keskiviikko 17. heinäkuun 2019

Marian (& Jamien) kesäisessä keittiössä

2

HEISSUN!

Viime päivien aikana olen viritellyt ystävyyttäni erään vanhan tuttavuuden kanssa. Hän on jotenkin niin ihanaa seuraa, aina suu hymyssä ja kädet viuhtoo sinne tänne hänen puhuessaan. Tällä kertaa hän on kyllä ollut aika vaiti. Hymyillyt kuin patsas. Niin tarttuvasti kuin vain kokkikirjan sivuilta voi tehdä.

Joskus muinoin treffasin Jamie Oliveria telkkarin välityksellä. Muistan vieläkin sen yhden tiistai-illan vuonna 2004, kun mies oli mennyt ja ostanut meille uuden telkkarin. Sellaisen ohuen nykyaikaisen. Tuplasti isomman kuin aiempi telkkari oli. Mies lähti jääkiekkotreeneihin ja mä jäin sohvalle makoilemaan jo hieman kasvaneen vatsakumpuni kanssa. Telkkarista näkyi Jamie. Isompana kuin milloinkaan. Muistan ihmetelleeni itsekseni sitä, kuinka hyvin telkkari toisti värit; Jamien paita kirkui fuksianpunaisena ja ruoka näytti herkullisemmalta kuin vanhasta telkkarista katsottuna. Masuasukkikin taisi vakuuttua, sillä tuolloin tunsin ihka ensimmäiset potkut. Tai noh, perhosen liitelyä se vielä siinä vaiheessa oli.

Nyt mökillä yksi ilta iltapalaa tehdessäni nostin katseeni ylös keittiön ylimmälle hyllylle ja huomasin, että siellähän on tutun näköinen kirja; Jamie Italiassa. Vaikka voisi kuvitella, että viikon kun mättää italialaista ruokaa, niin sitä ei tekisi mieli. Kieli pitkällä nostin kirjan alas ja aloin lukemaan.

En muista aiemmin tuota kirjaa juurikaan lukeneeni. Mutta hei, siinähän on tarinoita joihin uppoutua. Reseptejä, joita tekee mieli kokeilla. Tänään kokkailimme Jamien avustuksella Amalfin uunisitruunoita. Sillä poikkeuksella, että omassa keittiössä ei anjoviksia sitruunoihin laitettu, vaikka Jamien keittiössä niitä käytettiinkin 🙂 Resepti lähtöisin siis tuosta Jamie Italiassa -keittokirjasta.

Amalfin uunisitruunat
4:lle

2 suurta luomusitruunaa
2 puhvelinmaitomozzarellaa (käytin ihan tavan mozzista)
tuoretta basilikaa
4 kirsikkatomaattia halkaistuna
suolaa, mustapippuria, chiliä

-leikkaa sitrunnat pituussuunnassa puoliksi
-leikkaa pohjasta pienet palat pois niin pysyvät pystyssä
-koverra sitruunaliha pois kuorestaan (siirrä sivuun, älä roskiin)
-painele mozzarellaviipale sitruunan pohjalle
-lisää tomaatin puolikkaat (2/pohja)
-lisää maustetta ja tuoretta basilikaa
-laita kanneksi mozzarellaviipale
-paista 200 asteessa noin vartti tai kunnes juusto kuplii
-syö uunissa rapeutettujen leipien kanssa

No mihinkäs se sitruunanliha sitten menee? Mä puristin osan mausteeksi tekemääni kasvissosekeittoon ja loput menee aamusmoothieen. Paahdettuun kasvissosekeittoon paahdoin 200 asteessa puolisen tuntia kaksi bataattia ja neljä porkkanaa lohkottuna. Ripottelin ennen uuniin laittoa niiden päälle oliiviöljyä, suolaa, kuivattua chiliä ja tuoreita yrttejä. Nostin kattilaan, soseutin ja lisäksi lorauksen kermaa. Notkistin vedellä, annoin porista hieman liedellä ja maustoin vielä valkopippurilla. Tarjoilin oliiviöljyllä ja chilillä maustettuna.

Kesäruoka ei aina tarkoita ulkona grillissä tehtyä ruokaa. Parhaimmillaan se tarkoittaa sitä, että kesäfiilikseen pääsee omassa keittiössään myös sadepäivinä. Tai aurinkoisina päivinä, kuten tänäänkin. Nuo uskomattoman hyvät leivät maistuivat sitruunalle ja auringolle. Niitä täytyy tehdä uudemman kerran mitä pikimmin. Periaatteessahan tuonne voisi laittaa täytteeksi mitä vain! Mielessä siintää sellainen vegetäyte kikherneistä, perunasta ja kapriksista…mmm.

IHANAA KESÄKESKIVIIKKOA TOIVOTELLEN,

PS. kiitos kaunis jälleen ihanista kommenteistanne ja viesteistänne. Viesteihin on nyt vastattu, kommentteihin vastaan illemmalla. Nyt edessä erään karvaisen Mökki-Masan peseminen kaupunkikelpoiseksi 🙂

 

 


maanantai 15. heinäkuun 2019

Grillipizzahimo uusiin ulottuvuuksiin

6

MOIKKELIS!

Olen hehkuttanut sen seitsemän kertaa blogissa kuin instassakin pari vuotta sitten syttynyttä grillipizzahimoamme. Taikinaa ja täytteitä on tullut fiilattua monta eri kertaa ja oli koostumus mikä tahansa, niin aina nuo pizzat ovat menneet kuin kuumille kiville.

Veljeni hankki alkukesästä pizzauunin. Töissä olen kuunnellut hehkutusta pizzoista jotka sulavat suussa. Uskomatta kuitenkaan täysin siihen, että nyt niin paljon eroavaisivat meidän taivaallisista grillipizzoistamme.

Kunnes mies meni ja osti meille tuollaisen Ooni Koda -pizzauunin. Uuneja olisi ollut saatavilla pellettiversioinakin, mutta me valitsimme sellaisen, johon käy sama kaasu kuin grilliinkin.

Viime viikon tiistaina huristelimme etätyöpäivää viettämään mökille ja työn tuoksinnan ohella vaivasin pizzataikinan. Ekat paistamamme pizzat olivat fiasko 😀 Jäivät kiinni pizzakiveen, paloivat reunoilta ja lopulta olivat niin löllöjä keskeltä, että pizzakivi oli mozzarellatomaattikastikemössössä.

Pieni kauhu iski takaraivoon, sillä olimmehan kutsuneet mummon ja taatan tulevana viikonloppuna maistelemaan pizzauunilla tehtyjä pizzoja.

Lauantaina tein taikinan huolella, googlettelin vinkkejä ja luin, että taikinaa pitää vaivata vähintään kymmenen minuuttia, jotta se saa hyvän sitkon. Niin tein ja vieläkin olkapää vihoittelee. Se on tosin pieni haitta siitä, että pizzat sulivat suussa.

Meitä oli kahdeksan syöjää, joten paistoimme kahdeksan ohutta pizzaa. 00-jauhoja kului noin 800 g, lisäksi kuivahiivaa pussillinen. Vettä, suolaa ja sokeria sopivassa suhteessa. Inasen lisäsin vielä oliiviöljyäkin.ID

Pizzauunilla pizzoja tehtäessä on muutama asia, johon kiinnittää huomio: 1) taikinassa pitää olla älyttömän hyvä sitko 2) pizzan pohja tulee olla jauhotettu niin paljon, että sitä jauhoa pöllyää ympäriinsä 3) pizzakivi kuuluu olla lähemmäs 400 asteinen 4) täytteiden ei tule olla liian vetisiä 5) pizzat kantsii täyttää vasta just ennen paistamista 6) kaulimella et tee mitään – sormin muotoilemalla ja heittelemällä tulee parhaimmat pizzat.

Eilen pidettiin välipäivä pizzoista, mutta josko tänä iltana taas laitettaisiin uuni kuumaksi. Nyt tietokone säppiin hetkeksi ja tyttöjen kanssa Seitsemiseen patikkaretkelle. Perinteisen kasvion sijaan yläkoululaisille riittää, kun ottaa kuvia kasveista. Eiköhän tuolta suolenkiltä nyt osa suolla kasvavista kasveista löydy. Se on sitten eri asia, että tunnistanko niitä. Onneksi netti pelittää hyvin tuolla erämaassa. Voi laittaa Googlen kuvahaun laulamaan 😉

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA!


sunnuntai 07. heinäkuun 2019

Kotoisia juttuja

4

MOIKKAMOI

ja terkkuja Tampereelta! Huh, miten ihana onkaan olla kotona. Reissu oli ihana – koko perheen mielestä yksi ehdottomasti parhaista, mutta silti koti on aina koti. Kotiin oli senkin takia kiva tulla, että täällä odotti siisti koti ja tyytyväinen karvakorva. Otimme ekaa kertaa ikinä koiran hoitajan kotiin viikoksi. Tassuvahtien kautta meille tuli Tobyn seuraksi iki-ihana Peppi ja jos se on meistä kiinni, niin Peppi on tervetullut meille aina reissujen ajaksi. Hinnasta saa kotitalousvähennyksen, kun hoito tapahtuu omassa kodissa ja viikon hinnaksi jää sen jälkeen huomattavasti vähempi hinta kuin koirahoitoloissa konsanaan.

Eipäs olisi ihan heti uskonut, että Italia -viikon jälkeen tekee mieli spagettia 😀 Lapset haaveilivat vielä eilen lentokoneessa nakkikastikkeesta ja perunamuusista, mutta niin vain on jäänyt Italia -vaihde päälle, että päädyimme jälleen spagetti bologneseen. En ole viikkoon tehnyt ruokaa, joten omassa keittiössä hääräily tuntui kovin mielekkäälle. Kerroinkin, että meillä reissussa miehet kunnostautuivat ruoanlaitossa ja saatiin istua valmiiseen pöytään. Ruoanlaittoa oli ehkä himppusen jopa ikäväkin.

Ikävä on jo pyykinpesuakin ja yleensä kotiutumisen tässä vaiheessa pesukone linkoaa vimmatusti. Mutta ei nyt. Vaikka me ehdimme 40 minuutin vaihtoajalla Munchenissä jatkolennolle, niin laukut seilaavat vielä matkalla. Tänään ovat toivottavasti noudettavissa Pirkkalasta tai sitten huomenna tulevat kotiovelle saakka. Eipä tuolla laukuissa mitään tärkeää ole; meikittä voi huoletta olla seuraavat pari päivää ja hellevaatteillekaan ei ainakaan täällä Tampereen suunnassa ole käyttöä 🙂

Ensi viikolla jatketaan Italia juttujen kanssa, tehdään kierros tuolla villassamme, nautitaan San Gimignanon kauniista kaupungista ja lisäksi teidän kyselyiden pohjilta kirjoittelen vinkkipostausta. Saa laittaa vielä tulemaan kysymyksiä reissusta, niin vastailen sitten kaikkiin samassa postauksessa. Jottei jutut menisi ihan Italia-sektorille, niin toki ympätään väliin muutakin. Hirrrrmuinen mökki-ikävä saa odottaa taltuttamistaan ensi viikonloppuun asti. Mökkipostauksia on jälleen kyselty, joten viimeistään silloin niitä.

Arkiruokareseptejäkin on kyselty, joten ilomielin vietän lisää aikaa keittiössä. Se on selvä, että kuvissa olevalla pastakulholla mennään alkuviikko; 800 grammaa spagettia, 400 grammaa jaukkaria, kaksi purkkia basilica Muttia, mustapippuria, suolaa ja rutkasti parmesania – helppoa ja herkullista. Ja mikäli tuo kastike näyttää loppuvan kesken, niin jatketaan tarvittaessa pelkällä Muttilla.

Viikon loma rentoutti niin paljon, että seuraavat pari viikkoa töitä menevät heittämällä ennen vikaa parin viikon lomapätkää. Vaikkemme aiemmin ole olleet kesällä reissaajia (kiitos mökin), niin kyllä tuo maisemanvaihdos hyvää teki, sitä ei voi kieltää. Mies ääneen totesi, ettei ole kymmeneen vuoteen ollut yhtä rentoutunut. Voin yhtyä kyllä täysin tuohon samaan. Ehkä se oli se seura, toisaalta uudet maisemat. Kukkulat, joita näkyi silmän kantamattomiin. Olo oli kuin Liisalla ihmemaassa.

SULOISIN SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 28. kesäkuun 2019

Lomalta maistuvat perjantai-illan tunnelmat

8

MMMOIKKA IHANAT!

En tuntenut olevani loman tarpeessa, mutta nyt kun kesäloman eka viikko starttasi, niin sellainen riemukupla nostaa päätään tuolla jossain sisimmässään. Vaikka nyt ekalla pätkällä lomaa on tiedossa vain viikko, niin silti lomafiilis on aivan tapissa. Ehkä senkin takia, että vaikka rakastankin työkavereitani ja rakastan olla toimistolla, niin seuraavaan kokonaiseen toimistopäivään on aikaa niin paljon, ettei kalenteri tahdo riittää 🙂 Pari työviikkoa tämän ekan kesälomaviikon jälkeen kuluu kotitoimistolla, mikä mahdollisuuksien mukaan tarkoittaa mökkitoimistoa. Sen jälkeen on taas pari viikkoa ns. virallista lomaa.

Elämä on ihanaa! Eikä vähiten sen takia, että huomenna koittaa odotettu Toscanan matka. Villa uima-altaalla ja kukkulanäkymillä. Maalaiskylän tunnelmaa ja rakkaita ystäviä. Italian matkan kunniaksi meillä syötiin tänä iltana Ginan pastasalaattia. Olinkin jo unohtanut moisen salaatin ja nyt taas muistin, miksi niin kovin tykkään siitä; siinä maistuu aurinko. Siinä maistuu myös loma.

Alunperin resepti on Anna Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja Pähkinäpuun alla, joka muuten on yksi suosikkikeittokirjoistani. Täynnä fredagsmyseihin sopivia reseptejä. Tämä salaatti kannattaa aloittaa kastikkeesta!

Pastasalaatti à la Gina

250 g pastaa
12 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 dl oliiveja
timjamia
merisuolaa
mustapippuria
200 gr mozzarellaa
150 gr jamòn serranoa
1 runsas nippu rucolaa
ja kastike, katso alla

KASTIKE: Pane kuppiin 2 veitsen lappeella murskattua valkosipulinkynttä, vajaa teelusikallinen suolaa, 3 rkl viinietikkaa ja 1 tl juoksevaa hunajaa. Anna seistä noin 30 minuuttia. Ota tämän jälkeen pois valkosipuli ja sekoita joukkoon 6-7 rkl oliiviöljyä.

SALAATTI: Keitä pasta napakaksi miedosti suolatussa vedessä ja huuhtele se nopeasti lävikössä kylmällä vedellä. Valuta hyvin. Pane pasta salaattikulhoon ja kaada päälle kastike. Lisää suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit, oliivit ja timjami. Hienonna päälle sormisuolaa ja mustapippuria.
(tässä vaiheessa laitoin salaattikulhon jääkaappiin….)
Juuri ennen tarjoilua sekoita joukkoon mozzarellajuusto revittynä, kinkku ja rucola.

Hassu sattuma, että pari vuotta sitten, kun tuota olen viimeksi tehnyt, oli mies golfkentällä. Ja taas hän on siellä ja saa kotiin tultuaan pastasalaattia. Täältä linkin takaa muuten löytyy resepti myös hurmaaviin pieniin leipäsiin, jotka sopivat tämän salaatin kanssa. Ei tämä niitä kaipaa, mutta jos haluaa jotain laittaa tarjolle lisää, niin nuo leipäset menevät. Saas nähdä kuinka viikon pastan, pizzan ja risoton syömisen jälkeen napa paukkuu. Olen huomannut, että mun ei kannata niitä kovin paljoa ainakaan arjessa syödä. Vatsa alkaa kivistelemään ja olenpas huomannut hiilaritankkauksen jälkeen myös kasvojen ihonkin reagoivan pienellä näpyllä.

Hei kuulkaas, seuraavan kerran palataan Toscanan auringon alta. Kannettavan otan mukaan, mutta se, kuinka usein se aukeaa on vielä arvoitus. Ainakin IG:n puolella luvassa päivittäinen annos aurinkoa, jos sellaista kaipaatte 🙂

IHANAA KESÄKUUN VIKAA VIIKONLOPPUA ♥

PS. tuota karvaista kokkauskaveriani tulee kova ikävä, mutta onneksi saamme hänelle kotiin iiiihanan hoitajan!


maanantai 24. kesäkuun 2019

Karamellisoitu nyhtöpossu ja -broileri

2

HEI HELLUREI!

Se on jännä, että vaikkei vielä virallisesti ole loma, niin tuntuu ihan kuin olisi lomalla. Tämän lomafiiliksen kun saisi tallennettua matkan varrelle myös niihin superkiireisiin syyspäiviin ja niihin talvisiin työputkiin, kun tuntuu että venyttää jaksamista ehkä hieman liikaa. Lomafiilis kun on pitkälti kiinni jälleen korvien välistä. Ajatuksesta, että kyllä ne hommat siitä hoituvat. Löysin rantein lopputulos on usein myös vertaansa vailla. Verrattuna hammasta purren tehtyyn.

Sain hurrrrjan monta kyselyä lauantaina IG-storyyn linkkaamastani ruoasta. Tuosta on ikäänkuin vakiintunut meidän juhannusruoka. Ekan kerran sitä syötiin varsin sateisena juhannuspäivänä vuonna 2015. Sen jälkeen sitä on tullut tehtyä kerran kesään, yleensä juurikin juhannuksen tietämillä. Siitä ihana ruoka, että miellän sen vahvasti sadepäivän ruoaksi; sellaiseksi, jonka äärellä jaksetaan odottaa leffoja katsellen, sateen ropistessa mökin huopakattoon. Nälkä kasvaa mitä pidempään ruoka on uunissa, nimittäin sieltä uunista tulevat tuoksut ovat aivan omaa luokkaansa.

Meillä on perheessä yksi henkilö, joka ei punaista lihaa syö, joten hänelle valmistin ihka ekaa kertaa nyhtöbroileria. Ja voi jösses, että tuostakin tuli niin hyvää. Nyhtöpossua meillä syödään aina ciabattan päällä. Coleslawn, BBQ-jugurttikastikkeen ja marinoitujen punasipuleiden kanssa. Mikäli sitä nyhtöpossua nyt sattuisi joskus jäämään yli, niin ajattelimme kokeilla sitä pitsaan.

Tällä hetkellä olen aivan koukussa nyhtökauraan…täytyykin kehitellä sen ympärille myös tällainen karamellisoitu versio. Nimittäin, nyt kun olen vähentänyt huomattavasti punaisen lihan syöntiä, on olo vieläkin jokseenkin tukala lauantaisen liha-annoksen jäljiltä.

Karamellisoitu nyhtöpossu

800g kassleria
Marinadi
1 solo valkosipuli pilkottuna
1 tuore chili pilkottuna
1 tl paprikajauhetta
1 dl + 1 dl bbq-kastiketta (mä käytin Huntsia)
1 tl suolaa
2 tl mustapippuria
– laita liha pakastepussiin ja lisää marinadiaineet pussiin (huom! vain 1 dl bbq-kastiketta)
– anna tekeytyä yön yli jääkaapissa
– ota liha huoneenlämpöön noin tunti ennen paistamista
– laita uunipellille ja paista uunissa 225 asteessa puolisen tuntia (kunnes saanut väriä)
– kiedo liha folioon ja jatka paistamista 125 asteessa 5-6 tuntia
– revi haarukalla säikeitä uunivuokaan ja lisää folion sisältä marinadiainekset + 1 dl bbq-kastiketta
– paista 225 asteessa noin vartti, kunnes liha rapsakoituu

Nyhtöbroitsun (neljä maustamatonta rintafileetä) tein muuten samalla tavalla, mutta hieman marinadin ainekset sinne päin puolittaen. Lisäsin folion sisään yön yli marinadissa olleet broilerit ja ne olivat uunissa noin kolmisen tuntia. Samanlailla haarukalla nyhdin säikeiksi ja lisäsin inasen bbq-kastiketta. Samaan vuokaan meni rapsakoitumaan lopuksi nyhtöpossun kanssa.

Chilikastike

2 dl turkkilaista jugurttia
1 punainen chili siemenet poistettuna ja pilkottuna
2 rkl bbq-kastiketta
1 tl suolaa
1 tl sokeria
– sekoita ja anna tekeytyä jääkaapissa tovin

Marinoidut punasipulit

2 punasipulia ohuina renkaina
0,5 dl punaviinietikkaa
2 rkl sokeria
0,5 tl suolaa
0,5 dl öljyä
– kiehauta sipuli, etikka, sokeri ja suola kattilassa
– lisää öljy ja anna jäähtyä

Vaikka tämä viikko onkin letkeä lomanomainen työviikko, tulee se silti olemaan aivan aikataulutettu; töiden lisäksi pitää saada koti putsplankoksi. Saamme ihanan hoitajan Tobylle kotiin ensi viikon reissua varten enkä millään muotoa voi päästää vierasta ihmistä kotiimme asumaan viikoksi, ennen kuin uuni ja -pellit kiiltävät, ennen kuin roskiskaappi on järjestyksessä ja saunan lasista näkyy läpi 😀 Heh, nämäkin teen kuitenkin letkeästi. Löysin rantein.

Niin löysin rantein, että huominen kotitoimistopäivä kuluu osin kesäretkellä veljen vaimon ja veljen lasten kanssa. Mennään verestämään vähän sellaisia meidän lapsille tärkeitä lapsuusmuistoja. Pois mobiililaitteiden ja kannettavien luota. Eläinten ja luonnon pariin ♥

IHANAA ALKANUTTA KESÄVIIKKOA TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »