tiistai 27. huhtikuun 2021

Sweet sixteen & maailman parhain porkkanakakku

5

16 vuotta sitten tänään sain syliini, mutta vain hetkeksi, pienen 44 cm pitkän käärön. Tänä aamuna sain antaa tuolle 171 cm pitkäksi kasvaneelle ”käärölle” onnitteluhalin. Jouduin vähän varpistamaan ylettyäkseni. Kaiken alun dramaattisuuden, koliikin ja uhmaikien jälkeen tuosta kullannuppusesta on kasvanut upea nuori nainen, jolla on sydän paikallaan. Käytöstavat sellaiset, että sitä saa näin äitinä olla pienesti ylpeä siitä kukkahattutätipuolestaan, joka on vuosien varrella muistutellut kiitos ja anteeksi -sanojen merkityksestä.

Siinä missä tasan kaksi viikkoa sitten tiistaiaamuna söimme kuopuksen 14-vuotispäivän kunniaksi aamupalalla synttärisankarin toiveesta mangojuustokakkua, nautimme tänään mehukasta porkkanakakkua. Synttärisankarin toiveesta, kuten myös karjalanpiirakoita ja vesimelonia. Ollakin, että aamupala alkoi jo klo 06.30, jotta mies ehtii lähtemään työreissuun ajoissa, niin tuo oli ihana hetki. Pitäisi ottaa kerran viikkoon koko perheen yhteinen arkiaamupala käyttöön. Usein kun itse syön heti herättyäni kuudelta ja muu perhe siinä seiskan jälkeen.

Maailman parhaimman ja mehukkaimman porkkanakakun ohje löytyy Anna ja Fanny Bergenströmin kirjasta Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla. Jota olen jo monen monta kertaa muutenkin hehkuttanut täällä blogissa. Jos löydätte kirjan jostain, niin tutustukaahan. Siellä on ohjeita niin arkiruokiin, jälkkäreihin kuin myyssiruokiinkin. Erityismaininnan saa salaattiosasto.

Alkuperäisessä reseptissä oli pohjassa rouhittua saksanpähkinää, mutta meillä ei niitä voi näin siitepölyaikaan syödä, kun allergisoivat. Kuorrutteen teen yleensä sillä hyväksi havaitsemallani ohjeella, sillä kirjan ohjeen mukaan kuorrutteeseen ei tule lainkaan voita, mutta mä tykkään että siitä tulee voilla parempi.

Porkkanakakku isolla P:llä

3 isoa porkkanaa kuorittuna ja raastettuna
1,5 dl sokeria
1,5 dl fariinisokeria
0,5 tl suolaa
2 dl rypsiöljyä
3 kananmunaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl kanelia

Kuorrutus
400 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g voita sulatettuna
3 dl tomusokeria

1. Voitele leivinpaperilla pohjustetun pyöreän irtopohjavuoan reunat (24 cm) ja korppujauhota ne
2. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen
3. Vaahdota sokerit ja munat, sekoita kuivat aineet keskenään
4. Lisää öljy ja porkkanaraaste vaahtoon ja lopuksi kuivat aineet
5. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja paista uunin keskitasolla 50-55 minuuttia
6. Anna kakun jäähtyä ja tee sillä aikaa kuorrute sekoittaen aineet yhteen (tykkään yleensä vatkata nämäkin vatkaimella, jotta kuorrutteesta tulee kuohkeampi, mutta tällä kertaa sekoitin haarukalla)
7. Levitä kuorrute kakun päälle ja halutessasi koristele esim. paahdetuilla manteleilla

*****************************

Nyt kohti tiistain kotitoimistopäivää, joka täyttyy kaikesta mahdollisesta ihanasta. Töiden lisäksi toki siitä juhlavan pulppuavasta fiiliksestä, joka valtaa mielen aina näin keväisin. Meillä on kolmeen viikkoon 3/4 perheenjäsenen syntymäpäivät. Elämä on pelkkää juhlaa -sanonta pätee näinä päivinäkin täysin ♥

AURINKOISTA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


sunnuntai 25. huhtikuun 2021

Iisipiisi pestopastasalaatti

2

…yleensä salaatit ovat kuvauksellisia, mutta tämänpäiväinen salaatti briljeeraa ulkonäkönsä sijaan maullaan!

MOIKKAMOI IHANAT

ja hei suloista sunnuntai-iltaa vietellään ♥ Mä jumiuduin koneen äärelle koko päiväksi loihtimaan valmennussisältöjä. Ennen yhtä taisin sanoa miehelle, että ihan just laitan koneen kiinni. Ihan justhan on aika väljä käsite 😉

Tokihan tuossa välissä tein koko perheelle ruokaa. Sellaisen koko komppanian kokoisen annoksen, josta ammennetaan vielä huomen illallekin. Jotenkin tykkään, että maanantaina kotiin töistä tullessa sitä löytää ruoan valmiina jääkaapista. Sopii meidän aikatauluihin, sillä maanantai-ilta on tällä hetkellä sellainen, että puolella perheellä on silloin aikataulutettu harrastusmeno.

Pastasalaatit ovat meidän perheen luottoklassikoista. Ne ovat ajalle kiitollisia siitä, että yleensä maistuvat seuraavana päivänä jääkaapissa köllöteltyään paljon paremmalle. Peruspastasalaattiin meillä tulee pastan ja salaatin lisäksi metwurstia ja suolakurkkua. Siihen tykö kermaviilisinappikastike.

Tänään ei jääkaapissa ollut metukkaa eikä liiemmin suolakurkkuakaan. Joten sovelsimme. Tuloksena iisipiisi pestopastasalaatti, josta saa huomattavasti kevyemmän vaihtamalla majoneesin esimerkiksi kermaviiliin tai jättämällä sen vain rohkeasti pois.

Pestopastasalaatti

200 g tummia makaroneja/pastaa keitettynä ja jäähdytettynä
200 g kaalia ohueksi suikaloituna
1 parsakaali pilkottuna
1 suippopaprika pilkottuna
n. 1 dl fetaa murusteltuna (mulla oli myös jokunen kuutio)
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia pilkottuna
2 rkl vihreää pestoa
2 rkl majoneesia
1 rkl oliiviöljyä
0,5 rkl sitruunamehua
2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
puoli punttia tuoretta persiljaa pilkottuna

1. Sekoita makaronit, kaalit, aurinkokuivatut tomaatit, paprika, persilja ja feta keskenään
2. Sekoita muut aineet keskenään ja lisää salaattiin, sekoita hyvin
3. Anna tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia

Mutta nyt kuulkaa kone kiinni ja pitkälle kävelylenkille. Korviin Lucinda Rileyn Keskiyön ruusu. Illan ruokaohjelmassa (jotta pastasaldee jää huomiselle) on kehitellä aamun puuronjämistä ja pannariaineista kaikille maistuva kombo. Onneksi huomenna saadaan taas jääkaapin täytettä 🙂

SULOISIN SUNNUNTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 23. huhtikuun 2021

Rapeat paneroidut currykanafileet & yrttivoimaissit

4

 

HIIOHOI!

Viikonloppua näkyvissä ♥ Alunperin oli tarkoitukseni tehdä tänään myyssipostaus, mutta koska hiffasin että iltahan kuluu sohvannurkassa Tapparaa kannustaen, niin en mä mitään malta kuvailla. Eikä myyssipostaus ole myyssipostaus, ellei sitä ole tehty autenttisessa tilanteessa. Just siinä hetkessä, perjantai-iltana klo 19-21 välisenä aikana.

Sitäpaitsi, lapset toivoivat tälle illalle ruokaa, jota tehtiin alkuviikosta. Pankopaneroituja currykanafileitä. Viikolla niitä syötiin yrttivoimaissien kanssa, mutta tänään teen ehkä niiden kanssa jonkun raikkaan ja itämaisen kaaliporkkanasalaattityyppisen hässäkän (kunnon ruokabloggaajatermein) ja sullotaan kanat ja hässäkät tortillan tai baobunin sisään.

Jos olette tähän asti leivittäneet korppujauhoilla, niin suosittelen antamaan pankojauhoille mahdollisuuden. Kokko homma nousee aivan uusiin sfääreihin. En tiedä onko se kohteliaisuus lapsen suusta, jos sanoo ääneen annoksen maistuvan ihan ravintolaruoalle. Kun mun mielestä kotiruoka on parasta 😉

Rapeat paneroidut currykanafileet & yrttivoimaissit

800 g kanan sisäfilettä (sellaisia pikkuisempia kuin rintafileet)
4 dl pankojauhoja
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl currya
0,5 rkl savustettua paprikamaustetta
1 tl suolaa

rypsiöljyä

1. Riko yhteen kippoon kananmunat (sekoita haarukalla), laita toiseen kippoon vehnäjauhot ja sekoita kolmanteen pankojauhot ja mausteet
2. Dippaa kanat ensin vehnäjauhoihin, sitten kananmuniin ja sitten pankojauhomausteseokseen
3. Paista rypsiöljyssä (kahdella pannulla) käännellen, kunnes kana on kypsää (meillä taisi mennä noin 25 minuuttia)

Yrttivoimaissit

4 esikypsää maissia
50 g voita
tuoretta persiljaa
sormisuolaa

1. Laita maissit 200 asteiseen uuniin vartiksi
2. Sulata sillä aikaa voi, lisää tuore persiljasilppu ja sormisuolaa
3. Valele maissien päälle ja paista vielä 5-10 minuuttia

Kanaa oli sen verran reilusti, että siitä riitti seuraavana päivänä salaattiinkin asti. Kaiken maailman kananugetit eivät ole olleet mun suosikkeja (sillä se ajatuskin siitä, mitä sinne on jauhettu), mutta tällain kun näkee kanan kanana ja paneroi sen, niin avot 😀

Hei, nyt toivottelen ihanaa viikonloppua! ♥ Meillä on suunnitelmat vielä auki, mutta himputti vie näyttää siltä, ettei mökille kannata mennä laittamaan pumppuja kiinni, sillä ensi viikolle on luvattu joka yölle yöpakkasia ja kokemusta pumpun hajoamisesta pienenkin yöpakkasen takia on. Mutta katsotaan, voishan siellä mökkirannassa käydä tekemässä murikkatestin, mikäli saareen asti ei pääse.

PERJANTAITERKUIN,

 

 


keskiviikko 21. huhtikuun 2021

Kasviskeskiviikko: Tankoparsaa toscanalaisittain

2

MOIKKAMOI!

Mielikuvamatkailu on mulle tärkeä osa elämää. Reissaan IG story highlightseihin tallentamieni videoiden ja kuvien muodossa, mutta myös niiden kuvien muodossa, joita olen verkkokalvoilleni tallentanut. Viime aikoina olen mielikuvamatkaillut Toscanaan. Oranssina hohtavaan auringonlaskuun ja siihen ihanaan lämpöön. Pieneen tuulenvireeseen, joka liehuttaa rimpsumekon helmaa. Mielikuvamatkaillessani tunnen tuoksut, kuulen äänet ja maistan maut. Toscanan maku on raikas.

Vaikken Toscanassa tankoparsaa syönytkään taannoisella reissullani on universumi heitellyt mulle reseptejä, jotka viittaavaan Toscanaan. Olen alkanut miettimään voiko puhelin lukea ajatuksiakin…puheita kun se kuulemma jonkun tiedon mukaan pystyy seuraamaan 😀

Oli miten oli, toscanalainen roastattu tankoparsa toi helpotusta Toscana-kaipuuseen. Eilen taisinkin todeta, että mikä tahansa ruoka, missä on parmesania ja sitruunaa, toimii pomminvarmasti. Lisätään tuon kaksikon rinnalle vielä valkosipuli ja uunin makeuttamat tomaatit.

Meillä on käytössä sellainen unelmalista koronanjälkeiseen aikaan. Se täyttyy sellaisista unelmista, joita kohti kuljetaan, mutta joita pandemiatilanne hieman hidastaa. Tuolla listalla on myös paluu Toscanaan. Menetin sydämeni sille täysin. Ja tiedän, että en ole ainoa ♥ 

Toscanalaisista tankoparsoista (tuscanstyle roasted asparagus) on netti pullollaan reseptejä, mutta en käyttänyt varsinaisesti mitään niitä, vaan tyypilliseen tapaan muutin vähän määriä ja aineita sen mukaan, mikä eilisen ihanan kokkailupössiksen tuoksinnassa tuntui hyvältä.

Tankoparsaa toscanalaisittain

1 puntti vihreää tankoparsaa pestynä ja kovat kantapäät poistettuna
2 dl kirsikkatomaatteja halkaistuna
2 valkosipulin kynttä
2 rkl + 2 rkl extraneitsytoliiviöljyä
pähkinöitä (mä käytin pistaasipähkinöitä) tai pinjansiemeniä
1 pienen sitruunan mehu & kuori raastettuna
1 dl pieneksi raastettua parmesania
ripaus sormisuolaa & mustapippuria pippurimyllystä

1. Laita tankoparsat, pilkotut valkosipulin kynnet ja tomaatit uunin kestävään vuokaan, lisää 2 rkl öljyä, sormisuolaa ja pippuria. Sekoita
2. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia
3. Lisää pähkinät, sitruunan mehu ja raastettu kuori, 2 rkl oliiviöljyä sekä paremsan raaste. Sekoita.
4. Laita vielä grillivastuksen alle hetkeksi niin, että parmesan hieman ruskistuu.

 

Menee lounaana sellaisenaan tai lisukkeena. Toimii myös seuraavana päivänä lämmitettynä. Parhaimmillaan on heti nautittuna. Kylmän valkoviinin kera. Aina plussaa siitä, jos maisemana on Toscanan kukkulat ja lämpötila sellainen, että lasi hikoilee. Ai että, odottaako kukaan muu matkustamista yhtä paljon kuin minä? ♥ Optimisti minussa sanoo, että ei mene enää kauaakaan aikaa, kun matkustaminen on jälleen sallittua/hyväksyttävää. Realisti minussa sanoo, että odotellaan nyt ihan rauhassa 😉

KESKIVIIKKOTERKUIN,


tiistai 20. huhtikuun 2021

Keittiöelämän syvempi merkitys ( & uunilohi & -gnocchit sitruunaöljyssä)

4

HEIPPA IHANAT!

Millainen sä olet parhaimmillasi? Kuka olet, kun olet paras versio itsestäsi? Mitä lähempänä olemme parasta versiota itsestämme, se tarkoittaa että olemme saatu elää omien arvojemme mukaisesti ja omasta sisimmästämme lähtöisin. Mitä lähempänä olemme parasta versiota itsestämme, sen paremmin voimme. Mitä kauempana olemme itsemme parhaasta versiosta, sen huonommin voidaan. Kuulostaa aika helpolta näin sanottaessa, eikö?

Mulla on ollut aika tiiviit kolme viikkoa pääsiäisen jälkeen, enkä ole välttämättä ehtinyt keittiöpuuhiin niin usein kuin olisin halunnut. Luomaan reseptejä, tekemään ruokaa ja kuvailemaan. Tänä aamuna päivän agendaa kirjoittaessani tunsin, että nyt on aika laittaa Zaz soimaan, heittää essu päälle ja inspiroitua ruoanlaiton parissa. Ja voi pojat, että teki hyvää. Huomaan, että mitä kiireisempää on, sitä enemmän kaipaan aikaa keittiössä. Rentoutumista ruoanlaiton äärellä. Silloin tunnen kulkevani sitä kohden, kuka on paras versio itsestäni. Osaltaan tuon tilan voisi nimetä ”vapaudeksi”. Se, jos mikä mulle on yrittäjyydessäkin se draivi, joka ajaa eteenpäin. Vapaus päättää, vapaus tehdä.

No mitä tuon vapauden hetken tuloksena syntyi? Muuta kuin levännyt mieli ja sielu 😉 Huomisen kasviskeskiviikon infernaalisen maukas herkkuruoka, mutta myös aikas tajuttoman hyvä ja helppo uunilohi & -gnocchivuoka. Tänään oli tarkoitus tehdä mansikkahalloumisalaattia, mutta koska kaupan mansikat eivät olleet houkuttelevan oloisia, niin odotellaan tuon ruoan kanssa sitten kesän maukkaita mansikan molluskoita.

Mulla on ollut pari perunagnocchipussia odottamassa aikoja parempia. Syksyllä tuli taas kyllästettyä itsensä gnoccheilla. Mutta hei, tänään oli aika gnoccheille. Ja jos gnocchien kanssa yhdistää sitruunan ja parmesanin sekä mehukkaan, pinnalta rapsakan lohen, niin en just nyt tiedä mitään parempaa. Paitsi ehkä sen tiedon, että tuota ruokaa on vielä jäljellä.

Uunilohi & -gnocchit sitruunaöljyssä
4-6:lle

1 kg lohifilee
suolaa
sitruunapippuria

1 kg perunagnoccheja
0,5 dl oliiviöljyä
1 sitruunan mehu
1 dl raastettua parmesania
tuoretta tilliä

1. Viipaloi lohi 4-6 palaan ja aseta ne öljyttyyn uunivuokaan
2. Ripsottele lohelle suolaa ja sitruunapippuria
3. Paista 200 asteessa noin puolisen tuntia (riippuen lohen paksuudesta)
4. Keitä tällä välin gnocchit pakkauksen ohjeen mukaan
5. Sekoita oliiviöljy ja sitruunan mehu keskenään
6. Kun lohi on kypsää, lisää uunivuokaan gnocchit, sitruunaöljy ja parmesan (mä lisäksin myös sitruunan lohkoja)
7. Ruskista ja rapeuta uunin grillivastuksen alla
8. Leikkaa päälle tuoretta tilliä

Ja nyt mulla on vapaus laittaa kone kiinni ja hei, odottaa miehen videopuhelua mökkijärven rannasta. Kurvaa sen kautta kotiin työreissusta. Veikkaan, että järvi ei ole vielä ihan täysin sula, mutta niin sula kuitenkin, että toivoa viikonloppuna päästä mökille on ♥♥♥

TIISTAITERKUIN,

PS. huomenna nähdään taas, kasviskeskiviikon merkeissä!


« Vanhemmat
Uudemmat »