Kuten eilen kerroinkin, niin tämä(kin) viikko mennään hyvinvointi edellä. En sitä sano, etteikö se viikonlopun Aakkos-pussi olisi kohottanut hyvinvointiani. Sitä se teki enimmässä määrin, hetkellisesti samalla kun ahmittiin neljä jaksoa Chicago PD:tä putkeen. Mutta kun kropassa on tulehdustila, niin tuo ei ollut fiksu veto. Joten tällä viikolla valkoinen sokeri joutaa minimiin. Tai ainakin karkkipussit jää kaupan hyllylle 🙂
Kesän omistan herkuttelulle ja mulle kesän ykkösherkkuina toimii kotimaiset mansikat ja herneet. Vielä niitä ei juuri ole ollut saatavilla, joten herkutellaan muulla keinoin. Jäiset mangot on meillä käytössä smoothieissa, mutta eilisissä mangojätskihimotuksissani (ihan ykkösmaku jätskikioskien valikoimista) päätin kokeilla mangojäätelön tekemistä itse. Ilman jäätelökonetta. Ja ilman valkoista sokeria. Makeutustahan tähänkin tuli, mutta välttämättä ei olisi tarvinnut. Varsinkin, jos ei ole tottunut juuri makeaan, niin mangon makeus toimii yksinäänkin.
-sekoita ainekset blenderissä sileäksi (lisää tarvittaessa vähän vettä, että sekoittuu)
-nauti heti tai
-kaada pakastimen kestävään astiaan (ja sekoittele pari kolme kertaa pakastamisen alun aikana, ettei jäähilettä muodostu)
-anna olla pakkasessa noin 6-8 tuntia
-ota sulamaan noin puoli tuntia ennen tarjoilua
-nauti
Nämä ns. nice creamit ovat olleet pitkään jo pinnalla eikä suotta. Niin helppoja ja iskee samantien herkkuhampaan kolotukseen. Täältä aiemmasta postauksestani löytyy lakritsi-, matcha- ja mansikka nice creamin ohjeet. Nyt kun syreenit ovat kauneimmillaan, mietin syreenijäätelön valmistamista. Syreenin lisäksi jätskiin voisi laittaa hieman kuusenkerkkäsiirappia. Nam!
Jes, nyt alkoi aurinko paistamaan, joten mars takapihalle! ☀️ Aamusta sai vetää farkkutakin päälle, sen verran viluinen keli oli. Katsoin viikon sääennustetta eteenpäin ja huh, en villeimmissä kuvitelmissa olisi edes uskaltanut haaveilla näin lämpimästä kesäkuusta. Vielä kun pääsisi mökille nauttimaan helteistä. Viikonloppuna viimeistään 🙂
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Apetinan ja Indieplacen kanssa.
HEIPPA IHANAT!
Ruoka tuo mieleen muistoja. Ruokatarinat ovat mun mielestä ihania. Rakastan kertoa niitä ja rakastan kuunnella sekä lukea niitä. Ruoka yhdistää saman pöydän ääreen ja ruoanlaiton parissa sitä ylittää itsensä kerta kerran jälkeen. Tänään tulin kaupallisen yhteistyön myötä Apetinan kanssa kertomaan teille muutamia ruokatarinoita. Sekä innostamaan kasvisten ahmimiseen!
Kasvisten ahmiminen on varsinkin näin kesäaikaan helppoa. Helposti sitä tulee pitäydyttyä niissä tutuissa ja turvallisissa, mutta menneellä viikolla rikoin hieman rajoja. Tutustuin muun muassa Mr. Mustajuureen. Aluksi suhteemme mustajuuren kanssa oli ikään kuin viha-rakkaussuhde, mutta sitten kun olin saanut pestyä käsistäni mustajuuren mullat ja tahmaisuuden sekä istuttua pöytään tutustumaan uuteen tuttavuuteeni paremmin, tuo viha-sana jäi suhteestamme pois. Pelkkää rakkautta tästä eteenpäin.
Aloitetaan kuitenkin toisenlaisella rakkaustarinalla. Elettiin huhtikuun loppua vuonna 2002. Tarinan lokaationa toimii tunnettu tamperelainen ravintola ja päähenkilöinä minun lisäkseni tuleva mieheni. Mitä en vielä tuossa vaiheessa voinut edes aavistellakaan. Kohtauksen nimi on vähemmän raflaavasti: Ensimmäisillä ravintolatreffeillä punaparran kanssa. Sukat pyöri jaloissani pöydän alla ja kun tuo komistus pöydän toiselta puolen ilmoitti ottavansa alkuun maa-artisokkakeittoa, niin en voinut muuta kuin myötäillä. Salaa toivoen, että se olisi jotain sellaista, josta tykkäisin.
Pienen kupposen eteeni saatuani mietin, että eipä tuossa ole juurikaan syötävää. Ensimmäisen lusikallisen miehen ylistämää maa-artisokkakeittoa maistettuani olin sitä mieltä, että olipas hyvä, että sitä tarjoiltiin niin vähän. Ei uponnut, ei sitten yhtään. Mutta maa-artisokkakeiton sijaan päätin keskittyä illan olennaiseen. Näin jälkikäteen en muista edes mitä söimme pää- tai jälkiruoaksi. Tuosta illasta muistona on ensituttavuus maa-artisokan kanssa. Ja se pöydän toisella puolella istuva hymyilevä rakas, jonka kanssa saan tänä päivänä jakaa arkeni.
Kahdeksantoista vuoden aikana olen tehnyt maa-artisokkakeittoa muistaakseni kerran. Ja tullut tulokseen, että se jotenkin todella työlästä valmistaa, sillä maa-artisokkien kuoriminen on yhtä vaikeaa kuin inkiväärien kuoriminen. Maa-artisokkakeitto maistui jo toisella kerralla paljon paremmalta. Tätä kampanjaa varten mietin, että mikä olisi sellainen kasvis, jota haluaisin lähteä sulostuttamaan Apetinan juustoilla. Mieleeni tuli heti maa-artisokka ja tuo samettinen soppa, jolle en ole ehkä antanut tarpeeksi montaa mahdollisuutta. Maa-artisokka ansaitsi uuden mahdollisuuden.
Leppoisassa kesäillassa siirsin ruoanlaiton liki kokonaan ulos. Lintujen visertäessä taustalla en edes tuntenut maa-artisokkien kuorimista työläänä. Lähinnä mieleeni tuli ajatus, että miten olen joskus voinut pitää tuota hommaa niin työläänä, että se on estänyt minut kokkaamasta tuota meidän rakkauskeittoa useammin.
Maa-artisokan hienostunut lempeys sai oivan ystävän murustetusta välimerellisen lempeästä Apetinan pala -juustosta, oliiviöljystä, mustapippurista ja rakuunasta.
Samettinen maa-artisokkakeitto
500 g maa-artisokkaa
2 salottisipulia
2 pientä perunaa
5 dl vettä
2 dl Arla Ruokakermaa
sormisuolaa
valkopippuria
1. pese, kuori ja pienistele maa-artisokat, sipulit ja perunat
2. laita ne kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen
3. anna kiehua noin 15-20 minuuttia, kunnes maa-artisokat ovat pehmenneet
4. soseuta ja lisää ruokakerma
5. mausta valkopippurilla ja lisää tarvittaessa suolaa
6. tarjoile murustetulla välimerellisellä juustolla, oliiviöljllä, tuoreella rakuunalla ja mustapippurilla höystettynä
Vaikka rakastan ruoanlaittoa (ja varsinkin syömistä!), niin on silti tiettyjä ruoka-aineita, joita en ole koskaan valmistanut. Kauppojen hedelmä-vihannesosastot ovat mun lempparipaikkoja, mutta sielläkin tulee karteltua niitä oudoimpia vihanneksia ja usein tartuttua niihin tuttuihin ja turvallisiin. Tästä lähtien ajattelin tehdä just päinvastoin. Se on se hevi-osaston hylly, jossa köllöttelevät ulkomuodoltaan hieman ronskit uudet tuttavuudet, jonne suuntaan tästä lähtien.
Vaikka en pidä itseäni kovin ennakkoluuloisena, niin siinä vaiheessa, kun olin jynssännyt kynsiharjalla ja saippualla juuri valmistamaani mustajuurta pois käsistäni, ajattelin hetken verran itsekseni, että tämä oli nyt tässä. Mun ja mustajuuren kumppanuus ei tule jatkumaan pidemmälle.
Keitin mustajuuret hieman al denteksi, minkä jälkeen grillasin ne kypsäksi. Sillä aikaa, kun mustajuuret paistattelivat kuumalla parilalla tein niille kaveriksi välimerellisen raikkaan juustokastikkeen. Minttu ja Apetinan välimerellinen juusto yhdistettynä majoneesin ja kermaviilin sekoitukseen muodosti niin älyttömän hyvän kombon, että hetken aikaa lusikalla sitä suuhuni lapatessani pelkäsin, riittäisikö sitä mustajuurien seuraksi. Onneksi riitti, sillä jos mustajuuret osaisivat myhäillä tyytyväisenä, niin sen ne olisivat tehneet päästessään tarjoiluvadille parhaaseen seuraan.
1. pese ja kuori mustajuuret
2. leikkaa ne puoliksi (ja jos paksuja, niin myös pituussuunnassa puoliksi)
3. laita mustajuuret kylmään sitruunaveteen, etteivät ne tummu
4. keitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä noin 8 minuuttia
5. grillaa joko grillin parilalla tai paistinpannulla, kunnes mustajuuret ovat kypsiä ja saaneet vähän väriä
6. sekoita sillä aikaa kastikkeen osat keskenään
7. tarjoile mustajuuret raikkaan juustokastikkeen kanssa
Mustajuuret yllätti ja pelkästään positiivisesti! Jatkossa pitää muistaa vain kuoria ne muovihanskat kädessä, sillä vielä näin 24 tuntia myöhemminkin sormissani ja kynsissäni on muistoja mustajuureen tutustumisesta. 🙂
Koska rakastan kertoa ruokatarinoita, niin en malta olla kertomatta meidän äidin suosikkisalaattia. Musta tuntuu, että äidille riitti, että kesäisin jääkaapissa oli hunajamelonia, kirsikkatomaatteja ja monta pakettia Apetina Snack aurinkokuivatut tomaatit -juustoa. Tuo yhdistelmä on jäänyt mulle yhtenä muistona kesistä, jolloin vietimme silloin vielä pienten tyttöjemme kanssa aikaa mummulan pihalla. Molemmat tytöt nukkuivat päiväuniaan, toinen sisällä ja toinen rattaissa omenapuun varjossa. Usein istuimme äidin kanssa ulos lounaalle nauttimaan raikasta hunajamelonisalaattia. Vielä tänä päivänäkin tätä salaattia valmistaessani lapset toteavat, että mummu teki tuota aina!
1. kuori ja pienistele hunajameloni
2. puolita kirsikkatomaatit
3. sekoita keskenään ja lisää juustopaketti
Meidän äiti tarjoili tämän helpon ja herkullisen salaatin tällaisenaan, mutta itse laitoin sen tarjolle lollo rosso -salaatilla vuorattuun kulhoon.
Arvonta!
Onko sinulla ruokamuistoja liittyen kasviksiin? Tai mikä on lempikasviksesi ja miksi?
Kertomalla tämän postauksen kommenttikentässä kasvisruokamuistoistasi tai lempparikasviksistasi olet mukana huikeassa arvonnassa, joita järjestetään kaikkien kampaanjaan osallistuneiden blogeissa ja/tai Instagramissa! Kaikki blogeissa sekä Instagramissa kilpailuun osallistuneet ovat mukana arvonnassa, jossa arvotaan kesäkuun jokaisella viikolla 1x 100 € K-lahjakortti (yhteensä siis 4 kpl blogeissa ja Instagramissa). Muistathan jättää kommenttiisi sähköpostiosoitteen, jotta saamme sinuun tarvittaessa yhteyden. Vastausaikaa blogissani on viikko eli ensi sunnuntaihin 14.6. asti. Arvonnan säännöt löytyvät täältä.
Tästä lähtien en keksi enää yhtään syytä, miksi kartella niitä hevi-osaston skrodeimpia kavereita. Tiedän, että pehmeydellä, (esimerkiksi suloisella juustolla) niidenkin kovan ulkokuoren pinnan alta löytyy se herkkyys. Vähän niin kuin tuosta kaverista, joka silloin 18 vuotta sitten istui minua vastapäätä ravintolapöydässä. Muistelimme viikolla maa-artisokkakeittoa syödessämme ensimmäisiä kunnon treffejämme ja mietimme, kuinka nopeasti aika on vierähtänyt. Kuinka paljon ollaan kasvettu ja hitsauduttu yhteen. Sitä, kuinka yllättävän moneen kohokohtaamme vuosien varrella liittyy jollain tavalla ruoka. 18 vuotta olen osoittanut rakkauttani ruoalla. Tuon tavan olen kokenut varsin hedelmälliseksi, joten ajattelin jatkaa samalla linjalla tulevaisuudessakin ♥
Kyllä nyt eilen kesälomansa alkaneita hellitään! Me muuten saatiinkin viime tinkaan tieto, että pääsemme laulamaan suvivirttä koulun pihalle. Eilen aamulla aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Koululaiset edustivat kauniina ja hymy herkässä. Kyllä siinä muutamien puheiden aikaan meni roska silmään ja joutui nieleskelemään. Herkkä ja kovin kaunis tilaisuus.
Aikas kiva ilma tänään, eikö? Mä kesän lapsena rakastan aurinkoa ja lämpöä. Meillä oli tänään kesävieraita ja ensimmäisen kerran tänä kesänä kestittiin vieraat terassilla. Tuntui niin ihanalle! Tuuli tuiversi kohtalaisesti ja toi mukanaan kaivattua viileyttä. Kahvittelun jälkeen siirryttiin sohvalle istuskelemaan ja reilu tunti tuli istuttua suorassa auringossa. Nyt teki hyvää tulla vähäksi aikaa sisään ja blogin pariin – olikin jo ikävä, vaikkei oltu kuin päivä erossa ♥
Viikolla selasin jompaa kumpaa iltapäivälehteä netissä ja törmäsin niin superhyvältä kuulostavan raparperirahkapiirakan ohjeeseen, että olihan sitä pakko kokeilla. Ja hei, jos ei tämä ihan kesäherkkujen ykköspaikalle kiilaa, niin ainakin jaetulle sellaiselle. Britakakun kanssa. Niin älyttömän hyvää ja mehevää. Meillä on tulossa rippijuhliin kakku ja macaroneseja, mutta ehkä raparperirahkapiirakkaakin voisi leipoa muutaman pellin. Takuuvarmasti käy kauppansa! Alkuperäinen resepti löytyy täältä, mutta kirjoitan sen alas tähän postaukseenkin, sillä muutin vähän sokerien määriä:
-sekoita kuivat aineet keskenään
-lisää sulatettu voi
-ota taikinasta puolet eri kippoon ja sekoita siihen munat ja piimä
-kaada taikina uunipellille
-levitä päälle pilkotut raparperit
-sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada raparperien päälle
-lopuksi murusta lopputaikina uunipellille
-paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia
Kannattaa tehdä tämä hyvissä ajoin, että ehtii jäähtymään ennen tarjoiluja. Voisin kuvitella, että on parasta jääkaapikylmänä! Mä tykkään raparperista, olen aina tykännyt. Meillä äitillä oli tuossa takapihalla isot raparperi-istutukset. Ne kuitenkin hävitettiin piharempan myötä. Omat raparperit ovat vielä niiiin pieniä, että ostin kaupasta ekaa kertaa ikinä raparperia. Ehkä seuraavan piirakan teen jo omista raparpereista.
Nyt takaisin pihalle, sisällä hetken aikaa oleminen teki tehtävänsä! Hei huomenna olisi muuten luvassa Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus, joka käsittelee luonteenvahvuuksia. Ihan jo näin ennalta taas varoitan, että postaus on pitkä kuin mikäkin 😉
Hei kiitos hurjasti kaikista viesteistä eiliseen terassipostaukseen. Ne löivät minut ihan ällikällä ja olin tosi ilahtunut niistä. Olen tottunut siihen, että kaupalliset yhteistyöpostaukset eivät saa niin paljon vuorovaikutusta aikaan, joten ne lämmittivät mieltä todella paljon. Kiitos kaunis! ♥ En ole tohtinut vilauttaa terassia ennen eilistä virallista julkistamista, mutta nyt kun se on tehty, niin veikkaan että terassi tulee olemaan tämän vuoden kuvatuin kulma meiltä kotoa. Ainakin se on nyt jo vajaan viikon ajan ollut käytetyin paikka meillä. Kotimme on saanut ylimääräisiä neliöitä terassin myötä.
Mikä sun kesäherkkusi on? Vaikka olemme tietoisesti vähentäneet punaisen lihan (ja ylipäätään lihan) syömistä, niin kesällä on yksi herkku, josta en pysty kieltäytymään. Nimittäin oikein mausteinen ja sopivasti grillattu bratwursti. Se yhdistettynä toiseen herkkuun, josta en pysty kieltäytymään eli perunaan, on jo sellainen kombo, että olen paratiisissa. Paratiisin päälle hieman (lue: purkki) valkosipulilla maustettua ranskankermaa, joka myös on yksi heikkouksistani. Hivenen hunajasinappia ja kevätsipulia. Parhaiten makkaraperunat 2.0 toimivat eilisen uusista perunoista folionyytissä grillattuna, mutta koska meidän grilli vaatii erikoistoimenpiteitä syttyäkseen, niin koin turvallisimmaksi tehdä tämän uunissa 😉
-jos käytät keittämättömiä perunoita niin pese ja lohko perunat
-laita ne uunivuokaan ja lorota päälle oliiviöljyä, sekoita suolaa hieman joukkoon
-pienistele bratwurstit ja lisää uunivuokaan
-paista kiertoilmauunissa 225 asteessa noin puoli tuntia (riippuen perunalaadusta ja lohkojen paksuudesta), välillä käännellen
-sekoita silputut valkosipulinkynnet ja hunajasinappi ranskankermaan ja lusikoi makkaraperunoiden päälle
-silppua päälle reilusti kevätsipulia
Tähän komboon sopisi myös yksi himotukseni eli hapankaali. Hapankaali-bratwurstilounas tosin kuuluu enemmänkin laskettelupäivien lounaaseen, mutta himoni hapankaaliin on niin suuri, että jos sellaista jääkaapissa olisi ollut, niin tokihan sitä olisin makkaraperunoihinkin laittanut. Tosin nälkäisenä sitä makkaraperunoihin nyt voisi laittaa mitä vaan! 🙂
En tiedä mikä siinä on, mutta aina kun ajattelenkin sanaa makkaraperunat alkaa päässäni soimaan tuo Mansesterin biisi, jossa lauletaan Ullan grillistä ja makkaraperunoista… #vainTamperejutut 😀 Hei, nyt kuulkaa vielä vähän kirjoitushommia. Maanantaina ilmestyy uusin Hyvinvoinnin vuosikello -postaussarjan postaus ja ennakkovaroituksena; ottakaa aikaa ja mukava asento. Tuo on taas pitkä kuin nälkävuosi, mutta toivottavasti antoisalla tavalla!
Mitä kuuluu? Tänne kuuluu hyvänlaista. Aikamoista hulinaa on ollut reilun parin kuukauden ajan työrintamalla. Nyt täytyy myöntää, että sitä odottaa jo hivenen kesälomaa. Ensi viikolla arki pikkuisen helpottuu blogin suhteen, kun saan veljen vaimon takaisin töihin. Eipä tuo ole vissiin täällä blogissa juuri näkynyt, että olen pari viime kuukautta kirjoitellut blogia sivutoimisena työpäivien jälkeen illalla. Toki kotitoimistopäiviäkin on mahtunut mukaan, jolloin blogia on ehtinyt kirjoitella, mutta ei sillä intensiteetillä kuin mihin olen tottunut. Mutta tosiaan ensi viikolla palataan täydellä terällä blogin pariin. Ah, ihanaa – sitä odotan kovin! 🙂
Kesä ja kesäruoka ♥ Kesällä yleensä tulee suosittua sellaisia nopsaa valmistuvia herkkuja. Kuten wrappeja tai salaatteja. Kokosin tähän postaukseen teille mun suosikkejani näiden 10 blogivuoden ajalta. Tuossa yhtä reseptiä blogistani etsiessäni tulin tulokseen, että olen muuten viettänyt jonkun verran aikaa keittiössä. Murto-osa resepteistä on päässyt tänne blogiin. Mutta hei, se kertoo vain rakkaudestani ruoanlaittoon. Kesälläkin ruoanlaitto on ihanaa. Ollakin että välillä sitä tulee tehtyä hikikarpalot huulen yläpuolella helmeillen 🙂 Kesäruokainspiraatiota luvassa seuraavaksi 12 reseptin voimin, olkaahan hyvät! Kuvia ei kaikista ruoista ollut läheskään laittaa, sillä osa resepteistä on sieltä alkuajoilta ja kuvat sen mukaisia.
-sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada porkkanoiden ja retiisien päälle
-anna tekeytä jääkaapissa vähintään puoli tuntia
-lisää puolitetut uudet perunat ja tilli
-nauti kesästä
– aloita tomaattien ”roastaamisella”
– aseta tomaatit uunipellille, pirskota päälle öljyä, suolaa ja pippuria
– paista 225 asteisessa uunissa ylätasolla noin 20-25 minuuttia
– tällä aikaa keitä pasta ohjeen mukaan
– ja tee kastike sekoittamalla aineet keskenään
– valuta pasta ja huuhtele kylmällä vedellä
– lisää kastike ja revitty mozzarella pastan joukkoon (mozzarella vähän sulaa)
– laita jääkaappiin
– koristele ennen tarjoilua tomaateilla ja basilikalla
-pese perunat ja keitä niitä suolatussa vedessä, kunnes kypsiä
-anna hieman jäähtyä (mutta ei liikaa!)
-sekoita perunoiden joukkoon yrttituorejuusto, pienistelty graavilohi sekä suurin osa tuoreesta tillistä
-purista koko komeuden päälle puolikkaan sitruunan mehu ja koristele tillillä
-nauti (tähän tekisi mieli kirjoittaa, että jonkun hyvän ja kylmän rieslingin kanssa, mutta kylmä vesi toimi myös loistavasti ;))
Big Mac -salaatti
pieni kerä jäävuorisalaattia
3 tomaattia
1 punasipuli
400 g paistettua jauhelihaa (maustettu suolalla ja pippurilla)
cheddar-juustoraastetta
-revi jäävuorisalaatti
-sekoita em. ainekset keskenään
-sekoita salaatinkastike salaattiin
-kaada salaatin päälle paistettu jauheliha
-ripottele päälle juustoraaste
3 täysjyväsämpylää
1 pkt tomaatti Nyhtökauraa
1 prk Chili bean sin carne
loraus hunajaa
tujaus ketsuppia/tomaattipyreetä
-halkaise sämpylät ja laita ne uuniin 150 asteeseen
-sekoita kattilassa muut aineet ja anna porista noin viisi minuuttia
-täytä sämpylät nyhtisseoksella
-kaveriksi voit tarjota kermaviilipohjaista kastiketta, jos haluat
(yleensä Sloppy Joet eivät koreile majoneeseilla sun muilla)
Kastike
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl luomuomenaviinietikkaa
vettä (laimenna seos sopivaksi vedellä)
suolaa
mustapippuria
-pienistele kaalit ja porkkana
-sekoita kastikkeen aineet ja lisää kastike kaaliporkkanaseokseen
-laita jääkaappiin tekeytymään n. puoleksi tunniksi
-sekoita joukkoon muut salaatin aineet
-koristele chiansiemillä ja pellavansiemenillä
-nauti
– ruskista broitsut ja anna jäähtyä. Revi palasiksi.
– sekoita muut ainekset kipossa (paitsi tortillat :). Lisää kananpalat.
– täytä tortillat, rullaa ja leikkaa vinottain puoliksi.
– syö heti tai jääkaappikylminä.
Tonnikalawrapit
6 isoa tortillalättyä
2 prk tonnikalaa vedessä
200 g tuorejuustoa
jäävuorisalaattia
kurkkua
herneenversoa
– sekoita tonnikala ja tuorejuusto. Levitä tortillan päälle.
– asettele tähän päälle salaatinlehdet, kurkkuviipaleet ja herneenversot.
– rullaa rullalle ja leikkaa vinottain kahdeksi palaksi. Nauti!
-halkaise fileet kahteen osaan ohuemmiksi -pese päärynä ja tee siitä lohkoja (käytin kuorineen) -leikkaa siivu homejuustoa päärynälohkon päälle -kieputa päälle broilerin filee ja kiinnitä se esim. cocktailtikulla -paista grilissä, kunnes kana on kypsää
Avokadotäysjyvälastut
täysjyvälastuja (tai esim ruisnappeja)
1 avokado
puolikkaan sitruunan mehu
tuoretta minttua
loraus öljyä
muutama pyöräytys chili explosion mausteseosta
merisuolaa
-pilko avokado ja sekoita muiden aineiden kanssa
-täytä täysjyvälastut
Meillä arki astui kuvioihin, kun mies lähti eilen ensimmäiselle työreissulleen sitten maaliskuun alkupuoliskon. Onneksi kyse on vain yhden yön reissusta…pehmeä paluu normaaliin 🙂 Nyt imuri heilumaan, että toisen on kivempi tulla kotiin. Miten me saatiinkaan vuorokaudessa sotkettua koti tähän kuntoon? Kesän syy 😀 Mä ajattelin vähän että josko tänään tehtäisiin grillipitsaa pitkästä aikaa. Pitsauuni on möksällä, mutta hienostihan tuo grillissäkin valmistuu. Siihen kylkeen joku raikas salaatti ja hei, lasillinen roséta ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
MOIKKAMOI!
Vaikka rakastan ruoanlaittoa (ja varsinkin syömistä!), niin on silti tiettyjä ruoka-aineita, joita en ole koskaan valmistanut. Kauppojen hedelmä-vihannesosastot ovat mun lempparipaikkoja, mutta sielläkin tulee karteltua niitä oudoimpia vihanneksia ja usein tartuttua niihin tuttuihin ja turvallisiin. Tästä lähtien ajattelin tehdä just päinvastoin. Se on se hevi-osaston hylly, jossa köllöttelevät ulkomuodoltaan hieman ronskit uudet tuttavuudet, jonne suuntaan tästä lähtien.
Arvonta!
Tonnikalawrapit
