maanantai 20. heinäkuun 2020

Turistina Tampereella

MOIKKAMOI!

Mitä teille kuuluu? Tänne kuuluu oikein loistavaa, sellaista letkeää kesälomaoleilua ja -oloilua.  Ollaan tehty sellaisia asioita, joista koko perhe nauttii. Läiskitty varmastikin parikymmentä räväytysmatsia koko porukalla ja suppailtu illan tullen tyyntyneellä järvellä. Avattu kuohuviinipullo ja juotu siitä kolmena päivänä. Kippistelty elämälle ja kesälle. Päätetty herätä aikaisin kesäaamuun vain huomataksemme, että herättiinkin klo 10.47. Tätä se on kuulkaas, kesäloma. Ah, vielä muutama viikko jäljellä!

Eilen tultiin kaupunkiin kuopuksen sovittujen treffien takia (älkäämme unohtako lasten kaverisuhteita näin lomallakaan) ja olips kuulkaa outoa; jos ei rippijuhlia oteta huomioon, niin tämä oli ensimmäinen sunnuntai tänä kesänä, kun en pyhittänyt sunnuntaipäivää töille. Mies on yleensä ollut sunnuntaisin golfaamassa ja mulle on siunaantunut ruhtinaallisesti aikaa työntekoon. Nyt golfia ei ollut ja alkuun oltiin pikkuisen hukassa. Kunnes päätettiin lähteä turistiksi tähän rakkaaseen kotikaupunkiimme.

Ajattelin jakaa teille muutamia tärppejä, jos tulette käymään täällä Tampereella. Oma kehu saa haista, mutta ylpeydellä sanon, että tämä on eittämättä Suomen paras paikka 😉

💕 Finlaysonin palatsin alue
Voi kuulkaa, astuttiin Finlaysonin palatsin takapihan rautaportista sisään kesäisenä iltana. Ihasteltiin suihkulähdettä ja tyhjillään olevia terassituoleja. Rauhaa keskellä kaupunkia. Astuttiin ulos vastapäisestä rautaovesta ja jalkamme osui maahan, johon se ei ollut aiemmin osunut. Missä vaiheessa tuohon Tammerkoskeen oli tuollainen silta rakennettu? Huikeat maisemat kosken molempiin suuntiin. Samalla katselmuksella näkyi koko se Tampere, mikä mulle kuvaa Tamperetta parhaiten: sympaattiset punatiiliset tehdasrakennukset ja vesi. Toiselle puolen siltaa katsoessani näin vanhan pursiseuran talon. Sen, jonka edessä meidän iskällä ja äiskällä oli venepaikka monet vuodet. Voi niitä kesiä!

💕 Arboretum
Siitä on aikaa 10 vuotta, kun olen viimeksi Arboretumissa ollut, mutta nyt täytyy alkaa käymään useammin. Tuo ruusutarha oli uskomaton. Aivan mieletön. Toivottavasti ehdin tuonne vielä kunnon kameran kanssa ennen kuin ruusut lakastuvat. Käveltiin ruusutarhan läpi rantaan ja heinäkuun aurinko helli lämmöllään vielä illallakin. Ajatus kesäisestä piknikistä valtasi mielen.

💕 Torni-hotellin kattoterassi (Moro Sky Bar)
Oltiin ajamassa Arboretumista kotia kohti, kun mies ehdotti, että käydäänkö vielä kattojen yllä. Esikoinen innostui samantien ja tuota pikaa istuimmekin virkistävät juomat (suuri suositus mocktail-listan ekalle drinksulle!) käsissä katselemassa utuisen helleillan sävyttämää kotikaupunkiani. Ollakin, että jotain puuttuu. Nimittäin Haulitorni, joka on kunnostuksessa ja palaa vasta loppuvuodesta. Jos nyt siellä mietitte, että miksi viedä lapsia baariin, niin Moro Sky Bar oli täynnä lapsia.

Näiden lisäksi vinkkinä mm. aamupala MyEllessä tai Ilopillerissa Laukontorilla, aamiainen Lillan-hotellissa, brunssi Cafe Pispalassa, Mustamakkaralounas Tammelantorilla, lounashetki viileässä Kauppahallissa, iltapäiväkahvit ja munkit Pyynikinharjulla, saunominen ja iltauinnit (sekä mielettömät auringonlaskut) Rauhaniemen kansankylpylässä tai iltauinnit Mältinrannassa. Ai niin ja kattokävely Finlaysonilla (Finlayson roof walk). Se meillä onkin vielä tekemättä, mutta tuolla kattoterassilla käytiin pyörähtämässä. Oli täynnä, joten ei jääty, mutta huikeat maisemat!

Joskus on ihan hyvä rantautua turistiksi omaan kotikaupunkiinsa. Huomenna käydään ”vierailla mailla” ja aloitetaan road trip Raumalta. Siitä kruisataan Naantalin kautta sukuloimaan Turkuun. Yöksi toki takaisin Tampereelle.

Hei toivottavasti sielläkin nautitaan kesäpäivistä täysillä. Jotain kuulin sivukorvalla säästä, joka ottaa taas takapakkia, mutta ei anneta sen haitata – mekon päälle pitkähihaista ja that’s it 🙂

IHANIA KESÄPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. kiitos ihanat, kun jätätte kommenttia näin kesälläkin ja pahoitteluni, kun vastaaminen niihin vähän kestää. Palaan kommenttiboksin puolelle tänään myöhemmin – nyt hammaslääkäriin (ei onneksi omaani :D)!

 


torstai 16. heinäkuun 2020

Kesä, jolloin on ollut helppo hengittää

HEISSUN IHANAT!

Tänä kesänä on ollut jotenkin tosi vapautunut fiilis. On ollut helpompi hengittää kuin monena kesänä tätä ennen. En tiedä onko se koronakevään jälkeinen helpotuksesta huokaiseva olotila vai mikä. Kesä ei ole aina ollut mulle se helpoin aika vuodesta.  Viimeisinä vuosina. Ensin kesäkuun alussa mietin, kuinka monta kynttilää iskän synttärikakussa olisi ollut. Juhannuksen tienoilla mieli palaa siihen raskaaseen päivään, kun äidin saattohoito tuli päätökseen ja heinäkuun alussa puhallan mielessäni synttärikakun kynttilöitä äiskän syntymäpäivänä.

Mutta tänä vuonna nuokin päivät on vietetty jotenkin todella levollisin mielin. Hymyssäsuin ja helposti hengittäen. Ilman sitä puristavaa tunnetta kurkussa. Aika on tehnyt tehtävänsä ja mitä pidemmälle aika kuluu, sitä enemmän kiitollisuus menneistä vuosista nousee pintaan.

Tää kesä on just hyvä. Ei ole ollut hautajaisia eikä saattohoitoa (ja toivottavasti ei tulekaan!), ei ole ollut muuttorumbaa eikä kiukuttelevia teinareita. Jotenkin tuntuu, että se oma hyvä olo on heijastunut lapsiinkin. Tai toisinpäin. Yhtäkaikki, mä allekirjoitan edelleen, jopa näin koululaisten pitkän kesäloman puolivälissä, että teinarit on ihania. Meillä elämä on helpottunut ajan saattossa ja noi kaksi upeaa nuorta naista tuo ihan mahdottoman paljon ihanaa elämän sisältöä jokaiseen päiväämme. Kyllähän ne nyt välillä kinastelee niin, että joutuu hengittämään muutaman kerran syvään, mutta hei – se kuuluu asiaan 🙂

Ei tänä kesänä silti muutoksilta ole vältytty, vaan miehen ja mun työkuvioissa on molemmissa tapahtunut muutoksia. Ehkä näkyvämmin hänen osaltaan. Toisaalta sekin on tuonut vain lisää yhteenhitsautumista ja mikä ihaninta, yhteistä aikaa, jolloin ei ole kiirettä minnekään. Tuumaustaukoa, että mitä ihanaa me elämässä seuraavaksi keksitään. Me ollaan tiimi ja varsinkin muutostilanteissa meidän vahvuus mitataan. Kun ulkopuolella kuohuu, toisen olemisen merkitys siinä vieressä katsomassa samaan suuntaan, korostuu.

Joten kiitos kesä 2020 tähän astisesta – olet ollut aivan fantastinen. Jatketaan samaan malliin, jooko?

SULOISIN KESÄTERKUIN,

PS. tänä kesänä on ollut jopa niin helppo hengittää, ettei ihistä yhtään ladata kännykkäräpsyjä blogiin 😀 Ei kaiken tarvitse olla aina vimpan päälle viilattua. Varsinkaan näin kesällä.


perjantai 10. heinäkuun 2020

Tervetuloa kesä ja kesäloma! ☀️

MOIKKAMOI!

Kesä tuli takaisin – ihanaa 🙂 Tänään ei ole a) satanut pisaraakaan ja b) aurinko on lämmittänyt. Jos on löytänyt tuulensuojaisan paikan, niin on jopa voinut sanoa nauttivansa kesän kuumuudesta. Vaikka sadepäivät oli ihanan tunnelmallisia, niin mieleni tekee rohkaista säästä vastaavaa ylempää tahoa, että keep it comin’. Olen visusti sulkenut korvani säätiedotuksilta, jotka povaavat myrskyä huomiselle 😀

Nimittäin mulla alkoi tänään loma. Oikeastaan tänään oli jo puoliksi lomapäivä. Herättiin nimittäin yllättäen liki 12 tunnin yöunien jälkeen vasta klo 11. Kasin maissa havahduin, että pitäisiköhän nousta. Kunnes olin nukahtanut uudelleen. Ja mikä siinä onkaan, että tuollain kun nukahtaa aamusta uudelleen, näkee ihan ihmeellisiä unia. Mä olin jalkautunut asiakkaiden pariin ja olipas hassua nähdä unissa sellaisia asiakkaita, joita ei ole oikeasti livenä nähnyt. Pakko tehdä lomien jälkeen asiakaskiertue ja katsoa, kuinka hyvin uni piti paikkansa.

Päivällä tehtiin reissu mökkikaupunkiin kirppikselle. Tarkoituksena oli löytää jotain tuonne esikoisen mökkiin, mutta emme löytäneet sitä jotain, niin jäi ostamatta. Mökki on just hyvä tuollaisenaan. Lisäksi etsimme kirpparilta vohvelirautaa, mutta sitäkään ei löytynyt. Se haettiin viereisestä kaupasta.

Perjantai-iltasaunan jälkeen pidettiin vohvelinpaistotalkoot. Kaikkien teki mieli myös vähän suolaisempaa versiota, niin mies laittoi lohenpalan savustumaan. Sen kanssa smetanaa ja sitruunaa. Vain tilli jäi puuttumaan. Jälkkäriksi vohvelia mansikkahillolla.

Aika hyvä setti näin loman alkuun. Mun suurin suunnitelma loman varalle on se, että ei ole suunnitelmia lainkaan. Mennään fiilispohjalta. Liikutaan, nukutaan ja pidetään hyvinvoinnista huolta. Ladataan akkuja tulevaa syksyä varten, kun kalenteri tulee taas kerran olemaan hyvällä tavalla täynnä. Jotta on paukkuja alkaa uuden opiskeluun. Vaikka eletään kesä täysillä, niin odotan syksyä jo innolla.

Blogissa loma tulee näkymään niin, että ihan joka päivä ei ehkä tule postausta. Tai sitten jatketaan samaan malliin. Aika näyttää 🙂 Lomalla tehdään just sitä, mikä hyvältä tuntuu, eikös niin? Toivottavasti sielläkin nautitaan kesästä täysin rinnoin

Järven pinta on tyyntynyt ja sen yllä väreilee hyönteisparvia. Linnut pitävät iltakonserttiaan. Laskeva aurinko värjää koko mökkitontin oranssiksi. Me lähdetään ehkä vielä kalaan ja sitten kalliorannalle auringonlaskua katsomaan. Josko paljuvesi tuosta vähän viilenee niin sinnekin voisi mennä hetkeksi lillumaan. Nyt saa valvoa myöhään ja nukkua puolille päivin. Paitsi niinä aamuina, kun on pakko päästä torille aamiaiselle. Muuten ei ole kiire minnekään.

KAUNIITA KESÄPÄIVIÄ TOIVOTELLEN,

PS. pahoitteluni kuvatulvasta, tämä sähköinen mökkikirja toimii henkireikänäni syksyn ja talven pimeillä…silloin palaan näihin kuviin ja tunnelmiin 🙂


tiistai 07. heinäkuun 2020

Ilahduta tunteella. Kosketa kortilla.


Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Postin ja Indieplacen kanssa.


 

”Moikka Anu!  Mitä sulle kuuluu? ♥ Muistatko ne ajat, kun läheteltiin toisillemme kirjeitä ja kortteja? Mitäs, jos elvytettäisiin tuo tapa uudelleen henkiin? Kun mä kuulin Postin kamppiksesta, jossa ideana oli ilahduttaa tunteella ja koskettaa kortilla, niin sä tulit ihan ekana mieleeni…”

Kuinka usein sinä lähetät kortteja? Kuinka usein piristät sukulaisiasi tai ystäviäsi postilaatikosta löytyvällä muistamisella? Mun täytyy myöntää, että viime vuosina olen ollut enemmänkin se vastaanottava osapuoli enkä niinkään se, kenen nimi on kaunolla nätisti korttiin tai kirjeeseen lähettäjän paikalle kirjoitettu.

Se oikeasti harmittaa, sillä mä rakastan kirjoittaa kortteja. Rakastan ilahduttaa muita. Rakastan valikoida Postin tai kauppojen hyllyiltä kauniita kortteja, joissa jo kuva kertoo puolestaan enemmän kuin kauniisti rustatut rivit. Muistatteko aikaa, kun elämään sisältöä toivat kirjekaverit? Kun kaupassa pohti kauniiden kirjepapereiden ja -kuorien välillä. Kun innolla odotti vastausta kirjekamulta ja sitä päivää, kun postiluukusta tipahti kirje tai kortti kauniilla postimerkillä varustettuna. Ne päivät oli oikeasti koulujen jälkeen kohokohtia. Kotiin tullessa reppu tippui samantien eteiseen, läksyt jäivät tekemättä ja välipala syömättä. Tai ne kyllä tehtiin ja syötiin, mutta vasta sen jälkeen, kun ystävän kuulumiset oli luettu kaikessa rauhassa.

Kaupallisen yhteistyön myötä Postin kanssa tulin kertomaan teille mun uudesta harrastuksesta. Siitä, mikä vielä kaksikymmentä vuotta sitten olisi tuntunut ihan normaaliarjelta, eikä niinkään luksukselta niin kuin nyt. Tästä lähtien mä otan tavakseni joka kuukausi lähettää ainakin yhden postikortin. Pieni vaiva ja kustannus, suuren suuri ilo vastaanottajalle. Tavalla, jolla pääsee tavallisia sanoja lähemmäs – toisen mieleen ja sydämeen. Tavalla, joka koskettaa ja tuntuu.

”Voitko kuvitella, että se oli 25 vuotta sitten juurikin näinä päivinä, kun tanssittiin siellä Ellinrannan yhdessä diskossa pöydillä? Kuinka yksi kohtaaminen muutti meidän molempien loppuelämän niin, että meidän väliin tuli yhtäkkiä tuollainen iso valtameri? Mutta eipä se valtameri ole onneksi meidän ystävyyttä haitannut, päinvastoin vaan kenties jopa lähentänyt.”

Muistan pikkutyttönä keräilleeni postimerkkejä. Liimasin ne sellaiseen punakantiseen vihkoon, jossa oli kaksi ponia kannessa. Joka kerta, kun sain kirjekaverilta kirjeen höyrytettiin äidin kanssa postimerkki pois. Tai sitten leikattiin se kirjekuoresta tai kortista leimoineen päivineen.

Vaikka nykyajan yhteydenpito on tehty helpoksi, niin mä olen sitä mieltä, että kaiken ei pidä olla liian helppoa. Vaikka maailma kehittyy, niin on hyvä pitää kiinni tietyistä tavoista, jotka on nuorena omaksunut. Meillä äitillä oli aina varastossa kauniita kortteja. Joka tilanteisiin sopivia. Tämän kampanjan tiimoilta seikkailin kaupan korttihyllyjen edessä ja ihastelin toinen toistaan kauniimpia kortteja. Ostin niitä jo varastoon tulevia kuukausia varten.

Tulevia kuukausia varten, kun ilahdutan ystäviä ja sukulaisia postikorteilla.

Oli aika, että en tiennyt millaisen postimerkin korttiini tai kirjekuoreeni valitsisin. Nyt tiedän. Tiesittekö te, että Postin ikimerkit ovat ikuisia? Ne kelpaavat ostoajankohdasta riippumatta ikuisesti. Mä olin kyllä kuullut ikimerkeistä, mutta en tajunnut sitä, että tuo nimi viittaa juurikin siihen, että ne ovat ikuisia. Ne eivät mene ikinä vanhaksi, vaan ovat aina käyttökelpoisia.

Kotimaan  ikimerkit tunnistaa merkissä olevasta Suomen kartta -symbolista, kun taas ulkomaan ikimerkin tunnistaa merkin kulmassa olevasta maapallosymbolista. Enintään 50 gramman kirje tai kortti menee yhdellä ikimerkillä. Kirjeen tai kortin postimerkkien määrä määräytyy lähetyksen painon mukaan. Enintään 250 gramman painoiseen kirjeeseen tarvitset kaksi ikimerkkiä, 1000 gramman kirjeeseen neljä ikimerkkiä ja 2000 gramman kuusi ikimerkkiä.

Mun mielestä on aivan ihana ajatus, että postimerkit käsittelevät tärkeitä teemoja. Tämän vuoden teemoja Postin postimerkeissä ovat olleet esimerkiksi Muumi-postimerkkien kautta Itämeren suojelu ja runolliset lumottu metsä -postimerkit, joissa esiintyvissä mystisissä hahmoissa ovat jäätynyt mustikanvarpu sekä helmipöllö, jolla on perhosen siivet.

Made in Finland -sarja sisältää suomalaista innovaatioita juhlistavan postimerkin.  Suomen lippua kuvaava postimerkki syntyi suunnittelukilpailun kautta. Merkissä Suomen lipun puolikas kuvio heijastuu tyynen järven pinnasta ja muodostaa samalla siniristin. Sinisyyttä heijastaen -postimerkkiarkissa on 10 kotimaan ikimerkkiä.

Anun korttiin valitsin kuvan meidän rakkaasta kotikaupungista sekä ikimerkin, joka kantaa kortin aina tuolle USA:n länsirannikolle saakka.

”Meillä kaikilla on teitä kova ikävä. Vaikkei ihmisillä lastatut lentokoneet sinne suuntaan tai sieltä tänne nyt lennäkään, niin onneksi postikortit kulkevat. Toivottavasti pian nähdään. Hei ja lämpimät onnittelut tulevien synttäreidenkin johdosta! Olette rakkaita, kerro pojille terkkuja ♥  Terkuin, Maria & co”

Kortissa on todellakin voimaa – riveissä ja niiden väleissä. Kortti koskettaa ja kortti ilahduttaa. Kortin lähettäminen antaa niin paljon. Rohkaisen just sinua lähettämään kesäterkut kortilla jollekin, joka on ollut ajatuksissasi viime aikoina. Pieni vaiva, ilahduttavan iso ilo.

TIISTAITERKUIN,


perjantai 03. heinäkuun 2020

Out of office

Ai ettien että ♥

Se tunne, kun tajuat että olet saanut työt tehtyä ja ehdit vielä blogiinkin ennen kotiin lähtemistä – moikka vaan 🙂

Se tunne, kun saadaan molemmat tytöt tänään mukaan möksälle. Ne pikkuiset teinarit, joita ei ymmärrettävästi enää mökkeily niin kovin innosta. Ei, vaikka mökiltä löytyy suppilautaa, golflyöntiverkkoa, lautapeliä ja täyteen ahdettu jääkaappi. Äiskän ja iskän lyömätöntä seuraa 😉

Se tunne, kun toimiston ikkunasta näkyy mustaakin mustempia pilviä. Sellaisia, joista voi tulla mitä vaan. Kun veli kehottaa toisestä päästä toimistoa tallentamaan kesken jääneet työt, sillä ukkonen osuu kohdalle ihan just ja meillä menee silloin poikkeuksetta sähköt. Rakastan ukkosta, vaikka se vähän pelottaakin.

Se tunne, kun mielessä viipyilee ajatus iltaruoasta. Eilen paistetuista kanoista, jotka pääsevät tänään pulled chickeninä nachopeltiin salsakastikkeessa köllöttelemään. Makeantulisen ranskankerman ja korianterin koristamina.

Se tunne, kun tiedät, että seuraavan viikon aikana ei tarvitse aamuisin meikata tai pukea sen kummemmin päälle, vaan tietokoneen voi avata mökkirönttösissä.

Se tunne, kun tajuat, että sulla ei ole enää yhtään sellaista työtä agendalla, joka vaatisi toimistolle tulemisen ensi viikolla. Kun viimeinen viikko ennen varsinaista lomaa kuluu mökkitoimistolla rakkaisiin blogitöihin keskittyen. Ensi viikolla luvassa hyvinvoinnin vuosikellon uutta postausta ja kortin kirjoittamista rakkaalle ystävälle. Lopuille päiville saattaa tulla myyssipostauksia, sillä mulla on ihan hirrrrmuinen ikävä fredagsmys-postauksia.

Se tunne, kun oot jo ihan lomatunnelmissa, vaikka varsinaiseen (palkalliseen) lomaan on vielä viikko 🙂 Kesällä sitä tuntee olevansa jotenkin ihan lomalla, vaikka olisikin töitä. Mä olen tottunut lomailemaan niin, että teen lomallakin hitusen töitä. Se on osa tätä yrittäjyyttä. Jos työnteko tuntuisi raskaalta, niin toki silloin tulisi oman hyvinvoinnin takia ottaa selvä ero loma-ajalle ja työajalle. Mutta niin kauan, kuin mulla on onni tehdä näitä mun kahta ihanaa työtä ilman liikaa kuormittumista, jatkan lomailua totuttuun tapaani.

Elämä on ihanaa – toivottavasti sielläkin ♥ Nyt sade alkoi ropisemaan todenteolla ikkunaan ja puut huojuu tuulessa. Toivotaan, että venematkan ajan on hieman suotuisammat veneilykelit 🙂

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA,