torstai 11. lokakuun 2018

5 +1 einesruokasuosikkiani

MOIKKULI!

Mitens siellä on viikko sujunut? Täällä on sujunut ihan mallikkaasti. Töissätöissä ja tänään kotitoimistolla. Pitkästä aikaa kävin juoksemassa lenkinkin. Sumutinpullosateessa ja väriloistossa. Aivan uskomaton on tuo luonto tällä hetkellä. Niin kaunis! Tänään tulin juttelemaan teille eineksistä. Niistä pahiksista, joita kassalla hihnalle nostaessani tunnen välitöntä tarvetta selitellä valintaani 😀 Vaikka me arjessa syödäänkin pääosin aivan muuta ruokaa kuin eineksiä, niin silloin tällöin tulee turvauduttua kiireessä eineksiin. Eiliseen postaukseeni viitaten; joskus huomaan einesten aiheuttavan vatsan kipuilua. En tiedä mistä johtuu, mutta näin vain usein tapahtuu.

Omalta kohdaltani turvaudun eineksiin, tai ainakin yhteen suosikkieinekseeni myös sen takia, että siihen tulee järjetön himo. Se onkin alla olevassa listassani ykkösenä. Iltaisin meillä harvoin syödään eineksiä, ellei lapset varta vasten pyydä esimerkiksi kaupan makaroni- tai lihaperunasoselaatikkoa. Itse en em. ruokia pysty syömään (liha on ollut joskus kruntsulihaa), mutta lapsille ne maistuu. Myös pinaattilätyt ovat lasten suosiossa. Silloin kun turvaudun eineksiin, tapahtuu se usein töissä. Tosin nyt kun meille aukesi lounaspaikka ihan viereen, on einespäivät vaihtuneet Tiinan kotiruokalounaaseen.

1. Saarioisten maksalaatikko
Meidän kaikkien suomalaisten suosikki. Ehkä neljä kertaa vuodessa tulee syötyä maksista. Se on vaan niin hyvää. Mies syö sitä rusinattomana, joten aina silloin tällöin nappaan kaupasta meille kiirelounaaksi puoliksi maksalaatikon ilman rusinoita. Mitä kuumempaa se on (eli mitä sotkuisemmaksi mikron suojakupu tulee) niin sen parempi.

2. Kokkikartanon pinaattikeitto
Niin ihanan täyteläinen ja maistuva. Just sopivan kokoinen, varsinkin työpäivien lounaaksi.

3. Jalostajan hernekeitto eli papari
Rakastan itse tehtyä hernekeittoa ja juurikin sitä meillä eilen oli. Mutta koska välillä hätä ei lue lakia eikä herneitä ehdi liottaa (eikä kotikaupasta löydy savulihaa), niin turvaudun Jalostajan hernekeittoon. Siihen päälle pari viivaa sinappia ja avot!

4. Saarioisten Eväs Kana Super Bowl
Aika uusi tuttavuus kaupoissa, mutta niin hyvää. Yleensä karsastan valmisruokia, joissa on jauhelihaa tai kanaa (koska välillä ne kruntsuvat…t. kruntsulihakammoinen :D), mutta tässä salaatissa tuo kana on niin mureaa. Jatkan tätä super bowlia yleensä rucolalla tai pinaatilla.

5. Lihajalosteen nakit eli meidän kesken Niemisen nakit
Kiitos meidän äidin, niin mulla on geeneissä rakkaus Niemisen nakkeja kohtaan. Jos siellä nyt mietitte, että eihän tämä ole mikään ateria, niin kyllä se on. Ei ole kerta tai kaksi, kun lounaan virkaa on toimittanut kolme (tai neljä…tai viisi) Lihajalosteen nakkia. Suoraan pussista syötynä. Niin parhaita ja napsahtelevia. Edes se, että aikoinaan asuin Hyhkyssä sellaisessa asunnossa, josta näkyi silloisen Niemisen makkaratehtaan ikkunoista tehdastilat, saanut mua karsastamaan Niemisen nakkeja. Superhyviä. Suosittelen

6. Pirkka Kimchi
Ah autuus! Tähän olen tutustunut vasta tällä viikolla eikä tämä kyllä pelkästään riitä lounaaksi (pieni pakkaus, muuten varmastikin menisi), mutta bonuksena mainittakoon, että menee esimerkiksi paistettujen kananmunien ja salaatin seurassa niin hyvin. Niin kuin tänään lounaalla. Rakastan kimchiä ja tämä on ehdottomasti yksi parhaista sellaisista lähikauppakimcheistä, mitä olen maistanut. ID

No niin, nyt on einessalat paljastettu ja toivottavasti en kadottanut tämän tiedon myötä kaikkia blogini lukijoita 😉 Ihmisiähän me kaikki vaan ollaan ja se, ken kehtaa väittää ettei ole ikinä syönyt einesruokaa, valehtelee! Hei muuten, hyvää tyttöjen päivää ♥  

TORSTAITERKUIN,


tiistai 09. lokakuun 2018

Kuka määrittelee, milloin joulua saa alkaa odottamaan?

HEISSANSAA IHANAT!

Tänään töistä kotiin tullessani täällä odotti kaksi pikkuista, joista toinen totesi ääneen: ”Äiti, nyt tekisi mieli homejuustoa ja joulupiparia…voidaanko käydä ostamassa?” Sillä sekunnilla päässäni naksahti. Positiivisessa mielessä. Tähän asti olin vähän toppuutellut itseäni koko aiheen kanssa. Miettinyt, että ei sitä nyt vielä näin aikaisin tohdi. Salaa kuitenkin nettaillut pienesti askarteluohjeita ja viihtynyt facebookissa katsellen jouluhullujen hullutteluja. Hymyillyt mielessäni ja ajatellut, että en mä ihan höpsö asian tiimoilta taidakaan olla.

Niin, kuka sen määrittelee koska joulua saa alkaa odottamaan? ♥ Kuka sanoo, milloin voi ripustaa kausivalot tai lämmittää ensimmäisen mukillisen glögiä? Eikö kukin meistä voisi tehdä niin kuin itse asian parhaaksi näkee? Tiedän, että monet eivät halua blogeissa törmätä vielä jouluisiin juttuihin eikä täälläkään blogissa vielä vallan hulluttelemaan ryhdytä. Tulin vain kertomaan teille, että joulunodotus on ihan parasta ja se alkaa pikkuhiljaa täällä näkymään. En ajatellut kuitenkaan kaivaa vielä joululehtiä esille enkä paistaa pipareita. Mutta sellaisia pieniä esivalmistelevia juttuja alan kyllä tekemään. Eihän tässä ole enää kuin pari kuukautta. Joulupukin listallakin on jo muutamia juttuja tytöille. Ehkä ne kortitkin tulee tänä vuonna askarreltua ajoissa.

Ostin maitokauppareissulla olohuoneeseen valosarjan, sillä koen että näin pimeimpään vuodenaikaan noista valosarjoista on oikeasti enemmän iloa kuin koskaan. Lähetin kuvan miehelle joulurallatuksen säestämänä rapakon taakse ja olin aivan varma, että vastauksena saan jos jonkinlaisia ärhäköitä emojeita, joilla tulee savua nenästä ja korvista 😀  Sain sydänsilmäemojin. Hän, joka yleensä on sitä mieltä, että jouluvalot viritellään vasta joulunalusviikolla, on tainnut höpsähtää iän myötä. Aivan kuten minäkin.

Ostin kaupasta myös torttutaikinaa ja viikunahilloa. Viikunatorttuja ajattelimme paistaa tyttöjen kanssa seuraavaksi. Mutta sitä ennen menen yläkertaan fiilistelemään tyttöjen huoneisiin. Niihin, joihin on viritetty myös valosarjat ja jotka on siivottu vimpan päälle. Sujautamme tiimitossut jalkaan ja voipi olla, että laitamme jotain kepeää (ei vielä kyllä kovin jouluista) musiikkia soimaan taustalle. Ihanaa, että mulla löytyy hengenheimolaisia täältä saman katon alta 🙂ID

Niin, onko liian aikaista alkaa odottamaan? Itseni tuntien kun ne punaiset ja jouluiset jutut siivotaan pois viimeistään tapaninpäivänä. Lukuunottamatta amarylliksiä. Joten ehkä se on ihan ok ottaa tuosta tärkeästä juhlasta kaikki ilo irti. Vaikka sitten jo näin pari kuukautta ennakkoon.

TIISTAI-ILTATERKUIN,


perjantai 05. lokakuun 2018

Top 5 fredagsmys -herkkua kautta aikojen

MOIKKAMOI IHANAT!

Huhhaipakkaa pitää, mutta hei – pian alkaa viikonloppu ja se tarkoittaa tänä viikonloppuna nauttimista syksyisen saaren antimista. Eli kosteista löylyistä, pitkistä yöunista ja pelikorttiturnauksista. Tiedän, jollekin tämä voi kuulostaa tosi tylsälle, mutta itse en voisi toivoa tällä hetkellä muunlaista viikonlopun viettoa. Nautin jo ihan tuon koiruudenkin puolesta, joka pääsee kahdeksi päiväksi kirmaamaan vapaana mökillä. Kaupungissa kun ei käydä koirapuistoissa, niin on likipitäen aina kiinni. Lukuunottamatta niitä muutamaa hassua kertaa, kun on päässyt karkuun ja nauttinut vapauden tunteesta silminnähden. Sen minuutin ajan ;D

Kuulkaa, koska tänä iltana me tehdään mökillä susheja eikä välttämättä ole paukkuja kuvailla ja kirjoitella, niin mulle tuli vähän huono omatunto, kun en taaskaan laita teille perjantaimyyssipostausta. Sushithan esittelin muuten jo täällä. Kiva muuten saada mieskin syömään kotitekoisia susheja, viimeksi oli reissun päällä, kun niitä tyttöjen kanssa teille. Perinteisen perjantaimyyssipostauksen uupuessa kokosin teille viisi suosikkiruokaani perjantai-iltaan vuosien varrelta. Klikkaamalla ruoan nimeä pääsette reseptiin 🙂 Onko näissä teille tuttuja herkkuja?

HELPPO TACOKAKKU

PAISTINPANNULEIPÄ

PUFFED PIZZA

PIZZADIPPI

PIZZALEIPÄ

ID

Aika paljon sitä on tullut vuosien varrella tehtyä erilaisia ruokia perjantai-iltaisin ja niistä oli kyllä melkoisen vaikeaa valita vain viisi suosikkia. Mutta kaikissa näissä yllä olevissa herkuissa on hyvän ruoan lisäksi ollut vahvasti läsnä se perjantai-illan tunnelma. Se, mitä nimitetään fredagsmysiksi. Ensi perjantainakaan en pääse sitä kokemaan, mutta sitten seuraavana pidetään sellaiset perjantaimyyssit, että oksat pois. Laitankin hautumaan jo muutaman resepti-idean!

Vaikkei täällä blogissa nyt tänä iltana myysseilläkään, niin kääntäkäähän atmarias -kanavalle Insta Storyn puolella.
Siellä luvassa letkeää meininkiä, hyvää musiikkia ja rentoa perjantai-illan yhdessäoloa 

IHANAA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,


tiistai 02. lokakuun 2018

Kysymyksiä ja vastauksia

ILTAPÄIVÄÄ IHANAT

ja terkkuja iltapäivän kahvitauolta! Koska ilta on buukattu, niin laitetaan tulemaan tähän väliin tämän päivän postaus. Kuten varmaan olette huomanneet, niin blogeissa kiertää hauska kysymyspostauksien sarja. Itse olen tykännyt lukea muiden vastauksia ja on ihana oppia tuntemaan kanssabloggaajia lisää 🙂 Musta tuntuu, että minussa asuu pieni diplomaattinen poliitikko, sillä moneen kysymykseen ajattelen asian niin, että ei ole yhtä oikeaa vastausta…varsinkin mielipidekysymyksissä.

Avioliittoja: tämä yksi, ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen  ♥ 

Kihloissa: Kerran, ennen tätä avioliittoa 🙂

Lapsia: Kaksi maailman ihaninta ja rakkainta nöpönenää  ♥ 

Lemmikkejä: Maailman rakkain karvakorva Toby (Coton de Tuléar). Pikkutyttönä mulla oli seeprapeippoja ja sitten vähän isompana neljä kissaa; Essi, Ossi, Elli ja Eppu.

Leikkauksia: Jos luomenpoistoja ei lasketa, niin sitten ei ole leikkauksia.

Tatuointeja: Ei. Vielä 😀

Lävistyksiä: Neljä

Muuttoja: 12 kpl:tta äkkilaskemalla sain määräksi!

Ottanut lopputilin: Kahdesti!

Ollut saaressa: Monellakin saarella, mutta useimmin tuolla mökkisaaressa. Ulkomailla on tullut reissattua myös saarilla, joita reunustavat valkoinen hiekka ja turkoosi meri.

Autosi: Olen maasturinaisia. Jo teininä haaveilin Mac Gyver -jeepistä. Rakastan istua korkealla, josta näkyy hyvin. Mutta viimeksi autonvaihdon ollessa ajankohtainen ihastuin nykyiseen autooni niin paljon, että maasturihaaveet vaihtuivat matalaan MB CLA Shooting Brakeen. Rakastan ajaa tuolla. Sillä ei jää jalkoihin ja siinä on niin monta kivaa ajomukavuutta lisäävää ominaisuutta, että parempaa saa etsiä!

Ollut lentokoneessa: Monta kertaa. Aiemmin rakastin lentämistä, nykyään vähän pelkään sitä ja siinä missä aiemmin rakastin pitkiä lentoja, en jaksaisi enää istua koneessa pitkiä aikoja.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Valitettavasti…

Ollut rakastunut: Rakkaus ja rakastuneena oleminen ovat maailman ihanimpia asioita. Olen ollut muutaman kerran rakastunut. Tällä kertaa ehdottomasti eniten 🙂

Ollut ambulanssissa: Kuljetettavana en ole itse ollut, mutta olen soittanut ambulanssin kolme kertaa. Kaksi kertaa äidille ja kerran pahasti kaatuneelle ja itsensä loukanneelle miehelle ohikulkijan ominaisuudessa.

Luistellut: juu, tietysti! Lapsena tykkäsin luistella, mutta aikuisena musta on tullut varsin arka luisteleen. Näky on kuin bambi heikoilla jäillä 😀

Surffannut: En ole, mutta rakastan seurata surffaajia, kun he ratsastavat aalloilla. Surffitukkia, ruskettuneita kroppia ja valkoista hammasriviä. Tykkään myös käydä ns. surffikaupoissa hiplaamassa tavaroita. Heikkouteni ovat Rip Curlin, Billabongin, Quicksilverin yms. lompakot.

Ollut risteilyllä: Kyllä, mutta risteilyt eivät ole ihan mun juttu. En oikein löydä sitä pointtia, miksi viettäisin 23-24 h laivalla ilman esimerkiksi päivän stoppia Tukholmassa. Tosin, kesällä oltiin 23 tunnin risteilyllä ja eihän se ollut lainkaan pöllömpää.

Ajanut moottoripyörällä: Kyydissä olen ollut pari kertaa, mutta silmät kiinni, kun pelkäsin niin paljon.

Ratsastanut hevosella: Voih, olen heppatyttö henkeen ja vereen. Asuin talleilla 7-15 vuotiaana, ollakin että olin aivan järkyttävän allerginen hepoisille. Olisi ihana virittää ratsastusharrastus uudelleen…

Lähes kuollut: En onneksi!

Ollut sairaalassa: Potilaana? Esikoisesta sairastamassa raskausmyrkytyksessä reilun kolme viikkoa ennen synnytystä ja viikon synnytyksen jälkeen. Kuopuksesta sitten vain pari yötä. Omaisena vierailulla? Liiankin kanssa…

Suosikkihedelmä: Ananas, kirpeä omena, mandariini. Vaikkea valita vain yhtä 🙂

Aamu vai ilta: Aamu, ehdottomasti! Aamut ovat ihmisen parasta aikaa ♥ Uusi mahdollisuus annetaan meille monta kertaa päivässä, mutta varsinkin aamuisin.

Lempiväri: Saako olla tylsä ja vastata valkoinen? No ei sitten. Jos joku muu väri pitäisi sanoa, niin ehkä se olisi sininen.

Viimeisin puhelu: Työpaikan keskuspuhelimeen (olen tänään vastuussa siitä) soitti asiakas ja juteltiin niitä näitä tilauksen yhteydessä. Henkilökohtaiseen puhelimeen soitti viimeksi esikoinen ja valitti koulun välitunnilta pääkipuaan.

Viimeisin viesti: Mieheltä perheryhmäämme: ”Rakkaat ” vastauksena kuvaan, jonka laitoin. Siinä tytöt maalasivat pääsiäismunia tänään seitsemän vuotta sitten (kiitos FB:n joka näitä muistuttelee). Jäin muuten pikkuisen miettimään, että oltiinko me ajoissa munien maalauksen suhteen vai armottoman myöhässä 😀 Me viestitellään ja soitellaan miehen kanssa päivän mittaan ehkä jollain mittapuulla liikaakin. Mutta varsinkin näin, kun toinen on reissussa, niin linjat käy kuumina. Onneksi palaa tänään kotiin.

Kahvi vai tee: Molemmat! Kahvia juon pari kuppia päivässä ja teetä kupposen verran.

Kissa vai koira: Tähänkin vastaan molemmat! Rakastan eläimiä ja jos mä saisin päättää, niin meillä olisi talo täynnä kissoja ja koiria 🙂 Harmi vain, että olen kissoillekin melko allerginen ja koiristakin sopivat vain harvat ja valitut. Allergialääkkeillä tosin mennään rasitusastman takia vuoden ympäri, joten eiköhän tuohon nyt muutama kissakin voisi tulla 😉

Paras vuodenaika: Neljä vuodenaikaa 😀 Jos on pakko sanoa yksi niin ehkä sitten kevät. Mutta kuten todettua, niin rakastan syksyn pimeitä ja sateisia iltoja, talven paukkupakkasia ja kesän valoisia iltoja. Mutta kevään vihreydessä ja talven jälkeen lämmittävässä auringossa on sitä jotain. Suomeen palaavissa muuttolinnuissakin on jotain varsin toivoa herättävää.

Semmoisia vastauksia. Löytyikö jotain samoja asioita vai oletteko jossain ihan eri linjoilla? 🙂 Nyt takaisin töiden pariin vielä pariksi tunniksi!

TOSI KIVAA TIISTAITA TOIVOTELLEN,


maanantai 01. lokakuun 2018

Uusi sohvapöytä & pari heräteostosta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

HEIPPULI!

Ja hyvää alkanutta viikkoa ja lokakuuta 🙂 Syyskuu tuli, oli ja meni. Vähän niin kuin kaikki kuukaudet tuppaavat menemään. Tuntuu että kuitenkin hirmuista vauhtia se jälleen sujahti ohi. Muistanette varmaan, kun kerroin parisen viikkoa sitten sohvapöytähaaveistani? Siitä, että viimeksi olen ostanut sohvapöydän vuonna 1998. Se oli silloin lasipöytä, jossa lasilevy lepäsi selällään makoilevan mustahopean karhun tassujen päällä. Kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tuo pöytä oli ihana.

Se sohvapöytä korvattiin kuitenkin mieheni poikamiesboksista mukanaan tuomalla ruskealla arkkupöydällä, jonka sittemmin käsittelin mustaksi. Nykyiseen kotiin muuttaessamme arkkupöytä meni kellarin tv-huoneeseen ja olkkariin jäi mummulan vanha Liatorp. Nyt Liatorp sai (tai saa, jahka sen sinne viemme) uuden kodin anoppilastamme. Meidän olohuoneemme taas sai uutta, kevyempää ilmettä Big George -sohvapöydän myötä. On se jännä, kuinka paljon tuo tila keveni, vaikka valkoinen sohvapöytä vaihtui mustaan. Kokonsa puolesta uusi pöytä on myös tuohon ihan passeli. Sohviakaan ei tarvinnut siirtää kauemmaksi toisistaan, vaikka aluksi niin uumoilin.

Jo pitkään olen haaveillut olkkariin kattovalaisinta. Mallannut ajatuksissani ruokahuoneen valkoista isoa valaisinta. Kunnes pöytäpäätöksen tehtyäni aloin kaipaamaan pöydän ylle alaslaskeutuvaa pienempää valaisinta. Huomasin, että Bainbridge -kattovalaisin oli alennuksessa, joten klikkasin sen ostoskoriin. Sitä ennen tarkistin, että siitä löytyy pistoke, sillä meillä on katoissa pistokkeet (kuten varmaan kaikilla nykyään). No pistoke valaisimessa on, mutta sellainen tavallinen seinäpistoke. Seuraava projekti on viedä tuo valaisin huomenna Nokian Sähkötalolle ja katsotaan saako sitä fiksattua kattoon sopivaksi. Toivottavasti, sillä olen aivan ihastunut tuohon patinoituun valaisimeen. Voin vain kuvitella, kuinka kivasti valo kohdentuu siitä alaspäin!

Tein valaisimen lisäksi toisenkin heräteostoksen, nimittäin bambu/rottinkinen Terri -tarjotin pääsi myös ostoskoriin. Sekin oli niin hyvässä alennuksessa, että näemmä on loppunut jo varastosta! Nyt on taas ostokset ostoskeltu. Näillä mennään monta vuotta. Vielä kun jaksaisi laittaa sohvat osiin ja pestä myös runkojen päälliset… Ekaa kertaa ikinä jätin sohvatyynyjen päälliset silittämättä pesun jälkeen ja hei niistähän tuli vallan muodinmukaiset. Eikös tuollaiset ryppyiset kankaat ole in sohvissa just nyt? ;D

 Ihanaa, tälle illalle ei ole mitään sovittua ohjelmaa töiden jälkeen. Koiran kanssa pitkä lenkki, sauna ja Bachelorette. Vähän enkunkokeisiin lukemista pikkuisen kanssa ja isomman flunssan parantelua. Arkisia juttuja. Kiva olla kotona! 

MAANANTAITERKUIN,

PS. eilen illalla viiden maissa kuvatessani huomasin, että valo alkaa olemaan aika vähissä…taitaa olla se aika vuodesta, kun pitää ottaa jalusta esille ja kääntää kirkkausnamiskukkelit kuvankäsittelyohjelmassa tappiin!