maanantai 10. elokuun 2015

Age is just numbers…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

HEISSULIVEI!

Varmaan muistatte, että siitä ei ole montaakaan kuukautta, kun allekirjoittaneelle iski ikäkriisi. Silloin neljänkympin rajapyykki tuntui oikeasti tosi kamalalta. Tiedä häntä miksi. Mutta nyt kun h-hetki on käsillä ja rajapyykin yli varovasti astuttu toisella jalalla, niin täytyy kyllä sanoa, että ei tunnu missään 😀 Itse asiassa, voisin väittää eläväni elämäni parasta aikaa. Avioliitto kukoistaa, lapset on just ihanassa iässä, työntekoon on päästy sisään hoitovapaiden jälkeen ja omaa aikaakin alkaa olemaan. Tähän ikään tultaessa sitä on tajunnut, että elämän rikkaus ei ole siitä kiinni kuinka niska limassa raataa töitä. Elämän rikkaus on kainalossa tuhiseva lapsi tai rakkaan hymy ruoanlaiton yhteydessä. Suuri rikkaus on sekin, että elämä ei ole pilleripurkin varassa…että on terve.

Ei 40-vuotiaan elämä ihan hassumpaa ole, vaikka parikymppisenä sitä ajatteli olevansa tässä iässä ikäloppu. Näin liki päivän kokemuksella on ollut tosi kivaa olla neljäkymmentä. Jollain karseella tavalla tuntuu, että musta on tullut yhtäkkiä aikuinen. Vaikka mieli (ja jutut) on ihan siellä parikymppisen tasolla. Vaikka maan vetovoima vetää poskia ja peppua alaspäin, niin so what? Kyykkyjä kehiin ja poskien lihaksille nauruterapiaa. Yksi merkittävä muutos verrattuna aiempiin täyskymppeihin on se, että tänä päivänä hyväksyy itsensä näine hyvineen. Sitä on oppinut ihan parin viime vuoden aikana välittämään piutpaut ilkeistä ihmisistä ja tajunnut sen, että loppupeleistä vain sillä on väliä, että itsensä lisäksi oma perhe ja omat läheiset ovat onnellisia. Ei tarvitse miellyttää muita tai elää elämäänsä niin kuin se kuuluisi elää. Vaan elää ja toimia joka päivä niin, että voi kantaa vastuun teoistaan, seisoa sanojensa takana ja olla itse ylpeä itsestään.

Joten mansikkakakkua tarjolla synttäreitten kunniaksi, olkaa hyvä 🙂 Näyttää kuivakalta, muttei sitä ole. Ottakaa reilusti. Tämä on muuten sama mansikkakakku, joka on aiemminkin esiintynyt blogissani. Ihan mun lemppari. Ja niin kamalan helppo tehdä. Pohjan teen yleensä edellispäivänä. Joskus täytän sen etukäteen, jotta kerkiää kostua.

MANSIKKAKAKKU
1 dl ruokaöljyä
6 dl isoherkku-kaurahiutaleita
– sekoitetaan keskenään
3 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
– sekoitetaan keskenään
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
– vatkataan keskenään
-yhdistä aineet keskenään ja paista uunipellillä leivinpaperin päällä 225 asteessa kauniin ruskeaksi.
-vaahdota väliin kermaa ja viipaloi väliin ja päälle reilusti mansikoita (mä laitoin väliin tällä kertaa Flora Vanillaa ja päälle mascarponea)
-kakusta voi tehdä kaksi tai kolmikerroksisen

***********************************************************************************

Sen kummempia juhlia meillä ei kotioloissa järjestetä, sillä mä en halunnut. Voi olla, että järjestetään tänä vuonna taas vähän isommat pikkujoulut, jolla kuitataan sekä mun ja miehen (parin vuoden takaiset) nelikymppiset. Tai sitten juhlitaan suosiolla vasta viiskymppisiä. Muu perhe ehdotti ravintolaan syömään menoa, mutta olenko tylsä, kun haluan olla kotona? Grillailla takapihalla ja nauttia lasin valkkaria. Josko se vieläkään perjantain jälkeen maistuu 😉 Elämä on ihanaa, nautitaan! Tänään ei niinkään herkistytä nämä synttärit, mutta se totta tosiaan saa tipan silmäkulmaan vuosi toisensa perään, kun lapsukaisille katsotaan kouluvaatteet valmiiksi. Sellaista tiedossa tänä iltana. Reput valmiiksi odottamaan oven pieleen ja rutkasti uutta intoa mukaan koulutielle.

AURINKOISTA ALKANUTTA VIIKKOA &
TURVALLISTA KOULUTIETÄ PIKKUISILLE KOULULAISILLE!

alle


keskiviikko 05. elokuun 2015

Soul mama’n inspiroima herkullinen lounas

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIKKAMOI!

Jihuu, koti alkaa olemaan kuvausvalmis. Ja hei, eipä tarvitse tehdä tänä vuonna joulusiivoja pidemmän kaavan mukaan 😉 Me ollaan kuulkaas ihan kohta lähdössä illaksi mökille saunomaan, mutta sitä ennen ajattelin tulla muistuttamaan teitä eräästä elämän suolasta, joka liian usein jää meiltä huomioimatta. Elämän suola, joka oikeasti antaa niin äärettömän paljon. Jos on avoimin mielin ja antaa tuolle mahdollisuuden. Sekä jakamaan yhden kohtaamisen inspiroiman kesäisen ja kevyen lounaan. Tuo elämän suola – se on uusien ihmisten tapaaminen. Eilen aamulla tasan klo 08.00 meillä soi ovikello. Olin ostanut Grouponin kautta kolme tuntia kotisiivousta ja oltiin sovittu tuo siivous eilen aamuksi. Avasin oven ja ensimmäisenä kiinnitin huomioni oven takana seisovan naisen leveään, valkohampaiseen hymyyn. Hersyvään nauruun. Ja siihen, että käden ojentaessaan hän puhuu englantia. Nice to meet you, darling. Päästin tuon soulmaman, Whoopi Goldbergiä erittäin paljon muistuttavan, siistijänaisen peremmälle. Sorry, our house is a mess right now…you now summer vacation and escape to our summerhouse.  No worries that’s what I’m here for, darling. Leveällä etelävaltioiden englannilla puhuttuna.

Ahhh, miten ihana persoona. Sen enempää emme ehtineet puhua tai minä yritin, mutta toinen näki, että se kolme tuntia riittää nippa nappa muutenkin ja otti pölyhuiskan saman tien esiin 😉 Tajusin olla häiritsemättä ja livahdin vaivihkaa mummulle aamukahville. Oven sulkiessani kuulin vielä God bless you, darling -toivotukset. Tullessani kotiin kolmen tunnin päästä löysin tuon kauniin naisen konttaamasta meidän ruokapöydän alla. Sorry darling, there’s no time for toilets. Toinen huuteli pöydän alta. Ei hätää, siivoan ne itse. Muuten koti kyllä kiilsi ja ihmettelin, miten kolmessa tunnissa tuo ammattilainen oli ehtinyt hinkkaamaan jopa keittiön kaapinovet puhtaiksi. Kehuin tehtyä työtä ja sanoin harkitsevani siistijän palveluksia jatkossakin. Thank you, darling. Vielä viimeisenä ovesta poistuessaan huikkasi God bless you, darling. Darling sitä ja darling tätä.

Sain eilen aamuna siunausta varmastikin enemmän kuin koko elämäni aikana, mutta sen lisäksi sain taas yhden arvokkaan ja paljon antavan kohtaamisen. Erilaisten ihmisten kohtaaminen on kyllä tämän elämän ehdoton rikkaus. Kun pitää silmät auki ja korvat höröllä, niin elämästä saa kyllä paljon irti!

Tuon värikkään naisen inspiroimana valmistui eilisen lounas (ja iltaruoka). Katkarapumangosalsaa ja pehmeitä tacoja. Voi pojat, en halua kuulostaa itseriittoiselta, mutta näistä tuli niiiin hyviä! Ja tarkemmin ajateltuna ihan menisi keventäjienkin ruokavalioon, ainakin ilman tuota tacovenettä. Ruisleivälle täytyy kokeilla näitä ensi kerran.

KATKARAPUMANGOSALSA

180 g pakastekatkarapuja sulatettuna
2 mangoa
2 avocadoa
1 (kevät)sipuli varsineen
tuoretta minttua
1 limen mehu
1 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa
muutama kierros chili explosion mausteseosta

– kuori mango ja avocado, pilko ne
– pilko sipuli ja pienistele minttu
– sekoita kaikki ainekset keskenään
– ja anna tekeytyä jääkaapissa tunnin pari (jos maltat 🙂
******************************

Me syötiin näitä tuollaisten tacoveneiden kanssa. Käytettiin tacoveneet nopsaa mikrossa. Salsa toimii kyllä ihan sellaisenaankin, salaattina. Ja mikä ettei varmasti myös niiden kovien tacokuortenkin kanssa. Mutta, nyt suunta kohti mökkiä ja saunaa. It’s been a while..

AURINKOISIA AJATUKSIA…DARLINGS 

alle


torstai 30. heinäkuun 2015

Torsdagsmys / ruokavinkki viikonlopulle

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA
TORSTAI-ILTAA IHANAT!

Meidän oli alunperin tarkoitus tulla mökille vasta tänä aamuna, mutta eilen, kun raskaantyön raataja palasi työreissusta monta sataa kilometriä ajaneena päätimmekin lähteä siltä istumalta möksälle. Just päästiin saareen ennen pimeän tuloa. Tänä aamuna oli ihana herätä möksältä. Kaupungissa kun sitä herää kaiken maailman ääniin ja valoon. Täällä pimennysverhojen avulla unet jatkuvat liki sinne puoleen päivään.

Nyt kuulkaas huutaa (taas) jokainen lihas hoosiannaa. Se huoneiden vaihtorumba plus tämän päivän ex tempore terassinlaajennusprojekti tekivät niin hyvää. Fyysinen rasitus on se, jota olen lomalla kaivannut. Terdeä laajennettiin sen verran, että saatiin se kiinni tuohon meidän ulkotulipaikkaan. Eli kahteen kaivonrenkaaseen, jotka laitoimme vanhan maakuopan päälle. Tuossa kuopassa on ennen vanhaan säilytetty niitä jääkaappitavaroita. Kaivonrenkaat käsittelimme puuöljyllä mustaksi. Niistä tuli aika fiksunnäköiset. Voin laittaa kuvia tuosta meidän projektista huomenna!

Projektin valmistumista kruunasimme lasillisilla punaista sekä ihan superhyvillä täytetyillä bataateilla. Tätä nykyä surffailen ruokakuvia instagramin puolella, josta inspiraation näihinkin sain. Reseptiä en välttämättä muistanut oikein, mutta ei haittaa – hyvin upposi ja varmasti löytyvät meidän perheen ruokalistalta jatkossakin! Täyttäviä ja niin halutessaan nämä voi tehdä perin terveellisen kaavan mukaan.

TÄYTETYT UUNIBATAATIT
4:lle

2 bataattia

täyte
1 kesäsipuli varsineen
1 rasia babypinaattia
2 rkl kevytkermaviiliä
2 rkl tuorejuustoa (voi jättää pois)
1,5 dl kikherneitä
mozzarellaraastetta (tai jotain kevyempää juustoa)
suolaa & pippuria
– pese bataatit ja kypsennä niitä 200 asteisessa uunissa noin 45-60 minuuttia, kunnes kypsiä
– leikkaa puoliksi ja jäähdytä hieman
– sillä aikaa kuullota pilkottu sipuli ja kunnes sipuli hieman pehmennyt lisää pinaatti
– koverra bataatit, mutta älä täysin jätä kuoria ilman bataatin ”lihaa”
– muusaa kovertamasi bataatti kermaviilin ja tuorejuuston kanssa
– lisää kikherneet, pinaattisipulisekoitus sekä mausteet
– laita bataatin kuoret uuniin viideksi minuutiksi (200 astetta)
– täytä kuoret täytteellä ja koristele mozzarellaraasteella
– paista uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes juusto on kauniin ruskeaa

*************************************************

Tuosta kuulkas sitten vaikka viikonlopun herkuttelupöytään! Tälläiset herkut on mun mielestä ihan ässiä; ei aina tarvitse olla uppopaistettuja ja kermalla kuorrutettuja ruokia. Kevyemmällä kaavalla muuten jatketaan elokuukin. Tammikuiseen tapaan taitaa korkki napsahtaa kiinni, lisäksi arki alkaa herkuttomana. Viikonloppuisin kyllä saa herkutella. Kiitos ihanaiset makkarikommenteistanne, palaan niihin huomenna. Nyt tulee uni silmään; ihan koko päivän kun on ulkona, niin ei tee vaikeuksia nukahtaa. Ollakin, että on herännyt vasta 12 tuntia sitten 😀

KAUNIITA UNIA &
SUPERIHANAA VIIKONLOPUN ODOTUSTA,

alle


tiistai 28. heinäkuun 2015

ごちそう さま ご馳走 様

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA…sorry kuvatulvasta 🙂

MOIKKAMOI!

Tuumasta toimeen; niin kuin eilen sanoin, niin päivät menevät hukille, kun heräilee puolen päivän tienoilla. Tänä aamuna oli kello soittamassa ja lenkkivaatteet odottamassa keittiön tuolilla. Ihan älyttömän yllättynyt olen, että sain itsestäni tuon aamulenkin verran aikaiseksi. Yleensä mussa herää aamulenkkien alla selkärangaton ameeba, joka valitsee sittenkin helpoimman vaihtoehdon. Tästä on kuulkaas hyvä jatkaa päivää! Jatketaan sitä vähän ruokajutuilla taas…

Parasta matkustelussa on (seikkailufiiliksen lisäksi 😉 ruokailut. Se, kun mietitään, että mihin mentäisiin syömään. Uusien kokemusten karttuminen, ruokalistojen lukeminen. Ravintolan sisustuksen ihasteleminen. Tiedättekö, kun ruokaillessa tulee sellainen tunne, että ”I’m in heaven”? Miljöö, seura, ruoka. Kaikki kohdillaan. Mun tähän astisen elämäni ehkä yksi parhaimmista ruokakokemuksista oli Kööpenhaminassa. Sattumoisin juurikin meidän hääpäivänä. Mies oli aiemmin työreissullaan käynyt sushipaikassa hieman syrjemmällä, sivukadulla. Ja sitä lähdimme metsästämään. Löysimme tuon pienen japanilaisen ravintolan yhtenä iltana klo 21.00 jälkeen ja yllätyimme, kun saimme pöydän, sillä ainakin TripAdvisorin mukaan pöytävaraus kannattaa tehdä. Itse asiassa tuo paikka taisi olla liki tyhjä meidän siellä ollessamme. Kauniin karu japanilainen sisustus viehätti ensi näkemältä. Eläkeiän jo reippaasti ylittänyt harmaahapsinen japanilainen mies nyökkää huomaamattomasti meille tervetuloa, yokosoようこそ. Ohjaa meidät pöytään ja antaa nuoremmalle sukupolvelle ohjat. Tässä vaiheessa saamme kuulla, että ravintola ei tarjoa enää sushia, mutta sashimia ja muita japanilaisia herkkuja. Noh, tämähän kävi meille. Sushia kun saa helposti Suomestakin. Saimme pöytään lämpimät pyyhkeet, soijapapuja sekä teetä samalla kun silmäilimme ruokalistaa. 

Lapsille tilasimme tori teriyaki -annoksen eli kanaa teriyakikastikkeella. Ja eih, ei todellakaan sellaista, mihin Thaimaassa olemme tottuneet vaan kanaa japanilaisittain. Kera misokeiton ja japanilaisen salaatin. Lisukkeena riisiä. Meille tarjoilija suositteli sashimisekoituksen raa’asta kalasta. Tähän myös tuli lisäksi riisiä, misokeittoa, japanilaista salaattia sekä marjoja. Tilasimme myös kaksi ippiniä; gyoza eli kananyyttejä sekä ebi furai eli friteerattuja katkaravun pyrstöjä. Molempiin kuului ihan taivaalliset kastikkeet. Pieni kumarrus ja nauttikaa ruoasta -toivotus, douzo meshiagare どうぞめしあがれ.

Juomaksi lapsille kolaa, heh ja aikuisille valkoviiniä. Palan painikkeeksi pienet maistiaiset lämmintä sakea eli riisiviinaa. Japanilaiset oluet jäivät tällä kertaa kokeilematta. Niin, mikä tämä taivaallinen ravintola on? Ravintola Bento, Kööpenhaminassa. Kivenheiton päässä rautatieasemalta. Suosittelen lämpimästi, jos käytte Kööpenhaminassa ja olette hyvää ruokapaikkaa vailla. Ja tykkäätte japanilaisesta ruoasta. Meillä on kyllä sinänsä helppo tuon miehen ja lasten kanssa mennä syömään, kun aika pitkälti kaikki meistä on tänä päivänä kaikkiruokaisia.

Hassu yksityiskohta oli se, että kun kerroimme tarjoilijapojalle, mistä päin olimme, hän vastasi meille kummarruksella ja sanomalla kiitos. Juu, ihan suomeksi. Heidän suvustaan joku oli nainut suomalaisen, joten tämän takia osasivat pari suomenkielistä sanaa 🙂 ごちそう さま ご馳走 様 – kiitos ruoasta! We’ll be back!

Onko teillä jotain mieleenpainuvaa ruokakokemusta? Meillä tuolla reissulla oli yksi toinenkin mieleenpainuva ruokakokemus. Ja vielä huvipuiston ravintolassa, voitteko kuvitella 🙂 Siitä lisää tivolipostauksessa. Tai postauksissa. Voi olla, että joudun jakamaan tuon aiheen kahteen eri postaukseen, sillä kuvia ja juttua on niiiiiin paljon!

AURINKOISIN TIISTAITERKUIN,

alle


maanantai 27. heinäkuun 2015

Mmm…mustikkakukko!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAMOIMOI!

Home sweet home -tunnelmissa ollaan. Tosin tuo sana sweet ei tällä hetkellä ihan pidä paikkansa (ks. kuva instasta ;). No mutta, heti kun saan siivousmoodin jälleen päälle, niin eiköhän kotikin ala tuntumaan kodilta. Päätettiin tulla tänään pariksi yöksi kotiin. Mies käy heittämässä huomenna yön yli työkeikan pohjoisemmassa ja me tyttöjen kanssa laitetaan tyttöjen huoneet valmiiksi koulua varten. Kaksi viikkoa tasan aikaa koulujen alkuun. Mihin se lasten kesäloma hurahti? Tosin täytyy sanoa, että jotenkin tämä kesä on tuntunut poikkeuksellisen rentouttavalta. Varsinkin nuo kolme kesälomaviikkoa, jotka on takanapäin. Eilen tuli jo pieni ahdistus, että hetkinen – onko mulla vielä viikko lomaa jäljellä vai ei. Joutui laskemaan kalenterista 😀

Sateinen sunnuntai mökillä kääntyi aurinkoiseksi illaksi ja käytiin tyttöjen kanssa poimimassa litran verran mustikoita. Kesän eka mustikkakukko tai -kukot tuli leivottua parisen viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna ja kolme viikkoa myöhemmin kuin edellisvuonna. Kertonee jotain kesän keleistä. Osa mustikoista on vieläkin raakileita, joten käsipelillä täytyy poimia. Räksät ovat hiffanneet myös marjojen kypsymisen, joten meillä onkin mökkipiha nyt täynnä sellaisia foliosta tehtyjä ”joulukoristeita”, jotka roikkuvat puussa. Saas nähdä pysyykö räksät pois mustikoista. Toivottavasti, sillä vaikka alkuun näytti, ettei mustikoita juuri tule, niin onhan niitä. Ihan siihen toissavuotiseen 20 litraan ei ehkä päästä, mutta lähelle. Moooonta aamua talven varalle pelastettu, kun syön mustikoita jugurtin/puuron päällä 🙂

Mustikkakukko, ruiskuori ja päälle vaniljakastiketta. Parempaa saa hakea. Viime vuonna tein mustikkakukon isoon vuokaan, mutta tänä vuonna tein taas pikkuisia kukkosia. Superhyviä!

MUSTIKKAKUKOT

Taikina
200 gr voita sulatettuna
1,5 dl sokeria
4,5 dl täysjyväruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte
6 dl mustikoita
1 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja

1. Valmista taikina; sulata rasva kattilassa.
2. Anna rasvan hieman jäähtyä ja lisää siihen sokeri
3. Sekoita leivinjauhe ruisjauhoihin ja lisää rasvasokeriseokseen.
4. Siirrä taikinasta 1/4 odottamaan kansien valmistusta ja painele 3/4 taikinaa
voideltujen annosvuokien pohjalle ja reunoille.
5. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja annostele vuokiin.
6. Tee lopuista taikinasta kannet marjojen päälle niin,että täyte peittyy.
7. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia.
***********************************************

Tuliko muille noista kuvista syksyinen fiilis? Koko päivän käynyt puhuri oli tiputtanut oksia ja lehtiä puista, jotka kotoisasti näkyvät kuvissakin 😉 Yölläkin oli vissiin käynyt aikamoinen puhuri, sillä toinen meidän lepotuoleista laiturilla oli lähtenyt lentoon ja järveen! Mies ja esikoinen kävivät aamulla veneilemässä ja löysivät onneksi karkulaisen kellumasta noin puolen kilometrin päässä. Nyt tosiaan pari päivää riittää ohjelmaa kotosalla ja loppuviikosta kevyesti ajateltiin tehdä mökillä terassin laajennus ulkotakkapaikan ympärille. Lisäksi yksi vierasmökki pitäisi sutia valkoiseksi sisältä ja laituri käsitellä puuöljyllä. Juu, ei mitään paineita – onhan tässä vielä lomaa jäljellä jokunen päivä 😀 Ai vitsit, ja lapsille luvattiin vielä yksi Seitsemisen keikka. Suottaapi olla, että täytyy aikaistaa aamuja; klo 11.00 kun herää, niin päivät hurahtaa silmissä!

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

alle

PS. huomenna sitten lisää Tanska-kuulumisia 🙂