keskiviikko 16. syyskuun 2020

Ihanan tavallisena arki-iltana meillä kotona

ILTAA IHANAT!

Mä en voi kiittää tarpeeksi äitiäni siitä, että jätti mulle perinnöksi rakkauden kotiruokaan. Ja ruoanlaittoon. Mä olen elänyt lapsuuteni kodissa, jossa on vuoroin tuoksuneet kaalikääryleet, lihamureke, kalasoppa tai hirvipaisti. Jos joku tuoksu kodista pitää nimetä ykköstuoksuksi mitä kotoisuuteen tulee, niin kyllä se on kotiruoan tuoksu. Lapsena kotoisin näky oli se, kun äiskä oli vaihtanut työpäivän jälkeen jakkupuvun tilalle kotivaatteet ja laittanut essunsa. Kotoisimpana äänenä toimi keittiöstä ruoanlaiton äänet.

Huomaan saman kaavan toistuvan omien lasteni kanssa. He nauttivat ihan samoista asioista kuin mistä itse tuossa iässä nautin. Heillä tosin on se etuoikeus, että äiti pääsee lähtemään kotiin töistä niin, että on hellan äärellä jo puoli viiden maissa. Välillä kotitoimistopäivinä jopa aiemmin. Perusturvallisuuteeni vahvimmin on vaikuttanut juurikin lapsena koettu turvallisuus ja läsnäoleva hellan äärellä kokkaileva äiti on ollut yksi merkittävä pilari tuon muodostumisessa. Haluan, että mun lapset kokevat joskus isona samoin.

Tänä iltana meillä tuoksuu pitkästä aikaa lihamureke. Tuoksuu siis varsin kotoisalle. Lihamurekkeen teen aina sillä samalla reseptillä kuin äiskäkin. Tällä kertaa tein vain isomman satsin (ostin alennuksesta kilon naudan jauhelihaa enkä tiennyt mitä muuta siitä tekisin :D) ja vähän soveltaen, koska kermaviilejä ei ollutkaan jääkaapissa, vaikka niin luulin. Tästä satsista riittää huomen illaksikin!

Lihamureke

1 kg naudan jauhelihaa
2 pss ranskalaista sipulikeittoa
2 munaa
1 dl korppujauhoja
1 prk ranskankermaa + 2 dl vettä (tai 2 purkkia kermaviiliä)

-sekoita korppujauhot, ranskankerma ja vesi (tai kermaviilit) sekä sipulikeittopussit. Anna turvota viitisen minuuttia.
-lisää jauheliha ja munat
-muotoile käsin mureke uunivuokaan
-paista 200 asteessa noin 50-55 minuuttia

Tuossa samalla vaivalla kypsyy myös lohkotut perunat, jotka valelin oliiviöljyllä ja maustoin mustapippurilla. Jos teen murekkeen 400 grammasta jaukkaria, niin se kypsyy puolessa tunnissa. Tämä varsin tuhti ruoka kaipaa rinnalleen myös raikasta salaattia. Tänään upotin salaattiin jo parhaimmat päivät nähneet viinirypäleet tuomaan raikkautta.

Semmoisia meillä tänään, ihanan tavallisena keskiviikkoiltana. Kynttilöissä lepattaa liekki, takassa palaa tuli ja ilta on vasta aluillaan. Pienet päikkäritkin ehdin jo tuossa töiden jälkeen nukkumaan. Mulla on vähän kouluhommia, joten taidan mennä miehen kanssa mancaveen niitä tekemään samalla, kun toinen pelaa. Siinä sivusilmällä nautin Losin maisemista. On muuten jännä, miten tuollaisen pleikka(?)pelin myötä pääseee aivan kuin virtuaalimatkoille. Ehkä käydään illalla Malibussa ihastelemassa auringonlaskua. Halvat ne on kuulkaa nykyajan matkusteluhuvit. Ja varsin koronaystävälliset ekologisuudesta puhumattakaan ;)

TUNNELMALLISTA ILTAA,

 


6 Responses to “Ihanan tavallisena arki-iltana meillä kotona”

  1. Avatar Anne L sanoo:

    Minullakin jauhelihamureke kodin perintönä, Meiilä laitetaan murekkeen sisään peräkkäin 3-4 keitettyä kanamunaa. Tulee kivan näköinen pihvi leikkauspinnaltaan lautaselle. Menee seuraavana päivänä kylmänä ohuena siivuna leikkeleenä leivällä. Näin syksyn tullen kaipaa näitä kotoisia elementtejä.

    • Maria Maria sanoo:

      Hei Anna!

      Tuo jauhelihamureke tuntuu olevan monen kodin perintö ❤️

      Oi että, kiitos vinkistä! Kananmunia testaan ensi kerran :)

      Ihanaa torstaita sinne ❤️

  2. Avatar Kristiina H. sanoo:

    Teillä on niin kodikkaan näköistä.

    Minä teen myös murekkeen ja lihapullat samalla reseptillä kuin sinä. Äidiltä sekin on saatu.

    Tykkään myös joskus täyttää murekettä ja teen sen vähän kuin kääretortun. Taputtelen mureketaikinan levyksi ja siihen palvikinkkua ja pötkönä keskelle Koskenlaskijaa. Sitten rullalle, kuten kääretorttu. Koskenlaskijan makuahan voi voihdella eri versioilla, itse pidän eniten paprikanmakuisesta.

    Ihanaa loppuviikkoa!

Kommentoi