Perjantai, kuinka sinua olen kaivannutkaan 🙂 Kuten eilen totesin, niin meillä on mies pikkujouluissa, joten perjantaiherkuttelut on sen mukaiset. Tein tuollaisia pikkuisia suupaloja. Sopivat tähän joulunalusaikaankin hyvin. Torttutaikinalevyyn painoin piparkakkumuoteilla kuvioita, voitelin kananmunalla ja paistoin niitä uunissa 225 asteessa noin 7-10 minuuttia. Sitten halkaisin ne keskeltä ja laitoin kolmea eri täytettä:

1) brie-juustoa ja viikunahilloa 

2) savuporotuorejuustoa ja rosmariinia

3) vuohenjuustoa ja hunajaa

Kannattaa notkistuttaa tuorejuusto hyvin haarukalla ennen tuonne väliin laittamista. Vuohenjuusto ja hunaja sekoitetaan myös tasaiseksi tahnaksi. Juomana glögiä (vaikka mukina toimikin kahvimuki). Olen tainnut muuten saada jo glögistä yliannostuksen, vaikkei sitä niin paljon ole vielä tullutkaan juotua. Glögin kaveriksi valikoitui myös pipareita, brie-juustoa ja päärynää. Varsin pikkujouluinen fredagsmys tällä kertaa. Isoa nälkää ei näin illalla ollut, sillä lounaalla söin aimo annoksen falafelejä. Oon jäänyt niihin ihan koukkuun! Joulun jälkeen alkaa taas ruokaremppa…lähtölaskenta biksukuntoon. Motivaationhakupostauksia siis luvassa!

Syksy ja alkutalvi on ollut sen verran raskaita, että harmillisesti sekä ruokaremppa että liikunta ovat jääneet kiireen jalkoihin. Mutta eiköhän nekin päivity ajan tasalle, kun saa joululomalla nukuttua univelat pois 🙂

Nyt saunaan ihan omassa rauhassa (luksusta!) ja sitten blogikommenttien kimppuun.

Ja ihan iltasella/yöllä vielä viimeistelen joulukortit. Ei ne ihan ehtineet tähän ekaan postitukseen,

 mutta ainakin ehtivät jouluksi perille. Joulukorteista tuli tosi erilaiset kuin olin ajatellut. Niitä varten

ottamani kuvat muuttuivat tulostettaessa ihan keltaisiksi enkä saanut keltaisuutta pois. Joten paniikkinappulaa painoin tosi pikaisesti ja löysin kuin löysin Pinterestistä ihania kuvia,jotka tulostin.

☆ Tunnelmallista perjantaita ☆

Niin vain tänäkin vuonna oli pakko testata jouluisia herkkuja, vaikkemme edes tapojemme mukaisesti pidä kahvittelua sukulaisille. Aika vain käy liian vähiin tuohon kahvitteluun. Joten syömme näitä sitten oman perheen kesken. Ugh 🙂 Viikonloppuna testasin paria ideaa ja tässä niistä ensimmäinen: jouluiset pikkupavlovat. Blogiani lukeneet tietävät suhteeni pavlovaan; pavlovaennätyksen tein toissa kesänä, kun laskin leiponeeni 17 pavlovapohjaa kesävieraita varten. Kesän aikana siis, ei yhdellä rykäisyllä. Nämä pikkupavlovat noudattelivat samaa kaavaa, mutta vain toteutus oli minikoossa ja täyte eri kuin kesän mansikkakerma.

-vatkaa huoneenlämpöiset valkuaiset ja sokeri kiiltäväksi kovaksi vaahdoksi. Pursota pursottimella ruusukkeiksi leivinpaperin päälle (tai vaihtoehtoisesti nosta kahdella lusikalla keoiksi)

-paista 160 asteessa noin 35-45 minuuttia, kunnes kovia ja ilmavia

-anna jäähtyä ennen kuin nostat pois leivinpaperin päältä

-vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää rommirusinarahka (Valiolta ainakin löytyy)

-pilko sekaan luumua

-makeuta sokerilla

-murustele päälle pistaasipähkinöitä

***********************************

Tuo pistaasipähkinän maku ja suolaisuus sopii mun mielestä oikein oivasti yhteen makean marengin ja kerman kanssa. Kannattaa kokeilla! Nuo marenkipohjathan voi tehdä valmiiksi jo paria päivää ennen ja täyttää sitten juuri ennen h-hetkeä. Mikäli onnistut pursottamaan marenkipohjan niin, että keskelle jää matalampi osio, niin täyte on helpompi laittaa pohjiin. Minä onnistuin osassa. Olishan ne voinut tietty lusikallakin muotoilla kuppimaisiksi 🙂 Täältä löytyy viime joulun kahvipöydän antimet ja täältä niihin reseptit. 

Ja sitten; suuret kiitokset erittäin runsaasta osanotostanne tuohon herrrrkuulliseen Kungsörnenin leivontatuotteita ja Lékuén leivontavälinetä sisältävään arvontaan. Voittajan arpoi random number generator ja onni suosi Tuuliaa kommentilla

O N N E A  Tuulia, laitan sinulle vielä tänään sähköpostia! 🙂

Olettekos muuten huomanneet, että ihanan Sallyn kaunis (entinen)joulukoti on esitelty uusimmassa Unelmien Talo ja Koti-lehdessä? Onneksi on äiti, jolle tulee varmaan kaikki markkinoilla olevat sisustuslehdet. Ja onni onnettomuudessa peruin silloin alku vuonna näitä lehtijuttuja pähkäillessäni kaikki omat sisustuslehtitilaukset; jää hitusen enemmän käytettäväksi joululahjojakin varten 🙂

ihan ekaa kertaa elämässä olen tällä viikolla toivonut olevani karhu. Kyllä. Sellainen ruskea luppakorva, joka talven tullen kömpii talviunille pehmeään pesäänsä. Herää sieltä sitten hitaasti kevään ensimmäisen auringonsäteiden lämmittäessä nenän päätä. Taitaa ottaa pimeys ja tiukka työtahti vähän koville. Mutta ei hätää, perjis on täällä. Oujee, niin ihanaa 🙂 Perjantain kunniaksi meillä on vähän siivoiltu, poltettu kynttilöitä ja pikaisesti käyty tekemässä keittiössä lämpimiä voikkiksia. Mies tulee kohta vasta kotiin, joten leivät menevät odottamaan lämpimään uuniin folion alle. Idean leipiin sain töihin tänään tulleesta Plaza-lehdestä. Leipien lisänä niitä tavallisia eli artisokan sydämiä, oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia jne. Leipiin laitoin kahta eri täytettä:

Lisäksi tietty sitä leipää, esimerkiksi maalaisleipää. Paistoin leivät voissa paistinpannulla. Haaveenani oli paistaa niitä niin paljon, että juusto valuu nätisti niistä ulos. Mutta kuvaussession aikana juusto kuivahti ihan totaalisesti. Ehkä se siitä uunissa taas pehmenee 🙂

Kuulkaas, viimeisen viikon aikana mut on vallannut jonkinlainen sosiaalisen median ähky. En puhu varsinaisesti bloggaamisesta vaan lähinnä facebookista ja instagramista. Sekä yleensäkin sähköisestä mediasta tietotulvineen, sähköposteineen kaikkineen. Some-ähkyn piiriin luen myös kännykän. Tänä päivänä kun pitäisi olla niin ajan hermolla ja tavoitettavissa. Tiedättekös? Sähköposteihin ja viesteihin tulisi vastata heti (ainakin mun luonteella tai muuten alkaa velvollisuudentunto painamaan :). Ihmiset olettaa sinun niihin vastaavan ja hyvän käytöksen mukaista se onkin vastailla heti. Toinen on tämä tietotulva, tuntuu että joka tuutista tulee tietoa. Miten sitä osaa suodattaa itselleen ne tärkeimmät ilman, että pää räjähtää? Tai ilman, että ottaa puolen maailman huolia kontolleen? 😀 Olenkohan mä ihan ainoa, jota välillä vähän tuskastuttaa tämä nykyaika… Henkilökohtaisen fb:n puolella en juurikaan enää käy ja nyt tuntuu, että tuo bloginkin fb on ihan tuuliajolla. Instagramissa harmittaa, että ehdin hädin tuskin tykkäilemään seuraamieni henkilöiden kuvista. Kommentteihin ei jouda aikaa. Välillä tuntuu, että voi kun voisi napata perheen mukaan ja lähteä mökille viikoksi. Jättää puhelimen ja tietokoneen kotiin. Vain olla ja lukea kirjoja. Jos jollain on mulle asiaa niin tulkoon huuteleen sinne vastarannalle. Kyllä se leudolla ilmalla kantaa saareen asti 😉

Viikonloppuna siis luvassa rentoutumista perheen parissa, sunnuntaina kahden prinssin synttärit 

ja matkalla sinne koukkasemme mökkirannan kautta. Tarkistamassa, tekikö Eino-myrsky tuhojaan. 

Voi, kuinka kaipaankaan mökkiviikonloppuja! 

Ensi vuonna tiedämme laittaa mökin talviteloille vasta sitten kun on oikeasti talvi. 

Huomen aamulla ajattelin lahjoa lapset (vaikka karkilla, ihan sama ;), että antavat meidän 

vanhempien nukkua pitkään. On se kumma, että viikolla saa herätellä lapsia joka aamu, 

mutta viikonloppuna heräilevät sitten ihan itsestään varsin varhain. 

Huomenna ollaan pitkästä aikaa päivännäöllä kotona, joten kuvaussessioita myös tiedossa.
Ja maalisutikin viuhuu. Ah, miten rentouttavaa! 🙂

Ihanaa viikonloppua ♥