torstai 09. tammikuun 2020

Vuoden eka kotitoimistopäivä

AI ETTÄ,

paistaahan teilläkin aurinko? Se ikään kuin voitelee sielua jostain tuolta sisältäpäin. Saaden sellaisen onnellisen typerän virneen huulille. Eilen illalla totesin miehelle, että January is the new November, mutta haa – eipäs taida ollakaan. Jatkukoon näin.

Tänään on vuoden eka kotitoimistopäivä ja niin oli neljä intensiivistä päivää toimistolla tuossa alla, että himpun aikaa aamulla olin pikkuisen hukassa. Täällä ei nimittäin kuulu se puheensorina eikä täällä soi puhelin. Kukaan ei huikkaa mukaansa aamukahville, mutta onneksi olen omatoiminen 😉 Työpöydän siivosin eilen toimistolla ja tänä aamuna oli heti ekana edessä kotitoimiston siivous. Siisti ympäristö merkitsee mulle niin paljon, varsinkin työtä tehdessäni.

Sanotaan, että olemme luovimmillamme ja tehokkaimmillamme, kun saamme työssä hyväksi käyttää luonteenvahvuuksiamme. Tuo rakkauden ja kauneuden arvostaminen vahvimpana luonteenvahvuutenani merkitsee mulle juurikin osaltaan myös sitä, että työympäristö pitää olla siisti, jotta pystyn keskittymään työn tekemiseen.

En tiedä olenko lukenut viime aikoina liikaa teoreettista kirjallisuutta, mutta mä kategorioin järjestelmällisyydenkin omiin kategorioihinsa. Kuinka paljon mielekkäämpää on tehdä jotain asiaa, saatikka töitä, kun palikat ovat järjestyksessä? Joku voisi ajatella, että noin sitä työtä suoritetaan liian tip top, mutta mulle kyse ei ole suorittamisesta. Vaan siitä, että saan toteuttaa itseäni sellaisessa ympäristössä, joka tukee minua ja mun arvojani parhaiten.

Fyysinen järjestelmällisyys

Meidän iskä oli aivan ääripää minusta. Iskän työpöydällä oli noin 30 cm korkeita kasoja. Seitsemän kasaa rinnakkain, kolmessa rivissä. Tärkeitä, hyvin tärkeitä papereita, joiden järjestystä ei sopinut mennä muuttamaan. Silti, kun menin hakemaan iskän huoneesta jotain paperia tai tietoa, niin iskä tiesi tasan tarkkaan minkä kasan puolivälissä tuo hakemani tieto on. Kukin meistä järjestää työympäristön parhaimmalla mahdollisella tavallaan.

Mulle paras mahdollinen tapa on selkeys. Nimenomaan työpöydän siisteys. Niin että saan siihen helposti leviteltyä paperit, jos tarve vaatii. Työpöydällä on poikkeuksetta aina myös tuoksukynttilä ja/tai kukkia. Kynät on nätisti vanhassa Ferm Livingin lasipurkissa ja muutenkin näkymä työtuolilla istuessani on sellainen, ettei silmiin satu (if you know what I mean :D).

Paperit mullakin voivat olla järjestämättä aika ajoin kansioihin, mutta kuten isänikin, niin mäkin kyllä tiedän missä mikäkin on. Ja hei, tottakai sellaisia päiviä on, että ei yksinkertaisesti ehdi järjestää työpöytää. Mutta nekin päivät on ihan ookoo.

Psykologinen järjestelmällisyys

Kun työympäristö on selkeä, ovat ajatuksenikin jotenkin selkeämmät. Yleensä aamupalapöydässä kelailen jo vähän ajatuksen tasolla tulevaa työpöytää ja palautan mieleen tulevan päivän tehtävät. Välillä pää on niin mahottoman täynnä, että se ei pysty järjestäytymään, vaikka kuinka olisi tulppaanit pöydällä ja harmoninen työpöytä.

Näinä päivinä aloitan pienellä meditaatiolla työpäiväni. Istun työtuolissani, laitan silmät kiinni ja teen meditaatioharjoituksen (usein hengitysharjoituksen). Muutama hassu minuutti riittää. Sen jälkeen pidän vielä silmät kiinni ja muistelen, mitä tänään piti tehdä. Avaan kalenterin ja tarkistan, olenko kirjannut kaikki suunnittelemani tehtävät alas.

Kalenterin arkea helpottavan vaikutuksen olen oppinut vasta viimeisten parin vuoden aikana. On ihanaa, että saa osan aivokapasiteetistaan vapautettua sillä, ettei tarvitse muistaa ihan kaikkea. Aiemmin kuvittelin olevani sellainen yli-ihminen, jonka tulee muistaa kaikki mahdollinen ilman kalenteria.

Yleensä illalla avaan vielä kalenterin ja siirrän eteenpäin ne tehtävät, jotka jäivät tuonnemmaksi. Hyvällä omalla tunnolla. Näin samalla ikäänkuin annan aivoilleni lepokomennon. Nyt saa relata, ei tarvitse miettiä mitä jäi tekemättä ja mitä ei.

Digitaalinen järjestelmällisyys

Tässä mulla olisi parannettavaa. Omistan ulkoisen kovalevyn, mutta eipäs se juuri auta, kun ei ole koneessa kiinni. Kone lagaa ihan järkyttävästi, sillä nuo RAW-kuvat vievät tilaa. Ensi viikolle mulla on yhdelle päivälle merkitty tuon kovalevyn käyttöönotto ja kuvien perkaus/poisto koneelta.

Ihailen aina tuota punapartaista asuinkumppaniani, jolla on sähköpostin saapuneet kansio koko ajan tyhjä. Tai no ei nyt koko ajan, mutta niin, että hän siirtää samantien sinne tulleet oikeisiin kansioihin. Kansiot on aihealueittain. Sitten on vielä sellainen things to do -kansio, johon siirtyy vielä vastaamista tai muuta tehtävää odottavat sähköpostit.

Tämä on suunnitteilla parin vuoden ajan, mutta huomiselle olen kalenteriin laittanut klo 07.00-08.00 sähköpostilaatikon uudelleen organisoinnin. Voi olla, ettei tuo tunti ihan riitä, sillä mulla on pelkästään saapuneiden kansiossa näemmä 8732 viestiä. Jep…

Mutta nyt kotitoimistopäivä jatkuu koulujuttujen parissa. Tässä olikin liki kuukauden tauko kouluhommista, joten on jokseenkin kiinni otettavaa. Tänään aloitan merkityksen osa-alueen läpikäymisen ja odotan sitä jo tosi paljon. Sillä elämän mielekkyyden ja sitä kautta myös onnellisuuden yksi elinehto on se, että saamme elämästämme irti sen mikä on meille parasta. Jotta kokisimme sen, mitä teemme merkitykselliseksi ja jotta meillä olisi syy, miksi herätä aamuisin ♥  Mikä on elämän tarkoitus? -postausaihe on odottanut luonnoksissa kirjoittajaansa. Ehkä se pieni filosofi minussa saa sen joku päivä kirjoitettua…

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,

PS. sain taannoin pyynnön esitellä kirjoja, mitä mulla on lukulistalla. Neljännessä kuvassa on noin 80% vielä lukematta eli ne ovat nyt ainakin lukulistalla 🙂

 


lauantai 04. tammikuun 2020

Joulun jälkeinen sisustus

NO HEIPPAHEI IHANAT!

Leppoisa lauantaitunne on muuten yksi ihanimmista tunteista mitä on; mies pelaa XBoxilla, tytöt ovat kavereidensa kanssa tuhlaamassa joululahjaksi saamiaan lahjakortteja kaupungilla, koira nukkuu ja mäkin olen vapaa tekemään just sitä mitä haluan.

Eilen illalla riisuimme kuuset ja kannoimme ulos pressulla (vink vink). Samalla lähti loputkin jouluiset tähdet sun muut säilöön ensi joulua varten. Hetken aikaa istuin olkkarin harmaalla nojatuolilla ja mietin, että onpas pimeää ja karua ilman kuusen kynttilöiden tuomaa lämpöä.

Tänä aamuna aamupalapöydässä luin vinon pinon sisustuslehtiä. Pitkästä aikaa iski sisustuskärpänen. Tajusin, että en halua luopua joulukodin runsaudesta, vaan haluan jatkaa vielä hetken ainakin tuolla runsauden tuomalla kodikkuudella.

Sisustuksen runsauden lisäksi syksyllä alkanut ihastumiseni ruskean sävyjä kohti tuntuu jatkuvan. Ruskean sävyt tuovat sisustukseen niin kivasti lämpöä ihan pieninkin ripauksin. Tiedän, että viljelen usein sanontaa ”kaikella on tarkoituksensa”, mutta niin vain kuulkaa taas oli. Tuo olohuoneen pöydällä oleva ruskea lasipullo oli mulla kirpparilla myynnissä varsin edulliseen hintaan, mutta kukaan ei sitä ostanut.

Nyt olisi ehkä harmittanut, jos se olisikin mennyt kaupaksi, sillä tykkään siitä tosi paljon! Se sopii lähikaupasta ostamieni puuvillaoksien kanssa just passelisti. Kynttilöistä en ole valmis luopumaan, niitä meillä poltellaan ympäri vuoden. Niin tänäänkin, lauanataina jolloin auringon sijaan saatiinkin valokylpy lumipeitteestä 🙂

Nyt iltaruokapuuhiin. Luvassa on aina niin ihanaa massaman currya. Oli aika, että olin korviani myöden täynnä thairuokaa, mutta pitkästä aikaa sellaista tekee mieli. Jos ei oltaisi tipattomalla, niin yksi huurteinen Singha, Tiger tai Chang kelpaisi myös ;D

LEPPOISAA LAUANTAI-ILTAA,


maanantai 09. joulukuun 2019

Joulukoti saa olla runsas

HEIPPAHEI MAANANATAIHIN IHANAT!

Nyt ei oikein tuo säiden haltija tiedä, miten kuuluu toimia; eilen illalla laitoin makkarin sälekaihtimet kiinni nukkumaan mennessä ja ihastelin valkoista maisemaa. Fiilistelin winter wonderlandia ja harmittelin pikkuisen, kun en ollut laittanut yöksi riisipuuroa uuniin tekeytymään. Tänä aamuna herättiin jumalattomaan tuuleen ja ropinaan. Valkoisesta maasta ei ollut enää tietoakaan. Herää kysymys, että onkohan se säiden haltija nainen? Niin nyt jotenkin nuo mielialat heittelee ;D

Olkoon ulkona mikä keli tahansa, niin sisällä meillä on kyllä jo täys joulu. Perjantaina kävimme ostamassa kuusen, roudasimme kuusenkoristeita täynnä olevan laatikon kellarista yläkertaan. Koko perheen voimin ripustimme kuusen oksille mieluisia koristeita. Kuusen ihastelulta en huomannut, että eräs pikkuinen salamannopea oli ehtinyt levitellä myös nisset ja nasset sekä olkipukit ympäri kotia. Mitä niitä nyt enää poistamaan. Joulu saa tulla.

Siinä missä muuten tykkään ehkä jonkun mielestä vähän tylsästä värimaailmasta kotona, saa jouluna olla väriä. Runsautta. Sellaista, että kun kodin riisuu joulun jäljiltä pois huokaa helpotuksesta – elämä selkenee huomattavasti sitä myötä kun värit ja sisustusesineet vähenevät. Mutta siihen asti nautin täysin rinnoin tunnelmasta. Joka varsinkin iltaisin lumoaa. Kuusi valoineen pääsee oikeuksiinsa hämärässä, kun sen piirteet piirtyvät pimeyttä vasten.

Vaikka kalenteri näyttää näin joulunalusviikkoina täydeltä, niin silti sinne on jätettävä tyhjää tilaa. Sellaisia ”Fiilistele joulua” kalenterimerkintöjä varten. Kotisohvalla on aikaa vielä fiilistellä tämä ja ensi viikko ja sitten siirrytään fiilistelemään muualle. Mutta hei, nyt fiilistellään sitä, että satuin katsomaan juuri sääennustetta ja illasta on luvattu lunta ♥ Vähän ehkä fiilistelen sitäkin, kun saan tietokoneen taas toimimaan. Yksi tärkeä päivitys on tekemättä, mutta sitä ei voi tehdä ennenkö yksi toinen päivitys on tehty. Jota taas ei voi tehdä ilman sitä toista päivitystä. Jep, elämä on 😀

MAANANTAITERKUIN,

 


perjantai 06. joulukuun 2019

Niin paljosta saa olla kiitollinen

ID Joka kerta laskeutuessani Helsinki-Vantaalle, huomaan silmieni läikähtävän täyteen kyyneleitä. Siinä vaiheessa, kun sinivalkoiset siivet lähestyvät pilven läpi kuusten latvoja. Kotiinpaluu on aina yhtä ihanaa. Ja koskettavaa.

Joka kerta, kun istahdan Pispalan harjulla penkille ja katson Pyhäjärvelle, sydämeni pakahtuu. Oli kesä tai talvi. Marraskuun nuoska tai helmikuun paukkupakkaset.

Joka kerta, kun nousen Pyhällä hissistä, pysähdyn suksineni hetkeksi tunturin laelle. Ei ole kertaakaan, etten huokailisi ääneen tuota maisemaa. Jossa silmänkantamattomiin näkyy karua suomalaista luontoa. Lumen peittämiä puita ja tuntureita.

Joka kerta, kun istun mökillä saunan terassilla lempeän lämpimän kesätuulen hyväilemänä toivon ajan pysähtyvän. Saatan tuijottaa koivun tuulessa havisevia oksia ja ajautua ajatuksiini. Ajatuksiini siitä, kuinka hyvin meillä suomalaisilla on pääosin asiat.

Joka kerta, kun avaan aamuisin ulko-oven ja tuoksutan raikkaan ja puhtaan ilman, tunnen suurta kiitollisuutta.

Varsinkin tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, pintaan nousee vahvimpana kiitollisuuden tunne. En pysty edes sanoin kuvailemaan sitä kiitollisuuden määrää, jota koen heitä kohtaan, joiden ansiosta saamme elää vapaassa maassa. Suomalaisina. Siten, ettei tarvitse pelätä. Saa sanoa, mitä mieltä on ja saa elää turvallisuuden tunteen ympäröimänä.

Tunnen kiitollisuutta tuosta pienestä perheestäni. Joiden kanssa meillä on ajan saatossa muovautuneet itsenäisyyspäivän rutiinit. Vaikkei meillä näin itsenäisyyspäivänä syödäkään perisuomalaisia herkkuja, niin pöytä on katettu suomalaisilla astioilla. En yleensä ole ylpistyvää sorttia, mutta silloin kun on kyse suomalaisuudesta, niin kyllä mun mielestä saa vähän ylpistyä. Ihmiset, luonto, sisu ja sauna. Ei mistään muualta maailmasta löydy niin rakkaita kuin täältä.

Nyt laittamaan loput ruoat valmiiksi; mies lähti Suomen luontoon nauttimaan ylämäkivedoista. Pääsee sitten suihkun jälkeen suoraan pöytään nauttimaan. Ja hei, mikäs tuossa nauttiessa kuusen loistossa. Kävimme ”kuusimetsällä” ja jälleen löydettiin niin kaunis kuusi, että ei mitään rajaa. En malta odottaa iltaa, kun pääsen sohvalle istumaan ja kuuntelemaan Suomi-musiikkia tuon kuusen loisteessa. Siis sitten linnan juhlien ja muiden itsenäisyyspäivän aktiviiteettien jälkeen 🙂

OIKEIN IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ TOIVOTELLEN,


tiistai 03. joulukuun 2019

Tunnelmallisempi makuuhuone & joululahjavinkki


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Desenion & Indieplacen kanssa


 

HEIPPA IHANAT!

Tänään jutellaan joulusta. Tuosta lempiaiheestani yhdistettynä toiseen lempiaiheeseeni eli sisustukseen. No miten nämä kaksi sopii yhteen? Sisustuksellisten joululahjojen myötä. Meillä löytyy tämän joulun kauneimmat joululahjat seiniltä. Tai no, lasten joululahjajulisteet vielä paketeista.

Muistatte varmaan, kun olen himpun verran pohtinut tuota makuuhuoneen tunnelmaa. Sitä, että tekisi mieleni saada seiniin tummempaa väriä ja sitä kautta huonetta kotoisammaksi. Huone on kuitenkin niin iso ja itse niin laiska, että maalauspuuhiin en ole ryhtynyt. Kaupallisen yhteistyön myötä Desenion kanssa sain huoneeseen uutta kodikkaampaa tunnelmaa kauniiden julisteiden kautta. Halusin värimaailman olevan harmoninen ja kuvien sellaisia, että kun niitä katsoo, tulee rauhallinen fiilis. Mielestäni onnistuin aika hyvin, eikö?

Samalla, kun huoneen ilmeen muutos toimi aikaistettuna joululahjana miehelle (ja toki myös itsellenikin) sai makuuhuone sen viimeisen silauksen. Tunnelman, joka menee ympäri vuoden. Keväällä vaaleampaan päiväpeitteeseen ja helmalakanoihin vaihtaessani tuovat julisteet mustien kehysten kanssa tarvittavaa kontrastia sisustukseen.

Julisteita valikoidessani lähdin ensinnäkin pohtimaan, että millaisen tauluseinän haluan. Katsoin Desenion tauluseinämalleista ideaa ja hyvin äkkiä tiesin, että haluan yhden ison julisteen katseenvangitsijaksi ja sen seuraksi pienempiä julisteita. Koska huoneen katto laskee sängyn toisen reunan kohdalla oli selvää, että isoin juliste ei sinne päähän mahdu. Lopulta piirsin paperille layoutin tuosta tauluseinästäni. Sen jälkeen oli aika valita julisteet.

Valitsin julisteita luontokategoriasta ja suodattimien avulla hain oikean värisävyn ja koot. Tykkään, että luontoaiheiset printit ja julisteet sopivat koko kotiin, mutta varsinkin makuuhuoneeseen. Luonto kun on niin lähellä sydäntäni, niin tottakai mielelläni katson luontoaiheisia kuvia. Metsää, pilviä ja järvimaisemaa. Silmä lepää kauniissa kuvissa ja nyt jo tämän viikon aikana, kun kuvat ovat olleet makkarin seinällä, olen monta kertaa rauhoittunut katsomaan niitä. Löytänyt joka kerralla kuvista jotain uutta ja kiehtovaa. Makuuhuoneen seinälle valitsin seuraavat mieltä rauhoittavat julisteet:

Black Forest (70×100 cm)
Heaven Standing (50×70 cm)
Lake (30×40 cm)
Wooden Pier (30×40 cm)
Watercolor Hands (21×30 cm)

Aluksi ihastelin kaikkia hempeänvärisiä julisteita kultakehyksin, mutta sitten ajattelin, että koska miehen kanssa yhdessä tuolla makuuhuoneessa vietämme aikaa, niin on syytä valita julisteet, jotka miellyttävät molempia. Yleensä olen aina tilannut Deseniolta julisteiden mukana kehykset ja niin tein nytkin. Osan julisteista kehystin vanhoihin toimettomana vaatekaapin nurkassa makaaviin Desenion kehyksiin. Olen jotenkin niin tapohini kangistunut, että en osaa tilata muita kuin noita mustia puukehyksiä. Mutta josko keväällä repäisisi ja laittaisi työhuoneeseen hieman hempeämpää tyttömäistä ilmettä kullanvärisiin kehyksiin!

Meillä lapset ovat toivoneet myös julisteita joululahjaksi. Tanssijatytölle valitsin Dancer -julisteen koossa 30×40 cm ja esikoiselle, joka haaveilee joku päivä muuttavansa Los Angelesiin tilasin Los Angelesin karttajulisteen koossa 30×40 cm. Nuo paketoin tötteröille ja solmin nauhat päihin. Paketeista tuli ikään kuin isot karkkipötköt. Terveelliset ja sisustukselliset sellaiset 🙂

ALEKOODI

Sain kunnian antaa teille alekoodin ATMARIAS30, jolla saa Desenion valikoimista 30% alennusta ajalla 3.-5.12.2019.
Alennuskoodi ei koske kehyksiä eikä premium julisteita.

 Desenion sivuilta löytyy ihan varmasti jokaiselle jotakin ja sivujen joululahjaoppaasta löytyy teemoittain ihanasti inspiraatiota niin joogeille, muotitietoisille, lapsille kuin maailmanmatkaajillekin. Kaunis koti joululahjaksi ei kuulosta lainkaan hassumalta lahjaidealta 

TIISTAITERKUIN,