Mä niin rakastan syksyä 🧡 Syksy on ainakin minulle extroverttina sellaista aikaa, että tulee kaivettua sisimmästään myös sitä introverttiyttä esiin. Sitä sellaista, joka miettii asioita hyvinkin paljon itsekseen. Muun muassa sitä, että mikä merkitys sillä on, kun luonto lakastuu ja menee tietynlaiseen horrokseen talven ajaksi. Mennäänkö me ihmisetkin tietynlailla horrokseen? Käperrytään kotisohville ja noustaan sieltä ensimmäisten keväisten auringonsäteiden nostattamana. Ihanaa! 🙂
Maistuuko teille muuten puolukat? Mulla on vähän sellainen kaksijakoinen suhde puolukkaan. Jos sellainen on mahdollinen. Välillä syön puolukoita maustamattoman jugurtin kanssa ja sitten taas toisinaan mietin, että mitäs himskattia – onko nää aina näin karvaita 😀
Rakastan puolukoita kuitenkin vispipuurossa ja leivonnassa. Sain vuosia sitten rakkaalta ystävältäni puolukkapiirakan ohjeen, johon ei tule pohjan lisäksi kuin puolukoita ja kinuskikastiketta. Tällä kertaa muokkasin reseptiä ja lisäsin siihen vaahtoutuvaa vaniljakastiketta sekä pari munaa. Ei kuulkaas lainkaan hassumpi tämäkään versio. Aikas jytkyn makea olisi ilma puolukoiden kirpeyttä.
-sulata muropohja ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
-lisää puolukat pohjan päälle
-sekoita munat ja kastikkeet ja kaada puolukoiden päälle tai kaada pelkkä kinuskikastike puolukoiden päälle
-paista kiertoilmauunissa 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia
-anna jäähtyä kunnolla (täyte on höllyvää lämpimänä, mutta jähmettyy)
Olen muuten saanut muutamia viestejä siitä, kuinka kiva on ollut lukea lyhyempiäkin postauksia. Mullahan on ollut aina haasteena jaarittelu, mutta nyt kiireisinä aikoina tuosta on ollut pakko päästä eroon 😉 Joten lyhyemmillä postauksilla mennään aina välillä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö jutun juuri olisi loppumassa – täällä ollaan ja asiaa olisi vaikku kuinka ja paljon ♥
Oltiin tämä päivä etätoimistolla mökillä ja hei ei siitä pääse mihinkään – aivan hyytävän kylmä alkaa olemaan. Vaikka kaikki lämmityslaitteet oli päällä, niin jalkoihin veti niin paljon, että on vieläkin varpaat jäässä. Automatkalla kotiin mietin taas vaihteeksi (ruoka on aina mielessäni) meidän jääkaapin sisältöä ja sitä, että mitä tänään syötäisiin. Vasta huomen illalle olen tilannut viikkomaitokauppaostokset ja tälle illalle suunnittelemani ruoka syötiin eilen niin nahkoineen, ettei siitä riittänyt.
Muistin, että mulla jääkaapin alalokerossa olevan jauhelihaa ja ehkä myös jotain salaattitarpeita. Pari puolikuivaa tortillaa ja pari ruokalusikallista salsaa. Kevyt ranskankermapurkki, joka oli jo vähän iällään, mutta makutestin mukaan vielä ihan kuranttia. Texmex-tyyppinen salaatti valmistui käden käänteessä ja oli aikas raikas lisä näin maanantai-iltaan.
Texmex-salaatti
500 g naudan paistijauhelihaa
2-3 rkl tacosalsaa
2 tortillaa
oliivöljyä
salaattia (mulla oli kahta erilaista)
parsakaalia
kurkkua
tomaattia
paprikaa
punasipuli
(mustapapuja)
juustoraastetta
ranskankermaa
korianteria
tacomaustetta tai sen puuttuessa jauhelihan maustamiseen mausteita (paprikaa, chiliä, valkosipulia yms)
1. paista jauheliha ja mausta se kuivamausteilla ja salsalla
2. leikkaa tortillalätyt palasiksi ja paista niitä hetki oliiviöljytyllä paistinpannulla, laita uuniin kiertoilmalle 220 asteeseen 5-10 minuutiksi, kunnes ovat rapsakoituneet
3. kokoa tarjoiluastialle revitty salaatti, pienistellyt tomaatit, parsakaali, paprikat, punasipuli ja kurkut sekä tortillalastut
4. lisää jauheliha, juustoraaste ja ranskankerma
5. huiskuttele päälle kuivattua chiliä ja tuoretta korianteria
Ja hei jos sä muistat, niin lisää mustapavut jauhelihan sekaan. Mä unohdin ja mustapaputetra odotti aterian jälkeen avaamattomana keittiön työtasolla. Jaukkarin voi hienosti korvata esimerkiksi nyhtökauralla, härkäpapurouheella tai valmiilla lihasuikaleilla!
Aika hyvä maanantai-illan ruoka, etten sanoisi. Sellainen, että siitä riitti kolmelle nälkäiselle ja sille yhdellekin vielä jäi. Hälle, jota ei ole muuten kotona juuri sen jälkeen näkynyt, kun skootterin sai. Helpottaa kyllä kummasti elämää, kun ei tarvitse kuskailla kuin yhtä. Seuraavaksi tanssikuskauksiin ja sitten kuulkaa ajattelin mennä nukkumaan. En tiedä oliko se viikonlopun yliannostus joogasta vai mikä, mutta niin on rento olo, että menee jo ehkä hieman väsymyksenkin puolelle 😉
Mä en voi kiittää tarpeeksi äitiäni siitä, että jätti mulle perinnöksi rakkauden kotiruokaan. Ja ruoanlaittoon. Mä olen elänyt lapsuuteni kodissa, jossa on vuoroin tuoksuneet kaalikääryleet, lihamureke, kalasoppa tai hirvipaisti. Jos joku tuoksu kodista pitää nimetä ykköstuoksuksi mitä kotoisuuteen tulee, niin kyllä se on kotiruoan tuoksu. Lapsena kotoisin näky oli se, kun äiskä oli vaihtanut työpäivän jälkeen jakkupuvun tilalle kotivaatteet ja laittanut essunsa. Kotoisimpana äänenä toimi keittiöstä ruoanlaiton äänet.
Huomaan saman kaavan toistuvan omien lasteni kanssa. He nauttivat ihan samoista asioista kuin mistä itse tuossa iässä nautin. Heillä tosin on se etuoikeus, että äiti pääsee lähtemään kotiin töistä niin, että on hellan äärellä jo puoli viiden maissa. Välillä kotitoimistopäivinä jopa aiemmin. Perusturvallisuuteeni vahvimmin on vaikuttanut juurikin lapsena koettu turvallisuus ja läsnäoleva hellan äärellä kokkaileva äiti on ollut yksi merkittävä pilari tuon muodostumisessa. Haluan, että mun lapset kokevat joskus isona samoin.
Tänä iltana meillä tuoksuu pitkästä aikaa lihamureke. Tuoksuu siis varsin kotoisalle. Lihamurekkeen teen aina sillä samalla reseptillä kuin äiskäkin. Tällä kertaa tein vain isomman satsin (ostin alennuksesta kilon naudan jauhelihaa enkä tiennyt mitä muuta siitä tekisin :D) ja vähän soveltaen, koska kermaviilejä ei ollutkaan jääkaapissa, vaikka niin luulin. Tästä satsista riittää huomen illaksikin!
Lihamureke
1 kg naudan jauhelihaa
2 pss ranskalaista sipulikeittoa
2 munaa
1 dl korppujauhoja
1 prk ranskankermaa + 2 dl vettä (tai 2 purkkia kermaviiliä)
-sekoita korppujauhot, ranskankerma ja vesi (tai kermaviilit) sekä sipulikeittopussit. Anna turvota viitisen minuuttia.
-lisää jauheliha ja munat
-muotoile käsin mureke uunivuokaan
-paista 200 asteessa noin 50-55 minuuttia
Tuossa samalla vaivalla kypsyy myös lohkotut perunat, jotka valelin oliiviöljyllä ja maustoin mustapippurilla. Jos teen murekkeen 400 grammasta jaukkaria, niin se kypsyy puolessa tunnissa. Tämä varsin tuhti ruoka kaipaa rinnalleen myös raikasta salaattia. Tänään upotin salaattiin jo parhaimmat päivät nähneet viinirypäleet tuomaan raikkautta.
Semmoisia meillä tänään, ihanan tavallisena keskiviikkoiltana. Kynttilöissä lepattaa liekki, takassa palaa tuli ja ilta on vasta aluillaan. Pienet päikkäritkin ehdin jo tuossa töiden jälkeen nukkumaan. Mulla on vähän kouluhommia, joten taidan mennä miehen kanssa mancaveen niitä tekemään samalla, kun toinen pelaa. Siinä sivusilmällä nautin Losin maisemista. On muuten jännä, miten tuollaisen pleikka(?)pelin myötä pääseee aivan kuin virtuaalimatkoille. Ehkä käydään illalla Malibussa ihastelemassa auringonlaskua. Halvat ne on kuulkaa nykyajan matkusteluhuvit. Ja varsin koronaystävälliset ekologisuudesta puhumattakaan 😉
Tiedättekö (tai kyllähän mä tiedän, että te tiedätte…) sen tunteen, kun porhallatte tukka putkella kotiin töistä ja vastassa on kaksi nälkää näkevää ja varsin kiukkuista lasta, jääkaapissa valon lisäksi parhaimmat päivänsä nähnyt kaalin känttyrä ja pari porkkanaa. Yrtti, joka ehkä on persiljaa tai korianteria.
Vaikka mä arjen alettua otin taas käyttöön viikottaisen ruokalistan suunnittelun ja viikon ruokaostosten teon kerralla, niin olen jo ehtinyt luistamaan tuosta tavastani. Törmännyt tilanteeseen, jossa olen manaillut suunnittelemattomuuttani arkiruokien suhteen, sillä tuo ruokien suunnittelu on meidän perheessä ollut yksi sujuvan arjen edellytyksistä.
Silloin kun siellä jääkaapissa ei ole kuin valo, niin tulee Atrian uudet Murea & Nopea -tuotteet tarpeeseen. Suomalaista lihaa kypsänä, miedosti maustettuna, pannulla paahdettuna. Valmiina ruoanlaittoon paketin avaamisen vaivalla suoraan omasta jääkaapista. Mä olenkin kertonut teille, että mulla on tietynlainen kruntsulihakammo ja sen takia olen vältellyt monia liharuokia. Ilokseni huomasin, että Murea & Nopea -tuotesarja on nimensä veroinen. Nimittäin erittäin murea. Todella nopeakin siinä suhteessa, että tuotteita ei välttämättä tarvitse edes lämmittää, jos esimerkiksi käyttää niitä salaatteihin tai tortilloihin. Kypsä liha helpottaa huomattavasti arki-iltojen kokkailuja! Artia Murea & Nopea -tuotesarjaan kuuluu kolme tuotetta:
❤️️ Murea & Nopea Miedosti Mausteinen Kana ❤️️ Murea & Nopea Pehmeän Pippurinen Possu ❤️️ Murea & Nopea Miedosti Mausteinen Nauta
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa. Kampanjan myötä osallistuin 15 minuutin aikahaasteeseen hävikkiä vastaan. En tiedä teidän jääkaapista, mutta meidän jääkaappi kätkee joskus sisäänsä sellaisia ruoka-aineita, jotka jostain syystä unohtuvat sinne kaapin perukoille. Aika usein vihanneslaatikkoon. Silloin on kätsyä, että jääkaapista löytyy myös paketti valmiiksi kypsennettyä laadukasta, suomalaista lihaa. Vihannekset yhdistettynä valmiiksi kypsennettyyn lihaan ovat ei vain terveellinen, vaan myös erittäin helppo arki-illan ruoka. Kaiken lisäksi hävikki vähenee, kun saa ne jääkaappiin jumiutuneet vihannekset käyttöön.
No mitä mä valmistin jääkaapin perukoilta löytyneestä kaalin känttyrästä ja porkkanasta? Itämaistyylisen wokin, johon lisäsin Atria Murea & Nopea kanaa. Wokin tein tosin ilman wok-pannua, mutta syvemmällä paistinpannulla se onnistui hyvin. Vartissa valmista, koko perheelle maistuvaa ruokaa. Se, mikä mureuden lisäksi yllätti oli kanan maku. Kanaa tuli naposteltua suoraan pakkauksesta, sillä se oli oikeasti maukasta. Maun salaisuutena toimii aito kanafondi ja sen kyllä maistaa. Maku ei ollut lainkaan keinotekoinen, vaan sellainen joka maistui ihan kotikeittiössä tehdyltä kanalta. Wokkiin olisi käynyt myös Murea & Nopea pehmeän pippurinen possu tai Murea & Nopea miedosti mausteinen nautakin, mutta tällä kertaa tuli kokkailtua kanasta.
Murea ja nopea kanawokki
1 pkt Atria Murea & Nopea Kana
kaalia
2 porkkanaa
2 kevätsipulia
nuudelilevy
1 cm inkivääriä
puolikas sitruuna
chili- & lime -kuivamaustetta
öljyä paistamiseen
soijaa
-suikaloi kaali, kuori ja suikaloi porkkanat ja siivuta sipulit
-kiehauta vesi vedenkeittimellä ja lisää kulhoon, jossa nuudelit
-paista kaalia, porkkanoita ja sipuleita öljyssä, kunnes ne hieman pehmenevät
-lisää raastettu inkivääri ja kanat
-valuta nuudelit ja lisää pannulle
-mausta sitruunan mehulla, haluamallasi kuivamausteella (mä käytin chili & lime kuivamaustetta) sekä soijalla
Meillä on tässä viikon sisään ehditty tekemään Murea & Nopea Kanasta myös caesarsalaattia, jossa se toimi loistavasti. Murea & Nopea possu taipuu nopeasti esimerkiksi kastikkeeseen ja Murea & Nopea nauta pääsee meillä jauhelihan nopeammaksi korvaajaksi torstai-illan tacoihin.
Yksi koko meidän perheen suosikkiruoka on pestopasta, johon nimensä mukaisesti tulee pestoa ja pastaa (sekä parmesania, mikäli sitä kaapista löytyy). Mä veikkaan, että seuraavan kerran koklataan tuohon suosikkiruokaan myös Murea & Nopea kanaa. Arkiruokailu on parhaimmillaan just tätä. Monipuolista, helppoa ja herkullista ❤️️ Itse yllätyin, että Murea & Nopea -tuotteissa on niin pitkä käyttöaika pakkauksissa. Eli niitä voi huoletta ostaa jääkaappiin, sillä ainakin näissä meidän tuotteissa oli käyttöaikaa reilu kolme viikkoa ostopäivästä. Pelkkää plussaa kuulkaas. Näin äidin näkökulmasta nuttura löystyi samantien, sillä arjessa on niitä päiviä, että vaikka kuinka haluaisi valmistaa koko aterian itse alusta asti, niin aina ei vain ehdi. Silloin voin ihan hyvillä mielin tarttua siihen tilaisuuteen, että joku on puolestani helpottanut arki-iltojen kokkailuja.
Kirpsakka syysaamu. Omenan tuoksu. Läpsyttelen kesäläpsyttimissä takapihalle punaposkisten omenien luokse. Aamuaurinko paistaa tähän aikaan vuodesta jo melko matalalta vanhan omenapuun oksien läpi. Tunnen villasukkien kastuvan nurmikon aamukasteesta. Poimin muutamia omenia aamutakin taskuihin ja loput otan mukanani käsissä sisään. Omenasta haukatessani tunnen sen kylmyyden, mehukkuuden ja kirpeyden. Se tuo mukanaan muistoja.
Muistoja niistä syysaamuista, kun lähdin kouluun ja nappasin omppupuusta ompun pyörämatkalle mukaan. Juurikin tuosta samaisesta omenapuusta, joka on ollut lempparini jo pian 40 vuotta.
Meidän syksyyn kuuluu omenat kuin nenä päähän. Monessa eri muodossa. Pakkasesta löytyy omenasosetta sulostuttamaan kirpeitä pakkasaamuja, kauratäytteiset uuniomenat ilahduttavat näin alkusyksystä koko perhettä ja sunnuntain päiväkahville tulee syksyisin leivottua helppoja herkkuja omenasta.
Rakastan perinteistä omenapiirakkaa, mutta kaupallisen yhteistyön myötä Crème Bonjourin kanssa päätin testata täyteläisempää ja juustokakkumaisempaa omenapiirakkaa. Ja kuten tiedätte tyylini keittiössä, niin liian monimutkaista reseptiä en tähänkään herkkuun lähtenyt suunnittelemaan, vaan kehittelin reseptin, jossa yhdistyy rakastamani uuniomenat, juustokakku ja omenapiirakka. Tämä onnistuu tehdä käden käänteessä vaikka sunnuntain iltapäiväkahville.
Omenapiirakka
1 kpl 400 g murotaikina (pakastealtaasta tai itse tehtynä)
1. Painele murotaikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille
2. Sekoita juustotäytteen aineet keskenään
3. Kaada juustoseos piirakkapohjan päälle
4. Pese ja viipaloi omenat, sekoita niihin kulhossa sokeri, kaneli ja vehnäjauhot
5. Lisää omenalohkot juustoseoksen päälle
6. Sekoita voita lukuun ottamatta kauracrumblen ainekset keskenään, nypi joukkoon voi
7. Kaada crumble omenien päälle ja paista piirakkaa uunin alatasolla 180 asteessa noin 55-60 minuuttia
(jos crumble alkaa ruskistumaan liikaa, niin peitä foliolla)
Huom! Anna jäähtyä kunnolla. Tämä piirakka on oikeastaan parempaa vasta seuraavana päivänä jääkaapissa yön vietettyään, mutta jos sunnuntain iltapäiväkahville saapuneet yllätysvieraat kolkuttelevat jo ovella, niin maistuu ilman jääkaappitekeytymistäkin mainiosti 🙂
Meillä tulee käytettyä Crème Bonjour -tuorejuustojarunsaasti eri käyttötarkoituksissa. Maustamatonta Crème Bonjouria käytän leivontaan, mutta aika usein meiltä löytyy Mustapippuri Crème Bonjour -paketti jääkaapista levitettäväksi ruisleivän tai patongin päälle. Valkosipulisella tuorejuustolla taas sulostutan syksyn keittoja ja kanttarellikeiton suurustan Kanttarelli Crème Bonjour -tuorejuustolla. Joulun aikaan tulee usein tehtyä savuporotapaksia ja niiden kanssa poikkeuksetta käytän Crème Bonjour -tuorejuustoa maussa Savuporo.
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
