Se jokasyksyinen haikeus on täällä. Se alkoi vähitellen viime viikonloppuna mökillä. Iltapäiväkahvihetkeä ruokapöydän äärellä halusi venyttää. Ottaa vielä yhden santsikupin, nostaa jalat tuolille ja katsella ulos myrskyävää järveä. Iltasaunassa halusi vielä kerran mennä vilvoittelemaan ennen illan viimeisiä löylyjä. Iltaa telkkarin edessä halusi vielä hieman pidennyttää ja katsoa ohjelmia, joita ei muuten ehkä silmät ristissä olisi tullut katsottua. Vällyjen väliin luikahdettua sitä halusi imeä kylmästä tyynyliinasta mökin tuoksua silmät kiinni antaumuksella. Aamulla sitä oli valmis heräämään hitaan kaavan mukaan ja tuntea mökkisängyn pehmeys luissa ja ytimissä. Jotenkin mökkikauden päättyminen konkretisoitui yhtäkkiä.
Mökillä vietettävät yöt ovat tänä mökkikautena enää laskettavissa yhden käden sormilla. Ellei syksy jatku leutona, ilman yöpakkasia. Käsittämätöntä on myös se, että justhan me vasta laitettiin mökki kuntoon kesäkautta varten. Jos jokin tämän hienoisen haikeuden keskellä lohduttaa niin ajatus siitä, että tämä kesä oli säiden puolesta paras mökkikesä ikinä. Tuo vanha rakennus kun oli helteillä se viileä pakopaikka, jossa sai unen vaikka ulkona lämpömittari pysyi hellerajoissa. Vaikka vastarannalla helle iski hikikarpalot otsalle, niin saaressa helle oli siedettävää. Nautinnollista, kuten mökkeily aina on.
Viikonloppuna havahduin siihen, että yksi asia, jonka takia mökkeily on niin ihanaa on se, että tuo pieni mökki yhdistää perheen. Siinä missä kotona olemme aina aika ajoin hajaantuneet kukin minnekin huoneeseen, niin mökillä vietämme aikaa samassa huoneessa. Tai ainakin samassa kerroksessa. Kun vaihtoehtoja ei ole. Olemme koko ajan kartalla siitä, mitä kellekin kuuluu ja mitä kukin tekee. Saarimökistä ei tuosta vain lähdetä salille, lenkille tai käymään kaupassa. Tuntuu, että yhteisöllisyys perheen sisällä kasvaa aina kesällä. Ei sillä, pienillä rutiinien muutoksilla sen saisi toimimaan myös kaupungissa.
Kesä 2018 oli ikimuistoinen mökkikesä. Ja vaikka mieli on vähän haikea, niin toisaalta mieli on odottava. Se odottaa niitä syysviikonloppuiltoja, kun voidaan tehdä majat kellariin telkkarin ääreen. Paistaa poppareita, käydä saunassa ja nauttia juoksevasta puhtaasta vedestä. Käydä ex tempore ihmisten ilmoilla ja nähdä ystäviä. Odottaa seuraavaa mökkikautta ja haaveilla siitä, kun vene kiinnittyy laituriin ensimmäistä kertaa. Pienen jääharson läpi kuljettuaan. Tätähän se kesämökkiläisen elämä kaikessa höperyydessään taitaa olla. Mökkikaudesta iloitsemista ja mökkikauden odottamista ♥
TIISTAITERKUIN,
PS. huomenna luvassa juttua siitä meidän viime viikonlopun DIY-sängystä! 🙂
Perinteiset perjantaimyyssit nostetaan tänään vähän eri asteelle. Aihetta juhlaan on toki tänäkin perjantaina, mutta palataan kuvien ja reseptien myötä meidän eilisiin sadonkorjuujuhliin. Juhliin, joissa tavallinen torstai-ilta nostettiin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Oletteko koskaan viettäneet sadonkorjuujuhlia? Me ei oltu tätä ennen, mutta ihan takuuvarmasti jatkossa vietetään. Aina on aihetta juhlaan ja varsinkin syksyn pimeiden iltojen saapuessa. Sadonkorjuujuhlien aikataulutus sopii myös hyvin tähän syyskuulle; elokuun lopussa kun juhlittiin rapujuhlia ja lokakuussa Halloweenia, niin sadonkorjuujuhlien myötä saadaan katkeamaton juhlaputki syksylle. Marraskuu jatkaa juhlaputkea pikkujouluilla ja joulukuussa juhlakausi huipentuu itse pääjuhlaan. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.
Ennen menun esittelyä muutama sana suolasta. Meillä on jo vuosikaudet käytetty Maldonin suolaa ruoanlaitossa. Se on se, mikä kruunaa perjantai-iltojen foccacciat tai suloisen sunnuntain lihapadat. Joskus myös makeat herkut, kuten suolaisen kinuskisuklaapiirakan. Koska rakastan kaikkea kaunista, niin myös nuo suolakristallit ovat ilo silmälle. Ja oikein käytettynä niillä saa ruokaan maun lisäksi myös ulkonäköä. Maldon-suolaa alettiin valmistamaan Englannin Maldonissa vuonna 1882 ja yhä edelleen tänä päivänä sitä valmistetaan samoin perinteisin käsityömenetelmin kuin tuolloinkin. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka virtaa Maldonin kaupungin läpi. Maldonin keveys piilee suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. Saatavilla on perinteisen Maldon-suolan lisäksi Maldon-savusuolaa, jolla minä maustoin sadonkorjuujuhlien kuninkaan eli lampaankareen.
Kuten Maldon-suolalla niin myös sadonkorjuujuhlilla on pitkä perinne. Sieluni silmin näen Oriveden mummulan pitkän pirttipöydän notkumassa oman maan antimista valmistettuja herkkuja. Pöydän äärelle koottiin talon väen lisäksi kaikki ne palkolliset, jotka olivat osallistuneet sadonkorjuuseen. Muistan, että ihan vielä minunkin lapsuusvuosinani meillä oli tapana juhlia pienimuotoisesti hyvin onnistunutta satoa. Sitä, mistä mummu ja pappa sai elantonsa ja minkä voimin pärjättiin koko pitkä talvi. Vaikkeivat ihan omavaraisia olleetkaan, niin oman maan perunat ja juurekset, viljat ja navetasta lypsetty maito sekä kanalan kanojen munat muodostivat suuren osan ympärivuotisesta ravinnosta.
Toiveissa on, että joku päivä saamme myös tuolta omalta takapihaltamme aineksia sadonkorjuujuhlaan. Sitä ennen turvauduimme toki kaupan antimiin 🙂 Sadonkorjuujuhlamenu näytti seuraavalta:
Pehmeän samettiset keitot ovat syksyn kruunu. Tämän keiton myötä halusin haastaa itseni, sillä en ollut ikinä valmistanut mitään raitajuuresta. Kun kaupassa siihen törmäsin, oli valinta selvä. Se pääsisi myskikurpitsan kanssa samaan kattilaan muhimaan. Muodostaen makumaailman, joka houkutteli uutuudenviehätyksellään.
-kuori ja pienistele raitajuuret sekä myskikurpitsa
-kuullota niitä ja kuorittua valkosipulia öljyssä noin viisi minuuttia
-lisää vesi ja kasvisliemikuutio, timjami, kurkuma sekä sormisuola
-anna kiehua noin 35-40 minuuttia tai kunnes raitajuuret sekä myskikurpitsa ovat pehmenneet
-soseuta sauvasekoittimella ja lisää loraus kermaa
-tarjoile ranskankerman ja pannulla paahdettujen cashewpähkinöiden kanssa
Vaikka lammas mielletään usein pääsiäisruoaksi, niin meillä sitä valmistetaan ympäri vuoden. Se oli myös oiva valinta syksyisten uunijuuresten kanssa. Perinteisesti lampaan marinadiin olen käyttänyt minttua, mutta sadonkorjuujuhlissa lammas sai hieman itämaisia vaikutteita korianterista ja chilistä. Lampaankareet saivat myös vienosti savun makua Maldon-savusuola myötä.
Uunijuurekset ovat maailman helpoin lisuke sen lisäksi että ne hivelevät kauneudellaan silmää ja maullaan makunystyröitä. Kovin syksyinen kanttarellikastike valmistuu käden käänteessä ja sopii minkä tahansa lihan tai kasvisruoan kaveriksi. Kokin yllätyksenä nähtiin puolitettuja, hunajalla ja suolalla hunnutettuja, uunin kautta kypsennettyjä valkosipuleita.
-sekoita marinadin aineet keskenään ja valele siistityt lampaankareet marinadilla edellisenä päivänä tai viimeistään paria tuntia ennen lampaankareiden valmistamista
-anna tekeytyä paistamiseen asti jääkaapissa
-ruskista kareet paistinpannulla ja kypsennä uunissa 180 asteessa noin 12 minuuttia
-kiedo vähäksi aikaa folioon tekeytymään ennen leikkaamista ja tarjoilua
-kuori juurekset ja lohko ne
-lisää lohkotut/pienistellyt juurekset sekä oliiviöljy ja mausteet kulhoon ja sekoita
-kaada uunipellille ja paista 200 asteessa noin puolisen tuntia
-siisti kanttarellit ja pienistele niitä hieman
-kuumenna pannulla, kunnes neste on kokolailla haihtunut
-lisää voi ja vehnäjauho ja anna ruskistua hetki
-lisää kerma ja mausteet
-anna porista miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia
Vaikka tuhdin pääruoan jälkeen tuntui, että vatsassa ei ole lainkaan tilaa jälkkärille, niin kyllä sieltä aina pieni rako löytyy suloisen kinuskin, kirpeän puolukan ja hapokkaan omenan yhdistelmälle. Yksinkertaisimmillan nuo kolme ainetta voisi tarjota jälkiruokakipossa sekaisin, mutta päädyin laittamaan ne syksyiseen piirakkaan. Piirakan päälle ripsotin vielä hieman Maldon-suolaa, sillä suolan ja kinuskin yhdistelmä on voittamaton!
-painele sulanut murotaikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille
-lisää lohkotut omenat ja desi puolukoita
-kaada päälle kinuskikastike
-paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 minuuttia
-ota piirakka pois uunista ja ripsottele päälle Maldon-suolaa
Jotenkin musta tuntuu, että sadonkorjuujuhlista tuli meidän perheelle perinne. Pitäisi muutenkin kutsua viikolla ystäviä ja sukulaisia syömään. Torstai-ilta kun tuntui jotenkin jo viikonlopulta, kun oli arjesta poikkeavaa tekemistä ja pöydän ääressä muitakin kuin vain oma perhe ♥
Tämän tästä iltaisin sohvalla kylkeeni on tullut kyhnyttämään lapsi, joka on valittanut milloin päätään, milloin yskinyt, milloin niiskuttanut surkeasti. Silmät hieman verestäen ja posket helottaen. Ilman kuumetta, onneksi. Vaikka kesä oli lämmin ja jatkui pitkään, niin tuntuu että flunssakausi tavoitti tänä vuonna aiemmin kuin ennen. Ensimmäiset nuhaflunssat meillä koettiin jo heti koulun alkamisen jälkeen. Lapset kertoivat oppilaskadosta kouluista. Syysflunssa oli kaatanut niin oppilaita kuin opettajiakin petiin. Miten selvitä flunssakaudesta? Siitä lähdin teille kirjoittelemaan Lifen brändilähettilään ominaisuudessa. Postaus on siis toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifenkanssa.
Palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Elettiin heinäkuun puoltaväliä. Helle puski sisään ovista ja ikkunoista. Huomasin kesken työpäivän palelevani. Iltapäivää kohden silmiä aristi tietokoneen ruutua katsellessani ja vedin villatakkia tiukemmalle. Enää yksi työpäivä ennen lomaa ajattelin. Ja kuinka tyypillistä minulle oli sairastua juuri ennen lomaa! Silloin kun kroppa alkaa olemaan jo puoliksi rennossa mielentilassa. Kun se antaa periksi flunssapöpöille. Kroppa on loman alla kuin talo varustettuna avoimella ovella. Kutsumattomat vieraat, tässä tapauksessa nuo flunssapöpöt olivat odotelleet oven takana sopivaa saumaa tulla kylään. Työkiireistä kireä kroppa, tai tässä havainnollistavassa esimerkissäni tuo talo, ei ollut valmis vastaanottamaan kutsumattomia vieraita. Mutta annas olla, kun kroppa rentoutuu ja ovet aukenevat, niin kutsumattomat vieraat ryntäävät sankoin joukoin sisään. Koska portsaria ei näkynyt mailla halmeilla. Tuo portsari, vastustuskyky nimeltään, on yksi hyvinvointimme tärkeimmistä tekijöistä.
Mitä oli mennyt vikaan, olinko päästänyt portsarin kesälomille liian aikaisin? En suinkaan, sillä tuo minulle niin kovin tärkeä tekijä ei ole lomaillut viimeiseen 43 vuoteen. En ollut vain pitänyt tuon talonvahdin puolia. Hän ei ollut saanut rakennuspalikoita työtehtäviinsä koko kesän aikana, sillä kuin varkain kesän alussa unohdin tyystin joka aamuiset vitamiinini. Lenkkeilylle ei jäänyt aikaa ja hei, kuka nyt malttaisi mennä nukkumaan ajoissa, kun kesän valoisat illat houkuttelevat valvomaan ulkona mahdollisimman pitkään. Vaikka aamuherätykset eivät kesän myötä siirtyneet myöhempään rytmiin.
Parin viikon kesäloma meni flunssassa. Tuolloin päätin varautua jo syksyn varalle. Tarkastella jälleen niitä hyvinvoinnin kulmakiviä, jotka ovat niin vastustuskyvyn kuin minkä tahansa hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Tiedän, että olemme niin monta kertaa käyneet näitä tässä reilun vuoden aikana läpi ja nämä saattavat olla aivan selvää kauraa monelle, mutta käydään vielä kerran läpi ne seikat, joiden varassa hyvinvointi ja vastustuskyky lepää:
♡ riittävä uni
♡ terveellinen ravinto
♡ sykettä nostava, kohtuullinen liikunta
♡ henkinen hyvinvointi
Näistä kolme ensimmäistä vaikuttaa radikaalisti tuohon viimeisimpään; omalla kohdalla henkinen hyvinvointi koostuu pitkälti siitä, että nukun riittävästi, syön monipuolisesti ja liikun sykettä nostavasti. Kohtuudella ja kroppaa kuunnellen. Kun mielenvire on positiivinen ja on hyvä olla, niin nuo ulkopuoliset tunkeutujat, flunssapöpöt, pelästyvät eivätkä edes uskalla tulla ovelle kolkuttelemaan. Väsyneenä ja mielenvire matalalla ollessani huomaan, että ne pääsevät melko helpolla jallittamaan tuon portsarin ovelta hetkeksi syrjään.
Sen takia on tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Tätä hyvinvoinnin sanomaa olen yrittänyt myös lapsille välittää. Yrittänyt kertoa myös siitä, että välillä pelkkä uni, terveellinen ravinto ja liikunta ei riitä. Käsien pesun merkitystä ei voi ikinä vähätellä. Varsinkaan flunssa-aikana. Välillä tulee tilanteita, että on vain nostettava kädet pystyyn ja hyväksyttävä se tosiasia, että flunssa on päässyt niskan päälle. Oma akilleen kantapääni on se, että en malta flunssassa levätä. Pyrin taistelemaan flunssaa vastaan ja ellei kuumemittari värähdä oikein kunnolla minua ei vällyjen alta tavata. Tässä on minulle tavoitetta tulevaisuuteen; malttaa pysähtyä ja hyväksyä se tosiasia, että kun olen flunssassa on tärkeämpää pitää huolta itsestäni kuin niistä tekemättömistä töistä.
Levon ja muiden terveellisten elintapojen lisäksi on olemassa myös luonnollisia vaihtoehtoja, miten tukea ja buustata vastustuskykyä sisäisesti. Miten helpottaa oloa, jos flunsspöpö on päässyt nujertamaan? Vastustuskyvyn ja flunssakauden selättämisen tiimoilta kävin jälleen tapaamassa tuota ihanaa luonnonmukaisen hyvinvoinnin ammattilaista Maaritia Lielahden Life-myymälässä. Lifessä on tarjolla kattava valikoima tukemaan ja buustaamaan vastustuskykyä.
On hyvä keskittyä vastustuskyvyn ylläpitämiseen vuoden ympäri. Katsotaan ensin niitä vitamiineja ja lisäravinteita, joita minulla on päivittäisessä käytössä. Varsinkin niitä, joilla on merkittävä osa hyvän vastustuskyvyn ja sitä myötä flunssien ehkäisemisen suhteen. Hyvinvointi lähtee suolistosta, kuten sitä myötä myös vastustuskyky. Sen takia maitohappobakteerien käyttäminen ympäri vuoden on suositeltavaa. Ei vain ulkomaanreissujen ja lääkekuurien yhteydessä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 80% vastustuskyvystä perustuu suoliston kuntoon, siksi on tärkeä huolehtia suoliston kunnosta ja hyvästä bakteerikannasta. Koko perheelle soveltuva Probiootti Comp sisältää kuusi miljardia maitohappobakteeria päiväannoksessa sekä lisäksi glutamiinia ja biotiinia, joka ylläpitää limakalvojen hyvinvointia. Probiootti Plus sisältää neljä erilaista terveyttä edistävää bakteerikantaa sekä bakteereiden hyvinvointia tukevia aineita.
Vaikka meillä Suomessa oli hyvä kesä ja saimme hienosti tankattua D-vitamiinia, niin sillä ei pitkälle pötkitä. Sen takia D-vitamiinit pitää ottaa purkista vuoden ympäri. Ja viimeistään flunssakauden aikaan D-vitamiinitankkaukset pitäisi olla kunnossa, sillä vitamiinilla on huikea osa ihmisen immuunijärjestelmän toiminnassa. Aurinko D-vitamiinilla on siis varsin suotuisa vaikutus kehon puolustusjärjestelmään ja se ylläpitää vastustuskykyä. Toki D-vitamiinien ja maitohappobakteerien myötä myös monivitamiinia on hyvä syödä ympäri vuoden.
Orastavaan flunssaan on hyvä puuttua jo ensi metreiltä. SOS Health Sinkki + C -vitamiinisuihkeesta sinkki sekä C-vitamiini imeytyvät suun limakalvoilta suoraan verenkiertoon. Molemmat, sekä sinkki että C-vitamiini edistävät immuunijärjestelmän normaalia toimintaa. Kuumat juomat ovat itselläni niitä flunssan esto- ja häätökeinoja. Kuumaan veteen sekoitettu Puhdistamon Mustikkapakurijauhe on todellista suomalaista superruokaa, joka sisältää hurjan paljon antioksidanttisia vaikutuksia tukemaan vastustuskykyä. Iltateen joukkoon olen raastanut flunssassa inkivääriä, mutta tästä lähtien taidan lurauttaa siihen Ginger Peoplen Inkiväärimehua. Jo vanha kansa luotti inkiväärin tulehduksia parantavaan vaikutukseen ja niin luotan minäkin.
Viime vuosina olen ihastunut kultaiseen maitoon eli hyvää tekevään kurkumalatteen. Jos on oikein kiire, niin käytän Sonnentorin Inkivääri-Kurkumalattea, jota sekoitan 1 teelusikallisen kuumaan mantelimaitoon ja lisään pienen lorauksen hunajaa. Sain Lifeltä myös ihanan kurkumalaten ohjeen, jonka sain luvan jakaa kanssanne:
Tee näin: Lämmitä maito, mutta älä päästä sitä kiehumaan. Sekoita maidon joukkoon kardemumma, kurkuma ja kaneli
Joskus vain käy niin, että flunssa iskee päälle, vaikka olisi kuinka hyvin yrittänyt sitä ehkäistä. Sille ei voi mitään eikä itseään kannata siitä soimata. Joskus on siis vain parempi luovuttaa ja sairastaa. Mutta on keinoja, joiden avulla helpottaa oloa. Edellä mainittujen kuumien juomien lisäksi suosittelen höyryhengitystä. Se avaa hetkessä tukkoisen nenän. Varovainen kyllä saa kuuman veden kanssa olla! Jo Oriveden mummuvainaa aikoinaan käytti Vogelin Echinaforcea lievittämään flunssaoireita. En muista, että mummu olisi koskaan ollut kipeä pitkän kaavan mukaan, joten se lienee tuon punahattu-uutteen ansiota, joka kohottaa vastustuskykyä ja täten auttaa nujertamaan flunssan. Meillä lapsilla menee usein flunssa inhottavaksi yskäksi. Sellaiseksi, joka valvottaa koko perhettä öisin. Sain Maaritilta testiin Vogelin Santasapina -valmistetta, luonnon omaa yskänsiirappia. Kuusenkerkät sisältävät mm. erilaisia eteerisiä öljyjä, hartseja ja parkkiaineita. Lisäksi ne sisältävät pieniä määrä C-vitamiinia ja erilaisia sokereita. Kerkkiä on perinteisesti käytetty käheälle kurkulle. Tätä täytyy heti kokeilla, mikäli flunssapöpöt pääsevät niskan päälle!
♥ Life haluaa tarjota myös teille ihanille lukijoille mahdollisuuden hyvinvointiin. Sen kunniaksi saattetämän vuoden ajan alennusta 20% koodilla atmarias Lifen verkkokaupassa tai kivijalkaliikkeissä tehdyistä normaalihintaisista Lifen oman tuotesarjan tuotteista! ♥
Onko siellä selvitty alkaneesta flunssakaudesta ehjin nahoin? Minä olen kokolailla, mitä nyt näitä kuvia kuvatessani olo oli hieman orastavan flunssainen, mutta flunssa ei tullut päälle. Suurimmaksi osaksi veikkaan, että se on sen ansiota, että kesäloman jälkeen laitoin taas elämän raiteilleen; muistan ottaa aamulla vitamiinini, nukun tarpeeksi, juon vettä päivän aikana, liikun sopivassa määrin ja hymyilen paljon! 🙂
Käykö teille koskaan niin, että herätyskello ei herätä? Tänä aamuna, kun kellon piti herättää 5.45 niin heräsin ajattelemaan, että onpas ulkona jotenkin valoisaa. Kunnes päätin tarkistaa ajan kellosta. 06.50 ja herätyskellosta (puhelimesta) ei ollut kuulunut pihaustakaan! Akku oli mennyt puhelimesta yön aikana, joten herätystoiminto ei luonnollisestikaan toiminut. Joten, siitä aamusta lähtien olen ollut tänään koko ajan reilun tunnin aikataulusta jäljessä. Onneksi töihin ehdin ajoissa myyntikokousta varten, mutta tuntuu, että koko ajan on menty vähän tuplakelauksella, jotta saa kurottua aikaa kiinni 😀 Pian pääsee taas nukkumaan ja tällä kertaa lienee viisainta laittaa puhelin yöksi laturiin.
Syysvaatteistani olen saanut muutamia postaustoiveita ja kyllähän minä niitä esitellä voin. Tosin koen, että näissä ei juuri ole mitään nähtävää. Katsokaas, kun en ole ostanut kuin yhden uuden syysvaatteen. Beiden neulepaidan, joka on tuossa neulepaitapinossa päällimmäisenä. Muuten mennään samoilla vanhoilla. Värien loistoa syysvaatteistani saa hakea. Kesällä rakastin pukeutua punaiseen ja muihinkin kirkkaisiin väreihin ja kaiken järjen mukaan syksylläkin kannattaisi pukeutua kirkkaisiin väreihin. Mutta itselleni riittää se, että luonto puhkeaa väreihin. Minä maastoudun sitten sinne luontoon beigen, harmaan ja ruskean voimin 😉
Kaksi iltaa siihen meni, mutta sain kuin sainkin siivottua vaatehuoneeni. Kaksi isoa pussia laitoin vaatteita eteenpäin. Heitin hyvästit monille motivaatiohousuille, sillä tiedän, että en ihan heti tule niihin mahtumaan. Myös sellaisille liian avonaisille tiukoille paidoille. Aika on jo ajanut niistäkin ohi. Tai ikä tullut vastaan. Jäljelle jäi syksyä varten isoja muhkeita neuleita, pari ponchoa, pitkiä neuletakkeja ja lisäksi kaivoin kaappien uumenista muutamia suoria housuja. Miksi noita nyt kutsutaan…twillihousuiksiko? Mustia kireitä farkkuja löytyy parit sekä muutamat työkelpoiset siniset farkut. Villasekoitemekkoja tulee käytettyä vähän kuin kelit tästä vielä viilenevät.
Onko siellä muita yhtä tylsiä syyspukeutujia? Jos repäisisi ja ostaisi edes yhden sinapinkeltaisen vaatteen…nyt kun väri ei riitelisi kellastuneiden hiusten kanssa. Yleensä tuo on ollut blondina ollessani se suurin este sinapinkeltaiselle värille. Se, että se ei vain ole mulle sopinut. Lisäksi toinen syysväri, luumunpunainen ei ole oma värini. Ihonvärini on punertava, joten luumun- tai kanervanvärinen paita ei ole se kaikista mairittelevin sävy sekään. Tässä siis pienimuotoinen puolustuspuhe sille, miksi pukeudun jälleen tänä vuonna niin kuin pukeudun – tutun ja turvallisen tylsästi 😉
KESKIVIIKKOILTATERKUIN,
PS. kiitos ihanat teille sohvapöytäkommenteistanne – palaan niihin heti huomenna. Nyt on pakko käydä tähän väliin tuulettumassa ulkona. Reilu 12 tunnin työpäivä saa riittää tälle päivälle!
Tiedättekö, että vaikka olenkin rakastanut aurinkoisia syyspäiviä, niin nautin tänä aamuna suunnattomasti tuosta hivenen syksyisemmästä aamusta. Yöllä oli näemmä satanut ja ilma oli aamulla ihan lonkeron harmaa. Kun sain lapset vietyä kouluun istuin työpöydän eteen pitämään maanantaipalaveria itse itseni kanssa. Sytytin työpöydälle kynttilän ja loppujen lopuksi jouduin pitkästä aikaa laittamaan työpöydän valaisimen päälle. Aika aikansa kutakin, olkoon nyt syksyn vuoro, eikö niin?
Kukaan meistä ei ole varmastikaan välttynyt siltä tiedolta, että tänään alkoi hävikkiviikko. Ikinä ennen en ole hävikkiviikkoa viettänyt, mutta nyt tänä vuonna minä ja nuo kaksi prinsessaamme elämme nuukuudessa tämän viikon. Tai en nyt niinkään sanoisi nuukuudessa, sillä vaikka jääkaapissa tuntuu palavan vain valo, niin keksin jo heti ensi vilkaisulta viisi iltaruokaa meille tälle viikolle. Sushien tekemisestä jäi yli graavilohta, jättikatkaravun pyrstöjä sekä savulohta. Lisäksi jääkaapin vihannesosatolla köllöttelevät pinaattipussi ja parsakaali pääsevät tositoimiin. Fetajuustokuutioiden kera. Neljä tortillalättyäkin odottelee jääkaapissa jatkotoimenpiteitä.
Graavilohitortillapitsat Savulohi-couscoussalaatti Katkaravunpyrstöpasta Vege Italian pata Pestoparmesanspagetti
Hävikkiviikon myötä pyrin välttämään kaupassa käyntiä. Sen takia en tehnyt perinteistä kauppakassitilaustakaan. Tosin tänään on haettava maitoa ja hedelmiä. Muuten näyttäisi olevan ruokaa viikon tarpeisiin. Leivät ovat menossa parin päivän päästä vanhaksi, joten laitoin osan pakkaseen. Sieltä on helppo ottaa tarpeen mukaan ruisleipäsiivu ja heittää paahtimeen. Syy, miksemme syö leipiä nyt heti on se, että mun alkoi aamupäivästä tekemään ihan älyttömästi mieli Siken Namaste sämpylöitä. Pitkästä aikaa laitoin taikinan tekeytymään. Paistoin siitä puolet lounaaksi ja paistamme loput sitten tyttöjen kanssa, kun siltä tuntuu. Tälle iltapalalle riittää vielä eilen tekemästäni uunimannapuurosta. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun tein mannapuuroa uunissa. Mutta ei suinkaan viimeinen!
Hävikkiviikon ruokalista on italialaisvaikutteinen. Siihen on syynsä; ostin Ella Kannisen Ellan Toscana kirjan alennuksesta lauantaina ja olen viikonloppuna ahminut sitä. Helppoja reseptejä ja tarinoita Toscanasta. Maistanut kielelläni täydellisen mehukkaista ja kypsistä tomaateista valmistetun pomodoro -kastikkeen, tuntenut kielenkannassani Chiantin ja kasvoillani Toscanan laskevan auringon. Kirjan inspiroimana tänään lounaaksi valikoitui mutkaton tomaattifenkolivuoka. Extraneitsytoliiviöljy, suola, balsamico ja mustapippuri mausteenaan. Täydellisen tomaattikastikkeen himoissani kaadoin vuoan pohjalle yhden mutti-purkin, suikaloitua fenkolia ja karpriksia. Mausteet sekoitin tässä vaiheessa mukaan. Päälle terttuluumutomaattia.
Paiston lopksi raastoin hieman pecorinoa vuokaan. Dippasin kovakuorisia sämpylöitä suoraan uunivuokaan ja napostelin haarukalla tomaatteja sekä fenkoleja suuhuni. Tästä onneksi jäi minulle iltaruoaksikin. Eikä sekään maanantaita pahenna, että ottaisi iltaruoalla tilkan italialaista Chiantia. Jos sellaista kotoota löytyisi. Mutta koska ei löydy, niin kuplavesi ajakoon sen asian 🙂
Vietetäänkö siellä hävikkiviikkoa? Jotenkin tunnen, että hävikkiviikon viettämisestä saa eräänlaisen synninpäästön alkuvuoden ruoan haaskaamiselle. Inhoan heittää ruokaa roskiin. Ja silti teen sitä. Varsinkin niiden viikkojen jälkeen, kun en ole suunnitellut ruokalistaa ja tehnyt kauppakassitilausta. Tämän hävikkiviikon myötä täytyykin taas petrata asian suhteen. Luonto ja rahapussi kiittävät ♥
Potkaisehan kengät pois jaloistasi ja istahda tuohon upottavaan tuoliin takkatulen ääreen ja nosta jalat rahille.
Olisiko sinulla muuten hetki aikaa jutella ruoasta ja elämästä? Mutta ennen sitä odotahan – tuon sinulle jotain pientä purtavaa ja lasillisen lempijuomaasi.
Marian Bistro & Lifestyle tarjoaa elämänmakuisia tarinoita, suussa sulavia ruokaelämyksiä, arjen ihanuutta ja pää pilvissä, jalat maassa -unelmia.
Levon ja muiden terveellisten elintapojen lisäksi on olemassa myös luonnollisia vaihtoehtoja, miten tukea ja buustata vastustuskykyä sisäisesti. Miten helpottaa oloa, jos flunsspöpö on päässyt nujertamaan? Vastustuskyvyn ja flunssakauden selättämisen tiimoilta kävin jälleen tapaamassa tuota ihanaa luonnonmukaisen hyvinvoinnin ammattilaista Maaritia Lielahden Life-myymälässä. Lifessä on tarjolla kattava valikoima tukemaan ja buustaamaan vastustuskykyä.
Viime vuosina olen ihastunut kultaiseen maitoon eli hyvää tekevään kurkumalatteen. Jos on oikein kiire, niin käytän Sonnentorin Inkivääri-Kurkumalattea, jota sekoitan 1 teelusikallisen kuumaan mantelimaitoon ja lisään pienen lorauksen hunajaa. Sain Lifeltä myös ihanan kurkumalaten ohjeen, jonka sain luvan jakaa kanssanne:
