<a href=”http://www.bloglovin.com/blog/12796883/?claim=q25h2a3vsxe”>Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

MOROLONSKIS!

Kiitos ihanat tsempeistä eiliseen postaukseen ♥ En sortunut, enkä sorru. Loppuajan sitä vaikka seisoo päällään, mutta karkkia en syö enkä alkoholia juo 😀

Uskoisin, että siellä ruudun takana aika moni allekirjoittaa saman, minkä tänään totesin. Hieman isomman rymsteerauksen jossain vaiheessa homma alkaa puuduttamaan ja sitä miettii, että miksi mä ryhdyin tähän. Käykö teillä koskaan näin? 🙂 Meillä kuopuksen koulupöydän jalka on ollut rikki ties kuinka kauan ja jonain herkkänä hetkenä menin esikoiselle lupaamaan sen ihanan työpöytäni koulupöydäksi. Tänä aamuna toiset saivat mut ylipuhuttua rymsteeraamiseen. Lähtökohtahan oli se, että molempien huoneet olivat niin hullun myllyn, että pöytiä ei juuri näkynyt. Kuopuksen pöytä joutaa kaatopaikalle ja esikoisen pöytä kaivettiin rojun alta kuopukselle. Hieman kaihomielin kannoin työpöytäni esikoiselle.

Tehtiin diili ennen rymsteeraamista, että molemmat lapset siivoaa sitten huoneensa puts planko. Niinpä toisesta huoneesta alkoi kuulumaan Diandraa ja toisesta Cheekiä, kun tytsyt laittoivat hösseliksi. Meillä on varsinkin tuo pienempi sellainen jyväjemmari, että oksat pois. Mitään lelua ei saisi heittää pois, edes rikkinäistä pikaruokaravintolan miniatyyrilelua. Itse istuin sohvalla ja katselin kaaosta olohuoneessa. Mietin, minne laitan kaikki ne tavarat, jotka tuo työpöytä oli uumeniinsa kätkenyt. Mutta paria kolmea tuntia myöhemmin tyttöjen huoneet olivat niin siistit, että tekisi mieli kieltää leikkiminen siellä 😉 ja olohuonekin selkeytyi tavarakasan alta. Tykkään!

Tuo työpistenurkkaus on aina ollut tosi pimeä nurkkaus ja nyt se heräsi henkiin. Lisäksi mua vähän mietitytti tuo taso sohvan takana, keskellä olkkaria. Nyt on koko olohuone taas astetta selkeämpi, kun taso on seinustalla. Mitäs mieltä olette, huutaako tuo mun uusi bloggauspiste teidän mielestä sellaista patinoitunutta konjakin väristä nahkatuolia? Jep, niin munkin mielestä 🙂 Ja kerrankin itse asiassa se oli mies, joka tuon ekana ääneen totesi. Hällähän ei ole ostoslakkoa ;D Kaikella on muuten tarkoituksensa; en saanut tuota seinällä roikkuvaa koria myytyä kirppiksellä. Onneksi, sillä nyt se kätkee sisäänsä mun kameratarvikkeet.

Nyt kuppi kahvia ja kuvien käsittelyyn. Sunnuntaista on tullut mun virallinen kuvien käsittelypäivä. Lisäksi otan kommentit haltuun taas tässä iltasella. Välillä käy niin, että viikonloppuisin räpsin kuvia vailla postausaihetta. Sitten niitä aiheita plumpsahtelee takavasemmalta ihan hirmuisesti. Kuten nyt. Ensi viikolla on luvassa mm. herkullista pataa, terveellistä ruokaa, elämän yleistä pohdintaa ja sitten niitä ex-temporejuttuja myös. Meidän häistä olen luvannut tehdä postauksen jossain kohtaa sekä seuraamistani Instagram-tileistä. Anulle lupaamaani tarjoiluastiapostausta unohtamatta 🙂

SULOISTA SUNNUNTAIN JATKOA,

PS. kiitos osallistumisestanne tuohon thaimauste-arvontaan. Random generaattori arpoi voittajaksi Hennan kommentilla:

”Itse en olekaan thairuokia kokkaillut, mutta pidän niistä kyllä. Kovin tulinen ruoka ei ole makuuni, mutta pidän siitä, että kookosmaidolla saa kivasti säädeltyä tulisuusastetta thairuoassa. Muutenkin thaikeittiön maut miellyttävät. Lime, korianteri, cashewpähkinät yms ovat kyllä hyviä!”

Onnea Henna, laitan sinulle sähköpostia vielä tänään 🙂