HEIPPA TAAS!

Kuten olette varmasti todenneet, niin blogiin ei ole tänä sunnuntaina juurikaan päässyt. Kiitos ihanat niistä huolestuneista sähköposteista, joita olette tänään asian tiimoilta lähettäneet. Asiaan ei liity dramatiikkaa ja ongelmia korjataan parhaillaan. Palvelin on ollut alhaalla meistä riippumattomista syistä. Elämä on tässä muutenkin vähän näyttänyt parastaan…tiedättekö muuten sanonnan ”ei kahta ilman kolmatta”? Noh, viimeisen vuoden aikana se on osoittautunut todeksi; viime vuonna meillä ensiksi hajosi pyykin pesukone, sitten jääkaappi ja sen jälkeen astianpesukone. Nyt meillä sitten laukesi kiuas (paha paikka, sillä ollaan totuttu käymään saunassa päivittäin) ja kodinhoitohuoneen katossa oleva ilmanvaihtopömpeli alkoi tiputtamaan vettä (tai pienimuotoinen tulva ei enää ollut tiputtelemista). Eikä siinä vielä kaikki; tänään huomasin taas tuon jääkaapin valuttavan vettä vihanneslaatikon taakse.

Ei voi todeta muuta kuin keep glam & rock on 🙂 Elämä on. Mä ajattelen asian niin, että jos kaikki olis aina niin hemmetin helppoa ja autuaallista, niin miten me sitten osattais nauttia niistä elämän pikkuasioista….kuten sunnuntaisaunasta? Tänään sunnuntaisauna oli lähellä toteutua siellä uimahallissa, mutta jätin harmikseni pefletit kotiin. Mä en muuten ole ensialkuunkaan uimahalli- tai kylpyläihmisiä. En tiedä mikä siinä on, mutta en vain viihdy niissä. Poislukien ulkomailla altailla löffäilyä ja uimista. Mutta tänään uimahallissa oli kivaa. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu; huomenna toivottasti saadaan tuo vettä tiputtava ilmanvaihtopömpeli (mä en edes tiedä sen oikeaa nimeä) korjattua ja uusi kiuaskin on tilattu. Mies lupasi putsata jääkaapin röörit nippusiteellä, joten eiköhän sekin siitä lutviudu 🙂

Hei, sitä tulin kysymään, että kumpaakos huomenna laitetaan; sisustusta vai raikasta banaaniraakakakkua?

SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,

MOIKKAMOI!

Mitens teidän lauantai sujuu? Joku teistä ihanista lukijoista joskus totesi, että parhaita postauksia on ne lörpöttelypostaukset….joten nyt sitten sellaista. Lauantain kunniaksi. Aluksi mietin, että teen tämän lörpöttelypostauksen videopostauksena, mutta sitten meni pupu pöksyyn 🙂 Varma merkki keväänodotuksesta on tulppaanit. Ja se, että niitä näkyy jokatoisessa blogissa. En ajatellut poiketa massasta vaan esitellä eilen ostamani tämän vuoden ekat tulppaanit. Tuossa lähikaupassa oli tarjolla niiden perinteisten valkoisten tulppaanien sijaan monivärikimppuja. Kimppuja, joista löytyi liilaa, valkoista ja keltaista tulppaania. Ostin kaksi kimppua ja otin keltaiset tulppaanit omaan maljakkoonsa eteisen pöydälle. Näin ollen olkkarissa ei nähdä väriloistoa. Vieläkään 🙂

Hassu juttu muuten, miten kukat kertovat vuodenajoista blogeissa. Eka näin tammikuulla aletaan kuvailemaan tulppaaneja, jotka jossain vaiheessa kevättalvea muuttuvat helmililjoiksi. Syreeneitä seuraa pionit ja alkusyksyllä nautitaan omenanoksiin puhkeavista kukista. Sitten onkin jo pian aika ekojen amarylliksien ja vuosi loppuu hyasinttikuviin. Oletteko huomanneet saman syklin?:) Edit. Ei vitsi, kuten tuo ihana Marja kommentissa kommentoi, niin kyllähän ne omppupuut kukkii keväällä. Myös täällä meillä 😀 Nyt aloin sitten miettimään, että mitäs kukkia me sitten syksyisin blogeissa kuvaillaan…täytyypi mennä tsekkaamaan vanhoja postauksia 😉

Leppoisa lauantai jatkuu seuraavaksi juoksulenkin merkeissä. Ajattelin kokeilla miltä tuollainen 15 kilometriä pitkästä aikaa tuntuu. Hieman tosin pitää sitä ennen sulatella; meillä viikonlopun lounaat nautitaan poikkeuksetta vasta kahden kolmen aikaan ja just noustiin ruokapöydästä. Tänään helpotettiin lounaalla kaukokaipuuta som tam -salaatin ja panang curryn avulla. Jos ruoan autenttisuus mitataan valkosipulin ja chilin määrällä, niin osuttiin aika nappiin 🙂 Ensi viikolla luvassa tuon som tam -papaijasalaatin ohjetta sekä thairuoan ystäville arvontaa.

Nyt juoksupöksyt jalkaan ja soittolista kuntoon. Palaan illemmalla fredagsmyspostauksen kommentteihin, kiitos kaunis niistä 🙂

LAUANTAITERKUIN,

ILTAA IHANAISET!

Onko teidän sisäinen kello yhtä sekaisin kuin minun? Ei sovi mun pirtaani nämä pätkäviikot sitten ollenkaan. Eka maanantaiolo heti aamusta ja sitten perjantaiolo iltapäivästä. Osan töistä jätin huomiselle, kunnes muistin että eihän huomenna ole töitä. Sitten vasta paniikki tulikin 😀 Mielelläni nukun huomenna pitkään, ei siinä mitään. Jotenkin täytyy kyllä myöntää, että mä kaipaan sitä arkea. Työviikkoa, joka alkaa maanantaina ja päättyy perjantaina. Työviikon välissä on ne kaksi ihanaa päivää, jota viikonlopuksi kutsutaan. Se, mikä erotti tämän illan perjantai-illasta oli tuo Prisman parkkipaikka; siellä oli tilaa vaikka muille jakaa.

Ikäänkuin oltaisiin tämän loman kanssa jatkoajalla. Varsinainen peliaika meni jo ja nyt sit ollaan odottavalla kannalla, että tuleeko rankkarit seuraavaksi vai ei. Ihan hassu tunne. Taidetaan siis läväyttää lautapelit taas keittiön pöydälle ja nauttia tästä jatkoajasta täysin siemauksin.  Ja juu, postauksen kuvat eivät ole tältä illalta vaan uudenvuodenaatolta. Tänään meillä herkutellaan thaityylisellä pakasteseillä. En muistakaan, koska viimeksi olen seitä valmistanut. Ehkä joskus reilut 15 vuotta sitten opiskeluaikoina. Mainettaan parempi pakastekala tuumaa hän. Ainakin lompakkoa ajatellen 🙂 Mä olen tainnut ottaa tämän alkaneen ostolakon liian kirjaimellisesti. Yhtäkkiä sieltä jostain sielujen syövereistä on löytynyt se piheys, joka kolkuttelee takaraivossa myös ruokaostoksilla. Mutta hei, uuni piippasi, joten palataan tuolla kommenttiboksissa (+ Instagram-kommenttien ja FB-viestien kanssa) myöhemmin.

IHANAISTA JATKOAIKAA & LOPPIAISTA
teillekin, nautitaan ♥

PS. teille muillekin tiedoksi, jos ette ole vielä hoksanneet; Rouva ministeri jatkuu jo tänään! Kiitos vielä Eeva-Maria tuosta tiedosta, mä olisin odottanut torstaita kuin kuuta nousevaa 🙂

…voih, kuinka vaikeaa on keksiä otsikko postaukselle? 🙂

HEIPPATIRALLAA!

Meidän loppiainen saapui kuulkas vähän ajoissa. Nyt on sitten joulu siivottu kokonaan pois; aamulla riisuttiin joulukuusi ja voi jösses sitä neulasten määrää. Niitä saa poimia matoista vielä juhannuksenakin 😀 Olkkariin jäi kuusen mentävä aukko. Johon olin suunnitellut lukunurkkausta. Mutta koska mulla on tämä ostolakko, niin minkäänsortin nojatuoleja ei tähän hätää osteta. Kiepsautettiin sohvat vanhaan malliin vastakkain. Tuotiin makkarista tuo musta iso peili sivutason paikalle ja hetken aikaa valkoinen sivutaso etsi paikkaansa. Nyt se on toisen sohvan takana, mutta katsotaan nyt jääkö siihen… työpiste on edelleen tarkoitus siirtää esikoisen huoneeseen. Tai siis työpöytä antaa hänelle koulupöydäksi. Ehkä se sopisi tähän työpisteen paikalle, niin ei olisi liian ahdasta tuolla sohvarykelmässä 🙂 Mitäs tuumaatte?

Näin joulun jälkeen kaipaan ”värittömyyttä”. Joka vuosi sama juttu. Harmaa, musta, valkoinen ja ripaus rottinkia. Väriä tosin löytyy, sillä ne tuossa sivutasolla olleet lehtikasat ovat nyt kasattuna tuon toisen sohvan taakse. Sieltä ne joutaisi jonnekin, mutta minne. Siinä mulla vähän pohdittavaa. Ehkä ostan (ai niin, en muuten ostakaan vielä 😉 tuohon sivutason alatasolle isoja koreja, johon lehdet saa piiloon. Muuten lehtipinkat saattaisivat näyttää vähän sotkuiselta.

Ostolakko on ja pitää. Kolmatta päivää, ruksi seinään. Eilen olin tulikokeessa Ideaparkissa. Pari tuntia ja ei yhtään omaa ostosta. Ehkä sain ostohimotukset tyydytettyä sillä, että ostettiin miehelle pari juttua. Karkkilakkokin on pitänyt hyvin, vaikka nuo joulusuklaat kyllä kummittelevat tuolla keittiön kaapissa. Tipattoman tammikuun suhteenkaan ei ole ollut ongelmaa. Meneeköhän tämä alku liian helposti kaikkien kurjistumisien ja kieltäytymisien suhteen? Tyyntä myrskyn edellä? Tai ylipäätään, jos nämä ”kiellot” eivät toisi hyvääoloa, niin miksi kiusata itseään? Siinäpä se, niin kauan kuin sokeritta on hyvä olla ja viinihammasta ei kolota sen lasillisenkaan verran niin jatketaan tätä. Updatea tulossa myöhemmin lisää.

Leppoisa lauantai kuluu kotoilun merkeissä. Hieman blogijuttuja on myös työn alla. Ja näemmä tuota pikaa myös lumitöitä. Ihanaa, kun saatiin taas maa valkoiseksi. Piristää kummasti!

OIKEIN MUKSAA LAUANTAITA,