sunnuntai 13. heinäkuun 2014

DIY-lautasliinarengas

Heippahei murut!

Piti postaamani siitä mun uudesta katosta roikkuvasta säilytyskorihässäkästä, mutta ladoin sen vissiin liian täyteen, kun se romahti alas katosta. No nyt se on fiksattu, mutta vaatinee hienosäätöä (on ihan hassunkurisen vino :D). Joten siitä lisää myöhemmin viikolla, kunhan saan korjaukset kunnialla tehtyä. Instassa aamulla vilautinkin tuosta kuvaa. Ihan alkuperäisasussaan, ennen alastuloa. Käykäähän katsomassa, säästää muuten ihan hirmusesti tilaa keittiön tasoilta.

Tänään aamulla pieni pettymys vallitsi hetkeksi mielen; verhot avattuani huomasin ulkona olevan pilvistä! Whaaaat?! Missä oli ne luvatut helteet? Toki aamullakin oli jo reippaasti yli 20 astetta, mutta aurinko puuttui. Sen aikaa, kun odottelimme arskaa pilven takaa esiin (tulihan se sieltä loppujen lopuksi), niin vähän näpertelimme lasten kanssa juuttinarusta juttuja. Lapset tekivät rannekorut ja mä tein servettirenkaan. Alun perin tuosta piti tulla nilkkakoru, mutta mä en taida sittenkään olla nilkkakoruihmisiä. Ainakaan näin massiivisten nilkkakorujen. Joten vielä kolme uutta virkkaussessiota ja koko perheen serviettirenkaat on valmiit.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan näiden tekeminen menee näin: virkkaa noin 20 sentin pituinen kaistale ja tee siihen toinen kerros. Päättele lanka. Pujota virkkuukoukun  avulla nahkanauha virkatun kaistaleen läpi ja jätä molempiin päihin narua niin, että saat sen rusetille. Simple as that! Menee kauniisti ihan pelkälläänkin, mutta näin mustikka-aikaan lautasliinaa voi laittaa koristamaan mustikan varvunkin.

Mustikoista puheen ollen; viime vuonnahan keräsin ihan heittämällä tuosta mökin pihamaalta kaksi kymmenen litran ämpäriä täyteen mustikoita. Tänä vuonna mustikoita on, mutta vasta pari litraa on saatu kerättyä. Uskoisin, että hirveästi yli viittä litraa tuosta ei tule saamaan. Raakileita toki vielä on, joten onhan niitä koko ajan tulossa lisää. Huomenna luvassa tämän kesän eka mustikkakukko!

Aurinko porotti kuumasti iltapäivän, mutta koska meillä oli täällä kolme raavasta miestä laituria tekemässä, niin en ihan pystynyt nauttimaan arskottelusta täysillä. Toivotaan, että ensi viikolla olisi luvassa ainakin vielä yksi auringonottopäivä viimeisen lomaviikon kunniaksi 🙂 Vieraita tulee kolmena päivänä ja perjantaina on edessä Särkänniemipäivä. Joten jos vaikka tiistaiksi osuisi se +30 astetta ja pilvetön taivas, kiitos.
Suloisin sunnuntaiterkuin
mukavaa alkavaa kesäviikkoa toivotellen,

sunnuntai 06. heinäkuun 2014

Kesäisiä päiviä, kauniita iltoja ja hunajaista persikkapiirasta

…niiden niin rakkaiden seurassa 

Heippahei ihanat!

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa. Suunnattoman ihania lomapäiviä takana. Tasan tarkalleen puolet takana ja puolet edessä. Kaksi viikkoa (lomarahavapaat) jää reserviin syksyä varten. Viime elokuussa naputtelemamme terassi on tuonut kokonaan uuden ulottuvuuden mökkeilyyn. Näin aurinkoisilla keleillä meidän päivän aktiviteetit keskittyvät siihen. Sohvapöydällä pelailemme lautapelejä, välillä raahaamme lapsille patjat ja piirusteluvälineet varjon alle. Lepotuoliin on painautunut allekirjoittaneen muodot; yksi romaani on jo luettu näillä helteillä ja nyt aloitin toisen. Täydellistä lomailua.
Iltaisin on vastaavasti koettu luonnon puolesta aivan uskomattomia auringonlaskuja. Meillä ilta-aurinko laskee tuonne kalliorannalle, joten siellä tulee tuijoteltua väriloistoa ja peilityyntä järven pintaa. Meditointia huomaamattaan 😉 Eilisille ex tempore vieraille tarjottiin ex tempore persikkapiirakkaa. Sillä samalla vanhalla ohjeella (vain hedelmät/marjat vaihtuvat):

Persikkapiiras

pohja
pakastealtaan muropohja
täyte
3 persikkaa lohkoina
hunajaa
1 kermaviili
1 dl (intiaani)sokeria
1 muna
Sulata muropohja ja painele voideltuun piirakkavuokaan. Lado päälle persikan lohkota ja lorauta niiden päälle hunajaa. Sekoita muna, sokeri ja kermaviili ja kaada persikoiden päälle. Paista 175 asteessa noin 35-45 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä.
*********************************************
Mä en ehtinyt antaa piiraan jäähtyä, mutta ok:lta tuo lämpimänäkin maistui. Lisäksi ajan taju katosi vieraiden kanssa keskustellessani, joten mulla ei ole hajuakaan, kuinka kauan tuo uunissa oli. Mutta tarkkailkaa tilannetta 😉 Perjantaina juhlittiin 4th of Julya ja siitä juttua myöhemmin. Korkattiin tuo Kodin1:sen alesta ostamani ulkotuli/grilli vaahtokarkkien paistamisen merkeissä ja ihana tunnelmatuli siinä iltaisin onkin nyt palanut. Savu pitää hyttysetkin loitolla. Mökkeröön niitä pirulaisia sitten eksyykin ja iltasin, kun pään tyynyyn painaa niin vähän aikaa täytyy huitoa ympäriinsä, että saa tuon ininän loppumaan 🙂
Kuulkaas, järvivesikin on jo lämmennyt viime viikon +13 asteesta +20 asteeseen. Lapset viettävät päivänsä vedessä ja niin mäkin. Ensi viikolla pitäisi tulla laiturisedän rakentamaan meille uusi laituri. Sitä odotellessa.
Tällä hetkellä meillä on kaksi telkkaria tapittavaa silmäparia linnottautunut Vain Elämään ja Cheekin päivän pariin olkkarissa. Pizzataikina on kohonnut juuri sen verran, että seuraavaksi laitamme pizzan uuniin. Grilliruoka alkaa pikkuhiljaa tulemaan korvista ulos. Niin kuin aina tässä vaiheessa kesää 🙂
Suloisia kesäpäiviä 
toivotellen,


keskiviikko 02. heinäkuun 2014

Lyhtyjen valossa, takkatulen ääressä

Iltaa ihanat!

Lomalaisen rytmi on…no, miten sitä kuvailisi. Just tällainen. Niin ihanan pitkiä iltoja, että ihan ihmettelen, miten jaksan valvoa. Lasten ollessa pienempiä olin itsekin jo kanttuvei kympiltä. Samoin työpäivinä. Mutta ehei, lomilla kello yksi yöllä on ihan normaali aika mennä nukkumaan. Ja ihmettelenpä suuresti, jos ei näillä nukkumaanmenoilla nukuttaisi aamulla pitkään. Tosin tänä aamuna olin jo tylsistyä, kun lapset posottivat melkein kymmeneen 🙂
Miehellä oli tänään työpäivä ja itsekin töissä liki puoli päivää viihdyin. Ihanaa päästä välillä katsomaan, missä mennään. Mä kun olen ihmisenä sellainen, että kaikki narut pitää olla omissa käsissä ja koko ajan pitää olla ajan hermoilla mm. päivittäisestä tilauskannasta ja laskutuksesta vs. budjetti. Lisäksi olen siinä onnellisessa asemassa, että pääsen ihan täältä mökiltäkin seuraamaan reskontria, reaaliaikaista tuloslaskelmaa ja lisäksi tekemään kaikkia niitä toimenpiteitä kuin töistäkin. Taidan olla osaltani vähän työnarkomaani 🙂 Kuten olen monasti aiemminkin todennut, että mulle työ ei ole työtä. Se on elämäntapa. Ja niin kauan kuin se on mukava osa elämää, niin aion nauttia siitä täysin rinnoin. 
Yksi yö kaupungissa teki hyvää. Eilen puunasin keittiön ja en muistakaan, koska se on ollut viimeksi noin puhdas! Täytyisi useammin ottaa ja tyhjätä tasot tavarasta ja kunnolla pestä tasot/välitila/kaapinovet/kylmälaitteet/uunit sun muut. Saavuttiin mökille reilu tunti sitten. Sykyiseen ja sateiseen saareen, jossa ulkoilma on tällä hetkellä alle 10 astetta. Sisällä sentäs on jo 17 astetta. Takassa palaa tuli ja uunissa tekemäni iltapalaleivät maistuivat taivaalliselle. Nopea herkku iltanälkään on puolittaa esipaistetut patongit, sipaista niille hieman margariiniä, pusertaa päälle valkosipulia ja mieltymyksen mukaan murustaa homejuustoa ja päällystää leivät vielä juustoraasteella. Grillivastuksen alla tulee viidessä minuutissa valmiiksi. 
Kuvat antavat hieman vääristetyn kuvan meidän ruokapöydästä. Tällä hetkellä on molemmilla koneet auki (toinen meistä tosin tekee oikeita töitä ;). Käytiin tänään äidin kanssa vähän sisustuskauppakierroksella ja vinkkinä teillekin; Askosta löytyi ihania lasilyhtyjä ja vain 6,90 euroa tsipale. Noihin tuli mukaan simpukkapussit, mutta simpukoita en vielä ainakaan hurrikaanien pohjille laittanut. Ne ehkä pääsevät lasten askarteluihin.
Nyt koneet säppiin, saunaan ja sitten vielä treffeille Jack Bauerin kanssa. 
Niin kiirettä on pitänyt, että 24 on boksilla vielä katsomatta!
Ihanaisia kesäpäiviä toivotellen,

maanantai 30. kesäkuun 2014

Sateinen aamu saaressa ♥

Hei huomenta ihanat!
Tulin pikaisesti toivottamaan ihanaa alkanutta viikkoa, nehän kuulkaas ihan lupailee aurinkoisia ja lämpöisiä kesäpäiviä loppuviikolle 🙂 Tällä hetkellä, kun katsoo ulos ikkunoista, tihuttaa sumutinpullosadetta ja näkymä on harmaa. Mutta tyyni. Pilvet roikkuvat alhaalla. Illalla päästään toivottavasti iltakalaan.
Tytöt katsoivat aamulla boksille tallennettuja lasten ohjelmia ja mä kaivauduin vielä hetkeksi peiton alle kera aamupalan. Pian on pari vuotta menty tuolla turkkilaisella jugurtilla (tai maustamattomalla luonnon jugurtilla), jäisillä mustikoilla, cashew-pähkinöillä ja hunajalla. Ja edelleen uppoaa. Kokeilkaahan! Tykkään tuosta suolainen meets makea meets jäinen mustikka combosta! 😉
Lomarytmi on löytynyt yllättävän helposti. Illat venyvät, mutta vastaavasti aamutkin venyvät. Toista kesää vasta, kun tällainen onnistuu. Aiemmin lasten nukkumaanmenolla ei ollut vaikutusta aamuherätyksiin. Silloin herättiin kuuden seiskan maissa, vaikka nukkumaan mentiin myöhään. Meillä herättiin tähän päivään puoli kymmenen aikaan. Jos ei oteta sitä ekaa herätystä klo 06.00 huomioon…pikkuisempi oli laittanut puhelimeensa herätyksen päälle!?! Tästä lähtien tarkistan tuon puhelimen ennen nukkumaanmenoa 😀
Viime kesänä askartelemani tuohimaljakko (klik) is alive and kicking. Sopii tänne möksälle oikein hyvin. Te, jotka olette vasta nyt hypänneet kelkkaan mukaan niin mm. täältä löytyy juttua tuosta meidän makuuhuonen valkaistamisesta viime kesältä. 
Hei, nyt pidemmittä puheitta toivottelen
Ihanaa alkanutta viikkoa!
….Me punnitaan tässä aamu-uinnille menoa (hrrrr) ja sen jälkeen lähdetään vähän karsimaan noita lukuisia kuusen ja pihlajan taimia, jota tuo mustikkapeltomme puskee kohti taivasta.


sunnuntai 29. kesäkuun 2014

Sunnuntain mökkisekalaiset

…in random order.

Moikkamoi!

Ja terkkuleita saaresta 🙂 Eilen ei kerta kaikkiaan ehtinyt ottaa kameraa esille saatikka blogiin; kesä näyttäytyi! Pisamat poskella muistuttavat tuosta paahtavasta auringosta, joka täällä saarellakin eilen porotteli. Tuuli tosin oli viileä. Ostimme kokonaisen kirjolohen, jonka fileerasimme ja savustimme tuolla kalliorannalla. Eilen söimme toisen fileen kesähuoneessa uusien perunoiden kanssa. Tänään toinen file pääsi savulohisoppaan. Taivaallisen hyvää! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Tuo savustettu lohi antaa lohisopalle sen nyanssin, joka siitä tekee niin hyvän.
Tänään varauduttiin hirmuisiin sateisiin, joita säätiedotus lupaili. Nyt taitaa itse asiassa sataa ensimmäisen kerran kunnolla. Aamusta ripotteli sen verran, että otettiin sohvan pehmusteet katoksen alle. Aamupäivällä käsittelimme tuon vierasmökin kuultosuojalla. Löysin varastosta purkin, jossa oli edellisten omistajien käyttämä sävy. Sitä samaa laitoimme, mutta tuplapastoilla. Saaressa on vähän raaemmat olosuhteet kuin mantereella, joten rakennusten ulkoseinät ovat koetuksella. Varsinkin auringon puolella eteläpuolella. Meidän vierasmökin eteläpuolen seinä hörppäsi kuultosuojaa huolella. Hyvää teki tuo öljy, joka puuhun imeytyi. Vaikka mökit on nyt kauniit kelon sävyisinä niin silti pitää ajatella nyt tuota puuta, sillä se kaipaa kosteutta. Ollakin, että tuo sävy tuosta hieman tummeni 🙂
Mies lähti perinteiselle sunnuntaigolfrundille ja mä lapsille ehdotin (säätiedotuksen katsomisen jälkeen), että josko lähdettäis kaupunkiin yöksi. Mutta tytöt halusivat jäädä naisporukalla mökille. Mikäs siinä, ilomielin tänne jäänkin. Lapset on kyllä siitä ihmeellisiä, että vaikka kotona kitistään tekemisen puutetta niin täällä vielä kertaakaan en ole kuullut sanontaa ”Meillä ei ole mitään tekemistä / Ei ole ketään kaveria”. Tekemistä löytyy aina. Parhaimmillaanhan nuo viihtyvät, kun saavat auttaa. Esikoinen vaivasi tänään pullapitkoon niin hyvän sitkon, että pullat sulavat suuhun.
Perjantainen Ikean reissu sai aikaan muutaman heräteostoksen; kattovalaisimet keittiöön. Ne ”suutarinlamput” olivat ihan tosi ihanat, mutta näitä Foto-valaisimia olen katsonut jo pitkään. Nyt olivat alennuksessa, joten se oli menoa. Lisäksi nuo valkoiseen maaliin ”dipatut” salaatinottimet hit the spot. Aivan ihanat! 🙂 Meillä on säästetty muutamia edellisten omistajien koriste-esineitä, kuten tuo posliininen taulu ”God prat sparer mat”. Norjalaisen Figgjo Flintin vintagea 1960-luvulta. Eläminen ja kerroksellisuus saa täällä mökillä näkyä.
Nyt lättytaikina tekeytyyn ja sitten lättyjen paistoon.
Kunnes tytsyt nukahtavat, palaan tuon päivällä aloittamani romaanin pariin.
Tiistai-iltana suunnataan yöksi kotiin, kun miehellä on keskiviikkona työpäivä. Itsekin käyn silloin pikaisesti töissä katsastamassa kuunvaihteen hommeleita. Ei pääse ihan aivot laiskistumaan tässä leppoisan loman tiimellyksessä 🙂
Suloisin sunnuntaiterkuin,