torstai 16. heinäkuun 2020

Kesä, jolloin on ollut helppo hengittää

HEISSUN IHANAT!

Tänä kesänä on ollut jotenkin tosi vapautunut fiilis. On ollut helpompi hengittää kuin monena kesänä tätä ennen. En tiedä onko se koronakevään jälkeinen helpotuksesta huokaiseva olotila vai mikä. Kesä ei ole aina ollut mulle se helpoin aika vuodesta.  Viimeisinä vuosina. Ensin kesäkuun alussa mietin, kuinka monta kynttilää iskän synttärikakussa olisi ollut. Juhannuksen tienoilla mieli palaa siihen raskaaseen päivään, kun äidin saattohoito tuli päätökseen ja heinäkuun alussa puhallan mielessäni synttärikakun kynttilöitä äiskän syntymäpäivänä.

Mutta tänä vuonna nuokin päivät on vietetty jotenkin todella levollisin mielin. Hymyssäsuin ja helposti hengittäen. Ilman sitä puristavaa tunnetta kurkussa. Aika on tehnyt tehtävänsä ja mitä pidemmälle aika kuluu, sitä enemmän kiitollisuus menneistä vuosista nousee pintaan.

Tää kesä on just hyvä. Ei ole ollut hautajaisia eikä saattohoitoa (ja toivottavasti ei tulekaan!), ei ole ollut muuttorumbaa eikä kiukuttelevia teinareita. Jotenkin tuntuu, että se oma hyvä olo on heijastunut lapsiinkin. Tai toisinpäin. Yhtäkaikki, mä allekirjoitan edelleen, jopa näin koululaisten pitkän kesäloman puolivälissä, että teinarit on ihania. Meillä elämä on helpottunut ajan saattossa ja noi kaksi upeaa nuorta naista tuo ihan mahdottoman paljon ihanaa elämän sisältöä jokaiseen päiväämme. Kyllähän ne nyt välillä kinastelee niin, että joutuu hengittämään muutaman kerran syvään, mutta hei – se kuuluu asiaan 🙂

Ei tänä kesänä silti muutoksilta ole vältytty, vaan miehen ja mun työkuvioissa on molemmissa tapahtunut muutoksia. Ehkä näkyvämmin hänen osaltaan. Toisaalta sekin on tuonut vain lisää yhteenhitsautumista ja mikä ihaninta, yhteistä aikaa, jolloin ei ole kiirettä minnekään. Tuumaustaukoa, että mitä ihanaa me elämässä seuraavaksi keksitään. Me ollaan tiimi ja varsinkin muutostilanteissa meidän vahvuus mitataan. Kun ulkopuolella kuohuu, toisen olemisen merkitys siinä vieressä katsomassa samaan suuntaan, korostuu.

Joten kiitos kesä 2020 tähän astisesta – olet ollut aivan fantastinen. Jatketaan samaan malliin, jooko?

SULOISIN KESÄTERKUIN,

PS. tänä kesänä on ollut jopa niin helppo hengittää, ettei ihistä yhtään ladata kännykkäräpsyjä blogiin 😀 Ei kaiken tarvitse olla aina vimpan päälle viilattua. Varsinkaan näin kesällä.


4 Responses to “Kesä, jolloin on ollut helppo hengittää”

  1. Anna sanoo:

    Kännykkäräpsyt ovat just parhaita. 😊 Alkukesä oli ihana mutta heinäkuussa on ollut vähän kaikkea ikävää. Täällä vaihdetaan lomamoodi päälle viikon kuluttua.

    • Maria sanoo:

      Heippa Anna

      ja voi harmi, että siellä on ollut ikäviä juttuja – kovasti voimia ❤️

      Toivotaan, että lomamoodi tuo mukanaan kaikkea ihanaa ja hyvää 🙏🏼🥰

      Kivaa torstaita ❤️

  2. H sanoo:

    Onneksi muistot ei häviä, vaan ihmiset jää elämään läheisten mielenmaisemaan. Ja onneksi hyviä muistoja voi vaalia, vuosien mittaan saattohoidot ja muut hankalammat vaiheet voivat haalistua ja päästää taas pääosaan muistot muista elämänvaiheista rakkaiden kanssa.

    Minäkin koen aina kesäisin mummolaikävää. Kesän tunnelmat ja tuoksut muistuttavat haikealla tavalla väistyneestä sukupolvesta.

    Muutos on aina myös mahdollisuus, näin myös työelämässä. Lähtökohtaisesti negatiivissävytteinenkin muutos voi olla jonkun uuden mahdollisuuden alku…

    • Maria sanoo:

      Moikkista H

      ja hei juurikin näin ❤️ Tosin mä muistan nyt jo tuon saattohoitovaiheen jotenkin lohdullisena ja helpottavana. Sanana ihan jäätävän kamala, mutta loppujen lopuksi vaihe, joka valmistaa siihen pahimpaan.

      Mummolaikävä on kuules ollut vähän täälläkin. Vielä kerran kun pääsisi sinne navettaan iltalypsylle 🙂 Täytyykin viedä lapset taas lehmiä katsomaan kotieläintilalle. Tuntuu, että nämä meidän neidit ovat vähän vieraantuneempia luonnosta kuin mitä itse olin tuossa iässä 😉

      Muutos on mahdollisuus tarjottimella annettuna. Se tuo tullessaan paljon hyvää, jos osaa sen sen siltä kantilta ottaa!

      Aurinkoista viikonloppua ❤️

Kommentoi