HEIPPARALLAA,

tälle päivälle suunnittelemani haastepostaus siirtyi huomiselle, sillä en kerta kaikkiaan voinut olla laittamatta saman tien näitä kuvia ruokatilan seinästä tänne. Maali on nippanappa kuivunut, toivotaan ettei valkoinen verho jää siihen kiinni. Kävi kuulkaas ihan sama juttu kuin takkahuoneen seinän maalaamisen kanssa; miksi mä en ole tehnyt tätä aiemmin? 🙂 Sävykin on sama kuin takkahuoneessa eli syvän tumman harmaa NCS S 8500-N. Puhdas harmaa ilman sen kummempia vivahteita. Sävy toki elää sen mukaan, millainen valo ikkunasta sisään tulee. Tällä hetkellä valo alkaa olla jo sinertävää, joten meidän ruokatilassakin on sininen hetki.

Tuo silkkilamppu pomppaa kauniisti esiin uuden seinänsävyn myötä ja jotenkin tuntuu, että nuo ruokapöydän tuolitkin pääsevät enemmän oikeuksiinsa. Ja tuo pöytä! Mutta arvatkaas, mikä himotus nyt kasvoi? Jep, sen puisen ruokapöydän himo. Katselin vähän noita keittiötikkaita, kun ne olivat tuota tummaa seinää vasten ja sieltä se lämpimän puun kauneus tuli kyllä kivasti esiin. Maalasin seinän täyshimmeällä Coloria Royalilla. Noissa tummissa sävyissä sävytyspastat vaan tuppaavat vähän ”kiillottamaan” kiiltoastetta. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, eikä allekirjoittaneella ollut tasoitetta kotona, jotta olisin voinut nuo tauluhyllyn reiät kitata umpeen. Sen verran ne livenä hämää, että että ne olis ehkä pakko kitata umpeen. Mikä tarkoittaa sitten vielä kerran seinän ylimaalausta.

Olin jo ruuvaamassa tauluhyllyä takaisin seinään kiinni, kunnes päätinkin jättää sen vielä tekemättä. Mitäs jos kokoaisinkin tuolle seinälle valokuvakollaasin…mulla on valmiina mustavalkoisia valokuvia meidän perheestä kehystettyinä valkoisiin kehyksiin. Erikokoisia kehyksiä, joten ajattelin niistä sommitella jonkinmoisen kuvakollaasin. Mitäs mieltä arvon lukijaraati on; tauluhylly vai taulut seinälle vinksin vonksin? 🙂

Oi että, nyt vain odotan tätä iltaa, kun tuo tila pääsee oikeuksiinsa. Kynttilämeri ruokapöydälle ja kanacouscoussalaattia minttukastikkeen kera esille. Eilen avatusta viinipullostakin on vielä puolet juomatta…

LAUANTAITERKKUSIN,

…aka astetta orientaalimpi ilme vol 2 🙂

MOIKKAMOI!

Trendivärimatto…no juu, sattumalta pisti nuo Pantonen kevään 2015 värit silmiini ja tajusin, että aika montahan niistä löytyy tästä mummulta (mun äiti, lasten mummu 🙂 lainaan saamastani matosta. Marsalaa, aquamariinia, toasted almondia, custardia ja jopa aavistus glacier greyta. Riippuen toki mistä suunnasta mattoa katsoo. Itämaisille matoille tyypillistä on se, että ne näyttävät vaalemmilta tai hailakammilta toisesta suunnasta katsottuna ja värit syvenevät toisesta suunnasta katsottuna. Laitoin maton niin, että tuo hailakampi puoli on enemmän esillä.

Ylhäältä päin katsottuna ja varsinkin tuolta ikkunasta päin katsottuna värit syvenevät. Alkuun mietin, että onkohan tämä liian värikäs, mutta ei se taida olla. Värejä hain, värejä sain. Voi kunpa olisin ottanut tämän jo kotisovitukseen jouluna. Olis passannut niin kamalan kivasti jouluvärienkin kanssa. Lupailin vähän palauttaa tämän äiskälle tänään/huomenna…huomaiskohan sitä, jos yksi matto puuttuu? 😉 Ei kait! Silti mä haaveilen sellaisesta mustaharmaavalkosävytteisestä itämaisesta matosta. Paremman puutteessa myös Beni Ourain kävisi 😀 Ainoa mikä haittaa sen haaveen saavuttamisessa on se pirun ostolakko sekä my best friend matti, joka on majoittautunut mun kukkaroon.

Tämä matto ei ollutkaan niin iso, mitä muistin. Kaipaisin matolta vieläkin kokoa. Mutta onhan tämä nyt jonkin verran isompi kuin se meidän Ikean matto (kliks). Sohvia sai vetää aika reilusti taaksepäin, joten uskoisin tällä leveyttä olevan noin 30 cm enemmän. Väritykseltään tämä miellyttää mua enemmän myös, varsinkin tuolta haalealta puolelta. Tykkään, että värit ovat tavallaan ”poltettu”. Mitäs mieltä te olette; tämä vai aiempi itämainen matto? Tämä versio ei tee kyllä hyvää mun matonhapsuneuroosille; noita kun pitäisi olla koko ajan suoristelemassa ;D

Viimeisin kuva vähän vääristää tuota mun ikkunatasolla olevan oliivipuun kohtaloa. Se ei ole ihan vielä kuollut, mutta ei siitä paljoa puutukaan. Olen kastellut sitä kuin viimeistä päivää ja toivonut auringonpaistetta. Kuuluiskohan tuolle reppanalle antaa jotain lannoitetta tms?

Nyt valmistelemaan vähän erilaista Runebergin torttua…jos se onnistuu niin sitä sitten luvassa huomenna. Jos taas ei onnistu, niin eiköhän me jotain keksitä 🙂

KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. olettehan muistaneet tilata viimeisimmät blogiuutiset whatsuppina puhelimiinne? Jos ette, niin käykäähän katsomassa täältä, miten homma toimii!