Niin on töissä kiire, että bloggailu on parin päivän aikana jäänyt vähemmälle. Heh. Ei vaiskaan, ruokikset ovat yleensä olleet mulle niitä blogitekstin tuottamistaukoja kesken työpäivän, mutta nyt ei ole vain ehtinyt. Mutta en taaskaan valita, hyvä että töissä on kiire! Facebookin puolella jo uumoilin, ettei tänäänkään ehtisi blogiin (töiden lisäksi kiire jatkuu kotona, kun on miljoona asiaa tekemättä), mutta kyllä se nyt on niin, että bloggailu voittaa pyykinpesun, pölyjen pyyhkimisen ja varsinkin vessojen pesun. Joten täältä pesee 🙂 

Kertauksena uusille lukijoille täällä jo viime syksynä esittelemäni maailman helpoin (ja ehkä herkullisin) kinuskipuolukkapiirakka. Ohjeen sain vuosi sitten ihanaiselta K:lta ja sen jälkeen sitä on tullut muutamaan kertaan tehtyä. Ja todettakoon vielä, että mun on ollut hirmuisen hankala keksiä puolukalle muuta käyttöä kuin vispipuuro tai hillo, joten pakastinta saa vähän tyhjemmäksi viime vuoden puolukoista näiden piirakoiden avulla.

– sulatetaan ja levitetään voideltuun piirakkavuokaan

(- esipaista 175 asteessa uunin alatasolla 7-10 minuuttia, jos haluat rapeamman pohjan)

– levitä piirakkapohjan päälle puolukat sekä kinuskikastike

–  paista 175 asteessa uunin alatasolla 35-40 minuuttia
(tai 25-30 minuuttia, jos esipaistoit pohjaa)

**************************

It ain’t rocket science tämä piirakka kuulkaas. Ja hyvää on kuin mikäkin! Mä tykkään jälleen kerran tuosta happaman ja makean yhdistelmästä. Mitä te bruukaatte tehdä puolukasta? Kävin muuten tuossa kotitöitä pakoilemassa Kodin1:sessäkin ja ah, löysin ne Annon valot, joista kiitos te ihanat lukijat mulle vinkkasitte. Viimenen paketti lähti hyllystä mukaani. Ihan koesovitin niitä tuohon ruokatilaan rikki menneiden pallovalojen tilalle (murmur) ja nyt pohdin, että raaskinkohan mä edes viedä niitä möksälle! Niin kivoilta näyttävät. Instagramissa on sneak peek, huomenna sitten täällä blogin puolella kuvia paremmin.

Olisinkohan mä nyt valmis noihin kotitöihin? Ei ole huomenna mökille lähtemistä, jos koti jää sotkuiseksi! Monesti olen pohtinut, että kuinka meillä kävi silloin siivooja joka toinen perjantai, kun mä olin kotona lasten kanssa. Miten sitä silloin  oli varaa sellaiseen ylellisyyteen? Nythän se oikeesti vasta tarpeeseen tulisi, kun on töissä viikot. Sitäpaitsi, ei ne lapset edes sotkeneet silloin 1- ja 3-vuotiaina niin paljon kuin nyt…eli se siivooja tais päästä aika helpommalla. Huomattavasti helpommalla kuin minä tänään 😀