HEIPPAHEI!
Ja ehei, ihan vielä materiaalia kokonaiseen keittokirjaan ei ole. Tosin sellainen haave on elänyt pitkään ja eilen viimeksi siitä miehen kanssa juttelimme. Haaveena keittokirja, joka toisi hyvää mieltä ja hymyn huulille. Seikkailisi Marian keittiössä perjantai-iltaisin ja tarjoilisi hyvän mielen lisäksi helppoja ja herkullisia perjantai-iltaan sopivia ruokia. Tarinoita ja reseptejä kansien välissä. Tässä vaiheessa tein teidän pyynnöistänne niin, että kokosin parin viime vuoden suosituimmat perjantai-illan reseptit pdf-tiedostoon. Sen kummemmin layoutiin panostamatta. Copy-paste -meiningillä. Mutta nyt sen pystyy ainakin tulostamaan täältä 🙂 Lisäksi lisäsin tuohon sivupalkkiin kuvan, jota klikkaamalla tuon reseptivihkosen saa auki. Ainut ongelma on nyt vain se, että tuota vihkosta pitäisi muistaa päivittää uusien reseptien ilmestymisen myötä.
Tänään vietellään perjantaimyyssejä, mutta en ole vielä varma pääsevätkö ne blogiin asti. Tämä perjantai kuluu osin töissätöissä ja palaverissa, joten perjantai-illan ihanuus on astetta ihanampi. Illan ruoasta ei ole vielä minkäänlaista aavistustakaan, mutta aamulla huomasin, että lohifilee täytyisi valmistaa tänään. Perjantaimyyssiruokana uunilohi ei kuitenkaan houkuttele, joten saas nähdä 😀 Nuo kuvissa olevat valkosipulileivät vetävät magneetin lailla puoleensa. Samoin tuo punaviinilasillinen. Tipatonta ja herkutonta (sokeritonta) tammikuuta on jäljellä enää neljä kokonaista päivää. Aika hienosti on selkäranka pitänyt. Karkkien ja sokerillisten leipomusten suhteen 100%, mutta kuplivan osalta vain 80%. Jotenkin tuo jälkimmäinen ei edes harmita. Kuplajuomaa on tullut nautittua hyvässä seurassa ja antaumuksella se lasillinen pari. Elämän pieniä suuria iloja!
Nyt takaisin töiden pariin, palataan iltapäivällä eilisiin kommentteihin. Toby the Tobymaisteri ja minä kiitetään ja kumarretaan ♥
PIRTSAKKAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,
Liekö herkkulakon vai hiihtoharrastuksen ansiota vai molempien yhteensä, mutta tänä aamuna vaatehuoneestani löytämät ”motivaatiohousut” mahtuivat tuosta vain sujahtamalla päälleni. Olen maailman laiskin vaatteiden palauttaja/vaihtaja (tai siis sovittaja) ja aikoinaan noita motivaatiovaatteita kertyi enemmänkin. Näissäkin farkuissa oli vielä laput kiinni. En muista koska olisin viimeksi mahtunut 36-kokoisiin farkkuihin enkä ylipäätään voi ymmärtää, että olen sellaiset mennyt ostamaan viime vuosien aikana! Vaikka tavoitteena herkkulakolla ei ollut painon pudottaminen, niin näen kyllä timmiytyneen vartalon pelkästään plussana. Vaakaa emme edelleenkään omista, joten hienosti pärjää sillä vanhalla tutulla housun vyötärö -säännöllä. Kun housut alkavat puristamaan vyötäröstä, niin on aika tehdä jotain. Tällä neuvolla olen mennyt eteenpäin viime vuodet. Viime syksyn mekkovillityksen lomassa sitä ei vaan huomannut, että housut hiukkasen puristivat.
Viikon aikana sai tehtyä taas ne tarvittavat hommat ja kotikin on yllättävän siisti. Eilisen hiihtolenkin jälkeen huomasi, että kroppa kaipaa lisää. Kunto on kolmessa viikossa noussut hirmuisesti ja lenkin pituutta pitäisi pikkuhiljaa kasvattaa. Tänään piti olla urheilusta vapaapäivä, mutta aamuaurinko houkutteli lenkille. Kävelylenkki vaihtui yllättäen hölkkään, koska jalka nousi niin kepeästi. Pispalan portailla kävin tekemässä muutaman välikuoleman, mutta maisema huipulle päästessä palkitsi.
