelee pintaan. Jos joutuisin niitä väenvängällä keksimään, niin voisi käydä bloggaaminen vaikeaksi.
Mistä aiheet blogipostauksiin? Siitä, kun pitää silmät auki. Imee elämää ja vastaanottaa tietoa. Se voi olla vaikka pystyyn kuollut koiranputki ojan penkassa, joka saa miettimään elämän rajallisuutta. Kirjoittamaan siitä ja pian sitä huomaa laajentavansa aiheen myös siihen, että koska elämä on rajallinen, niin joka hetkestä tulee nauttia. Jossain vaiheessa tein muuten mindmappeja postauksen aiheesta. Täytyiskin taas kokeilla tuota. Tosin ehkä sitä tekee tällä hetkellä mindmappeja ajatuksen tasolla, ilman että kirjaa niitä alas paperille.
Meillä oli tänään taas yksityisnäyttö ja mitä enemmän näitä on niin sitä enemmän olen vakuuttunut, että tämän kauden kausituoksuni tulee tulevina vuosinakin muistuttamaan minua kotimme myymisestä. Kausituoksussa on jotain raikasta sekä hivenen verran jotain uimahallimaista. Puhdasta. Se sijoittunee sinne jonnekin Vimin, Ajaxin ja Cillit Bangin välimaastoon 🙂 Enpäs muista, että olisin eläessäni siivonnut niin paljon yhteensä kuin kuluneen viikon aikana. Mutta en valita, hyvään tarkoitukseen menee. Ai niin, meillä mies tulee sen verran myöhään reissusta, että blogiin asti yltävät perjantaimyyssit jäänee tältä illalta väliin. Huomen illalla on kyllä pakko päästä taas keittiöön myysseilemään. Joten palataan silloin viimeistään 🙂
PERJANTAITERKUIN,
PS. kiitos ihanat energiansäästövinkeistänne eiliseen postaukseen, ne tulivat tarpeeseen – kuten monet kauhistelivatkin, niin olen olin asian suhteen ihan holtiton. Minne lie se jo kotona opetettu oppi on kadonnut matkan varrella. Oli korkea aika laittaa sähkölasku kohdilleen. Silläkin uhalla, että palelen tällä hetkellä, vaikka jalassa on kahdet villasukat 😀 Karvaturri tosin tykkää, kun on viileää!
