torstai 03. tammikuun 2019

Sokeriton & tipaton tammikuu; mitä on odotettavissa?

HEI HEISSULIVEI!

Täällä tunturin juurella pakkanen paukkuu niin, että pikaisella koiran pissityslenkillä aamulla meinasi kasvot jähmettyä kylmyydestä hetimiten. Osa perheestä suuntaa rinteisiin, itse pidän vielä lepopäivän tänään. Vaikkei kuumetta olekaan (tai ainakaan tunnu siltä), niin pistää puuskuttamaan helposti. Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, että olen kertonut tammikuisin väliraportteja siitä, mikä on fiilis valkoisen sokerin ja alkoholin poisjättämisen jälkeen. Ajattelin nyt koota aiempien vuosien kokemuksista viisastuneena jo ennusmerkkejä, että miten tämä kuukausi tulee jatkumaan.

Nämä reilut kaksi hassua päivää tipattomasti ja sokerittomasti ovat menneet hyvin. Yhtään ei tee mieli kumpaakaan ”nautintoainetta”. Liekö osansa tällä flunssalla. Joka saa aikaan sen, että ei oikeastaan vaan tee yhtään mitään ruokaakaan mieli. Syystä, että en maista tällä hetkellä juuri mitään.  ID

Joskus olen saanut kommentteja, että miksi turhaa kärsiä tammikuu. Kerrottakoon nyt heti alkuunsa, että valkoisen sokerin ja alkoholin poisjättäminen ei ole minulle kärsimystä. Kaukana kärsimyksestä. Terveelliset elämäntavat ruokkivat toinen toistaan ja kokemuksesta tiedän, että voin vaan niin paljon paremmin, kun pidän itsestäni huolta. Tämä ruokavalion korjausliike ei siis ole itselleni nautinnoista luopumista, vaan päinvastoin. Nautin elämästä vielä enemmän. Niin paljon, että tämä jatkuu varmastikin taas tammikuun jälkeenkin. Ainakin arjessa.

Mitä kropassani/mielialoissani tulee tapahtumaan seuraavan parin viikon sisään ruokavalion korjausliikkeen myötä?

Unesta tulee syvempää ja illalla nukahtaa paremmin
Tämä tapahtuu joka ikinen kerta. Sokeri on itselläni se, mikä saa unenkin katkeilevaksi. Lasillinen punaviiniä saattaa tuoda mukanaan hyvinkin levottoman yön. Huomaan, että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä enemmän suustani alas laittamani ruoka-aineet vaikuttavat unen laatuun.

Vyötäröpöhö pienenee silmissä
Vaikken ruokavalion korjausliikettä teekään laihtuakseni, niin silti huomaan ilmapalloefektin joka vuosi; tuntuu että joku päästää ilmoja pihalle vararenkaiden kohdalta. Vyötärössä tapahtuu ulkoisesti ehkä suurin muutos. Ja jos mietitään terveyttä laajemmalla skaalalla, niin tuo vyötärölihavuus/pöhötyshän on vissiin kaikista pahinta sisäelimien kannalta.

Ihosta tulee tasaisemman värinen ja kuulaampi
Osaltaan tämä on lisääntyneen vedenjuonnin ansiota, mutta itselläni myös sokeri saa ihon hetkessä huonoon kuntoon. Ihon kunnon parantuminen ei tapahdu sokerin jättämisen myötä yhtä nopeasti kuin mitä sen huononeminen. Veikkaan, että jälleen tänäkin vuonna iho menee ensin huonompaan kuntoon, kuona-aineiden lähtiessä liikkeelle. Viikon jälkeen se taas jo hehkuu ja on väriltään tasaisempi. Juonteetkin tuntuvat madaltuneen.

Kroppa alkaa huutamaan kasviksia ja liikuntaa
Kuten tuossa sanoin, niin ainakin itselläni terveelliset elämäntavat ruokkivat toinen toistaan ja liikuntainnostus kukoistaa terveellisen ruokavalion ansiosta. Noidankehä, jota vastaan en ajatellut tänäkään vuonna taistella.

Mielihalut vähenevät
Siinä missä joskus kielenkantoja kutkuttikin ajatellessani kuohuviiniä, tuntuu ajatus kuoharista tällä hetkellä liian hapokkaalta. Alkoholin suhteen ei tule olemaan ongelmaa tammikuussa. Sokeri on itselläni ollut viimeisen pari viikon aikana se addiktoivampi aine. Pian kuitenkin huomaan, että jopa banaani ja hunaja maistuvat liian makeilta. Kun ei taistele himotuksia vastaan, niin ainakin itselläni mielihalut pysyvät poissa.

Energiapiikkejä luvassa
Se on jännä, miten jo ihan muutaman päivän jälkeen tuntuu, että energiaa on vaikka muille jakaa. Ollakin, että tänä vuonna flunssa ehkä hieman vähän vielä haittaa energiapiikkien esiin tulemista 🙂 Verensokerin vaihtelut tasaa muutenkin mielialaa ja jaksaminen on sellaista pitkäkestoista. Ilman niitä ylä- ja alamäkiä.

Sokerittoman ja alkoholittoman vaikutukset on ihan varmasti kaikilla eri, riippuen lähtötasosta, mutta itselläni vaikutukset ovat hurjan suuria, vaikken mikään suurkäyttäjä kummankaan aineen kohdalla ole ollut. Edellisistä vuosista tiedän, että luvassa on vielä parin kolmen päivän infernaalinen päänsärky. Sellainen jomottava, sokeria huutava päänsärky, johon ei särkylääkekään auta. Siihen auttaisi muutama salmiakkipääkallo, mutta siinä nyt ei olisi mitään järkeä sortua, kun on kerran aloitettu 😉

Onko siellä ruutujen toisella puolen muita, ketkä on laittaneet ruokavalion ruotuun jouluisten konvehtien jälkeen? Toivottelen hurjasti tsemppiä sinne teille! Vielä odotan, että pääsen liikkumaan sillä tahdilla, mihin koukutuin ennen joulua. Mutta maltti on valttia ja täytyy parannella rauhassa 🙂

TORSTAITERKKUSIN,

 


maanantai 31. joulukuun 2018

Vuosi vaihtuu, mikä muuttuu?

IHANAA VUODEN VIIMEISEN PÄIVÄN AAMUA!

En voi uskoa, että tämä vuosi taputellaan pian pakettiin. Yleensä tässä vaiheessa vuotta ajatukseni ovat olleet varsin analyyttisia. Tehneet ikäänkuin elämän tilinpäätöstä. Raksuttaneet menemään niin maan peijakkaasti, että jos pääni olisi ollut printteri, niin se olisi sauhuten suoltanut kaavioita ja käppyröitä. Hetken jo huolestuin, kun tänä vuonna niin ei ole. Vuosi lopetetaan ja aloitetaan samoissa merkeissä. Pian päättyvä vuosi on ollut pitkästä aikaa sellainen tasaisen ihana. Jonkun mielestä ehkä tylsä, mutta omasta mielestäni ihanan tylsä. En kaipaa vuoristorataseikkailuja, niitä liian jyrkkiä alamäkiä ja ylämäkiä. Vaan tykkään ihan tästä elämästä ilman suuria muutoksia.

Tasapaksu elämä on turvallista ja aina sanotaan, että pitäisi mennä pois mukavuusalueeltaan. Ei siitä ole kuin kolme-neljä vuotta kun itsekin vannoin elämän olevan mielenkiintoisempaa, kun poistuu mukavuusalueeltaan. Mutta senkin voi tehdä ihan pienesti. Ei tarvita mitään benjihyppyjä tai lomamatkaa Fidzille sukeltelemaan.

Jo pari vuotta kantava voimani on ollut lempeys. Ja sillä jatkan ensi vuonnakin. Pyrin olemaan lempeä itseäni ja muita kohtaan. Olen hyötynyt tuosta ajatusmallista ihan älyttömän paljon. Siitä, että tässä liian kunnianhimoisessa maailmassa ei tarvitse itse olla kunnianhimoinen, jos ei halua. Riittää, että olen tyytyväinen omiin saavutuksiini. En tarvitse pystejä, pokaaleita tai kunniamainintoja. Pyrin elämään niin, että mulla ja lähipiirilläni on hyvä olla. Panostamaan hyvinvointiin ja terveyteen. 

Neljä tammikuuta on kulunut tipattomasti, niin tämä tulevakin tammikuu. Kolme tammikuuta on kulunut valkoista sokeria vältellen, niin tämäkin tammikuu. Kertaakaan en ole lipsunut, mutta lempeästi senkin antaisin itselleni anteeksi. Se tajuttoman hyvä olo, joka valkoisen sokerin jättämisestä ja muunkin höttöruoan välttämisestä tulee, on kaiken sen arvoista. Mutta eipä tuossakaan hirmuisesti ole muutosta siihen arkeen, johon olen tottunut. Eli ei varsinaisesti voi puhua uuden vuoden lupauksista. Vaan pienestä ryhtiliikkeestä wiener nougatien ja minttukaakaon jälkeen 😉

Vuosi vaihtuu, no mikä sitten muuttuu? Ehkä suurin muutos on se, että pitää opetella taas päiväyksessä tuo 2019 vuoden 2018 sijaan. Suurimpiin muutoksiin tulevana vuonna kuuluu myös se, että täytän loppukesästä 44 vuotta. Ja edelleen, elän elämäni parhaita aikoja. Vanheneminen ei pelota. Se, että aika tuntuu kuluvan hurjan nopeasti, pistää hiukkasen puntin tutisemaan. Mutta kun osaa ottaa elämästä joka päivä ja joka hetki kaiken irti, ei tuota ajankuluakaan tarvitse turhaan taivastella 🙂IDID

Mitä blogiin tulee, niin aina välillä mietin, että pitäisi repäistä ja muuttaa bloginkin suhteen asioita. Mutta hei, ehkä tämä blogi elää niin sidoksissa omaan elämääni, että niitä muutoksia tulee pikkuhiljaa, huomaamatta. Jos ei omassa elämässäni mikään muutu, niin en koe tarvetta alkaa blogissakaan suureellisia muutoksia tekemään. Ehkä voisin alkuvuonna panostaa taas enemmän ruokaresepteihin. Sellaisiin helppoihin ja terveellisiin. Jossain vaiheessa harkitsin jo ruokabloggaajaksi siirtymistä, mutta koska tykkään höpötellä teidän ihanien kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä, niin eiköhän me jatketa tällä samalla vanhalla mallilla. If it ain’t broken, don’t  fix it. 

Joten saako olla ilman tavoitteita ja sen suurempia suunnitelmia tulevalle vuodelle? Kun joka tuutista tarjotaan uuden vuoden lupauksia ja elämänmuutosideoita. Mitäs jos on vain ihan tyytyväinen tähän tasapaksuun ja ihanaan elämään?

Kiitos teille ihanat siellä ruutujen toisella puolella, kun olette kulkeneet mukana jälleen tämän blogivuoden. Ilman teitä tämä touhu olisi ollut vallan tylsää. Ilman teitä en olisi tuntenut intohimoa kirjoittaa ja valokuvata. En olisi saanut mielipiteilleni vahvistusta tai uutta näkökulmaa asioihin. Te olette tämän bloggaamisen rikkaus. Suuresti kiitos teille, ihan jokaiselle 

IHANAA VUODEN VIKAA PÄIVÄÄ
& SUPERIHANAA ALKAVAA UUTTA VUOTTA TOIVOTELLEN,

PS. sen verran vuosikatsausta tein, että tämän blogipostauksen kuvat ovat flashbackejä menneiltä kahdeltatoista kuukaudelta 🙂


keskiviikko 26. joulukuun 2018

Lapin taika

HEIPPAHEI IHANAT

ja mitä mainiointa tapaninpäivän iltaa! 🙂 Joulu oli jälleen tänä vuonna i-ha-na. Täynnä lautapelimatseja, ulkoilua, syömistä, rentoilua, joululeffoja ja päikkäreitä. Ja sitten vielä kaikki alusta. Repeatilla. Tänä vuonna laatikot onnistuivat yli odotusten ja en muista koska olisin syönyt kinkkua yhtä paljon kuin viimeisen parin päivän aikana. Siitä tuli niin mureaa.

Mutta se, mikä jälleen joulusta teki joulun on tämä Lapin taika. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus kokea se edes kerran elämässä. Itse olen jäänyt Lapin taian lumoihin. Se on ehkä mulle suotu geeneissä. Sangen kiitollinen olen näistä geeneistä ja onnekas, että meillä on mahdollisuus viettää täällä aikaa. Muistan silloin reilut 20 vuotta sitten, kun äiti ja iskä yhtäkkiä soittivat torstai-iltapäivänä ja pyysivät mua mukaan saman illan yöjunaan kohti Kemijärveä, empineeni ehkä muutaman sekunnin. Onneksi lähdin. Perjantaina kiersimme mökkejä ja tämän mökin kanssa kävi vielä niin, että kiinteistönvälittäjä oli merkinnyt esittelyn viikon päähän. Ajoimme mökin pihaan ja mietimme, mitä verhojen peittämien ikkunoiden takaa paljastuisi. Laitoimme auton jälleen perjantai-iltana yöjunaan kohti Tamperetta ja olimme kaikki sitä mieltä, että tämä on se meidän mökki.

Vaikka iskä ja äiti olivatkin erittäin harkitsevaisia rahan käytön suhteen, niin tämän mökin kohdalla ostimme sian säkissä. Näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin se on ollut ehkä paras hankinta ikinä. Molemmat vanhemmat tekivät pitkää päivää töissä ja karkasivat tänne aina kun oli mahdollisuus. Vaikka vain muutamaksi päiväksi. Niin mekin olemme tehneet miehen kanssa. Lyhin reissumme on kestänyt kaksi kokonaista vuorokautta, mutta siinä kahdessa päivässä latasimme akut täysin.

Tällä kertaa akkujen latausta kestää pari viikkoa putkeen. Tämän viikon lomailen täysin, mutta ensi viikolla välipäivät olen tietokoneen ja puhelimen päässä. Silti täällä etätoimistolla työ ei tunnu todellakaan työltä. Lapin taika, siitä joko tykkää tai sitten siihen rakastuu. En tiedä ketään, kuka siitä ei tykkäisi. Itse rakastan hiljaisuutta ja rauhaa. Pimeitä iltoja, kun käyn koiran kanssa lenkillä ja kuulen rinteestä lumikissojen äänen. Näen sinisenä yötä päivää hohtavan taivaan ja töppölumesta notkuvat puut. Lumihangilla loistavat timantit.

Nautitaan vielä hetki tästä joulun huumasta, näistä päivistä kun rytmi heittää ihan häränpyllyä ja kun iltaruoan voi kuitata juustolautasella 

TAPANINPÄIVÄTERKUIN,

PS. meillä on tapana ostaa joulupukinkontiin koko perheelle lautapeli ja tänä vuonna ostettiin koko perheelle sopiva Trivial Pursuit. Siinä on lasten ja aikuisten kysymykset erikseen. Ihan mielettömän hieno juttu, sillä meillä koko perhe tykkää visailupeleistä! Sattumoisin lasten kyssäreissä on vielä paljon sellaisia asioita, joita tytöt ovat käyneet läpi syksyn mittaan koulussa…eli pitäisi olla hyvässä muistissa 😉


sunnuntai 23. joulukuun 2018

Näin sydämeeni joulun teen ♥

HEIPSANHEI IHANAT!

Tänään mittari näytti sellaisia lukemia (-27,5 astetta), että aiemmin olisin suosiolla jättäytynyt mökin lämpöön. Tobynkin hetken kestävät ulkoilulenkit kuluivat osin sylkkykyydillä kylmyyden takia. Ennen joulua haaveilin siitä, että tämä päivä kuluu täysin keittiössä; laatikoita sulatellen ja kinkkua paistaen. Salaatteja valmistellen.

Mutta niin vain vei tuo liukuvärjätty taivaanranta ja lumesta tönköt puut mennessään, että suuntasimme rinteisiin. Eikä kylmä vaivannut lainkaan. Päinvastoin, olo oli hyvinkin lämmin. Siinä hissillä tunturin laelle mennessäni tajusin, että tuo tunne, jonka saavutin tunturin rinteillä on se, josta oma jouluni muodostuu. Hiljaisuus, rauha, perhe ja Suomen luonto. Tyhjyyttä silmän kantamattomiin. Vaikka sosiaalinen olenkin, niin kaipaan tätä rauhaa, mikä täällä vallitsee.

Paukkupakkasia ja narskuvaa lunta. Punaisia mökin lämmössä sulaneita poskia ja merinovillakerrastohaahuilua. Sitä, että ei tarvitse tehdä mitään ja toisaalta saa tehdä vaikka mitä. Vapautta ja aikatauluttomuutta. Siitä mun joulussani on kyse. Näin sydämeeni joulun teen…

”On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta.”

Yleensä sitä ynnätään menneen vuoden plussat ja miinukset vuodenvaihteessa, mutta mullahan on tapana se tehdä jo näin jouluna. Sillä itse koen, että jouluna (kuten toki vuoden jokaisena päivänä) kiitollisuuden tunne korostuu. Jälleen kerran täytyy sanoa, että te ihanat siellä ruudun takana olette tuoneet elämääni niin paljon kuluneen vuoden aikana. Niin blogin kommenttiboksin puolella kuin tuolla Instagramissakin. Jollette te olisi siellä, niin blogiani ei olisi olemassa. Vuorovaikutus on se suurin syy, minkä takia tätä teen. Ja hei, kuka muu mulle muuten opettaisi Oulun murretta, ellette te….kiitos niistä kymmenistä viesteistä eilen IG Storyyn. Niiden avulla opettelen autenttisen Oulun murteen parin viikon aikana ja palaan asiaan kotimatkalla, Oulun pitstopilla 🙂

Kymmenes blogivuosi lähtee pian käyntiin ja enpäs olisi ikinä uskonut, että näin kauan tulee tätä touhua tehtyä. Mutta niin kauan kuin tunnen paloa palata tänne blogiin, ei loppua näy. Siinä, missä teille blogini toimii toivottavasti inspiraation lähteenä ja arkisena pakopaikkana, toimii tämä itselleni myös tietynlaisena henkireikänä. Blogi ja te siellä ruutujen toisella puolella olette suuri osa elämääni. Tärkeä osa elämääni. Blogi hiljenee nyt muutamaksi päiväksi, mutta palataanhan asiaan heti joulun pyhien jälkeen.

RAUHALLISTA JA TUNNELMALLISTA JOULUA 

PS. tiedättekö mikä on ehkä yksi joulun parhaimmista hetkistä? Se, kun uunista tulee kinkun tuoksu merkiksi siitä, että pian herkutellaan 🙂

 


perjantai 21. joulukuun 2018

Paniikin jälkeinen mielenrauha

HEIPPAHEI!

Joulun odotus on ollut tähän asti varsin rentoa ja leppoisaa. Kunnes tuossa päivällä säntäsin töihin pää kolmantena jalkana ja ekaa kertaa tänä vuonna tunsin pienen joulunaluspaniikin iskevän. Yksi asia, joka mahdollisti sen, että voimme antaa kaikille työntekijöille pitkän loman, oli jäänyt tekemättä. Ja kun kotitoimistolta tuota asiaa aloin hoitamaan sain sähköpostiini vain lomaviestivastauksia. Eli kaikki, ketkä olisivat voineet minua auttaa olivat jo lomilla.

Ei muuta kuin talla pohjaan ja kohti Nokiaa. Soittoa sinne, tänne ja tuonne. Hetki panikointia, jonka jälkeen plääh – totaalipysähdys. Asia kunnossa. Hyvän joulun toivotukset ja heipat. Lähdin ajamaan takaisin kotiin ja radiosta soi niin kaunis joululaulu, että ei muusta väliä. Se sopi tuohon tilanteeseen niin hyvin. Lumihiutaleet leijailivat hiljaksiin taivaalta ja hengittelin hetken syvään. Tuo biisi oli Jarkko Aholan Mielenrauhaa.

”Kahta vain joulun lahjaa
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
Ja mielenrauhaa tietenkin

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan

Miksi toivoisin mä kultaa
Lisää turhaa rihkamaa
Toisko nuo tuon levon hetken
Armahduksen kaltaisen

Mä toivon vain, vain joulun taikaa
Et sydän ois ees hetken aikaa
Huoleton ja joulu tois
Tuon hetken toivon
Jos myötätuon yötuulen lauhan
Joulu tois taas mielenrauhan
Rahtusen maailmaan sekavaan”

Onneksi veli hoksasi tuon yhden tekemättömän  jutun ajoissa. Pyhältä sitä en olisi pystynyt hoitamaan. Nyt kohti Orivettä ja hautoja. Ilman tallaa pohjassa. Keli kun tuntuu olevan suhteellisen liukas. Illalle suunnittelemani myyssittely postauksineen kuitataan siivillä ja suksiboksin pakkauksella. Aikaisella nukkumaan menolla myös. Huomenna kello soittaa jo viideltä.

Toivottavasti sielläkin on pikkuhiljaa laskeuduttu joulun rauhaan. Mielenrauhaan. Hei, palataanhan tunturista vielä hyvän joulun toivotuksien kanssa sunnuntaina ♥ 

PERJANTAITERKUIN,

PS. kuvat viime vuoden joulunvietosta 🙂