MOIKKAMOI! …taas 🙂

Nyt on olohuoneessa ripaus väriä. Sekä itämaisuutta. Takkahuoneen matto siis muutti olkkariin. Ihan jees. Muttamutta. Hitsi vie, tällaiselle suurien mattojen ystävälle vaan matosta puuttuu metri pituudesta ja metri leveydestä. Mun mielestäni maton kuuluu koota sohvaryhmä kauniisti yhteen niin, että matto ylettää myös vähän sohvan alle ja myös sohvien ulkopuolellekin. Käytiin tuossa äidillä tien toisella puolella ja ihan vain ohimennen tiedustelin, että minkäs kokoinen se heidän aikoinaan ostamansa aito itämainen matto on. Hih, olis just kuulkaas passeli tuohon. En tiedä uskallanko sitä lainata, ettei tapahdu mitään grande catastrofia (lapset ja suklaa/kaakao/purkka), mutta ainakin kuvauslainaan sen otan, että tiedän miltä isompi matto tuossa näyttäisi. Sävyiltään se on vähän vaaleampi ja beigempi. Muistaakseni siinä on myös vaaleansinervää. Aidon maton tyyliin se näyttää toisesta kulmasta katsottuna tummemmalta kuin toisesta.

Kuvat ovat vähän eri sävyisiä, sillä testasin tuota Olympustani ääriolosuhteissa. Kello neljän jälkeen hämärä yllätti. Parissa kuvassa on valot päällä ja muissa ei. Ihan älyttömän hyvin toimi ilman mitään lisäsalamoita (salamia…salaman taivutusmuoto ei taida olla ihan hallussa 😉 tahi jalustoita (jalustoja). Melkeinpä tekisi mieleni myydä tuo käyttämättä jäänyt Canonin järkkärini kaikkine objektiiveineen; sen verran hyvin tuo pikkuinen Olympus suoriutuu tehtävästään. Yksi asia, josta olen erittäin innoissani on se, että se toistaa värit ihan sikahyvin. En malta odottaa, että pääsen kuvailemaan turkoosia merta. Kerrankin niin, että se näyttää kuvissakin turkoosilta.

No mutta, mitä mieltä olette; menikö liian jouluiseksi tai värikkääksi? Mä tykästyin kyllä aika lailla orientaalimpaan olohuoneeseen, matto saisi olla tosiaan vain isompi. Jos olkkari näyttää tältä, niin arvatkaas miten kävi takkahuone, josta tuon maton olohuoneeseen roudasin? Se sai liki koko lattian peittävän upottavan vaalean maton ja on nyt ihan täydellinen. Tuosta takkahuoneesta ja pörrömaton liitosta en suostu luopumaan, joten nyt täytyy soveltaa olohuoneen kanssa. Voihan se olla, että silmä tottuu tuohon vajaamittaiseen mattoon pakon edessä 😉

Tämän päivän raakakakkukokeilu onnistui, taas. Joten huomenna tai viimeistään perjantaina raakakakkureseptiä pukkaa jälleen! Pienempi kyllä tuossa juuri huokaisi syvään ja kysyi syvälle silmiin katsoen, että ”Äiti, koska me voidaan leipoa taas mutakakkua?”  ♥

KESKIVIIKKOILTATERKUIN,

PS. parista kuvasta kun tsuumaa, niin huomaa muuten hyvin miten tuo meidän laminaatti on tummunut ajan kanssa! Muistelinkin, että se oli alkujaan vähän vaaleampi 🙂

<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/12796883/?claim=q25h2a3vsxe”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

MOROLONSKIS!

Kiitos ihanat tsempeistä eiliseen postaukseen ♥ En sortunut, enkä sorru. Loppuajan sitä vaikka seisoo päällään, mutta karkkia en syö enkä alkoholia juo 😀

Uskoisin, että siellä ruudun takana aika moni allekirjoittaa saman, minkä tänään totesin. Hieman isomman rymsteerauksen jossain vaiheessa homma alkaa puuduttamaan ja sitä miettii, että miksi mä ryhdyin tähän. Käykö teillä koskaan näin? 🙂 Meillä kuopuksen koulupöydän jalka on ollut rikki ties kuinka kauan ja jonain herkkänä hetkenä menin esikoiselle lupaamaan sen ihanan työpöytäni koulupöydäksi. Tänä aamuna toiset saivat mut ylipuhuttua rymsteeraamiseen. Lähtökohtahan oli se, että molempien huoneet olivat niin hullun myllyn, että pöytiä ei juuri näkynyt. Kuopuksen pöytä joutaa kaatopaikalle ja esikoisen pöytä kaivettiin rojun alta kuopukselle. Hieman kaihomielin kannoin työpöytäni esikoiselle.

Tehtiin diili ennen rymsteeraamista, että molemmat lapset siivoaa sitten huoneensa puts planko. Niinpä toisesta huoneesta alkoi kuulumaan Diandraa ja toisesta Cheekiä, kun tytsyt laittoivat hösseliksi. Meillä on varsinkin tuo pienempi sellainen jyväjemmari, että oksat pois. Mitään lelua ei saisi heittää pois, edes rikkinäistä pikaruokaravintolan miniatyyrilelua. Itse istuin sohvalla ja katselin kaaosta olohuoneessa. Mietin, minne laitan kaikki ne tavarat, jotka tuo työpöytä oli uumeniinsa kätkenyt. Mutta paria kolmea tuntia myöhemmin tyttöjen huoneet olivat niin siistit, että tekisi mieli kieltää leikkiminen siellä 😉 ja olohuonekin selkeytyi tavarakasan alta. Tykkään!

Tuo työpistenurkkaus on aina ollut tosi pimeä nurkkaus ja nyt se heräsi henkiin. Lisäksi mua vähän mietitytti tuo taso sohvan takana, keskellä olkkaria. Nyt on koko olohuone taas astetta selkeämpi, kun taso on seinustalla. Mitäs mieltä olette, huutaako tuo mun uusi bloggauspiste teidän mielestä sellaista patinoitunutta konjakin väristä nahkatuolia? Jep, niin munkin mielestä 🙂 Ja kerrankin itse asiassa se oli mies, joka tuon ekana ääneen totesi. Hällähän ei ole ostoslakkoa ;D Kaikella on muuten tarkoituksensa; en saanut tuota seinällä roikkuvaa koria myytyä kirppiksellä. Onneksi, sillä nyt se kätkee sisäänsä mun kameratarvikkeet.

Nyt kuppi kahvia ja kuvien käsittelyyn. Sunnuntaista on tullut mun virallinen kuvien käsittelypäivä. Lisäksi otan kommentit haltuun taas tässä iltasella. Välillä käy niin, että viikonloppuisin räpsin kuvia vailla postausaihetta. Sitten niitä aiheita plumpsahtelee takavasemmalta ihan hirmuisesti. Kuten nyt. Ensi viikolla on luvassa mm. herkullista pataa, terveellistä ruokaa, elämän yleistä pohdintaa ja sitten niitä ex-temporejuttuja myös. Meidän häistä olen luvannut tehdä postauksen jossain kohtaa sekä seuraamistani Instagram-tileistä. Anulle lupaamaani tarjoiluastiapostausta unohtamatta 🙂

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA,

PS. kiitos osallistumisestanne tuohon thaimauste-arvontaan. Random generaattori arpoi voittajaksi Hennan kommentilla:

”Itse en olekaan thairuokia kokkaillut, mutta pidän niistä kyllä. Kovin tulinen ruoka ei ole makuuni, mutta pidän siitä, että kookosmaidolla saa kivasti säädeltyä tulisuusastetta thairuoassa. Muutenkin thaikeittiön maut miellyttävät. Lime, korianteri, cashewpähkinät yms ovat kyllä hyviä!”

Onnea Henna, laitan sinulle sähköpostia vielä tänään 🙂

Kuva Bemz.com

HOLA, ¿QUÉ TAL? 🙂

Perjis, päivistä parhain, on täällä! Olen tässä parin päivän aikana verestänyt lukioaikaisia espanjankielen opintojani. Siis omalla ajalla lukioaikana espanjankieltä luin alkeiden verran. Suurin osa unohtunut jo, mutta yllättävästi palaa tuota takavasemmalta mieleen sanoja, kun virittää aivonsa espanjakanavalle. Rakastan kieliä! Ja espanjankielessä on se jokin; se kuulostaa kauniilta. Siis muiden puhumana 😀 Kielistä sohva-asioihin. Kuten tuossa pari postausta takaperin totesinkin, niin valkoinen väri sisustuksessa alkaa nyt tulla korvista jossain määrin. Toki se antaa pohjan sisustukselle. Näin ostolakon aikana on hyvä haaveilla sisustuksen tummentamisesta. Ei tule liian hätiköityjä ostoksia, sillä ostaminen on iso nounou. Lähinnä tämän viikon olen haaveillut sohvien tummentamisesta. Tykkään meidän Kivikeistä ihan hirmuisesti, mutta päälliset niihin voisi vaihtaa. Aiemminkin olen vieraillut tuolla Bemzin sivuilla, mutta ennen en ole törmännyt tuohon taivaallisen ihanaan loose fit urban -malliin, joka siis on vähän rennompi päällinen Kivik-sohvaan. Allaolevaan kollaasiin kokosin ne mun suosikkivärit tuosta mallista.

Tuollainen kivipesty pellavapäällinen olisi just sellainen, minkä mä ostaisin. Jos ei olisi tätä ostolakkoa. Ja jos olisi ylimääräistä rahaa. Nuo katsokaas maksaa tuollaiset vähän reilun 500 euroa kappale. Kahdelle sohvalle aika iso pläjäys. Aluksi haaveilin tuosta Graphite Brera -kankaasta, mutta voisi olla vähän liian lähellä meidän olkkarin lattian sävyä. Espresso Breda -kangas toisi ainakin kontrastia. Silver Grey on ehkä luonnossa liian sinertävä. Täytyykin tilata kangastilkut malliksi, jotta on valmis tekemään tilauksen, ostolakon päätyttyä ja rahatilanteen sen salliessa. Onko teillä kokemuksia Bemzistä? Mitä mieltä olette, haaveillaanko ihan tuosta tummimmasta vai pysytäänkö kuitenkin neutraaleissa sävyissä? Hyvähän tässä on se, ettei nuo meidän valkoiset päälliset minnekään katoa; valkoisen kauden nostaessa päätään päälliset voisi taas vaihtaa suitsaitsukkelaan. Näiden reilun neljän vuoden aikana en ole muuten edes pessyt noita valkoisia päällisiä kertaakaan. Ehkä pitäisi, sillä nyt kun olkkarissa vietetään enemmän aikaa, niin sen huomaa tahrojen myötä. Onneks on kaikki viltit, taljat, tyynyt sun muut, millä tahroja peitellä 😉

Semmoisia sisustushaaveita perjantain kunniaksi. Instagram-seuraajat tietävätkin mitä meillä on tänään iltaruoaksi…tai mitä piti olla. Savulohiwrappeja. Eilen paistoin ruistortillalättyja ja vitsi, miten ihania ja pehmeitä ne oli. Korostan sanaa oli 🙂 Tänä aamuna ne oli muuttuneet näkkileiviksi!!! Olivat muovipussissa hyvin tiivisti yön yli, mutta silti ovat aivan rapsakoita. Ei niitä ainakaan tuollaisina wrapeiksi saa taivutettua. Onko mitään kikkakolmosta, joilla nuo pehmenisivät? Ajattelin jo, että paistan niistä savulohiquesadilloja. Mutta ei niitäkään kauniisti sektoreiksi saa leikattua. Joten tässä alustus sille, että jos sitä perinteistä fredagsmys-postausta ei illalla kuulu, niin se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että ruoka ei ole ollut kovin kuvauksellista 😀

Tiedossa on onneksi viikonloppu, kun ei ole mitään suunniteltuna. Huomenna ehkä ajellaan mökkirantaan katsomaan miten se mökki siellä saaressa talvehtii. Jäille ei kyllä vielä uskalla mennä. Lisäksi yritän pitää perheeni ja Polarin tyytyväisenä. Eiköhän siinä ole tekemistä viikonlopulle 😉

PERJANTAITERKUIN,

ILTAA IHANAT!

Laitetaan väliin sisustusjuttuja,ettei ihan mene ruokablogeiluksi tämä blogin pitäminen 😉 Näin puolivälissä viikkoa sitä tulee jo haikailtua sen kodin perään, jollaisessa on viikonloppuna tottunut viettämään aikaa. Kodin, jossa pyykit on viikattu, epämääräiset tavarakasat korjattu eteisen lipaston päältä ja keittiön tasot pyyhitty leivänmurusista. Kodin, jossa tulppaanit eivät janoa vettä nuokuspäissään ja jossa sälekaihtimet ovat avattu yön jäljiltä. Sänkyjen petaamisesta puhumattakaan. Epäilemättä kauniin kodin yksi salaisuus on siisteys. Mutta sen lisäksi aloin miettiä, että millainen on kaunis koti. Muistan tuossa taannoin lukeneeni erästä suosittua sisustusblogia, ihailleeni kuvia, jotka omaan silmääni kertoivat kodista, joka on rakkaudella sisustettu. Sellaisesta, joka ei välttämättä ole sisustettu viimeisempien trendien mukaan eikä isolla rahalla. Kuitenkin kommenttiboksissa oli parikin kommenttia, jossa lytättiin kyseisen kodin sisustus täysin.

Photo via femina.dk

Näinhän se on, että kun me sisustusbloggaajat laitamme kuvia kodistamme näytille, niin olemme valmiita ottamaan vastaan myös kritiikkiä. Ei sisustus tarvitse olla kaikkien makuun sopiva. Hassuahan se olisi, jos kaikkien kodit olisivat samasta puusta veistetty. Aiemmin mä tykkäsin kokolailla valkoisista kodeista ja olin sitä mieltä, että mitä enemmän valkoista niin sen kauniimpi koti. Mutta kappas, että tuo mieli on muuttunut ajan saatossa. Omasta mielestäni kaunis koti voi olla kaikkea muuta kuin valkoinen. Ihastelen tätä nykyä värien käyttöä. Haaveilen itsekin mausteisista väreistä, tummanharmaista olohuoneen seinistä (puhumattakaan ruokatilan seinästä) ja laventelinsinisestä makuuhuoneesta. Ihan outoa tässä vaiheessa vuotta, sillä yleensä tässä vaiheessa sisustusvuotta tulee haaveiltua juurikin niistä pastellisista kevätsävyistä 🙂 Aiemmin myös karsastin puuta, mutta uskokaa tai älkää, niin viimeisen vuoden sisään olen haaveillut myös puupinnoista. Ruokapöydästä, jonka kansilauta on patinoitunutta, käsittelemätöntä puuta. Tarjottimista, jotka ovat silmälle kauniit koivuviiluisina. Osaltaan nuo rottinkikorit tuovat sisustukseen sen ripauksen ”puunväriä”, jota haluankin. Ripaus puuta tuo lämpöä sisustukseen.

Photo via femina.dk

En tiedä oletteko te huomanneet saman, mutta uskoisin sen olevan meidän bloggaajien ansiota (tai syytä :), mutta kodit, joita blogeissa näkyy on aika homogeenisia. Ainakin joltain osin. Tottakai, annamme blogissa inspiraatiota ja ostovinkkejä ja sitten ryntäämme kaikki joukolla klikkailemaan niitä tuotteita ostoskoreihin. Been there done that 😀 Nyt ajattelinkin kysyä teiltä vinkkejä sisustusblogeista, jotka eroavat massasta? Blogeista, joissa on käytetty värejä ja joista löytyy sitä puuta kiiltopintojen rinnalla? Ei mitään liian maalaisromanttista eikä liian moderniakaan. Haluaisin itsekin hieman laajentaa näkökulmaa sisustuksen saralla. Palatakseni vielä tuohon kauniin kodin salaisuuteen. Yhtenä piirteenä siisteyden ja värien käytön lisäksi pidän sitä, että koti rohjetaan sisustaa juuri niin, miltä itsestä tuntuu. Ei niin kuin miten haluaa sen muiden silmissä näyttävän. Kaunis koti on sellainen, joka on rakkaudella sisustettu. Kauniissa kodissa on sielukkuutta ja särmää. Millainen koti on sinun mielestäsi kaunis? Alla olevassa kuvassa on muuten juurikin se värimaailma, joka tällä hetkellä kiehtoo ja se kotoinen tunnelma, jota yritän meillekin luoda.

Photo via femina.dk

 Meikäläisen sisustusvuosikello taitaa todellakin olla sekaisin, kun haaveilen tummista sävyistä näin kevättä kohden 🙂 No mutta, jos teillä on vinkata massasta poikkeavia sisustusblogeja, niin kiitän jo etukäteen. Sitten tekemään tästä meidän kodista kaunista. Eli raivaamaan lasten aamulla heittelemät vaatteet eteisen lattialta ja viikkaamaan ne pyykit. Kyllä se taas tästä. Tuo Polarini on sitä mieltä, että päivän aktiivisuudesta on vielä 70% tekemättä. Huh. Kiire tulee, jotta kerkiää pitää kodin kunnossa ja Polarin tyytyväisenä 😀

KIVAA KESKIVIIKKOILTAA,