Hätsynpikaisesti tulin jakamaan teille eilisen arkiruokamme. Niin hyvää; nimittäin itsetehdyt pinaattilätyt. Tuntui, että koko arkiruokakonsepti upgreidautui kertaheitolla. Vaikka kyse oli ruoasta, jota toki meillä on tehty ennenkin. Mutta viime kerrasta on ainakin vuosi aikaa. Kuopus soitti töihin mulle ja esitti toiveen pinaattilätyistä. Ehdin jo protestoimaan, sillä jääkaappi on pullollaan ruoka-aineita enkä todellakaan ajatellut kurvata kaupan kautta pinaattilättyjen takia. Hyvin pian selvisi, että hän tarkoitti itse tehtyjä. Aiemmin olen tehnyt pinaattilätyt aina pakastepinaatista, mutta nyt pakastepinaatin uupuessa tein nämä tuoreesta pinaatista. Lapset söivät omansa puolukkahillon kanssa ja me miehen kanssa söimme omamme savulohitäytteellä. Pienillä jutuilla saa perusruokiin kyllä yllättävästi nostetta!
Huikean hyvän reseptin pinaattilettuihin löysin iki-ihanan Heidin Tiskivuoren emäntä -blogista. Käykäähän nappaamassa ohje sieltä. Pinaattilättyjen taikina oli jo itsessään niin hyvää, että sitä tuli syötyä pikkuisen kokkiapulaiseni kanssa lättyjen paiston yhteydessä 🙂 Olin ajatellut tehdä isoja lättyjä, mutta pikkuiset lätyt kuulemma maistuivat paremmille. Näistä taisi tulla reippaasti yli neljäkymmentä pikkulättyä. Ohjeen mukaan isoja lättyjä tulee kahdeksan.
Tuo savulohitäyte syntyi extempore, sillä jääkaapissa oli kokonainen savustettu lohi. Ei sillä, lohta riittää vielä muutamaksi päiväksi tämän täytteen jälkeenkin 🙂 Savulohitäyte olisi sopinut hyvin isompienkin lättyjen täytteeksi, niin että lätyn olisi rullannut täytteen laiton jälkeen rullalle!
-sekoita ainekset keskenään ja anna tekeytyä hetki ennen tarjoilua
Nyt tämän illan arkiruokaa kohti ääntä ja sitten iiihanan Marjan kanssa iiihanan By Pilke:n jouluworkshoppiin. Mikäli joulukranssihuumassani muistan, niin otan kuvia. Ja mikäli muistan, latailen niitä tuonne Insta Storyyn illemmalla. Voi tosin olla että jouluisen kaunis Pispalan harju ja jouluiset askartelut vievät mennessään, joten en lupaa mitään 🙂
Tiedättekö, mikä tässä päivässä on parasta? Maanantaiolo yhdistettynä perjantaioloon. Odottavaan tunteeseen siitä, että pian alkaa viikonloppu. Vaikka kroppa on kieltämättä ollut tänä aamuna yhtä kankea kuin maanantaiaamuisin. Sekaisin tuo ajantaju jotenkin on, sillä maanantaioloa ei kyllä kielinyt tuo aamuinen kyljen kääntäminen, kun miehellä soi herätyskello. Sallin itselleni tänään vapaapäivän. Sellaisen, että kun mies nousi aamulla töihin ja herätteli pienemmän koululaisen kouluun, nappasin koiran tiukemmalle kainaloon ja jatkoin unia.
Siinä missä tänään on ollut kroppa viikonpäivistä sekaisin, oli se sitä jo keskiviikkoiltanakin. Hetken aikaa töiden jälkeen istuin toimettomana ja mietin, että mikä tässä yhtälössä mättää; sisäinen perjantaiolo kun kutsui keittiöön laittamaan pikkupurtavaa hyvän musiikin tahdissa. Koska meillä ei ollut muutakaan suunnitelmia, niin vastasin sisäisen äänen kutsuun. K-Ruoka -sivuilta olin taannoin löytänyt Rennon poropiiraan ohjeen, jota oli tarkoitus tehdä joulun välipäivinä Lapissa, mutta sen verran se kutkutteli takaraivossa, että tein ensimmäisen version jo nyt.
Rakastan poroa. Niin pitsassa, piirakassa kuin käristyksessäkin. Eilisestä poronkäristyksestä jäi niin paljon yli, että loput pääsevät pakkaseen annospusseissa. Niistä on helppo sulattaa sitten aineksia muun muassa tähän suussasulavaan piiraaseen. Alkuperäiseen poropiiraan ohjeeseen tein pienen pieniä muutoksia, mutta varmasti tämä on yhtä maistuva alkuperäiselläkin ohjeella tehtynä 🙂
-kaulitse lehtitaikinalevyt yhteen pisimmiltä sivuilta
-levitä niille tuorejuustoa ja puolukkahilloa (jätä pari cm reunasta tyhjäksi)
-lisää pienisteltyä poron kylmäsavupaistia ja murustele päälle sinihomejuustoa
-käännä reunat piiraan päälle (ja hei voitele ne munalla, niin saat niistä kauniimmat)
-paista 200 asteessa noin 20 minuuttia
-tarjoile rucolan ja balsamicon kanssa
Isompi viettää tänään taksvärkkiä kotosalla ja odotan, että iltapäivään mennessä on putipuhdasta. Veskien hanat kiiltää ja ainoa villakoiraa etäisesti muistuttava on tuo valkoinen pumpulipallomme. Lupauduin siivousapulaiseksi, joten tuumasta toimeen 🙂
ja harmaata keskiviikkoa! Hei, harmaudessakin on jotain positiivista. Fifty shades of grey laittaa parastaan ikkunan toisella puolella ja samalla sitä miettii, että miksi ihmiset haluavat sitä samaa harmautta sisälle kotinsa seiniin. Heh, itsehän kuulun tähän samaan harmaiden värien fanittajien kastiin. Joten kun luonto näyttää yhtä lemppariväreistäni isolla skaalalla, niin pakko siinä on olla positiivisin mielin 🙂 Positiivista mieltä tähän viikkoon kyllä tarvitaankin, sillä vähän surullisia uutisia on kuulunut sieltä täältä ja takavasemmalta. Hautajaisiakin tiedossa ja mahdollisesti vielä ennen joulua. Elämän kiertokulku, se on kyllä tullut tutuksi ja valitettavan usein näin joulua ennen.
Mutta mieli on silti jouluinen ja toiveikkaan positiivinen. Juhlallinenkin, huomisen itsenäisyyspäivän takia. Rakastan itsenäisyyspäivää. Siinä on joka vuosi jotain ihanaa ja jos en väärin muista, niin aika monena vuonna itsenäisyyspäivä on ollut kirpsakan kuulas. Taivas sinivalkoinen. Viime vuonna söimme itsenäisyyspäivänä raclettea (en tiedä mistä tuo ei-niin-suomalainen herkku on rantautunut juuri itsenäisyyspäiviemme ateriaksi), mutta tänä vuonna ajattelin pyöräyttää meille linnanjuhlien evääksi blinipannukakun. Resepti tähän herkkuun löytyy Soppa 365 -sivustolta. Tätä suussasulavaa herkkua tuli muuten tehtyä viime uudenvuodenaattonakin, kun meillä oli vieraita. Niin helppo tehdä myös isommalle sakille. Ja upposi parempiin suihin alta aikayksikön 🙂
Koska tuon blinipannukakun syömme vasta iltaruokana/palana, niin se varsinainen päiväruoka on vielä hakusessa. Ei mitään liian täyttävää (pitää jäädä tilaa blinipannukakulle!) ja nopeasti valmistuvaa. Mutta kuitenkin vähän arjesta poikkeavaa. Olisi kiva kuulla, mitä teillä syödään huomenna itsenäisyyspäivän kunniaksi? Nimimerkillä ideat vähissä 🙂
Pimeät illat ja kynttilän lepattava liekki. Melodiset joululaulut ja puheensorina. Mausteinen tuoksu ja lämmittävät juomat. Rouskuvan rapeat keksit, täyteläiset juustot ja niihin täydellisesti sopivat lisukkeet. Hei, tänään blogissani vietetään pikkujouluja. Tervetuloa peremmälle. Ottakaahan tuosta korista villasukat jalkaanne, sillä vanhan puutalon nurkista vetää hieman. Ihanaa, että olette täällä niin sankoin joukoin. Rakastan järjestää illanistujaisia ja juhlia. Pikkujoulut ovat ehkä yksi suosikkijuhlistani. Sen takia päätin kutsua teidät kaikki paikan päälle virittäytymään joulun tunnelmaan. Pääsen kertomaan samalla teille myös meidän luottolautasesta tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nimittäin juustolautasesta.
Illan pääesiintyjänä tänään toimii Carr’sin keksit, sivurooleissa takavasemmalla herra Brie juustoystäviensä kanssa sekä Carr’s keksien kanssa vasta tuttavuutta tekevät kanelinen päärynäkompotti ja granaattiomenaiset juustopallerot. Palan painikkeeksi tilkka täyteläisen punaista viiniä. Löydätte tarjoiluastioista myös muita pikkujouluiseen juustolautaseen sopivia herkkuja kuten kookossokerimarinoituja chilipähkinöitä, viinirypäleitä, oliiveja sekä kauniita ananaskirsikoita.
Olkaa hyvät, nauttikaa rohkeasti pöydän antimista! Minä tässä samalla kerron teille hieman lisää illan pääesiintyjästä eli Carr’sista. Carr’sin keksilajitelmapakkaus löytyy poikkeuksetta aina kuivamuonakaapistamme. Sillä se ei katso aikaa eikä juuri paikkaakaan, kun haluaa tuntea hampaidensa välissä rapean keksin katkeavan. Suussaan keksin koostumuksen ja maun. Meillä syödään näitä keksejä ihan pelkältäänkin, mutta arjen luksusta on veistää keksin päälle pieni pala juustoa. Ja jos löytyy niin siivu omenaa tai päärynää. Oma suosikkini on tuo perinteinen Carr’s table water -keksi. Maun lisäksi siinä kiehtoo kauneus. Jokainen keksi on kuin veistos. Huolella tehty. Maistoitteko muuten jo tuota digestive -keksiä? Suosittelen sen päälle ronskia siivua sinihomejuustoa sekä päärynäkompottia.
Istutaan pöydän ääreen herkuttelemaan. Kiinnostaisiko teitä tietää juustolautasten koostamisesta enemmänkin? Mmm, siellä nyökkäillään samalla kun suu on täynnä keksiä ja juustoa. Nauttikaa ja syökää, minäpä kerron teille ne helpot niksit, joilla saada aikaan näyttävä juustolautanen. Juustolautasten koostaminen on helppoa. Sen myötä herkuttelu on helppoa. Tilanteessa kuin tilanteessa. Juustolautasen koostamisessa on kuusi osa-aluetta:
Keksit
Juustolautanen ilman laadukkaita keksejä on kuin juustolautanen ilman juustoja. Meillä valitaan liki aina kaupan keksihyllyltä Carr’sin keksilajitelmapakkaus, josta löytyy yhdeksää eri keksilaatua. Välillä mennään kyllä ihan tuolla yhdellä suosikkikeksilaadullani eli table water -keksillä. Sitä on saatavilla isompaa ja pienempää keksiä. Tykkään, että juustolautasessa saa olla erimakuisia keksejä, mutta myös rakenteeltaan erilaisia keksejä. Toiset rapsahtavat napakammin hampaiden välissä kuin toiset. Makeat keksit tuovat tiettyjen juustojen maun paremmin esiin kun taas suolaiset keksit sopivat toisenlaisille juustoille.
Juustot
Keksien lisäksi tuo juustolautasten päätuote. Usein valitsemme erilaisia juustoja kokeiluun, mutta poikkeuksetta aina juustolautaseltamme löytyy niin sini- kuin valkohomejuustoakin. Usein myös rakastamaani manchego-juustoa. Viime aikoina olemme innostuneet testailemaan pienten kotimaisten tuottajien juustoja, joita löytyy myynnistä myös sellaisia kokeilupalan kokoisia. Ainakin suuremmista ruokakaupoista.
Hedelmät ja marjat
Raikastusta ja pirteyttä juustolautaseen saa hedelmillä ja marjoilla. Vakiovieraana usein juustolautaselta löytyy kuvankaunis viikuna, mutta tänään kuvankaunis viikuna löytyy hillon muodosta. Itse kun olen tuoreelle viikunalle hieman allerginen. Hapokas omena, makea päärynä, pensasmustikat ja karhunvatukka sopivat juustojen ja keksien seuralaisiksi loistavasti. Uusin löytömme on persimon, joka sekin seurustelee muitta mutkitta muiden juustolautasen vierailijoiden kanssa.
Hillot
Keksi, juustosiivu ja päälle nokare hilloa. Ensimmäinen puraisu ja ah autuus! Viikunahillo on se klassisin juustolautasen hillovieras, mutta tänään ystävät hyvät meillä on tarjolla myös päärynöistä keittämääni päärynäkompottia, jossa maistuu vahvasti joulu kanelin myötä. Suosittelen testaamaan sitä perinteisen voileipäkeksin ja valkohomejuuston kanssa.
Antipastot
Pelkillä juustoilla, kekseillä, hedelmillä ja hilloilla saisi oivan juustolautasen aikaan, mutta meillä on vuosien saatossa juustolautaseen ujuttautunut oliiveita, artisokan sydämiä ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Näitäkään ei tarvitse olla suuria määriä, vaan pienet maistelupalat riittävät.
Lihat
Tällä kertaa valmistin teille lihattoman juustolautasen, mutta usein juustolautasestamme löytyy myös päärynänlohkon ympärille kiedottua prosciuttoa ja salaminapostelupalasia. Lihat eivät ole suinkaan pakollinen lisä juustolautaseen, mutta tuovat vaihtelua. Ja miehen mielestä vatsan täytettä 🙂
Juustolautasen kaveriksi käy loistavasti punaviini, kuten tämä meillä tänään pöydässä näkyvä Tralcetto montepulciano d’abruzzo. Sen rubiininpunainen ja intensiivinen väritys yhdistettynä karhunvatukan ja kirsikan mausteiseen tuoksuun kuvastaa sen makua, joka on keskitäyteläinen, hedelmäinen ja maanläheinen. Ennen kuin iltamme päättyy, kerron vielä muutaman helpon reseptin jouluiseen juustopöytään!
PÄÄRYNÄKOMPOTTI
1 iso päärynä 2 rkl sokeria 2 tl kanelia
Kuori päärynä ja lohko se pieneksi. Keitä päärynää, sokeria ja kanelia kattilassa noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä.
KOOKOSSOKERIKUORRUTETUT CHILIPÄHKINÄT
125 gr cashewpähkinöitä 125 gr pekaanipähkinöitä 1 valkuainen 3 rkl kookossokeria 2 tl chilijauhetta
Vaahdota valkuainen ja lisää siihen sokeri sekä chilijauhe. Pyörittele pähkinät seoksessa ja levitä ne sen jälkeen leivinpaperin päälle pellille. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia tai kunnes pähkinät ovat kauniin ruskeita.
GRANAATTIOMENAISET JUUSTOPALLEROT
200 gr tuorejuustoa 100 gr fetajuustoa tuoretta persiljaa hunajaa granaattiomenan siemeniä
Sekoita juustot, hienonnettu persilja ja loraus hunajaa keskenään ja pyörittele massasta palloja. Laita jääkaappiin tekeytymään noin tunniksi. Poista granaattiomenasta siemenet ja laita ne laakealle lautaselle. Pyörittele pallot granaattiomenan siemenissä niin, että siemenet jäävät juustopallon pintaan kiinni. Laita vielä hetkeksi jääkaappiin. Nauti Carr’s keksien kanssa ♥
Ihanaa, että piipahditte pikkujouluisissa merkeissä luonani. Meillä oli oikein mukava ilta, eikö? Mikäli ette ole vielä tutustuneet Carr’s kekseihin, niin suosittelen niin tekemään. Saan antaa yhdelle teistä kotiinviemisiksi Carr’sin herkkukorin. Sen arvontaan pääset mukaan kertomalla tämän postauksen kommenttiosiossa, että
Mitä sinun juustolautaseltasi löytyisi Carr’sin keksien lisäksi?
Arvonta päättyy sunnuntaina 9.12. klo 18.00. Arvonnan säännöt löydätte täältä.
SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,
Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!
ja heipsanhei oi ihana joulukuu! Vaikka olen kesän lapsi ja rakastan kesää (sekä syksyä, talvea että kevättä), niin joulukuu on aina ollut yksi suosikkikuukausistani. Eniten joulukuu merkitsee mulle toivoa. Siinä on jotain hurjan toiveikasta, ihan jo senkin takia että joulun alla on talvipäivänseisaus. Mikä tarkoittaa sitä, että sen jälkeen alkaa päivä pitenemään ja mennään kohti kevättä. Joulukuun kohokohta on kuitenkin joulu. Musta tuntuu, että olen ollut ihan pikkuisesta asti jouluhullu. Vaikkei kotona joulua ihan hirmuisen aikaiseen valmisteltukaan, niin omassa huoneessani joulu taisi näkyä parhaimpina vuosina jo lokakuussa 🙂
Tänä aamuna sytytin ensimmäisen adventtikalenterikynttilän lieden viereen. Kahvinkeitin ropisi vieressä ja valkuaiset porisivat paistinpannulla hiljakseen. Nostin eilen illalla pikkuisemman kanssa leipomani kakun jääkaapista odottelemaan kermavaahtokuorrutusta ja laitoin leivät paahtimeen. Surautin koko perheelle aamusmoothiet ja sytitin vielä toisenkin adventtikalenterikynttilän ruokapöytään. Pikkuisten joulukalentereista paljastui suklaiset makeiset sekä toisista kalentereista kabukisiveltimet. Karvainen kaveri sai omastaan pikkuisen luuherkun. Kuten tuossa yksi päivä juteltiin, niin kyllä se lasten jouluilon ja -odotuksen sivusta seuraaminen on puolet joulumielestä.
Joulumieltä, sitä on ollut liikkeellä viime aikoina. Varsinkin joulukuun lähestyessä. Siinä missä olisin voinut aiemmin kieltäytyä leivontatalkoista perjantai-iltana klo 21 jälkeen, aloimme eilen pikkuisemman kanssa puuhiin. Kynttilänvalossa, jouluradiota kuunnellen. Töiden jälkeen olimme selanneet joulukeittokirjoja ja hakeneet kaupasta ainekset Leilan makea joulu -kirjan Key lime -kinuskipiirakkaan. Joka on kyllä sanoinkuvaamattoman hyvää. Mitä muuta voi olettaa, jos leivonnaiseen tulee paketillinen keksejä, iso pala voita, kaksi karamellisoitua maitotiivistettä, reilu levy tummaa suklaata ja kermavaahtoa niin paljon että siitä saisi vaahtobileet aikaiseksi. Pieni pala tätä herkkua riitti aamupalan painikkeeksi.
Key lime -kinuskipiirakka
Pohja 400 g digestivekeksejä 125 g voita
Täyte 2 prk karamellisoitua maitotiivistettä 5 kananmunan keltuaista 3 limetin kuori ja mehu 150 g tummaa suklaata (käytin 80%)
-laita uuni lämpenemään 175 asteeseen (kiertoilma)
-murskaa digestivekeksit ja sekoita sulatettuun voihin
-painele seos piirkkavuoan pohjalle ja reunoille (käytin irtopohjakakkuvuokaa)
-esipaista pohjaa uunissa 10 minuuttia
-sekoita maitotiiviste, munankeltuaiset sekä limettien raastettu kuori ja mehu
-sulata suklaa ja lisää em. seokseen
-kaada täyte piirakkapohjalle ja paista piirakkaa uunin keskiosassa noin 30 minuuttia
(mä paistoin 40 minuuttia, koska piirakasta tuli korkeampi kuin ohjeessa)
-jäähdytä piirakka ja anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
-vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää piirakan päälle
-raasta koristeeksi limetin kuorta ja suklaata
Jokos siellä teillä muuten pääsee hiihtämään? Meillä mies lähti juuri hiihtämään. On käynyt jo muutaman kerran tänä vuonna. Itseäni ei ole vielä hiihtokärpänen tälle vuodelle puraissut, joten taidan käydä juoksulenkillä. Sellaisella key lime -kinuskipiirakan sulatuslenkillä 🙂 Muuten ohjelmistossa on leppoisaa oleilua, joulupukin asioilla käymistä sekä pikkuisen siivoilua. Keskikerroksen joulukuuseen aion vaihtaa kunnon joulukynttilät, sillä nuo pattereilla toimivat kynttilät ovat kellastuneet (patterit alkaneet hiipumaan?). Myös tähdet voisi viritellä ikkunoihin tuomaan valoa 🙂
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Ihanaa, että piipahditte pikkujouluisissa merkeissä luonani. Meillä oli oikein mukava ilta, eikö? Mikäli ette ole vielä tutustuneet Carr’s kekseihin, niin suosittelen niin tekemään. Saan antaa yhdelle teistä kotiinviemisiksi Carr’sin herkkukorin. Sen arvontaan pääset mukaan kertomalla tämän postauksen kommenttiosiossa, että
