maanantai 19. kesäkuu 2017

Kesäruokaa & kemiaa

HEIPPAHEI IHANAT! 

Nyt on minilomat vietetty ja se tavallinen ihana arki on täällä. Vaikka silloin torstaina vähän uumoilin, että näinköhän pystyn nauttimaan lapsettomasta elämästä niin jälkikäteen voin todeta, että voi kyllä :) Yhtäkkiä perjantai-iltana mökin kesähuoneessa istuessamme tajusin, että ei vitsit – tämä on oikeasti luksusta. Ei tarvinnut pitää hiljaisuuskisaa saunan terassilla vilvotellessamme tai miettiä, että grillaisko lapsille makkarat, jos tekemäni ruoka ei maistukaan.

Elämä on aika ihanaa muutenkin, mutta tuolloin perjantai-iltana saaressa se oli vielä hitusen ihanampaa. Järvi oli tyyni ja sen yllä leijaili hienoinen savuverho. Jollain muullakin oli ohjelmassa perjantaisauna. Saaren varvikkomeri loisti kirkkaan vihreänä laskevan auringon voimasta ja koira teki tutkimusmatkojaan rantaviivassa.

Jostain kuului järvessä leikkivien lasten kikatusta, mutta ehei, se ei saanut ikävöivän äidin rinnassa olevaa möykkyä aktivoitumaan. Mielestäni suoriuduin erittäin hienosti :) Vaikka olenkin sitä vannonut, että arki on elämisen ihaninta aikaa, myös parisuhteen kannalta, niin kyllä tämä minilomakin teki ihan hyvää. Se on hieno homma havaita, että se kemia on vielä tallella 15 vuoden jälkeenkin. Vaikka ollaan äiti ja isä, niin ollaan silti myös aviopari. Kun se aviopari siellä äiskän ja iskän takana voi hyvin, niin koko perhe voi hyvin.

Perjantai-illan kruunasi loistavasti onnistunut ruoka. Kesäruokaa parhaimmillaan. Helppoa ja hyvää. Sitruunabroileria ja kesäsalaattia.

SITRUUNABROILERI
2-3:lle

3 broilerin rintafilettä
1 sitruuna
1 solovalkosipuli

marinadi
loraus öljyä
puolikkaan sitruunan mehu + kuoret raastettuna
pilkottua chiliä
persiljaa
suolaa
pippuria
hunajaa

-leikkaa broilerin fileet keskeltä halki (ei kokonaan)
-aseta tuonne leikkaamaasi taskuun sitruunan viipale sekä siivutettua valkosipulia
-kiinnitä fileet cocktailtikuilla
-sekoita marinadin ainekset keskenään (maista suola/hunaja -tasapaino)
-valele broilerin fileet marinadilla ja anna tekeytyä vartin verran
-grillaa broilerit kypsiksi

KESÄSALAATTI

salaattisekoituspussi
fetakuutioita

marinoidut kasvikset
retiisinippu
kevätsipulinippu
parsakaali
loraus valkoviinietikkaa
loraus öljyä
hunajaa
suolaa

-pilko kasvikset kattilaan
-lisää valkoviinietikka, öljy, hunaja ja suola
-anna porista viitisen minuuttia
(meillä nämä porisi viisi minuuttia liian kauan)
-kaada seos salaattisekoituksen päälle
-tarjoile fetakuutioiden kanssa

Pitkät yöunet mökillä ja lauantaina lapsia vastaan keskustaan. Pari tuntia laatuaikaa perheen kesken ennen rakkauden juhlaa. Häät onnistuivat yli odotusten eikä suinkaan vähiten sen takia, että näki monta hyvää ystävää samalla kertaa. Ruoka tuolla Ravintola Tampellassa oli aivan mielettömän hyvää, joten iso suositus. Uuden kodin makkariin kömmittiin yöllä kahden maissa ja uni tuli silmään saman tien. Sen verran railakkaan juhlat olivat, että kello 10 brunssi sunnuntaiaamuna jäi haaveeksi ;) Harvoinhan noita dagen efter -päiviä on, onneksi. Eilen illalla maistui pizza ja kylmä kokis taivaalliselta!

Juhannusviikko lähti käyntiin hurjassa metelissä; meillä alkaa peltikattojen maalausprojekti ja homma alkoi kattojen pesulla. Tuntuu, että tuolla katolla rymistelee norsulauma…onneksi ei rymistellyt eilen :D Juhannusviikko tuo mukanaan juhannuksen ruokien suunnittelun. Saamme saareen juhannuksena vieraita ja tässä yritän miettiä jotain uutta tarjottavaa sen ainaisen savustetun kalan ja uusien perunoiden tilalle. Tai toisaalta, miksi muuttaa hyväksi totuttua kaavaa? Sillit, uudet perunat ja tillit kun kuuluvat juhannukseen siinä missä mansikkakakkukin.

Toivottavasti sielläkin elämä makaa mukavasti näin maanantaina 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


maanantai 12. kesäkuu 2017

Suloisen sadepäivän mustikkapannukakku

MOIKKAMOI IHANAT!

Ja hei oikein ihanaa alkanutta viikkoa. Niin sitä taas ollaan vähän lähempänä juhannusta. En halua spoilata kenenkään kesäfiilistä, mutta tiedättekö mikä juhannuksesta alkaa? No joulun odotus tietenkin ;D Jep. Viikonlopun kesäiset kelit kantavat pitkälle. Niin pitkälle, että tämän maanantain synkkä ilmakaan ei haittaa lainkaan. Ainakaan meitä, ketkä saamme sisätiloissa sadepäivää viettää. Pikkuisemmalla alkoi tänään golfkurssi, joten sinänsä hieman kökkö juttu tuo sade. Vietellään täällä isomman pikkuisen kanssa laatuaikaa. Leivontapäivän merkeissä. Toki muutto- ja remppahommat on visusti mielessä ja osin työn allakin, mutta siinä sivussa uuni käy kuumana.

Se taisi olla viime viikolla, kun lasten yksi ystävä sanoi, että heillä on mustikkapannukakku uunissa. Siitä lähtien olen himoinnut mustikkapannaria. Omenapannukakkua on tullut tehtyä, mutta mustikkapannukakkua ei ikinä. Tästä tuli kyllä niin maukasta, että varmasti tehdään sitä toistekin!

MUSTIKKAPANNUKAKKU

7 dl maitoa
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
2 rkl sokeria
2 rkl sulatettua voita

jäisiä mustikoita
kanelia
sokeria
-sekoita maito ja munat
-lisää suola ja sokeri
-sekoita joukkoon pienissä erissä vehnäjauhokaurahiutaleseos
-lisää sulatettu voi ja anna taikinan turvota noin puoli tuntia
-kaada taikina leivinpaperin päälle pellille
-ripottele päälle mustikoita, kanelia ja sokeria
-paista 225 asteessa noin 30 minuuttia

Ja hei, kuinka kauniisti sopii nuo sireenit (vai syreenit?) mustikkapannukakkukattaukseen? Meillä ei ole vielä omia sireenejä niin käytin jokamiehen oikeuttani ja napsin muutaman oksan kauppareissulla mukaani. Se ehkä ei ole rikoksista pahin, eihän?  Nyt hakemaan pienempää sieltä golfleiriltä. Saas nähdä onko tälläkin kertaa golfauton kyydissä matkustaminen se kivoin juttu, niin kuin viimeksi ;) Sen jälkeen mulla on treffit teidän kanssanne tuolla edellisten postausten kommenttiosioissa!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,

PS. olen saanut jonkin verran kyselyitä siitä, että mitä mun Snapchatille on tapahtunut. Sille on tapahtunut asia nimeltä kiire. Instan puolella kyllä tulee päiviteltyä tarinoita, mutta valitettavasti snäppi on nyt määrittelemättömällä tauolla :)


torstai 08. kesäkuu 2017

Onnellisena alla omenapuun

”Elettiin pimeää ja sateista lokakuun loppua vuonna 2005. Kaarsimme vanhempieni pihaan autolla, kun huomasin tien toisella puolella olevan asuntoesittelykyltin. Pienen suostuttelun jälkeen sain miehen ”ihan vain katsomaan” asuntoa. Sillä eihän meillä ollut uudelle kodille tarvetta. Silloinen kotimme riitti vallan hyvin meille ja pienelle puolivuotiaalle prinsessallemme. Jos nopeasti mennään, kun F1-lähtökin on viiden minuutin päästä – sanoi mieheni. Astuimme sisään asuntoesittelyn kohteeseen tietämättä, että pari kuukautta myöhemmin olisimme tuon valoisan ja ihanan kodin uudet asukkaat. Kodin, jonka takapihalle paistaa aina aurinko. Jonka seinien sisällä asuu rakkaus. ”

Tuo liki 12 vuotta sitten missattu F1-osakilpailulähtö oli yksi elämämme parhaimmista tapahtumista. Silloin emme vielä tienneet, että nuo seuraavat vuodet tässä tien toisella puolella tulevat olemaan kultaakin kalliimpia. Laatuaikaa puolin ja toisin. Lastenhuoneiden ikkunoista näkyy lapsuudenkotini. Joka yhtäkkiä onkin tyhjillään. Innolla odottamassa seuraavia asukkaita. Meitä. Tuo rakas aviomieheni on ollut sekä minun että lasten tuki ja turva. Niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Kivimuuri, joka ei ole horjunut niinäkään päivinä, kun on hetken tuntunut siltä, että paletti on hajoamassa. Kaupallisen yhteistyön myötä Rollingin kanssa pääsin yllättämään mieheni iloisesti.

Näiden 12 vuoden aikana emme ole tainneet kertaakaan olla piknikillä omalla takapihalla, joten vihdosta viimein oli korkea aika :) Oikeastaan nyt oli viimeisiä hetkiä toteuttaa tämä piknik, sillä muuttoon on ihan vain pari viikkoa jäljellä. Maailman parasta seuraa, lasilliset laadukasta punaviiniä ja vähän naposteltavaa. Kesäinen iltapäivä ja linnunlaulu taustalla. Täydellinen piknik. Tiedän, että niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin kyllä tie miehen sydämeen vie vatsan kautta. Levittelin viltin omenapuun alle. Puun, jonka mies ja lapset kävivät ostamassa reilut seitsemän vuotta sitten. Ensimmäisellä kerralla palasivat puutarhaliikkeestä päärynäpuun kanssa, mutta toisella reissulla toivat sitten toiveideni mukaisen eli omenapuun. Omenapuu on kukkinut joka vuosi niin kauniisti. Antanut satoa riittämiin piirakoihin ja hilloihin. Liekö sekin haikein mielin meidän muutostamme, mutta tämä vuosi on ensimmäinen vuosi, kun siitä ei löydy kukan kukkaa. Ei edes nuppuakaan. Yhtäkaikki, rakas puu se silti on. Rakkaalla takapihalla.

Tuossa takapihalla istuessamme mieli vaelsi väistämättäkin muistoihin. Tässä kodissa elettyihin vuosiin. Muistoihin ensimmäisistä kesistä, kun helteisistä päivistä nautittiin polttavan kuumalla takapihalla kasvavan ison tammen varjossa. Siitä surusta, kun tammi jouduttiin kaatamaan siinä olleen taudin takia. Muistoissa vaelsin sinne toukokuun puolenvälin iltaan vuonna 2008, kun mies rakensi terassia ja levitti siirtonurmikkoa. Välillä tuli katsomaan telkkarista Suomi-Ruotsi -jääkiekko-ottelua ja sitten taas jatkoi. Sinä yönä heräsin klo 02.37 ja pelästyin, kun mies ei ollut vieläkään tullut nukkumaan. Löysin toisen leikkimökin vierestä kontillaan otsalamppu päässä levittämässä viimeisiä nurmikkokaistaleita. Vain jotta lapset pääsisivät seuraavana päivänä takapihan nurmikolle kirmailemaan.

Kuten olen niin monet kerrat todennut, niin olen onnekas, että olen löytänyt rinnalleni sen minulle maailman parhaimman aviomiehen. Sattuman kautta tapasimme eräänä huhtikuisena lauantaina reilut viisitoista vuotta sitten. Sinä keväänä, kun edessä oli molempien suunnittelema sinkkukesä. Kertaakaan ei kyllä ole tullut harmiteltua tuota elämätöntä sinkkukesää jälkikäteen ;) Istuessamme auringon paisteessa takapihallamme nautimme jälleen siitä tunteesta, että toisen seurassa voi olla hiljaa. Ei tule vaivaantunutta hiljaisuutta tai tarvetta sanoa mitään. Katselimme sitä paikkaa, jossa aikoinaan kasvoi se iso tammi. Leikkimökkiä, jonka siirsimme hieman syrjemmälle terassin edestä pois. Terassia, jonka mies rakensi ja tuijia, jotka istutimme terassin pieleen. Jotka ovat jo siinä mitassa, että vihdosta viimein antavat näkösuojaa. 

Muistelun lomassa maistelimme täyteläistä ja runsaan hedelmäistä australialaista Rolling Shiraz Viognier-viiniä. Jonka etiketti kuvaa juuri sitä huoletonta kesämenoa, johon itsekin pyrimme. Ex tempore -kesäelämää piknikkeineen ja pyöräretkineen. Rolling-viinit tulevat ns. viileän ilmaston alueelta Australiasta. Rolling Shiraz Viognerin punaisen Shiraz-rypäleen lisäksi siihen on lisätty hiukan myös valkoista Viognier -rypälettä antamaan lisää aromaattisuutta. Tätä viiniä täytyy seuraavaksi testata myös grilliruoan kanssa. Punaisten marjojen ja luumujen täyttämä maku kun kuulostaa aivan täydelliseltä liitolta lempeästi paistetun possunfileen kanssa.

Hienosti se kyllä sopi meidän piknik-herkkujenkin kanssa. Näihin ex tempore -juttuihin sopii parhaiten nopeasti mukaan otettavat herkut. Toki välillä on kiva pitkän kaavan mukaan valmistaa pikkusuolaisia piknikille, mutta tällä kertaa mentiin muutamalla juustolla, valkosipulilla maustetuilla crackereillä, viinirypäleillä, makeilla mansikoilla, pensasmustikoilla ja leipätikuilla. Olimme nähkääs lähdössä liki suoraan piknikiltä kylään naapuriin, jossa tiesin ruokapöydän notkuvan taas tarjottavia.

”Keräsimme piknik-herkkujen loput takaisin koriin, taittelimme viltin ja tuumasimme yhteen ääneen, kuinka kivaa meillä oli. Ei vain piknikillä vaan asua tässä kodissamme. Hyvillä mielin totesimme kuitenkin, että olemme valmiit antamaan tämän rakkaan takapihan ja kodin eteenpäin. Ihmisille, jotka varmasti tekevät täällä myös yhtä ihania muistoja kuin mekin. Uusille asukkaille, jotka toivottavasti myös huomaavat, että se onni asuu ihan lähellä. Omassa kodissa.”

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!