Niin on töissä kiire, että bloggailu on parin päivän aikana jäänyt vähemmälle. Heh. Ei vaiskaan, ruokikset ovat yleensä olleet mulle niitä blogitekstin tuottamistaukoja kesken työpäivän, mutta nyt ei ole vain ehtinyt. Mutta en taaskaan valita, hyvä että töissä on kiire! Facebookin puolella jo uumoilin, ettei tänäänkään ehtisi blogiin (töiden lisäksi kiire jatkuu kotona, kun on miljoona asiaa tekemättä), mutta kyllä se nyt on niin, että bloggailu voittaa pyykinpesun, pölyjen pyyhkimisen ja varsinkin vessojen pesun. Joten täältä pesee 🙂 

Kertauksena uusille lukijoille täällä jo viime syksynä esittelemäni maailman helpoin (ja ehkä herkullisin) kinuskipuolukkapiirakka. Ohjeen sain vuosi sitten ihanaiselta K:lta ja sen jälkeen sitä on tullut muutamaan kertaan tehtyä. Ja todettakoon vielä, että mun on ollut hirmuisen hankala keksiä puolukalle muuta käyttöä kuin vispipuuro tai hillo, joten pakastinta saa vähän tyhjemmäksi viime vuoden puolukoista näiden piirakoiden avulla.

– sulatetaan ja levitetään voideltuun piirakkavuokaan

(- esipaista 175 asteessa uunin alatasolla 7-10 minuuttia, jos haluat rapeamman pohjan)

– levitä piirakkapohjan päälle puolukat sekä kinuskikastike

–  paista 175 asteessa uunin alatasolla 35-40 minuuttia
(tai 25-30 minuuttia, jos esipaistoit pohjaa)

**************************

It ain’t rocket science tämä piirakka kuulkaas. Ja hyvää on kuin mikäkin! Mä tykkään jälleen kerran tuosta happaman ja makean yhdistelmästä. Mitä te bruukaatte tehdä puolukasta? Kävin muuten tuossa kotitöitä pakoilemassa Kodin1:sessäkin ja ah, löysin ne Annon valot, joista kiitos te ihanat lukijat mulle vinkkasitte. Viimenen paketti lähti hyllystä mukaani. Ihan koesovitin niitä tuohon ruokatilaan rikki menneiden pallovalojen tilalle (murmur) ja nyt pohdin, että raaskinkohan mä edes viedä niitä möksälle! Niin kivoilta näyttävät. Instagramissa on sneak peek, huomenna sitten täällä blogin puolella kuvia paremmin.

Olisinkohan mä nyt valmis noihin kotitöihin? Ei ole huomenna mökille lähtemistä, jos koti jää sotkuiseksi! Monesti olen pohtinut, että kuinka meillä kävi silloin siivooja joka toinen perjantai, kun mä olin kotona lasten kanssa. Miten sitä silloin  oli varaa sellaiseen ylellisyyteen? Nythän se oikeesti vasta tarpeeseen tulisi, kun on töissä viikot. Sitäpaitsi, ei ne lapset edes sotkeneet silloin 1- ja 3-vuotiaina niin paljon kuin nyt…eli se siivooja tais päästä aika helpommalla. Huomattavasti helpommalla kuin minä tänään 😀

möksältä on palauduttu ja koti saatu jo ihan hyrskynmyrskyn 🙂 Tultiin varsin ajoissa kotiin, kun mies lähti pidemmälle golfkisoihin. Lapset ovat leikkineet ulkosalla, joten mä olen ehkäissyt tylsistymistä leipomalla. Ja ruokaa tekemällä (ja kehtaanko edes sanoa, mutta sohvalla maaten ja Matkaoppaiden uusintoja katsoen. Kyllä. Luitte oikein ;D). Pitkästä aikaa alkoi tekemään näkkäriä mieli, mutta en muistanutkaan kuinka aikaa vievää puuhaa se oli. Näkkärit tein muuten tällä vanhalla ja hyväksi koetulla ohjeella. Joten siinä sivussa, kun näkkärit paistuivat uunissa tein omasta mielestäni aivan tajuttoman hyvän bataattisosekeiton. Toivottavasti meidän rapujuhlavieraatkin parin viikon päästä ovat samaa mieltä. Pakko tallentaa resepti heti tänne, sillä se on sovellusta vähän sieltä sun täältä netistä löytämistäni resepteistä.

2 bataattia

2 sipulia

2 valkosipulin kynttä

2 kasvisliemikuutiota

timjamia

valkopippuria

suolaa

vettä niin paljon, että em ainekset liki peittyvät kattilassa

-> kuori ja pilko bataatti, sipuli ja valkosipulin kynsi. Lisää kasvislientä niin, että em.aineet liki peittyvät. Kiehauta, kunnes bataatti pehmeää. Lisää timjami, valkopippuri ja suola. Soseuta.

400 ml kookosmaitoa

puolikkaan sitruunan mehu

Lisää soseutettuun keittoon kookosmaito ja sitruunamehu. Kiehauta. Tarkista suolatilanne. Enjoy!

***************************************

Voi ei, onko elämää MM-kisojen jälkeen? Loppuhuipentuma eli nopea viesti oli kyllä tämän päivän odotetuin tapahtuma. On se Bolt vaan aikas kone! 🙂 Mulla jäi silloin viikko takaperin se vaatehuoneen siivous tekemättä. Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni; hain postista näet H&M:n paketin ja eihän ne vaatteet mahdu tuonne vaatehuoneeseen, ellei vähän ojentele pinkkoja ja karsi kesävaatteita sieltä pois. Viime viikolla tein inventaarion pikkuisemman vaatehuoneessa ja kunhan saan vielä ulkovaatteet katsottua läpi niin lisään Huuto.nettiin paketin koossa 110/116. Jestas, miten paljon meidän pikkuisemmalla on ollut vaatteita, joita olen vallan unohtanut hänellä pitää. Isosiskon vanhoja tosin, mutta vielä niin kelpokuntoisia 🙂

Kiitos rakkaat lukijat kommenteistanne ed.postaukseen, vastailen illalla. 

Samalla kun katson ikisuosikkiani Bridget Jonesia 

(siis voiko mun telkkaripäivä mennä enää laadukkaammaksi; Matkaoppaita ja Bridget Jonesia?! 🙂

Kuulkaas, mä olen koukuttunut. Lehtikaalisipseihin. Oletteko kokeilleet? Siitä lähtien kun sain Pipsa Hurmerinnan kirjan joululahjaksi olen metsästänyt lehtikaalia kaupoista. Nyt lykästi. Nuo mun ostamani olivat 150 gramman pakkauksessa.

150 g lehtikaalia, ruodit poistettuna ja kaali pilkottuna

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

mausteita maun mukaan

Lämmitä uuni 160 asteeseen. Sekoita lehtikaalit, öljyt ja mausteet. Levitä leivinpaperin päälle. Paista uunissa noin 25-30 minuuttia ja kääntele puolivälissä paistoaikaa. Enjoy! 🙂

**********************************

Miehelle enkä liiemmin työkaverille näitä saanut menemään yhtä sipsiä enempää alas, mutta itselläni on näihin jonkin sortin himo. Tosin eihän nämä nyt mitään kevyitä ole, mutta eivät ihan sieltä epäterveellisimmästäkään päästä. Ripaus sitruunapippuria toi näihin kivan maun, samoin tänään lounaalla mustapippuri toimi loistavasti. Näistä tulee niin rapeita, että ihan murenee suuhun. Älkääkä peljästykö, osa saattaa hieman ruskistuakin uunissa. Ei tee mitään. Tulee vain rapeammiksi 🙂

Nyt sitten eletään vikaa kesälomailtaa koululaisten osalta; huomenna alkaa esikoulu ja tokaluokka. Vaatteet on onneksi jo katsottu valmiiksi ja reputkin tosiaan ostettuina. Vielä pitää tarkistaa, että se reppu on pakattu mm. allekirjoitetulla todistuksella. Tuleekos teillä muuten tokaluokkalainen tyhjään kotiin? Miten olette hoitaneet välipalat sun muut? Meillä J vielä viime vuoden meni koulusta suoraan mummulle, mutta nyt ajattelimme, että varmasti pärjää yksinäänkin. Riippuen nyt tietysti lukujärjestyksestä ja siitä, kuinka monta tuntia yksin joutuu olemaan.

Mä olen ihan onneissani täällä, kun teitä lukijoita tulee koko ajan lisää; niin tänne blogiin kuin sitten tuonne somen puolelle. Lisäksi olette ihanan ahkeria kommentoijia. Kiitos kaunis siitä teille ♥

Nyt vissiin pitäis tehdä jotain hyödyllistä ennen kuin lötsähtää. Ehkä mennä lenkille? 🙂

eka lomanjälkeinen työpäivä kunnialla takana. Menikin aika kuin siivillä. Niinhän se aina, kun on oikein mukavaa. Meillä on vielä osin lomat päällä, joten oltiin veljen vaimon kanssa kaksistamme toimistolla. Paisteltiin muun muassa lehtikaalisipsejä uunissa. Niin hyviä, oletteko kokeilleet? Jos kiinnostaa niin voin laittaa mun helppoakin helpomman ohjeen tänne.

Nyt kaipaisi pientä energiatankkausta (lue: makeaa sellaista), mutta koska farkkujen nappi ihisti lievästi sanottuna tänä aamuna (veikkaisin parin kilon ”lomataakkaa” ;), niin eilisen vadelmakakut ovat muisto vain. Mutta hyvä muisto. Vadelmakermoineen kaikkineen. Uh. Resepti on Donna Hayn kirjasta ja alun perin tämä olisi kuulunut tehdä 18 cm halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan, mutta koska mulla on pienempi vuoka mökillä ja kotona vain tuo 24 cm, niin tästä tuli vähän latuska. Makuun ei silti vaikuttanut.

50 g vehnäjauhoja

80 g mantelijauhetta (mulla oli kuorineen, mutta alkuperäisessä ohjeessa mantelijauhe ilman kuoria)

160 g tomusokeria

90 g voita, sulatettuna

3 valkuaista, kevyesti vatkattuna

1tl vaniljasokeria

1,5 dl jäisiä tai tuoreita vadelmia

vadelmia ja kermavaahtoa tarjoiluun

1. Lämmitä uuni 160 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet, valkuaiset ja voi sekaisin. 

3. Lisää puolet vadelmista seokseen.

4. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Lisää päälle loput vadelmat.

5. Paista 160 asteessa 35-40 miuuttia.

6. Tarjoile lämpimänä (menee kyllä kylmänäkin) kermavaahdon ja vadelmien kera.

7. Enjoy!

****************************

Ihastuin muuten Ikean reissulla noihin ihaniin violetteihin laseihin. 

Muodoltaan ja väriltään aivan tosi paljon mun makuuni. 

Nyt ei kuulkaas irtoa enempää jaaritteluja,

joten lähden vihdosta viimein ostamaan tuohon Bourgien himmentimeen sitä sulaketta.

Iltaisin saa jo sytytellä kynttilöiden lisäksi valoja sinne tänne. Ihanaa!

Onpas ollut taivaallinen viikonloppu; niin kelien puolesta kuin muutenkin. Jälleen kerran tuli todettua, että se onni syntyy pienistä asioista. Ihan sellaisista arkisistakin. Puuhastelusta lasten kanssa. Tänä aamuna onnea oli esikoisen uistelemat pari haukea, joista toinen oli aika reilunkin kokoinen (siis meidän mittapuulla ;). Muuten onnea on tuonut tuo ihana mies ja maailman rakkaimmat lapset. Sekä se, että olen päässyt dekkarissani jännään kohtaan. Kamalaa, kun kirjaan jää ihan koukkuun 🙂

Olettekos koskaan tehneet tikkupullaa notskilla? Jos ette, niin suosittelen. Me tehtiin eilen ekaa kertaa. Tosin nuotion virkaa kalliorannalla toimitti vanha pata. Joskin hyvin sitä toimittikin. Ensin grillattiin makkarat ja sitten jälkkäriksi tikkupullat. Tänään upotettiin tuo pata puoliksi kalliosyvennykseen ja vuorattiin se kivillä; on vastedes vähän turvallisempi lastenkin kannalta.

Mökkimme sijaitsee paikassa, jossa toisella puolella on hiekkarantaa ja toisella puolella kalliorantaa. Tuo kallioranta oli oiva sijainti ulkotulelle, sillä ilta-aurinko laskee juurikin tuonne puolelle. Siitä on myös kivat (kivat siis näin tyynellä kelillä) näkymät järven ulapalle. Myrskysäällä vaahtopäät lyövät tuohon kalliorantaan samalla kun Myrskyluodon Maija soi korvamatona 😉

Mutta siihen tikkupullaan. Löysin Marttojen ohjeen, joka on pakko tallettaa tännekin. Tosin sovelsin tätäkin ohjetta hieman, joten alla on siis tuo soveltamani ohje. Meillä katsokaas on pavlova kahvipöydässä niiiiiin nähty; vastedes vieraat saavat tikkupullaa kahvinsa kanssa. Ja saavat ihan itse grillata ne 😉 Tikkupullan kanssa maistuu mansikkahillo ja luulisin, että kermavaahtokin toimii ihan loistavasti!

3 dl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

2 rkl sokeria

1 tl kuivahiivaa

1/2 tl kardemummaa

1 1/2 dl maitoa

1/2 dl Flora Culinessea

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kädenlämpöinen maito.

2. Vaivaa ja loppuvaiheessa lisää Flora Culinesse.

3. Anna kohota puolisen tuntia (saunassaoloajan ;).

4. Leivo taikinasta kuusi 20 sentin mittaista pötköä.

5. Kierrä pötkö puutikun ympäri niin, että päät jäävät kierteen sisään 

– silloin pulla pysyy tikussa paistamisen ajan.

6. Paista pullaa riittävän etäällä liekeistä, ettei taikina pala (meillä vähän kärtsäsi…ei haitannut).

7. Paista noin 15 minuuttia, pulla on kypsä kun se irtoaa tikusta helposti.

8. Enjoy!

*********************************************

Meillä upposi nuo kuusi tikkupullaa parempiin suihin alta aikayksikön. 

Seuraavan kerran täytyykin tehdä resepti tuplana!

Kiitos kaunis murut kommenteistanne, palailen niihin tuonnempana. Nyt saunomaan ja sitten purkamaan mökkikasseja; meillä miehellä alkaa huomenna työt ja itselläni sitten keskiviikkona. 

Mutta ei se sitä sano, etteikö tässä vielä mökillekin tällä viikolla ehtisi 🙂 

Oikein ihanaa sunnuntai-iltaa ja

alkavaa elokuista viikkoa! 

On se vaan kiva, että illat pimenevät ♥