Moikkamoi murut!
Ja voi, kunpa voisin sanoa, että terkkuja laiturin nokasta! Mutta ei, tyydyn sanomaan, että terkkusia Turkkusesta 🙂 Eihän me missään DBTL:ssä oltu, mutta kovin sopi postauksen teemaan tuo viikonloppuna vietetty musiikkitapahtuma ja se, että juurikin Turusta kotiin saavuttiin. Me käytiin päiväseltään tois pual jokkee Vartiovuoren kesäteatterissa katsomassa Ella ja Presidentti. Ihan ok oli, mutta sekä me aikuiset että lapset olimme sitä mieltä, että pari viimekertaista Risto Räppääjää on sopinut meidän pirtaan paremmin. Nyt siis kotona ja pian on tarkoitus käydä pyykkivuoren kimppuun. Miehelläkin loppuu loma, mutta onneksi tytsyt saavat lomailla mummun kanssa vielä kolme viikkoa.
Vihdosta viimein saatiin mökille uusi laituri. Pitkissä kantimissa se oli, mutta lopputulos kyllä ylitti odotukset! Aiempi oli ponttooneilla oleva, hyvin paljon keikkuva ja jo aikansa nähnyt laituri. Viime syksynä tuli puunkaatajan kanssa puheeksi uusi laituri ja päätimme sellaisen tilata oman suunnitelmamme mukaan paikalliselta yritykseltä (eli tältä monitoimimieheltä, joka kaatoi myös pari puuta talvella). Valmislaiturit ovat ihan sikamaisen kalliita, joten uskon, että tällä säästettiin selvää rahaa (ihan vähän niin kuin alennusmyyntiostoksillakin ;). Laiturista tehtiin t-mallinen ja kiinteä. Kansi makaa kivillä täytettyjen kaivonrenkaiden päällä, joten on jykevä kuin mikä. Alunperin mietimme, että laitamme pari lautaa sivuille ns. peitelaudoiksi, ettei betonit näy, mutta vesi on nyt matalalla ja jäät saattaisivat nuo sitten irroittaa. Uuden pitkän laiturin myötä saatiin myös näkymä ulapalle, joka aiemmin näkyi vain tuolta meidän kalliorannalta.
Eilen miehen kanssa askartelimme nopean köysikaiteen tuohon. Ei se sitä olisi välttämättä tarvinnut, mutta mun mielestä tuli kivempi näin. Hillitsee vähän lastenkin juoksemista ja pomppimista veteen. Laiturin päähän täytyy ostaa vielä tikkaat,joita myöden pääsee uimaan. Ellei hyppää veteen pääedellä niin kuin lapset ja mies. Eli lähinnä mua varten nuo tikkaat tulevat 🙂 Painekyllästettyä lautaahan ei kannata ekana vuonna käsitellä, sillä on hyvä odottaa kyllästysaineiden haihtumisen puusta. Mutta sanokaa mun sanoneen, että ens kevään projekti on jo tiedossa. Kelonharmaata puuöljyä pintaan ja avot! Tosin aloin jo vähän miettimään mustaakin, mutta taitaa olla järvimaisemaan liian ”raffi”.
No mihinkäs vene sitten kiinnitetään laiturissa? Ylhäältä katsottuna tuohon vasemmalle jää lapsille hiekkaranta ja nyt alustavasti kiinnitettiin veneen kiinnitysrenkaat tuohon vasemmalle t:n sakaraan, mutta kyllähän se vene tuon näkymän rumentaa (ja haittaa lasten uimista), joten sille pitää kehitellä joku systeemi…ehkä sellainen teline järvenpohjaan vähän matkan päähän ja köydellä kiinni puuhun.
Hei, jos joku teistä pähkäilee samanlaisen köysiaidan kanssa niin hihkaskaa!
Voin antaa tarkemmat speksit tuon tekemiseen, mikäli haluatte.
Nyt sen pyykkivuoren kimppuun ja sitten ajoissa nukkumaan. Saatiin eilen ex-tempore yökylävieraita möksälle (tai tässä vaiheessa vois jo sanoa, mökin vakikalustoa :D) ja tulipahan taas vähän valvottua.
Kivaa oli, mutta nyt väskää. Hyvältä pohjalta lähdetään tulevaan työviikkoon 😉
Ai niin, vielä on vähän aikaa osallistua tuohon Koiramäki-arvontaan
täällä.
Suloista sunnuntai-iltaa
ja muksaa alkavaa viikkoa!