MOIMOI!

Noudatatteko te jotain tiettyä ruokavaliota? Mä olen ollut aikoinaan jos jonkinlaisella ruokavaliolla, laskenut pisteitä ja kaloreita, vältellyt sitä sun tätä. Parhaiten olen ehdottomasti voinut silloin, kun en ole vältellyt mitään, vaan olen keskittynyt terveellisen ja monipuolisen ruokavalion vaalimiseen. Sallinut itselleni myös ne herkut silloin tällöin osana kokonaisuutta. Rauhoittunut ruokailun äärelle.

Se ruokavalio, mikä sopii jollekin ei välttämättä sovi toiselle. Tässä tullaan mun mielestä taas siihen oman itsensä tuntemiseen. Mitä sun keho ja mieli kertoo sulle? Miten sä voit ruokailujen jälkeen? Kertooko kroppa himotuksillaan jostain syvemmästä?

Tällä hetkellä voin ehkä parhaiten mitä ikinä. Ok, jos ei nyt oteta huomioon tulehtunutta jännettä olkapäässä, johon sain eilen lääkkeiden lisäksi sellaisen neuvon, että pitäisi välttää koneella kirjoittamista (hei mahkut tähän…slim to none ;)). Suuren osan hyvinvoinnistani tuo ruokavalio. Joka tukee jaksamistani ja joka auttaa mua palautumaan yöllä. Näin reilu nelikymppisenä olen myös oppinut kuuntelemaan kroppaani. Kyllä, se kertoo jaksamisen ohella ihan päivän selvästi, mikä ruoka sopii ja mikä ei.

No millainen ruokavalio mulla on käytössä tai pikemminkin voisi kysyä, mitä mä pyrin syömään? Aika pitkälti olen tullut siihen tulokseen, että mulle sopii parhaiten ruokavalio, joka on nähtävissä esimerkiksi Harvardin ruokapyramidissa.

Täysjyväviljatuotteiden (ruisleipä, täysjyväriisi/pasta/spaghetti) syömistä suosin joka päivä, kuten myös kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Samaan sarjaan kuuluu myös esimerkiksi extraneitsyt oliiviöljyt ja muut hyvät rasvat.

Olen aina syönyt siemeniä paljon ja pähkinöitäkin, tosin vain cashewpähkinää, sillä muille olen usein allerginen. Viimeisten vuosien aikana pavut, linssit ja muut palkotuotteet ovat tulleet mun ruokavaliooni. Rakastan papuja ja linssejä. Ne ovat monikäyttöisiä, terveellisiä ja helposti valmistettavia! Tofu on myös ottanut jalansijaa meidän keittiössä viimeisten vuosien aikana.

Kalaa meillä syödään pari kertaa viikossa, kanaa kerran-pari, kananmunia syön muutamana päivänä viikossa myös. Maitotuotteita tulee syötyä myös liki joka päivä. Usein islantilaista/kreikkalaista tai luonnonjugurttia. Maitoa en juo, mutta sitten taas juustoa saatan syödä silloin tällöin. Fetajuustoa tulee syötyä pari kertaa viikossa.

Harvardin ruokapyramidin ylhäällä (eli harvoin syötävien joukossa) on yksi tuote, jota meillä kyllä syödään pari kertaa viikossa. Ja se on peruna. Perunasta en luovu. Punaista lihaa syömme myös noin kerran viikossa. Harvardin ruokapyramidin mukaan on ok silloin tällöin herkutella sokerilla ja lasillisella viiniä.

Yhtenä päivänä aamupalapöydässä kysyin mieheltä oliko huomannut, että olin vaivihkaa jättänyt leikkeleet ostamatta jo muutaman viikon ajalta. Itse en syö leivän päällä kinkkua tai kalkkunaa, mutta muutama perheenjäsen niitä syö. Oli kuulemma huomannut, mutta ei ollut sanonut ääneen. Eli tästä vedin johtopäätöksen, etteivät hekään leikkeleitä tarvitse. Ollakin, että nyt meillä on ilmestynyt kinkkupaketti jääkaappiin miehen kauppareissun jäljiltä ;D

Eli summa summarum: sallien, ei kieltäen. Ruokapyramidin alaosiin keskittyen, mutta ei liian tiukkapipoisesti. Karkeasti ajattelen niin, että 80% viikosta syön terveellisesti ja liikun monipuolisesti, niin kyllä siihen mahtuu vähän herkutteluakin. Varsinkin meillä naisilla on usein  piintynyt jonnekin takaraivoon ajatus siitä, että rasvaa pitäisi välttää. Pehmeät rasvat hellivät solukalvotasolla, joten niitä kantsii ehdottomasti syödä. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää sitä, että pakkauksen tuoteselosteen rasvakohdasta 2/3 olisi hyvä olla pehmeitä rasvoja ja maksimissaan 1/3 tyydyttyneitä, kovia rasvoja. Kovat rasvat lisäävät mm. tuota matala-asteista tulehdusta, jonka on todettu olevan kytköksissä monen taudin syntyyn.

Myös suolan käyttöä kannattaa punnita. Ihminen tarvitsee noin 5 g suolaa päivässä. Suolaa täytyy saada tarpeeksi (huom! paljon hikoilevat), joten liian tiukkapipoisesti tätäkään ei kannata ottaa. Mutta on hyvä ottaa huomioon, että esimerkiksi yhdessä kinkku-juustoleipäviipaleessa saattaa olla lähemmäs 20% päivän suolan tarpeesta riippuen leivästä, levitteestä, juustosiivujen määrästä ja kinkun suolapitoisuudesta. Tietoisuus, se on näissä ruokavaliojutuissakin aika merkittävä juttu.

Mitäs sit ravintokuidut? Silloin kun itse välttelin hiilareita en ollut lainkaan tietoinen siitä, että en saa kasviksista päivän kuitumäärää täyteen. Ei silloin tullut mieleenikään ottaa kuitulisää käyttöön. Nyt ottaisin, jos alkaisin ketoilemaan uudelleen. Ja silloin kun söin rasvaa en kiinnittänyt rasvan laatuun huomiota. Olin vain onnellinen, että paino laski pekonilla ja munilla. Oppia ikä kaikki 😀

Aina sanotaan, että ei se ruokavalio rakettitiedettä ole. No kyllä se toisaalta mun mielestä on. Sen tutkiminen, mikä sopii just sulle, kannattaa. Ei se ruokavalio välttämättä ole sun juttusi, jota iltapäivälehdissä mainostetaan. Ei ainakaan ne, jossa luvataan kuu taivaalta pikakuureilla lähteneiden kilojen myötä. Kuureilla on alku ja kuureilla on loppu. Mä toivon, että tämä mun tämän hetkinen ruokavalioni pysyisi elämäntapana.

Lempeästi, tiedostaen, sallien, värikkäästi ja monipuolisesti. Siinä tiivistettynä koko tuo 600 sanaa tuossa yllä.

TIISTAITERKUIN,