Tiedättekös mistä tietää, että kesä on tulossa? No kun formulakausi alkaa. Meilläkin on herätty aika-ajoja katsomaan jo kukonlaulun aikaan. Kukonlaulun aikaan näin lauantain mittarilla 🙂 Tosin siellä taitaa sataa niin rankasti,että ajot viivästyvät. Mä en enää formuloita juuri jaksa seurata, mutta oli aika, että mikään ei ollut parempaa ajanviihdettä viikonloppuisin kuin aika-ajot ja itse kisa. Se oli silloin kuin Mika Häkkinen vielä ajoi. Eli kauan, kauan aikaa sitten 🙂

Taidan olla aiemminkin kertonut, että olen niitä ”listaihmisiä”. Listoja tulee tehtyä töissä ja kotona. Tämän aamun listan teemana on ”muista ottaa ainakin nämä mukaan reissuun”. Onneksi on tullut lasten kanssakin sen verran reissattua, että osa kohdista tulee jo selkärangasta. Mutta aina jotain pientä jää. Juuri katselin Thaimaan lämpötiloja ensi viikon lopulle ja kun aurinko oikein keskipäivällä porottaa niin se tuntuu noin neljältäkymmeneltäviideltä asteelta. Eli tärkeimpinä mukaanotettavia on bikinit, flipflopit, aurinkolasit, aurinkorasvat, huivit, hatut ja puuhakirjat sun muut lapsille. Itselle riittää pariksi viikoksi Suomesta rahdattuna kolme-neljä romaania. Danielle Steelen uusinta enkunkielistä pokkaria lähden huomenna metsästämään Akateemisesta. Ja ainahan lukemista saa ostettua sieltä paikan päältä lisääkin. 

Viime vuonna oli ensimmäinen kerta, kun huomasin lomalla, että hei, tämä alkaa olemaan aikas helppoa. Ollakin, että Kap Verdellä oli niin älyttömän kylmä, ettei uima-altaassa viitsinyt uida, niin silti lapset viihtyivät hyvin tuon pitkän päivän auringonottotuoleilla meidän aikuisten kanssa. Ei enää tarvinnut koko ajan olla keksimässä tekemistä, kun osan päivästä lapset piirtelivät, värittelivät ja tekivät puuhakirjojaan. Nyt otamme myös Uno-kortit ja Yatzyn mukaan ja toivomme, että Uno-kortit eivät lentele taivaan tuuliin. Lisäksi välillä teemme retkiä uima-allasalueelta rannalle. Eiköhän ne päivät saada mukavasti kulumaan tälläkin kertaa ja liian pian huomaakin aina päivän kääntyneen iltaan. Jotenkin rakastan sitä tunnetta, kun aurinko alkaa pikkuhiljaa painumaan mailleen illan suussa ja ihmiset alkavat pakkailemaan rannalla/uima-altaalla kimpsuja ja kampsuja ja suuntaamaan hotelliin ennen illan ruokailuja. Se on rauhallinen hetki ja yleensä siinä vaiheessa tuntuu siltä, että ollaan rauhassa vielä hetki ja lähdetään vasta sitten…

Meillä on oikeastaan enää huominen aikaa pestä ja pakata; maanantai menee töissä ja maanantai-iltana hoidetaan viimeiset jutut ennen reissua. Eli kodin siivoamista tiedossa. En voi lähteä reissuun, ellei koti jää siistiksi. Mikään ei ole mukavampaa kuin palata puhtaaseen kotiin ♥ Tämä päivä kuluu kummipojan synttäreillä Espoossa ja sieltä suoraan ajamme tänne kotiin naapuriin toisen kummipojan siskon synttäreihin. Ei ehdi turhaa stressailemaan. Listojen teko huomista varten on ainoa valmisteleva työ, jonka pystyn tekemään. Leppoisa lauantai siis tiedossa 🙂

ulkoilehan myös munkin puolesta…niin ihanaa ulkoilusäätä luvattu!

Pianohan siis muutti takkahuoneeseen ja takkahuoneesta vitriini ja peili muuttivat tuonne olohuoneeseen. Enää piano ei ole väärän värinen, vaan sointuu oikein mukavasti noihin akaasiapuukalusteisiin. Jos vaan vielä oppisi tykkämään tästä punaruskeasta väristä 🙂 Pianon päällinen on liian täynnä; nuo kuvat (+ viisi muuta valkokehyksistä kuvaa) ovat menossa tuohon seinälle kollaasiksi. Tekstitkin pianon päältä joutavat todennäköisesti pian kirpparille.

Löysin vaatehuoneen ylähyllyltä tuollaisen valaisimen, joka mielestäni sopii pianon päälle kuin nenä päähän! Kuvissa vilahtaa takkahuoneen talvilookia; harmaa sivuverho ja karvamatto. Nykyään siellä on valkoinen sivuverho ja tuo itämainen matto. Kesäaikaan kuljemme takkahuoneen ovesta takapihalle, joten nukkamatto ei lattialle sovi, sillä ovi ei aukea kunnolla, kun ottaa mattoon vastaan.

Tässä alkaa päivät käymään vähiin ennen reissua (jaiks!). Aluksi ajattelin, että en ajasta postauksia loman ajalle, mutta nyt yritänkin saada muutaman postauksen ajastukseen. Sekä mahdollisuuksien mukaan laittaa kuulumisia lämpimästä. En ota tietokonetta mukaan, joten kamerankännykän ja kännykän blogger-sovelluksen avuin mennään. Ja jos ei ne toimi ja täällä tuntuu kovin hiljaiselta, niin uskoisin, että ainakin saan päiviteltyä kuulumisia tuonne facebookin puolelle. 

Ennen lomaa on tulossa vielä kyllä ruokapostausta, sisustusjuttua sekä vähän siitä Biksukuntoon 212 päivässä-projektista. Ja ensi viikon alussa yhteistyöpostaus sekä arvonta, jossa kahta onnekasta lykästää saada uudet värit kevään kunniaksi seinilleen, tai kalusteisiin, tai lattiaan, tai kattoon. Tai vaikka terassille tai talon julkisivuun. You name it, maalista on moneksi 🙂

Mutta, jos teillä on toivomuksia ajastettujen postauksien sisällön suhteen niin kertokaa ihmeessä! Mulla taitaa olla vielä toteuttamatta ainakin toivepostaus meidän tärkeiden papereiden, laskujen yms säilytyksestä, mutta oliko vielä jotain muutakin? Ja ainakin yhteen haasteeseen on vastaamatta!

Nähdäänhän illalla tuolla fb:n puolella? Odotan jo, että pääsen illan herkkujen kimppuun. Luvassa niitä fetalihapyöryköitä, itse tehtyjä ranskiksia, sipulirenkaita, majoneesia ja ja ja ja ehkä yksi Happy Joe! Mutta ennen kokkailuja ajattelin juosta töistä kotiin pidemmän kautta. Aivan taivaallinen juoksukeli ja juoksujalkaa jo kovin vipattaa flunssan aiheuttaman juoksutauon jäljiltä 🙂

ja viikonlopun aloitusta ♥

Aamulla tuntui jo siltä, että jaahas: lunta tuprutti taivaan täydeltä, mutta nythän näyttää taas jo varsin keväiseltä! 🙂 Facebookin puolella jo vilautin tätä Oriveden mummuvainaalta saamaani kahviastiastoa, jolla ei siis ole rahallista arvoa, mutta tunnearvoa. Näistä joimme päiväkahvit pirttipöydän äärellä ja dippasimme keksejä kahviin niin, että loppujen lopuksi sai syödä kupin pohjalta lusikalla nuo keksit. Täältä löytyy muuten postaus, jonka pari vuotta sitten tein tuosta mummulasta.

Eihän nämä kupit sovi meidän sisustustyyliin lainkaan, mutta tykkään että ovat kauniit ja herkät. Eihän kaiken tarvitse olla sisustukseen sopivaa; saa rikkoa rajoja myös tälläisillä romanttisillä hömpänpömpillä. Sitä paitsi kahvi maistuu näistä taivaalliselta. Paremmalta kuin siitä kolmen desin kolpakosta, josta sen yleensä olen tottunut juomaan.

Mummun kanssa meillä oli tapana leipoa usein. Viedä miehille peltotöihin sitten vähän termoskannukahvin kanssa kastettavaa. Mieleenpainuvimpana leivonnaisena on jäänyt mieleeni kananpoikaisleipäset. Ihan tutummalta nimeltään viipalepiparit. Mutta tuon kananpoikaisleipäset nimen ne sai sinä päivänä, kun leivoimme niitä ja kananmuna oli tullut haudotuksi vähän liikaa. ”Sinne taikinaan vaan” tokaisi mummu ”sen juuri aamulla hain kanalasta, ei se pahaksi ole mennyt!”. Sanomattakin selvää, että tähän tyssäsi mun viipalepipareiden syöminen. Sekä vähäksi aikaa myös kaiken muun mummun tekemän ruoan, johon oli laitettu kananmunaa 🙂

Yritin muistella, miltä nuo kananpoikaisleivät maistuivat enkä ihan vielä päässyt siihen lopputulokseen, jollaisia ne silloin pikkutyttönä muistan syöneeni. Mummu ei tainnut lisätä näihin siirappia… Mutta eilen tekemälläni ohjeella näistä tuli kyllä varsin hyviä, erityisesti kahviin dipattuna.

Em. aineet sekoitetaan keskenään ja taikinasta muotoillaan pellille kolme pötkylää (leviävät melkoisesti). Paistetaan 200 asteessa noin vartin verran. Leikataan vinoon heti kuumina. Ripsotellaan päälle kanelisokeria!

*************************************

Jatkan täydellisen piparireseptin jalostamista ja palaan asiaan.

Mutta sitä ennen jatkan työpäivääni. 

Miten nämä ruokatauot menevät niin nopeaa? 🙂

Täällä ollaan nautittu auringosta; lapset ulkosalla ja me aikuiset sisällä. Ihastellen miten auringonsäteet tulevat sisään päivän mittaan eri kulmista. Miten ne muodostaa kauniita värikuvioita sohville ja lattialle. Kuinka nuo ihanat säteet saavat ikkunoihin pinttyneen lian sumentamaan maiseman. Pyritty myös vangitsemaan tuon auringonsäteen kauneutta linssin läpi. Kameran eri asetuksia testaillen.

Aamu alkoi tehokkaasti kuntoillen; minä salilla ja muu perhe luistellen. Kyllä se liikunta vaan miehen ja naisen tiellä pitää. Mutta koskaan aiemmin ei ole salilla ollut tunkua jo ennen yhdeksää! Näinä aurinkoisina pakkaspäivinä haikailen niiden murtsikkasuksien perään. Kivenheiton päässä järven jäällä taitaa olla ladut jo kunnossa.

Nyt pinaattilettujen taikinan tekoon. Jatketaan terveellisellä linjalla ja syömisen jälkeen napataan kameraan toinen putki ja lähdetään koko perheen voimin vielä ulkoilemaan tuonne rantaan. Niin, että itse jään aina jälkeen, kun jokainen näkymä pitäisi ikuistaa kortille. 

Illalla vien tytsyt jääkiekkokaukalon laidalle katsomaan iskän höntsyjä. Eiköhän se mene heille jääkiekkopelistä, johon ovat viime aikoina halunneet 🙂

Aurinkoista sunnuntaita ♥

PS. kiitsa jälleen ihanista kommenteistanne edellisiin juttuihin, vastailen niihin viimeistään illalla. 

Ja toivon mukaan ehdin blogikierroksellekin. 

Olisi niin paljon luettavaa ja kommentoitavaa!