perjantai 22. elokuun 2014

Ruokavinkki viikonlopulle: kotona tehty kebab

22

Moikkamoi! 🙂
Ihanaa, perjantai on täällä! Tarkoittaa työpäivää, mutta ei paljoa haittaa; meillä on perjantait töissä ihan huippuja päiviä. Kaikilla on useimmiten viikonloppufiilis ja nauru raikaa. Välillä menee hepulinkin puolelle. Allekirjoittaneella ainakin 🙂 Illalla pääsee rentoutumaan mökkisaunaan ja aikaisin unille. Huomenna tullaankin jo illalla näillä näkymin koko konkkaronkka mökiltä kotiin. Miehellä on yksi iltameno ja mä vähän mietin, että olishan se pitkästä aikaa ihanaa herätä sunnuntaiaamuun kotona. Ja toki fiilistellä lauantai-iltaa kotona. 
Ajattelin tulla jakamaan teille ohjeen taivaallisen hyvään kotikebabiin. Ikinä ennen en ole tätä herkkua tehnyt, mutta varmasti teen toisteksi. Ei tarvitse enää mennä kebab-paikkoihin ostamaan kebabia. Ja uskoisin, että tämä versio on rutkasti kevyempikin kuin nuo grilliltä ostetut kaimansa. Plussaa toki siitä, että näin itse tehtynä tietää, mitä esim. tuo liha on ja mitä kastikkeet ovat syöneet. Mitään ”hyvää ja helposti” ruokaa tämä ei ole; eilen aloitin ruoan valmistuksen kahden maissa iltapäivällä ja illalla kahdeksalta syötiin 😀 Mutta oli se sen arvoista!
Projekti kannattaa aloittaa lihan valmistuksesta, koska se vie eniten aikaa:

Kebabliha

800 g naudan jauhelihaa
0,5 rkl suolaa
pippuria myllystä maun mukaan
– ota jauheliha huoneenlämpöön ja kun se on huoneenlämpöistä sekoita siihen mausteet
– survo sauvasekottimella tai monitoimikoneella sileäksi massaksi
– pyörittele massasta kaksi tiivistä pötköä (vähän isompia kuin HK:n sininen lenkki)
– kiedo pötköt tiukkasti folion sisään (folioo saa olla pariin kerrokseen)
– paista 100 asteisessa uunissa noin 4,5 tuntia
– jäähdytä hyvin (mä jäähdytin eka huoneenlämmössä, sitten jääkaapissa ja lopuksi pakastimessa)
– leikkaa jäähtyneestä lihakimpaleesta juustohöylällä lastuja
– levitä lastut uunipellille ja roiskuta päälle öljyä
– paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
Jossain vaiheessa kebablihan tekeytyessä uunissa valmistelin kastikkeet. Ne voi tehdä jo hyvissä ajoin jääkaappiin odottelemaan h-hetkeä. Kastikkeet tein vähän ”heittämällä” aineita sekaisin, mutta suurin piirtein näin ne meni:
Valkosipulikastike

1 dl turkkilaista jugurttia
1 dl maustamatonta jugurttia
3 valkosipulin kynttä murskattuna
1 tl suolaa
iso loraus hunajaa
1 rkl väkiviinaetikkaa
-sekoita aineet keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään
Tomaattikastike

1 prk tomaattimurskaa (mä käytin Muttin hienonnettua tomaattimurskaa)
pari pyöräytystä chili explosion mausteseosta
pari pyöräytystä mustapippurimyllystä
1 tl kuivattua oreganoa 
1 rkl väkiviinaetikkaa
-sekoita aineet kattilassa ja anna porista 20 minuuttia
Tässä vaiheessa keittiö oli jo extrasotkuinen, joten siivosin keittiötä ja lähdimme käymään maitokaupassa. Lapset saivat onneksi ruokaa tuolla reissulla, mutta mies oli nälkäinen kuin mikä saavuttuamme kotiin 🙂 Ruoassa kuitenkin vielä kesti, sillä aloin tekemään pitaleipiä. Tein ne sillä samalla Valion sivujen ohjeella kuin aiemminkin eli 
Pitaleivät

8 dl vehnäjauhoja 
25 g hiivaa 
3 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
– sulata hiiva kädenlämpöiseen veteen
– sekoita joukkoon muut ainekset
– vaivaa taikina kimmoisaksi ja anna kohta 30 mins
– pyöritä taikinasta 10 palloa ja kauli ne ympyröiksi
– anna pitaleipien kohota vielä leivinpellillä noin 10 mins
– paista 275 (meillä uunin max teho 250 ) noin 5-8 minuuttia
*****************************
Täytyy myöntää, että vaikka tämä koko kotikebabin teko oli iso projekti ja ehkä hieman ulkona mun mukavuusalueelta kovin aikaa vievänä touhuna, niin ajattelin ryhtyä tähän toistekin. Lihaa tosin jäi pakkaseen ja pitaleipiä reilusti yli, joten saamme tästä vielä tällekin illalle ruoan. Valkosipulikastiketta täytyy jatkaa vähän lisää jugurtilla, söin sitä loppujen lopuksi suoraan tarjoiluastiasta lusikalla. Olen addiktoitunut valkosipuliin. Valkosipuli on yksi niitä asioita, jonka kanssa sanonta ”less is more” ei pidä paikkaansa. Työkaverit tosin saattaa olla tänään eri mieltä 😉 
Hei, nyt ihanaa perjantaita. Aurinko paistaa ja viikonloppu on edessä! 
Perjantaiterkuin,
superkivaa viikonloppua toivotellen

torstai 21. elokuun 2014

Päivän asua ja hiusten pikatuuhennusta

14

Heissansaa!

Viime aikoina FB-feedini on täyttynyt (no vähän dramatisoiden 😉 flunssapäivityksistä. Mä olen tähän asti luottanut aina tuohon MSM-jauheeseen joka olkapääkivun lisäksi on pitänyt flunssat pois jo reilun vuoden. Mutta pah, kurkussani asuu tällä hetkellä kaktus ja silmiä kirvelee. Nyt iltapäivästä on alkanut tulemaan kylmänväristyksiäkin. Ei, en ajatellut tulla nyt kipeeksi tähän väliin. Ei katsokaas oikein ehtis sairastella, kun on juuri päässyt hyvään vauhtiin liikunnan suhteen 🙂 Aamuisen pitkän juoksulenkin sijaan heitin tunnin pyörälenkin; ylämäkiä pitkin töihin tekemään pari sähköpostia ja alamäkiä pitkin liki parilla polkaisulla kotiin. 
Päivän asuja toivoitte jälleen, niitä nyt ensi hätään yksi. Sama asu kuin eilenkin. Olen jokseenkin ihastunut tähän mun telttamaiseen H&M:n ohutta neulosta olevaan paitaan. Jalassa kunnon hiihtarit. Muistatteko te hiihtohousut, sellaiset stretsihousut, jossa menee tuo sauma tuossa keskellä ikään kuin laskoksena? Näistä nyt puuttuu ne jalan alle tulleet kumilenksut, jotka silloin muinoin hiihtohousuihin kuului 😀 Aivan älyttömän mukavat päällä! Viime vuosien aikana vaakakupissa ostopäätöstä tehdessä on painanut yhä useammin tuo vaatteiden mukavuus. Ihistää, jos housut puristaa ja ahdistaa, jos paidan v-aukko on liian antava.  
Hiukset sai pikaisesti tuuhennuksta, sillä muistin yhtäkkiä tänään suihkussa ollessani pari vuotta sitten Rapunzeliltä erääseen juhlaan tilaamani klipsipidennykset. Jotka eivät kertaakaan ole oikein olleet väritykseltään mun hiuksiin sopivat ja täten ollen ihan käyttämättömät. Pesin ja kuivasin yhden tuollaisen klipsipidennysosion (neljän klipsin) ja katkaisin reilusti latvoista. Kiinnitin hiusten takaosaan sen ja ei voisi paremmin värit natsata yhteen. Aika helppo tapa saada lisää tuuheutta ja muutama sentti lisää pituutta. Tällä yhdellä osiolla saa jo ihan mukavan paksuisen ponnarinkin; mun omat hiukset kun laittaa ponnarille, niin se on yhtä luiru kuin hiirenhäntä 😉
Nyt uunivahtiin keittiöön kera kuuman kaakaon. Meillä on tänään iltaruokana itsetehtyä kebabia (kebablihasta, pitaleivistä ja kastikkeista lähtien). Tai myöhäisiltaruokana. Tuo lihapötkäle on uunissa vielä pari tuntia. Jos ei ole täysfiasko, niin huomenna tulossa reseptiä blogiin!
Iloisin torstaiterkuin,
PS. siellä on joitain sähköposteja taas vastaamatta, kiitos ihanat niistä. 
Hoidan vastaukset kuntoon viimeistään viikonloppuna 🙂

keskiviikko 20. elokuun 2014

Olohuoneen uusi valaisin

20

Hellurei!

Huh, miten ihana päivä takana! Shop till u drop -sanonta ei ihan pitänyt paikkansa. Onneksi. Saimme ihanan ystävän kanssa kulumaan pari tuntia Stockan kahviossa (siis koko Tampereen Stokka on muuttunut…koskahan mä olen viimeksi siellä ollut?) ja sitten tuli jo kiire hakemaan lapsia koulusta. Mutta ei haittaa, saimme juteltua hyvän tovin. Ai että mä tykkään, kun saa tutustua eri kulttuureihin, jutella eri maiden asioista ja vain kuunnella sujuvaa englantia. Ja puhua takaisin englantia. Kommunikoida englanniksi. 
Noh, iltapäivällä kun olin heittänyt uudet ystävämme kotiin meiltä tulin takaisin kotiin ja sitten se iski takaraivooni; Stockmannilla vilaukselta näkemäni Pentikin lampunjalka varjostimineen oli pakko saada. Ei muuta kuin takaisin kaupunkiin. Jo pidemmän aikaa olen tuntenut Kartellin Bourgieta kohtaan ristiriitaisia tunteita. Jos valaisinta kohtaan voi sellaista tuntea 😀 Se ei ole vain löytänyt meiltä paikkaansa. Olen etsinyt tuohon Bestå-tason päälle valaisinta, joka olisi elegantti ja samalla ajaton. Mielessä on käynyt niin Pentikin Rondo kuin Marielakin. Rondoja tuntuu olevan Suomi  täynnä, joten päädyin tuohon Cavalliin. Ensivaikutelmaltaan ihan nappivalinta, vai mitä mieltä olette? 🙂
Bourgie seilaa tällä hetkellä makuuhuoneessamme, mökille se ei sovi, joten katsotaan mihin se päätyy. Mallailen sitä ehkä vielä takkahuoneeseen. Ja jos tuntuu, että se ei sovi minnekään niin vien sen varastoon odottamaan aikoja parempia. Kyllä senkin aika vielä tulee 😉
Nyt saunaan pesemään kultakutrit, meillä onkin tänä vuonna aikaisin nuo koulukuvaukset; 
huomenna esikoisella ja ylihuomenna pikkuisemmalla. Kerrankin ei tule kiire tilata joululahjakuvia mummuille!
Syksyisin keskiviikkoterkuin,

tiistai 19. elokuun 2014

Omenapannaribileet ☆

27

…serkukset ♥

Heippa ystävät hyvät!

Yesyesyes, se apina lähti taas selästä. Kuntosalikortti oli voimassa ja rautaa nousi. Ei ihan entiseen malliin, mutta nousi kuitenkin. Niin älyttömän hyvä olo, että sain itsestäni irti ja tein hyvän treenin. Kandee koklata, jumirauta auttaa vaivaan kuin vaivaan ja eritoten siihen möhömahaan (tunnetaan myös skumppamasuna ;), joka kesän aikana livahti tuohon navan ympärille vaivihkaa. Veikkaan, että se kyllä lähtee yhtä nopeeta kuin tulikin. Ja jos ei lähde niin eihän se maailman loppu ole, pääasia että on hyvä olla!
Meillä esikoinen meni tänään suoraan koulusta kavereilleen ja pikkuisempi tuli rakkaiden serkkujen kanssa meille leikkimään. Pidettiin tyttöjen kesken pannaribileet. Kynttilän valossa. Välillä on kyllä ollut taas niin pimeää, että ollaan fiilistelty hyvillä mielin sisällä. Missä vaiheessa muuten omput on kypsyneet? Huomasin eilen, että nehän on ihan kypsiä. Hassua, just vasta oli helteet ja kesä ja yhtäkkiä omponpompot kielivätkin syksyn tulosta. Joten höystin omenalla tuota pannukakkua. Meillä pienempi on allerginen raa’alle omenalle, mutta näin kypsennettynä se menee. Pannarin tein taas sillä hyväksi havaitsemallani ohjeella, ilman mitään sokereita ja leivinjauhoja:
(Omena)pannukakku

1 litra punaista maitoa
50 g sulatettua voita
4 kananmunaa
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
(omenanviipaleita
ruokoraesokeria
kanelia
sokeria)
-riko munien rakenne ja sekoita joukkoon muut aineet
-anna turvota puolisen tuntia
(-viipaloi päälle omenoita ja mausta kanelilla & ruokoraesokerilla)
– paista 225 asteessa noin 35 minuuttia
(-ripsottele päälle vielä sokeria, mikäli omput ovat kirpeää lajiketta)
*************************
Tänä aamuna olin vähän aikaa töissä, mutta huomenna on taas kokonainen kotiäitipäivä. Kotiäiti lähtee kera sielunsiskonsa kahvittelemaan ja hiukan shoppailemaan. Pitkästä aikaa itsekin suuntaan kaupungille. Sitten haetaan tuon ihanan V:n lapset koulusta ja tullaan tänne meille välipalalle. On se aivan ihanaa, että tuo tyttönelikko leikkii niin mukavasti keskenään. Ilman yhteistä kieltä. Toiset puhuu englantia ja toiset suomea, mutta silti löydetään yhteinen sävel ja leikit sujuu vallan mainiosti!
Nyt tiskaamaan pannaribileiden astioita. Instagramin puolella kerroinkin, että
meillä tiskikone hajosi heinäkuulla eikä olla vielä saatu aikaiseksi ostaa uutta. Mä periaatteessa protestoin uuden ostamista, sillä ei viisi vuotta vanhasta koneesta voi mennä moottori noin vaan. Mikään ei enää kestä niin kuin ennen. Sitäpaitsi, tiskaaminen on ihan mukavaa; musiikkia soimaan ja parit salsa-askeleet siinä sivussa haltuun 😉 Kynnetkin kasvaa ihan huisia vauhtia, kun niitä liottaa jatkuvasti tiskivedessä. Silti, uutta konetta odotellessa…
Tiistaiterkuin,

maanantai 18. elokuun 2014

Chasing that runner’s high again + liikuntasuunnitelma

10
…sorry englanninkielinen otsikko, mutta se nyt rimmas tähän paremmin kuin ”juoksijan pilveä jahtaamassa jälleen ” -otsikko 😉
Hellureissan!
Vaikka kuinka elokuu on kesäkuukausi, niin kyllä nyt vahvasti näyttää siltä, että syksy on saapunut. Ihana hapekas lenkkeilyilma, sumutinpullosade kasvoilla, punaiset posket sisälle tullessa…Liikuntajuttuja, vihdosta viimein. Teille uusille lukijoille; täältä ja täältä löytyy juttua liikunta -ja terveysjutuista, joita olen kirjoitellut tänne blogiin. Täytyy sanoa, että ihan omaa typeryyttäni, kun annoin itselleni luvan rotjailla kesäkuukaudet. Lukuun ottamatta lankkuja ja kyykkyjä, niitä mä kyllä olen tehnyt. Aerobinen on rajoittunut kerran kahdessa viikossa juoksulenkkiin. Viime maanantaista lähtien on ollut, sanoisinko karu, paluu arkeen liikunnan osalta. Miten voi juoksukunto olla noin kadoksissa? Ihan tuskien taivalta eka lenkki. Viisi kilometriä ja jouduin jopa kävellä välillä! Seuraavan päivän kymppi meni jo huomattavasti paremmin, vaikkei se mitään hurjaa nautintoa vielä ollut. Parina aamuna viime viikolla tuli herättyä kukonlaulun aikaan kuntopyöräilemään. Se sujui jo ok ja eilinen juoksulenkki oli himpun verran lähempänä sellaista, mihin toukokuussa jäin. Runner’s high – se on vielä tältä haavaa kokematta.
Kaipaan sitä tunnetta, kun tunnin kohdalla juoksu saa yhtäkkiä jostain lisää boostia. Ikään kuin lentäisi eteenpäin ja sitä juoksua ei sitten maltakaan ihan heti lopettaa. Aikoinaan nautin suunnattomasti niistä noin 15 kilometrin / puolentoista tunnin lenkeistä. Jalat rullaa eteenpäin ja korvanapeista pauhaa hyvä musiikki. Tällä hetkellä tuo ”nautinto” siintää hamassa tulevaisuudessa. Uskon kuitenkin, että nopeasti tuo peruskunto tuolta löytyy, kun laittaa vähän kroppaa likoon.
Investoin (mies investoi, kiitti rakas!) viikko takaperin uusiin juoksukenkiin; merkki vaihtui Asicsista Nikeen. Välissä tuossa oli muuten ne Reebokin paljasjalkalenkkarit, jotka olivat myös tosi hyvät. Kautta aikain Asicsit ovat olleet mun jalalle ne parhaimmat ja kynnys merkinvaihtoon on ollut suuri. Näin viikon kokemuksella voin sanoa, että ei nuo mun Nike Air Zoo Structure+ kengätkään huonot ole. Aivan kuin tyynyjen päällä juoksentelisi. Tosin huonon kunnon kera 😉
Mä olen vähän sellainen kaikki tai ei mitään ihminen, mitä tulee liikuntaan. Muistan pari vuotta sitten syksyllä, kun olin poissa työelämästä esikoisen koulun alkua turvaamassa, vedin ihan hulluja lenkkejä. Joka päivä niitä ja pari kertaa viikossa salia. Reilun kuukauden jälkeen olin jo niin puhki fyysisesti, että olisin voinut vain nukkua. Nyt pitäisi löytää se kultainen keskitie ja olla itselleen armollinen. Elämässä on paljon muutakin kuin urheilu, joten mä ajattelin yrittää tästä eteenpäin seuraavalla kombolla:
2 krt viikossa sali (alkulämmöt + lihaskuntoliikkeet)
1 krt viikossa 1,5 – 2 tunnin sauvakävely sykkeellä 135-140 
1 krt viikossa juoksulenkki 5 km / 30 mins
1 krt viikossa juoksulenkki 10 km / 60 mins 
Liikuntasuunnitelmani on aika maltillinen ja aikaa jää muuhunkin. Nyt mulla on vaan se ongelma, että miten mä noi salikerrat jaottelen. Onko liian vähän jos teen esim. kerran viikkoon alakropan ja kerran viikkoon yläkropan? Vai teenkö molemmilla kerroilla hela hoidon? Viisaammat, kertokaahan 🙂 Muistattekos, kun haastoin teidät (ja itseni) kyykkyihin ja lankkuihin täällä? Nyt haastan uudelleen eli noiden liikuntakertojen lisäksi tuossa yllä aloitan huomenna taas kyykyt ja lankut. Tosin en varmaan ihan alusta, sillä lankussa on tällä hetkellä 2,5 minuuttia se kriitillinen hetki. Siitä alan hilaamaan taas sekuntteja ylöspäin. Noiden lisäksihän voitaisiin ottaa käyttöön seinäkyykkyhaaste täältä, eiks niin? Mä ainakin otan. Tässä on katsokaas vähän sellaisia juttuja tulossa, että pitäis vähän timmiytyä 😀 
Liikunta-appsit on hyviä! Mä käytän Runkeeperiä juoksu/sauvakävely/pyörälenkeillä. Lisäksi mä olen ladannut muutaman euron maksavan Fitness for Women appsin, joka sisältää hurjan määrän harjoitteita ja ohjelmia eri lihasryhmille. Yhteen aikaan keväällä noita teinkin ja tehokkaita ovat! Nykyään fit woman huhuilee liki päivittäin tuossa puhelimen ruudulla ”Are you ready for your next workout?” Ja aina joudun pyörittämään päätä, ei en ole 😉  Käytättekö te jotain liikunta-appseja tai liikunnan seurantalaitteita?
Tänään on välipäivä liikunnasta, mutta huomen aamulla suuntaan heti salille aktivoimaan tuon salikorttini. Ensin täytyy vain löytää se jostain 😀
Maanantaita ja 
tsemppiä arkeen toivotellen,

« Vanhemmat
Uudemmat »