Ja terkkuja leffateatterista. Hih. Meillä tytsyt askarteli heti aamutuimaan liput äiskälle ja iskälle, jossa kerrottiin, että Nanny MacPhee elokuva alkaa klo 10.00. Takkahuoneen ovella oli lipuntarkistuspiste, jossa lippu skannattiin tuolla mun lasermitalla, jota käytin sisustussuunnittelujutuissa 🙂 Mä vetosin tärkeisiin työjuttuihin, niin sain luvan ottaa tietokoneen mukaan. Kröhöm.

Ennen leffaa me valmisteltiin daddylle aamupala. Annettiin toki toisen nukkua rauhassa niin kauan kuin unta riittää. Jos oli eilinen lauantai-ilta ihana kotona, niin sitä on myös sunnuntaiaamu. Mökillähän nämä sunnuntaiaamut on vähän haikeita, kun tietää joutuvansa pian lähtemään. Nyt ei ole lähtemistä minnekään. Paitsi juoksulenkille, kun leffa loppuu.

Latasin Spotifyn tämän hetkiseen juoksulistaani Cheekiä. Vaikka kovin onnellinen olin kotona eilen illalla, niin hitsi vie, mä olisin kyllä sittenkin halunnut olla mukana tuolla keikalla. Aivan huikeeta, mitä nyt lehdistä on lukenut ja katsonut videoklippejä. Harva tuohon pystyy. Cheek varmasti jakaa mielipiteet; häntä joko rakastetaan tai vihataan. Rohkenen väittää, että jälkimmäiseen kastiin kuuluvat he, jotka ovat pohjimmiltaan kateellisia tuosta loistavasta menestyksestä. Jonka eteen tuo etulinjan artisti on tehnyt äärettömän kovan työn. Joten onko väärin, että kova työ palkitaan? Mun mielestä ei. You rock Cheek 😀 

Pian olen ihan fiiliksissä tuolla juoksulenkillä, mutta sitä ennen hetki rauhoittumista perheen parissa. Kiitos ihanat kivoista kommenteista edelliseen postaukseen, palaan niihin myöhemmin tänään. Muuten tänään on ohjelmissa sitä parasta eli ”ei mitään erityistä”. Ulkoilua, blogijuttuja, kodin laittoa ja valmistautumista uuteen viikkoon.

Suloista sunnuntaita,

PS. ja hui kauhistus, tajusin just että viikon päästä on se the supermegagrande muutto Indiedaysiin. 

Perhoset lepattelee vatsassa ja tunnelma on innostuneen odottava 🙂

Aamulla heräiltiin tähän lauantaihin pitkän kaavan mukaan mökiltä. Pitkään pötköttelin sängyssä Posti Paten tunnusmusiikkia toisella korvalla ja toisella korvalla rakkaan unituhinaa vierestä kuunnellen. Aina välillä torkahdin ja sitten taas pohdin, että pitäiskös herätä. Kunnes nukahdin uudelleen. Ja heräsin kahvintuoksuun paljon, paljon myöhemmin. Ei olisi voinut paremmin päivä alkaa. Mökillä on todellakin sujautettu rakennusvaiheessa unihiekkaa hirsien väliin 🙂

Jos oli aamu ihana, niin ilta se vasta ihana onkin. Emme olekaan mun muistini mukaan olleet kotona lauantai-iltaa sitten huhtikuun lopun, kun korkkasimme mökkikauden. Mies lähti kaveriporukan saunailtaan. Autolla tosin, vaikka mä aina yritän patistaa heittämään vähän viihteen puolelle 😉 Lasten kanssa käytiin Makuunissa vuokraamassa pari leffaa ja niitä toiset nyt kera popcornin katsoo. Välillä sujahdetaan äidin kainaloon sohvalle. En tiennytkään, että tuo Nanny MacPhee ja suuri pamaus on niin jännittävä. Mä ostin ruokakaupasta pokkarikirjan ja ahmin sitä kasvisdipin lisäksi hurjaa vauhtia. Kesälomalla tuli luettua monta kirjaa, mutta sitten se jäi. Nyt muistin taas kuinka rentouttavaa lukeminen onkaan. Olkoonkin kyse vaan ns. roskaromskusta. 

Hei, onko teillä suositella kirjoja? Mitä te luette? Olen tottunut lukemaan kaikkea Danielle Steelestä Paulo Coelhoon. Kesälomalla luen yleensä vähän kevyempää settiä, mutta näin syksyn tullen kaipaan ehkä myös vähän syvällisempää luettavaa. Suosittelen muuten teille kevyen kirjallisuuden ystäville Pia Heikkilän Operaatio Lipstick ja Koodinimi Kajaali. Nuo lukaisin parissa päivässä. Kirjojen kautta pääsi kaikessa keveydessä tutustumaan Pakistaniin ja Afganistaniin. Vera Valan kirjat olen lukenut kaikki ja viimeisimmän kesälomalla. Rooma on niin rakas kaupunki, että ihana lukea kirjoja, jossa vilisee tuttuja paikan nimiä.

Nyt takaisin vällyjen alle kirjan pariin. Parin tunnin päästä olen valmis pujahtamaan puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan. Tuntuu muuten, että puoli Suomea on Cheekin konsertissa. Mikäli someen on uskominen. Itse olen tosin sitä mieltä, että just nyt en voisi olla onnellisempi muualla kuin kotona. Kaikki on oikeastaan niin hyvin kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä ja nyt ♥

Huh, miten ihana päivä takana! Shop till u drop -sanonta ei ihan pitänyt paikkansa. Onneksi. Saimme ihanan ystävän kanssa kulumaan pari tuntia Stockan kahviossa (siis koko Tampereen Stokka on muuttunut…koskahan mä olen viimeksi siellä ollut?) ja sitten tuli jo kiire hakemaan lapsia koulusta. Mutta ei haittaa, saimme juteltua hyvän tovin. Ai että mä tykkään, kun saa tutustua eri kulttuureihin, jutella eri maiden asioista ja vain kuunnella sujuvaa englantia. Ja puhua takaisin englantia. Kommunikoida englanniksi. 

Noh, iltapäivällä kun olin heittänyt uudet ystävämme kotiin meiltä tulin takaisin kotiin ja sitten se iski takaraivooni; Stockmannilla vilaukselta näkemäni Pentikin lampunjalka varjostimineen oli pakko saada. Ei muuta kuin takaisin kaupunkiin. Jo pidemmän aikaa olen tuntenut Kartellin Bourgieta kohtaan ristiriitaisia tunteita. Jos valaisinta kohtaan voi sellaista tuntea 😀 Se ei ole vain löytänyt meiltä paikkaansa. Olen etsinyt tuohon Bestå-tason päälle valaisinta, joka olisi elegantti ja samalla ajaton. Mielessä on käynyt niin Pentikin Rondo kuin Marielakin. Rondoja tuntuu olevan Suomi  täynnä, joten päädyin tuohon Cavalliin. Ensivaikutelmaltaan ihan nappivalinta, vai mitä mieltä olette? 🙂

Bourgie seilaa tällä hetkellä makuuhuoneessamme, mökille se ei sovi, joten katsotaan mihin se päätyy. Mallailen sitä ehkä vielä takkahuoneeseen. Ja jos tuntuu, että se ei sovi minnekään niin vien sen varastoon odottamaan aikoja parempia. Kyllä senkin aika vielä tulee 😉

Nyt saunaan pesemään kultakutrit, meillä onkin tänä vuonna aikaisin nuo koulukuvaukset; 

huomenna esikoisella ja ylihuomenna pikkuisemmalla. Kerrankin ei tule kiire tilata joululahjakuvia mummuille!

Syksyisin keskiviikkoterkuin,

Moimoi!

…ei ole kodin voittanutta. Kerrassaan ihana mökkiviikonloppu takana, mutta koti on aina koti. Kotivaatteet, kotitohvelit, kotisohva…vaan joitain tärkeimpiä mainitakseni. Maassa vallitsee rauha; esikoinen on linnottautunut huoneeseensa ja ilmeisesti haluaa omaa rauhaa (pääsy kielletty -post it lappunen ilmestyi oveen vaivihkaa ;), pikkuisempi taitaa olla puolinukuksissa meidän makkarissa ja mies hyvässä seurassa golfkentällä.

Ihan pian kohti iltapuhteita ja uutta viikkoa. Sen sijaan, että olisin opetellut kameran itselaukaisutoimintoja,, olisin voinut olla kaukaa viisas ja viikata tuon pyykkikasan tuosta toiselta sohvalta. Tai pestä taas tuon keittiön lattian. Kukakohan täällä muuten on käynyt sotkemassa meidän poissaollessamme? Justhan mä vasta siivosin torstaina 🙂 Sohvalla istuskellessani huomasin, että minä ,antiviherpeukalo, olen saanut yhden kasvin kasvamaan. Taannoin maitokauppareissulla mukaani tarttui tuollainen pienilehtinen vihreä huonekasvi (mikähän sen ”rotu” on?). Se on kasvanut hurjasti mittaa ihan hujauksessa.

Tapasin tänään taas suloisen ystäväni Valerien, joka muutti perheinensä Suomeen. Pyöräilimme tyttöjen kanssa heidän luokseen ja sieltä takaisin. Kotimatka oli kilometrin lyhempi, sillä eksyimme metsään menomatkalla (vaikka oli Runkeeperin gps päällä…vain mä pystyn tähän :D). Tuosta vierailusta jäi niin hyvä mieli; tuntuu kuin olisimme tunteneet jo vuosia. Sen kahden viikon sijaan. Tapaaminen sai mut miettimään sitä, että kuinka haastavaa se on jättää kotinsa ja aloittaa uusi elämä uudessa maassa. Vaikka kaikki onkin ihanan uutta ja jännittävää ja ympärillä on ne rakkaat ihmiset, niin silti menee aikaa ennen kuin se uusi asunto muuttuu omanlaisekseen. Ennen kuin sitä voi alkaa kutsua kodiksi. Uskon, että kunhan omat huonekalut ja muut tavarat saapuvat Suomeen, niin tuo kaunis asunto muuttuu myös ihanaksi kodiksi tuolle ihanalle perheelle.

Huomenna jatketaan blogissa liikuntapainotteisesti; apina lähti taas selästä kun sain kesäloman jäljiltä juoksulenkkarin liikkeelle. Tuskia on ollut matkan varrella viimeisen viikon aikana, mutta tänään jaksoin jo tuon vakkarilenkin ilman kummempia välikuolemia 😉 Ehkä sitä saisi myös tulevalla viikolla itsensä pitkästä aikaa kuntosalille! 

Suloisin sunnuntaiterkuin,

PS. kiitos kaunis jälleen kommenteistanne, treffataan tuolla kommenttiboksin puolella myöhemmin; 

heti kun olen saanut napsulaiset unten maille.