Viikon tauon jälkeen jälleen perjiksen tunnelmia täältä meillä. Samantyyliset ruoat, sama kuvakulma ja saman väristä juomaa lasissa kuin aiemminkin. Yksi aiemmista fredagsmyysseistä eroava tekijä on, joka ei kuvien kautta välity. Mä oon ihan yksi kotona!!!! Lapset lähtivät molemmat tahoilleen yökylään ja mies on perjantaimenoissaan ja tulee vasta myöhemmin. En muista taas koska viimeksi on tälläinen tilaisuus tullut. Mutta kai tästä yksinolosta kuuluisi jotenkin nauttia. Ensin Voice of Finlandia, sitten saunaa ja sen jälkeen ajattelin tsekata AppleTV:n ja Netflixin elokuvavalikoiman. Ja valita jonkun ihanan romanttisen komedian, jota mies ei ikinä suostuisi katsomaan mun kanssani 🙂

Tänä iltana meillä tarjoillaan juustoja kera viikunoiden, mozzarellatomaattisalaattia, marinoituja oliiveja sekä tuollaisia mausteisia pikkuisia leipäsiä. Päivän falafel-annos painaa vielä vatsassa, joten mitään suureellista ei edes jaksaisi syödä. Noiden pikkuisten leipien resepti on ollut muistaakseni täällä joskus, mutta laitetaan se uudelleen, koska parissa vuodessa on tullut lukijoitakin lisää:

Uunista tulon jälkeen ripottelin leiville vielä sormisuolaa. Mitkään suolarajoitukset eivät ole onneksi ole vielä koskettaneet minua. Huh, ehkä pitäisi 😉 

Viikonlopulle on tiedossa kaikkea kivaa ohjelmaa; ulkoilua, urheilua, 

Annelia ja Onnelia leffateatterissa, ravintolassa syömistä äidin ja veljen perheen kera 

(haaveilen sellaisesta täydellisen mureasta medium-paistetusta pippuripihvistä!), 

Putousta, luistelua jne. Mutta nyt haen tuon tarjottimen ruokineen ja linnottaudun telkkarin eteen.

 Ja yritän nauttia tästä yksinolosta ja hiljaisuudesta 🙂

Ihanaa viikonloppua murut  ♥

päivä väliä bloggailusta ja tuntuu, että sitä on ihan vieraantunut koko blogimaailmasta 🙂 Pahoitteluni näistä viimeaikaisista ruokapostauksista; meillä kun ei tällä hetkellä tapahdu sisustuksen saralla mitään. Yksi pieni projekti on, mutta sekin odottaa sitä inspiratzionea, joka nyt on vähän kadoksissa. Vaikkakin inspiraatiota ja hyvää mieltä on riittänyt päivästä toiseen, kiitos tuon ihanan auringon ja talvisen kelin. 

Mun himo tomaattimozzasalaattiin ajoi siihen, että kyllästyin vähän koko salaattiin. Joten keksin tehdä tuon uunin kautta, pestolla höystettynä. Ja voin sanoa, että suli suussa yhtä sulavasti kuin tuo juusto uunissa. Itselleni riitti iltaruoaksi kaksi tomaattia ja yksi kevytmozzarella viipaloituna. Väleihin sivelin vähän vihreää pestoa. Uunissa grillivastuksen alla 225 asteessa sen verran, että juusto alkaa sulaa. Kylkeen kaksi siivua uunissa paahdettua ilmakuivattua kinkkua. Mulle ko. kinkku on tökkässyt vähän viime aikoina. Mutta paahdettuna menee hyvin alas. 

Eihän nuo nyt ihan kevyimmästä päästä ole nuokaan hampparit, mutta varmasti kevyempiä kuin ne ihan aidot perinteiset versiot. Joita tehdään tämän viikon perjantaimyysseissä 🙂 Mun pyhäkolminaisuus on tällä hetkellä hiukkasen epätasapainossa, kun liikunta on vähän jyrännyt liian dominoivaan osaan. Pitäis osata höllätä. Nyt on viiden päivän sisään tullut jo kolme sali kertaa ja yksi lenkki. Tänään pidän välipäivän, mutta huomenna taas jatketaan. Sulosointuja korville tiedossa, kun lumi narskuu lenkkarin alla…

Nyt kommenttien pariin, kiitos kaunis jälleen niistä 🙂

mä olen aika kärsimätön tietyissä asioissa. Esimerkiksi ruoanlaitossa silloin, kun on se suurista suurin nälkä. Eilen illalla töiden jälkeen vatsa kurni, kun kotiin pääsin, sillä iltapäivän välipala oli jäänyt välistä.  Lapset söivät serkuillaan (kiitos vaan taas sinne 🙂 ja mies söi edellisen päivän leftoverseja. Jääkaappi huusi tyhjyyttään ja kuivamuonavarastokin kaipasi täydennystä. Kikherneitä, tomaattimurskapurkki ja linssejä. Kikherneet olisivat kaivanneet liotusta, joten jäljelle jäi tomaattimurskapurkki ja linssejä. Niistä syntyi 15 minuutissa ainakin omaan makuuni hyvinkin maistuva ja synkeän illan piristävä lohturuoka. Lisäksi kuivatettua chiliä tuomaan potkua ja puolikas kiekollinen vuohenjuustoa tuomaan pehmeyttä. Vuohenjuustossa suosin tuota President Petits Chevres Doux juustoa ruoanlaitossa. Se on tavallaan tuorejuustotyyppistä, joten sillä saa keittoihinkin kivasti täyteläisen tunnun. Jos on tarkka rasvojen määrästä ja kaloreista niin keitto toimii ilman tuota vuohenjuustoakin.

Eilen illalla pimeällä en saanut kauniita kuvia, mutta eipä niitä täällä töissäkään saanut, kun kamera (ja ne kauniit vihreät yrtit) jäi kotiin. Joten näillä kännykuvilla mennään 🙂

******************************************

Uuh, näihin minityöviikkoihin voisi tottua 🙂 Pari päivää töissä ja taas pidennetty viikonloppu. Huisia! Tuntuu, että kaikki muut vielä lomailivat. Ihana rauha ja hiljaisuus sai kyllä aikaan sen, että tuli työskenneltyä tuplatehokkaasti. Meillä loppui tilikausi vuodenvaihteessa ja sen tiimoilta on onneksi päivät täynnä. Tunnustan olevani numeronörtti. Rakastan tehdä myyntilistoja tuotteittain ja asiakkaittain (tai lähinnä ottaa niitä ulos järjestelmästä, koska enhän mä niitä tee), tuloslaskelman ja taseen analysointia sekä kaikkea sitä ihanaa tarkastelua, mitä vuodenvaihteeseen liittyy. Mutta yksi asia, josta en ihan hirmuisesti pidä on ne kaiken maailman pakolliset tilastot jos jonkinlaisiin instansseihin. Tänään niidenkään tekeminen ei kyllä tökkinyt yhtään 🙂

Tänä perjantaina meillä syötiin porovuohenjuustopizzoja. Ihan ältsin helppoja ja hyviä. Pizzataikinaa en jaksanut alkaa tekemään, joten tehtiin pizzat rieskoihin. Rieskan päälle levitetään tomaattipyreetä ja sitten kylmäsavustettua poroa siivu tai pari. Päälle murensin vuohenjuustoa ja paistoin 225 asteessa noin 10 minuuttia. Ja siten lopuksi rucolaa sekä loraus hunajaa. Niin hyvää! Parsakaalihimotukseni on noussut taas ihan uskomattomiin sfääreihin. Joten kylkeen tein salaattia. Paistoin pinaatinlehtiä tilkassa öljyä, mutta ihan vain hivenen. Lisäksi paistoin parsakaalia ja punasipulia öljyssä. Lisäsin myös tähän vähän hunajaa sekä omenaviinietikkaa. Päälle sormisuolaa maun mukaan.  

Ehkä huomasitte kuvista, että olin kattanut kolme lautasta. Kutsuttiin äitini naapurista iltapalalle. Varsinkin tälläisinä aikoina tämä meidän tiivis perheidylli pääsee kyllä oikeuksiinsa. Tukea ja turvaa kaikkiin suuntiin tasapuolisesti. Sunnuntaille sovittiin menevämme mummulaan vähän kantelemaan huonekaluja ja laittamaan kotia taas hiukkasen kotoisammaksi. Jahka sohvat saapuvat niin menen räpsimään kuvia blogipostausta varten. 

Mutta nyt kuulkaas otan läppärin kainaloon ja suuntaan 

miehen viereen sohvalle vastailemaan kommentteihinne! 

Unohdin ihan totaalisesti VOF:n, mutta eiköhän sen näe uusintanakin.

Tänään voisi katsoa boksilta sen keskiviikkona alkaneen uuden sarjan. Vaikka olenkin

vähän skeptinen kaikkia yliluonnollisia juttuja kohtaan telkkarisarjoissa 🙂

Ihanaa viikonloppua murut ♥