Joka kerta laskeutuessani Helsinki-Vantaalle, huomaan silmieni läikähtävän täyteen kyyneleitä. Siinä vaiheessa, kun sinivalkoiset siivet lähestyvät pilven läpi kuusten latvoja. Kotiinpaluu on aina yhtä ihanaa. Ja koskettavaa.

Joka kerta, kun istahdan Pispalan harjulla penkille ja katson Pyhäjärvelle, sydämeni pakahtuu. Oli kesä tai talvi. Marraskuun nuoska tai helmikuun paukkupakkaset.

Joka kerta, kun nousen Pyhällä hissistä, pysähdyn suksineni hetkeksi tunturin laelle. Ei ole kertaakaan, etten huokailisi ääneen tuota maisemaa. Jossa silmänkantamattomiin näkyy karua suomalaista luontoa. Lumen peittämiä puita ja tuntureita.

Joka kerta, kun istun mökillä saunan terassilla lempeän lämpimän kesätuulen hyväilemänä toivon ajan pysähtyvän. Saatan tuijottaa koivun tuulessa havisevia oksia ja ajautua ajatuksiini. Ajatuksiini siitä, kuinka hyvin meillä suomalaisilla on pääosin asiat.

Joka kerta, kun avaan aamuisin ulko-oven ja tuoksutan raikkaan ja puhtaan ilman, tunnen suurta kiitollisuutta.

Varsinkin tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, pintaan nousee vahvimpana kiitollisuuden tunne. En pysty edes sanoin kuvailemaan sitä kiitollisuuden määrää, jota koen heitä kohtaan, joiden ansiosta saamme elää vapaassa maassa. Suomalaisina. Siten, ettei tarvitse pelätä. Saa sanoa, mitä mieltä on ja saa elää turvallisuuden tunteen ympäröimänä.

Tunnen kiitollisuutta tuosta pienestä perheestäni. Joiden kanssa meillä on ajan saatossa muovautuneet itsenäisyyspäivän rutiinit. Vaikkei meillä näin itsenäisyyspäivänä syödäkään perisuomalaisia herkkuja, niin pöytä on katettu suomalaisilla astioilla. En yleensä ole ylpistyvää sorttia, mutta silloin kun on kyse suomalaisuudesta, niin kyllä mun mielestä saa vähän ylpistyä. Ihmiset, luonto, sisu ja sauna. Ei mistään muualta maailmasta löydy niin rakkaita kuin täältä.

Nyt laittamaan loput ruoat valmiiksi; mies lähti Suomen luontoon nauttimaan ylämäkivedoista. Pääsee sitten suihkun jälkeen suoraan pöytään nauttimaan. Ja hei, mikäs tuossa nauttiessa kuusen loistossa. Kävimme ”kuusimetsällä” ja jälleen löydettiin niin kaunis kuusi, että ei mitään rajaa. En malta odottaa iltaa, kun pääsen sohvalle istumaan ja kuuntelemaan Suomi-musiikkia tuon kuusen loisteessa. Siis sitten linnan juhlien ja muiden itsenäisyyspäivän aktiviiteettien jälkeen 🙂

OIKEIN IHANAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ TOIVOTELLEN,