perjantai 05. huhtikuun 2019

Fredgasmys ♥

28

HALLOO HALLOO!

Se olis sitten viikko taas taputeltu ja viikonloppu edessä. Eikä siitä ole kuin silmänräpäys, kun viimeksi asianlaita oli näin hyvin 😉 Tänä perjantaina mun punaviinihammasta on pitkästä aikaa kolottanut. Ja mikä ihmeellisintä, niin myös karkkihammasta. Jälkimmäiseen auttoi lakritsitaatelit, mutta piru vie että tuo ensimmäinen kolotus ei ota laantuakseen. Heitin jo miehelle ääneen, että pitäisiköhän testata jotain vegaanipunkkua lasillinen, että tuleeko oireita.

Mutta ehei, ei testata – jos niitä oireita sattuisikin tulemaan, niin huomen aamulla pitää olla skarppina. Menen koklaamaan elämäni ensimmäisen kerran laitepilatesta. Uumoilen jo etukäteen, että kahden tunnin alkeiskurssin jälkeen olen tyystin koukuttunut lajiin. Ja hyvä niin, sillä tein kuopuksen kummitätsän kanssa diilin, että ostan heiltä tuon laitepilateslaitteen kuleksimasta nurkista. Enää puuttuu vain se tila täältä meiltä, minne se mahtuu. ID

No mutta hei, tuskin te tulitte näitä yleisjorinoitani tänne lukemaan, joten mennään asiaan. Terkkuja Marian keittiöstä! Tänään olen kuunnellut koko päivän countrymusiikkia. Brooks & Dunnia, Garth Brooksia ja Trisha Yearwoodia. Hoilottanut mukana minkä kerkiän. Sama meininki jatkuu tänä iltana myös keittiössä. Pitkästä aikaa sytytin kynttilänkin tuomaan tunnelmaa. Vaikkei ulkona ole edes vielä pimeää. Perjantai-illan tunnelma on kepeän rauhallinen. Sellainen kuin sen kuuluukin työviikon jäljiltä olla ♥

Perjantaimyyssien herkkuihin palatakseni. Yksinkertaista ja hyvää, sillä kaavalla mennään tänäkin perjantai-iltana. Helposta helpointa tortillapitsaa ja salaattia. Salaattiin tulevat etikkamarinoidut kaalit ja sipuli kantsii sitten tehdä jo hyvissä ajoin!

TORTILLAPITSA

tortilloita

Täyte 1
levittyvää vuohenjuustoa
viinirypäleitä
vuohenjuustoa
Tarjoiluun:
siemeniä
balsamicoa

Täyte 2
tomaattipyreetä
kirsikkatomaattia
minimozzarellaa
kapriksia
Tarjoiluun:
tuoretta persiljaa

-lado täytteet tortillojen päälle ja paista 220 asteisessa uunissa noin 8-10 minuuttia

PERJANTAI-ILLAN SALAATTI

300 g varsikukkakaalia
200 g broccolinia
1 (puna)sipuli
0,5 dl valkoviinietikkaa
hunajaa
suolaa
loraus öljyä
salaattisekoitusta + himpun verran öljyä & kuivattuja chililastuja

-pese kaalit ja pienistele niitä hieman (käytin pelkät kukinno)
-kuori sipuli ja siivuta se
-laita valkoviinietikka, loraus hunajaa ja öljyä sekä ripaus suolaa laakeaan kattilaan
-lisää kaalit sekä sipuli ja kiehuttele muutama minuutti
-anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin tekeytymään
-tarjoa salaattipedillä

Tämä viikko on ollut vähän jännittävä. Tai ei ehkä jännittävä, mutta kutkuttava. Perustin kuun alussa toiminimen At Maria’s ja sen tiimoilta on ollut jos jonkinlaisia puhelinpalavereia. Pankkitilin avaamista ja verkkolaskupalvelun käyttöönottoa. Ja hei, tänään lähetin firman nimissä ihka ekan laskun. Joten juu, kyllä sitä olisi voinut lasillisella punaviiniä juhlistaa. Ehkä huomen illalla sitten? 🙂

Mutta se, mitä piti sanomani on, että ilman teitä ei olisi tätä rakasta blogia. Kiitos ♥ Ilman blogia en olisi perustanut yritystä. Tuntuu, että nyt on vain taivas rajana, mihin suuntaan sitä lähtee liiketoimintaa kehittämään. Marian keittiön perjantai-iltojen parhaimpia -kirjaa on toivottu jo pitkään. Uskaltaisikohan sitä?… no miksikäs ei, laitetaan se taas hautumaan tuonne takavasemmalle 🙂 Joka tapauksessa, mä olen ihan älyttömän onnellinen ja kiitollinen, että saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan. Eli tätä, mitä te just nyt luette. Myös sitä, mitä tämän työstämiseen kuuluu. Koko pakettia, helahoitoa.

KIVAA PERJANTAI-ILTAA TOIVOTELLEN,


torstai 04. huhtikuun 2019

Pupurakkautta & pieniä mietteitä pääsiäisestä

0

HEISSUN!

Tuossa harrastuskuskauksista kotiinpäin ajellessani (ja jälleen rantatunnelin vetämättömyyttä tuskaillessani) mietin, että sisäinen kelloni taitaa olla nyt pääsiäisessä. Tai oikeastaan on ollut sitä jo muutaman viikon. Mikäli yhden kuihtuneen ja roskiin heitetyn rairuohon kantilta asiaa katsoo. Pääsiäinen on yksi lempparijuhlistani. Neljä päivää leppoisaa yhdessäoloa, syömistä ja nukkumista. Usein pääsiäinen on sisältänyt myös valkoisia rinteitä, laskettelusuksien suhinaa ja auringosta punottavia poskia. Tänä vuonna tuo Lapin keikka saattaa jäädä väliin.

Kolme päivää perillä olisi suhteellisen lyhyt aika siihen, että koissulia pitää lääkitä mennen tullen. Mutta, olemme sopineet että päätämme Pyhälle lähdöstä vasta päivää ennen eli silloin keskiviikkona. Jos näyttää siltä, että mökkijärvi ei ole sulanut (ole pliis pliis sulanut!), niin Pyhä on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Lähtö tapahtuisi torstaina koulun ja töiden jälkeen. Päivä kerrallaan siis mennään. Meidän perhe kun harrastaa nopeita lähtöjä niin äkkiäkös tuollaiset laskettelu- ja hiihtokamatkin nyt suksiboksiin heittää ja boksin katolle 😀

Joko siellä on laitettu pääsiäistä esille? Mä olen, pienesti. Niiden koristeiden myötä, mitä löysin. En ymmärrä, mihin olen kaikki edellisvuosien sulat ja munat piilottanut. Joten pupujutuilla mennään. En ole niinkään tipuihminen, mutta pääsiäispuput, kaikissa muodoissa on heikkouteni. Varsinkin tuo yksi kulho, jota pupu pitelee avosylin. Kulhot odottelevat vielä täytettä, mutta hirmuisesti ennen pääsiäistä ei kannata mitään herkkuja esille laittaa. Vaikken itse sokeria syö, niin meillä asuu kolme sokerihiirtä 🙂

Meillä taitaa olla tänä vuonna eka vuosi, kun lapset eivät mene virpomaan. Toiveissa toki on, että oven takana käy monta pikkunoitaa. Virpomistouhu kun kuuluu olennaisena osana pääsiäiseen. Tai ainakin niiden pikkunoitien näkeminen ♥ Nyt valmistautumaan Tapparan voittokulkuun. Pääsiäisen ohella selvä merkki keväästä on se, että kulutan sohvaa lätkän katsomisen merkeissä. Toivottavasti tänäkin vuonna loppuun asti!

TORSTAITERKUIN,


perjantai 29. maaliskuun 2019

Maailman suurin kynttiläillallinen

0

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa

 

PERJANTAI-ILTAPÄIVÄÄ IHANAT!

Kuinka moni teistä aikoo viettää huomenna tunnelmallista iltaa kynttilänvalossa? Sieluni silmin haluan nähdä mahdollisimman monen sammuttavan turhat valot, istuvan kasvisruoan äärelle ja nauttivan tunnelmasta. Vain tunnin ajan, ilmaston puolesta. Huomenna kello 20.30-21.30 järjestettävä Earth Hour on ympäristöjärjestö WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma. Se on maailman suurin  kynttiläillallinen, jonka tarkoituksena on herättää keskustelua ruoan ilmastovaikutuksista.

Vaikka valot sammutetaankin, niin Earth Hour ei ole ensisijaisesti sähkön- tai energiansäästötempaus. Vaan symbolinen ele, jonka avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta. Tänä vuonna keskiössä on erityisesti ympäristöystävällinen ruoka. Minä sain kunnian kehoittaa teitä lukijoita osallistumaan maailman suurimmalle kynttiläillalliselle ilmaston puolesta! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa. 

Meillä on ollut puhetta paljonkin kasvisruokailusta täällä blogissa. Te lukijat olette olleet korvaamattomia sparrauskavereitani matkallani kohti kestävämpiä ruokavalintoja. Jos joku olisi kysynyt minulta pari vuotta sitten, että voinko jättää viikottaiset jauhelihapaketit kaupan hyllylle ja alkaa tekemään perheelleni pääosin kasvisruokaa, olisin katsonut suu auki hämilläni ja pudistellut päätäni. Tietämättäni, että kahdessa vuodessa meidän perheen ruokailutottumukset ovat ottaneet aimo harppauksen kohti ilmastoystävällisempiä valintoja.

Se on fakta, että yksi merkittävimmistä arkipäivän ilmastoteoista on se, että vähentää lihan syöntiä. Suomessa syödään  lihaa 81 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Tuo luku on ihan mielettömän suuri. Varsinkin kun sen kääntää niin, että keskimäärin yksi ihminen syö yli 1,5 kiloa lihaa viikossa. Ja vielä kun ottaa huomioon heidät ketkä eivät syö lihatuotteita lainkaan, niin todellisuudessahan tuo luku on vielä isompi henkeä kohden.

Ruoka muodostaa viidenneksen hiilijalanjäljestämme, saman verran suurin piirtein kuin liikenne. Itse koen, että eettisemmät ruokavalinnat ovat arjessa niitä, joissa on helpoin tehdä muutos. Tuoreen tutkimuksen mukaan punaista lihaa pitäisi syödä korkeintaan kerran viikossa.

🌿 Miksi lihansyöntiä sitten pitäisi vähentää?
Selkärankaisten villieläinten määrä on romahtanut viimeisten 40 vuoden aikana. Villieläinten elintila vähenee erityisesti siksi, että maapinta-alaa tarvitaan yhä enemmän kasvavan lihantuotannon tarpeisiin. Jos osa lihantuotannon maa-alasta käytettäisiin kasvisravinnon tuottamiseen, säästyisi maapinta-alaa. Yhteensä noin 60 prosenttia ruoan ilmastovaikutuksista aiheutuu alkutuotannosta. Lihan, kananmunien ja maitotuotteiden tuotantoon tarvitaan aina myös kasvikunnan tuotteiden kasvatusta rehua varten, joten suurin osuus ilmastovaikutuksista liittyy eläinperäisen ruoan tuotantoon.

🌿 Miten sitten kuuluisi syödä?
Helpoin tapa vähentää ruokavalionsa vaikutuksia ympäristöön on korvata osa lihasta kasviksilla. Itse olen radikaaleja muutoksia vastaan, mutta suosin sellaista pikkuhiljaa hyvä tulee -meininkiä. Ainakin meidän perheessä se on tuonut tulosta. Pikkuhiljaa ajan saatossa olen ujuttanut perheen ruokalautasille enemmän kasvisruokia. Jättänyt jauhelihapaketit kauppaan ja keksinyt vaihtoehtoisia, korvaavia ruokia. Kuinka helppoa on tehdä esimerkiksi spagetti bolognese pelkästään tomaattikastikkeella, ilman sitä jauhelihaa. Chili con carne, chili sin carnena. Lisätä jauhelihan asemasta ruokaan vaikka papuja. Grillikauden koittaessa grillata lihan sijaan kasvisnyyttejä. Grillimakkaran sijaan kasvisnakkeja. Syödä kalaa, joka on vastuullisesti kasvatettu. WWF:n kalaoppaasta löytyy kattavasti tietoa asiasta.  Oppaan suosituksia seuraamalla voit olla mukana vaikuttamassa siihen, ettei maailman meriä kalasteta tyhjiksi.

Pidempään mukana olleet lukijat muistavatkin, että itse jätin lihansyönnin taannoin pariksi vuodeksi. Olin silloin myöhäisessä teini-iässä ja yhtäkkiä huomasin siirtyneeni vallan kasvisruokavalioon. Tiedostamatta sen kummemmin asiaa. Meillä esikoinen seuraa osin äitinsä jalanjälkiä. Tällä hetkellä ei syö punaista lihaa juuri lainkaan. Enkä ole sitä äitinä tuputtanutkaan. Toki alkuun haasteena oli turvata kaikkien vitamiinien ja hivenaineiden saaminen, mutta nyt kun sekin asia on kunnossa, niin en voi muuta kuin olla tyytyväinen lapseni tekemästä valinnasta. Eikä kyse alunperin ollut mistään muusta kuin siitä, että ei vain tykännyt lihan mausta. Ei tiennyt tyttö siinä vaiheessa, kuinka ison palveluksen luonnolle tekee.

Itse tykkään lihasta, mutta olen opetellut tykkäämään vielä enemmän kasvisruoista. Tiedän, etten todellakaan elä kaikin puolin ilmastoystävällisesti. Suurimpana syntitaakkanani on se, että haluan matkustella ja nähdä maailmaa. Sen takia koen, että minun on pakko jotenkin kompensoida siitä luonnolle koituvaa harmia muilla valinnoillani. Arjessa tämä näkyy eniten ruokaan liittyvissä valinnoissa. Viime vuosien aikana olen kasvisruokapäivien lisäksi kiinnittänyt erityistä huomiota ruokahävikkiin. Kuuliaisesti olen tehnyt, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, viikon ruokalistan valmiiksi ja tilannut ruoka-aineet sen mukaan. Tämä on ollut huikea keino välttää ruokahävikkiä.

Kauppatilausta tehdessäni tulee aina ekana tsekattua kauden kasvistilanne. Tuo käyttämäni kauppakassipalvelu on siitä ihana, että sivuvalikosta löytyy kauden kasvikset, josta ne on helppo klikkailla ostoskoriin. Maitoa en käytä enää lainkaan, vaan kahvin joukkoon lorautan kauramaitoa. Nauttimani jugurtitkin ovat pääosin kasvispohjaisia. Se, mikä nykyaikana helpottaa kasvisruokailuun siirtymistä on kauppojen runsas valikoima korvaaville tuotteille.

Meidän perheessä vietettiin kynttiläillallista etukäteen. Iltana, jolloin ulkona tuuli ja puhisi. Kylmyys puski puutalon nurkista sisään ja sytytimme takan. Samalla, kun takka toimi lämmityksen lähteenä kokkasimme kynttiläillallisellemme siellä valkosipulileipää sekä grillasimme kasvisnakkeja ja maissia. Tein hedelmäisen salaatin, jonka koristelin siemenillä. Hedelmäisen salaatin kruununa toimi maaliskuun satokausihedelmistä valikoitu mango. Valkosipulileivän  tekeminen itse on helppoa ja lopputulos on suussa sulava. Leiväksi käy ihan mikä tahansa vuokaleipä, tällä kertaa meillä käytettiin ranskanleipää. Leipä siivutetaan ja siivut voidellaan kasvispohjaisella margariinilla. Siivuille levitetään puristettua valkosipulia ja lopuksi leipä kasataan kokoon. Laitetaan lämpöä kestävään vuokaan ja grillataan joko takassa tai grillissä.

Näytetäänkö siis huomenna yhdessä valomerkkiä ilmaston puolesta? Hei ja muistakaahan tägätä jakamiinne Earth Hour -tunnelmakuviin #EarthHourSuomi. Itse ainakin aion mielenkiinnosta katsoa muiden tunnelmointikuvia. Hyvistä teoista tulee hyvä mieli, ei siitä pääse mihinkään ♥ Käykäähän tsekkaamassa Earth Hour Facebook -tapahtumasivut sekä WWF:n Earth Hour -sivut, joilta löydätte rutkasti lisäinfoa tapahtumasta!

TUNNELMALLISTA PERJANTAITA TOIVOTELLEN,

 


torstai 28. maaliskuun 2019

Treffi-iltaan kukkamekossa

8

CIAO IHANAT!

Eilen illalla puin päälleni kauppareissulle kukkamekon, sukkahousut, biker bootsit ja nahkatakin. Illan kylmyys vaati kietomaan vielä kaulahuivin kaulaan, mutta heti keväisemmin pukeutuessani oli askel kevyempi. Se on jännä, miten kukkamekko saa sisäisesti pulppuamaan. Kukkamekko on ehdottomasti merkki keväästä. Kaupan kassalla tein huomion, että olin ainut kukkamekkoon pukeutunut. Osalla oli vielä toppahousutkin. Taisin saada muutaman ”Eikö nyt ole vielä vähän liian aikaista?” -katseen, mutta hymyilin näille katseille. Minun sisäinen kelloni on kukkamekkokaudessa.

Tuo ”nahkatakki” on pian viisi vuotta vanha. Koska en silloin raaskinut ostaa kallista aitoa nahkatakkia päädyin ostamaan vegan leather biker jacketin Köpiksen Abercrombien liikkeestä. Tänä päivänä olen tyytyväinen valintaani. Takki tuntuu yhtä pehmeältä kuin nahka, mutta sen eteen ei ole käytetty eläimiä. Kaiken lisäksi, tämä on loistava sadekeleilläkin. Ei mene miksikään ja suojaa sateelta.

Biker bootsitkaan eivät ole nahkaa nähneetkään ja yhtälailla menevät sadekeleilläkin. Muistin, että olin tehnyt näistä taannoin esittelyn täällä blogissakin; klikatkaahan tästä vanhaan postaukseeni vuodelta 2012. Nostalgiaa, sitä löytyy linkin takaa 😀 Alle viidellä kympillä ostetut kengät ovat palvelleet kohta seitsemän vuotta. Se on nykyaikana harvinaisen pitkä aika.

Tämä on se hassu aika vuodesta; vielä kun osaltaan tarvitsee talvivaatteita, mutta joinain päivinä sitten taas ei. Meillä eteisen naulakko pursuaa talvi- ja kevättakeista. Uskaltaisikohan sitä laittaa jo talvikamppeet telakalle? Viikonloppuna kaivan loput kukkamekot esille. Ainut, mitä kaipaisin vaatekaappiini niiden seuraksi ovat villapaidat. Sellaiset mekkojen kanssa pidettävät. Pitkästä aikaa täytyisi mennä ostoksille, mutta mikä siinä on, että ei millään jaksaisi shoppailla? Edelleen peräänkuulutan sitä minääni, joka oli shopaholic selkärankaan asti. Mitä ihmettä sille tapahtui? Toisaalta, muutoshan on pelkästään positiivinen 😀

Meillä on tänä iltana miehen kanssa treffi-ilta ja taidan kuulkaa repäistä ja mennä sinnekin kukkamekossa. Tapahtumaan sopii loistavasti myös biker bootsit ja nahkatakki. Ostin miehelle joululahjaksi lipun (ja toki itselleni myös) kuuntelemaan Ikurin turbiinia eli Mustajärven Patea. Saas nähdä, miten Ukkometso taipuu akustisesti!

TORSTAITERKUIN,


keskiviikko 27. maaliskuun 2019

Tärkein neuvoni (aloittelevalle) bloggaajalle – tärkein neuvoni kenelle tahansa ihmiselle

4

HEIPSUN!

Samalla kun kirjoitan tätä, katselen työpöydän ääreltä takapihalle ja näen kaistaleen nurmikkoa. Luntakin juu, mutta myös paljasta maata. Hortensian, jonka kukkaset ovat kuivuneet ruskeaksi. Vaikka en ole ikinä kummoinen multasormi ollutkaan, niin vain sitä olematonta multasormea on alkanut viime viikkojen aikana kutkuttamaan. Kaupoissa hypistelen siemenpusseja ja nettiselaimessa on aika usein auki erään puutarhan valikoima. Kevätistutuksia, niitä saadaan vielä tovi odottaa. Mutta hei, ei mene enää pitkään, kun saa upottaa sormet multaan tuolla takapihalla.

Olen viimeisen kuukauden aikana vastaillut neljään eri kyselyyn bloggaamisesta. Yksi on koskenut kaupallisia yhteistöitä, mutta kolme on koskenut bloggaamista ammattina yleensä. Kirjoittamista, valokuvaamista ja sitä, mikä on pitkään blogia pitäneen salaisuus. Neuvoja aloittelevalle bloggaajalle. Mikä on se kantava voima, mikä pitää blogin hengissä. Jep, intohimoa tottakai pitää olla, mutta mitä enemmän olen asiaa ajatellut, niin se kantava voima on sama kuin mikä elämässä yleensäkin. Ystävällisyys ja aitous.

En ehdi enää juuri paljoa lukemaan blogeja, mutta tarpeeksi, jotta olen huomannut blogien kommenttikentässä muutoksen. Ihan jo senkin muutoksen, että enää kommentteja ei tule niin paljon blogiin. Instagramin feediin ja dm:een sitäkin enemmän. Mutta se, toisaalta erittäin huolestuttavakin muutos, jonka olen huomannut on ensinnäkin kommentteihin vastaamattomuus. Tiedän, että itsellänikin saattaa hyvin mennä ohi varsinkin vanhempiin postauksiin tulleet kommentit, enkä todellakaan jätä tarkoituksella vastaamatta. Vaan vahingossa ja haluan uskoa, että ne vastaamattomat kommentit kommentibokseissa ovat osin vahingossa jääneet muillakin vastaamatta.

Itse ajattelen asian niin, että koska suurin ilo bloggaamisessa tulee juurikin vuorovaikutuksesta, niin totta kai vastaan hänelle, joka kommentin jättää. Nykyajan kiireisessä maailmassa, kun kommentin jättäminenkin vie aikaa. Jos kommentoija on ottanut omasta ajastaan sen, että vastaa minulle blogipostaukseen, niin mun mielestä vähintä mitä voin tehdä, on vastata hänen kommenttiinsa.

Toinen asia, jonka olen kommenttikentissä huomannut on tietynlainen hyökkäysmentaliteetti. Puolin ja toisin. Nykyaikana, kun somessa on aika helppo anonyyminä kirjoitella mitä tahansa, niin välillä huomaa, että kommentti on kirjoitettu suodattamatta. Itselläni näitä hyökkääviä kommentteja ei oikeastaan ole tullut ja jos niitä tulee, niin yleensä ne ovat aiheesta. Oli hyökkäävä kommentti sitten aiheesta tai ei, niin somemaailmassa työtä tekevien pitäisi silti muistaa se, että hyökkäykseen ei kannata vastata hyökkäämällä ja aggressiivisella puolustuskannalla. Suodattaa pahimmat mölyt pois ennen kuin vastaa.

On hyvä osata ottaa vastaan erilaisia näkökulmia asioihin ja mielestäni ammatimaisuuden yksi piirre on se, että oli se kommentti sitten millainen tahansa, niin muistaa ystävällisyyden ja kunnioituksen. Koskaan ei voi tietää, mitä vastapuoli käy läpi. Kun on ystävällinen, niin ei voi mennä vikaan. En tarkoita sitä, etteikö omaa näkökantaansa tai itseään voisi puolustaa, mutta senkin voi tehdä nätisti ja korrektisti. Ystävällisesti perustellen.

Sellaisia ajatuksia keskiviikkoon. Piti kirjoittelemani teille pääsiäisjuttuja, mutta jätetään se toiseen päivään sitten. Työpäivät kun vaihtelevat, niin seuraavaksi on työpäivän ohjelmistossa keittiön ja ruokatilan siivous. Illalla on yhdet kuvaukset kyseisellä alueella, joten olisi suotavaa, että viikon varrella kertyneet postit, tyhjät pullot ja mädäntyneet banaanit olisi poissa silmistä 🙂

KIVAA KESKIVIIKKOA YSTÄVÄLLISESTI TOIVOTELLEN,


« Vanhemmat
Uudemmat »