perjantai 22. toukokuun 2020

Hetki, johon ei juuri sanoja kaivata ♥

Laskeva, mutta vielä lämmittävä aurinko. Joutsenen laulu ja ohi kiitävän kalastusveneen moottorin putputus. Pläkityyni järvi. Ulkotulen rätisevät puut. Puusaunan tuoksu, joka kantautui saaren toiselta puolen. Saaressa on saunapäivä joka päivä.

Pikkuisen iltapalaa ja uusin juorulehti. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulkosohvalla. Villasukat jaloissa vierekkäin. Maailmassa kaikki niin hyvin. Ainakin täällä mökkikuplassa.

Yksi tontiltaan karannut egoltaan iso, mutta kooltaan pieni karvainen kaveri. Räksytys kymmenen kertaa isommalle viilipyttykoiralle tuloksetta. Häntä koipien välissä varvikkoa pitkin omalle tontille kieli pitkällä juokseva kesäillan ilo. Nyt jaloissa umpiväsyneenä jo yöunillaan pian sänkyyn kannettava kaveri.

Kesän ensimmäinen ilta ei sanoja enempää kaipaa. Saatiin lupaus tulevista lämpimistä illoista, kun aurinko kultaa maiseman. Kun illalla meikit pestessään huomaa auringon saaneen pisamat esiin. Kun huomaa, ettei ole muistanut katsoa peilistä koko päivänä. Kun hymähtää sille mörökölliminälleen peilissä ja päättää, että näitä tällaisia iltoja tulee vielä paljon lisää

IHANAA KESÄN EKAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,

 


maanantai 18. toukokuun 2020

(poikkeusajan) Rippijuhlasuunnitelmia

HIPSHEIPPARALLAA!

Instagramin puolella olenkin päivitellyt kuulumisia tuon meidän pienen rippilapsen kesän kohokohdasta. Alunperin rippileirille piti lähteä Espanjaan, mikä luonnollisesti vaihtui kotimaan rippileiriin ja hyvä niin. Konfirmaatio juhannussunnuntailta siirtyi viikolla myöhemmäksi. Aluksi jossain sisimmässäni taistelin tätä ajatusta vastaan, sillä ehdottomasti haluamme pitää rippijuhlat konfirmaatiopäivänä. Mutta kovin arastelin juhlien järjestämistä reilun kuukauden päästä…

Niin kuin kaikkien asioiden kanssa, niin myös tämän asian kanssa vaihtoehtojen pohtiminen ja realiteettien kartoittaminen auttoi asiaa. Konfirmaatio suoritetaan pienellä porukalla (tästä saamme ohjeet myöhemmin) ja rippijuhlatkin tulevat olemaan poikkeukselliset. Syvästi kiitollinen olen siitä, että rippileiri ylipäätään järjestetään ja että nuo nuoret saavat arvoisensa juhlat. Itse muistan rippikouluajan yhtenä elämäni parhaimmista. Tuntuu, että se on osaltaan ollut nuoruusiän vedenjakaja. On aika ennen rippileiriä ja aika jälkeen rippileirin. Sitä jotenkin kasvoi tuon viikon aikana yhtäkkiä aikuisemmaksi. Parasta antia rippileiriltä oli ystävyyssuhteiden syventyminen ja uusien ystävien saaminen.

Meillä ei ole vielä tiedossa konfirmaatioaikaa, aikaisintaan se on klo 10 ja viimeistään klo 14. Mutta kunhan saadaan selville konfirmaatioaika, niin lähetetään kutsut sukulaisille ja ystäville. Vieraslistaa hahmottelimme eilen ja kutsuvieraita on tulossa reilu 60. Mitä kaikkea poikkeusajan rippijuhlissa tulee ottaa huomioon? Itselleni tuli mieleen alla olevia kohtia:

💕 vieraat kutsutaan porrastetusti, kolmessa eri erässä parin tunnin välein
💕 ei kättelyitä, ei halauksia
💕 juhlat pidetään ulkona, satoi tai paistoi
💕 jokaiselle vieraalle pieni käsidesipullo tai vaihtoehtoisesti käsidesipisteitä sinne sun tänne
💕 pöytäryhmiä pihalle laitamme kuusi-seitsemän, jotta saamme tarpeeksi väljyyttä
💕 tarjoilut…pystyyköhän buffett-tyyppistä tarjoilua järjestämään vai pitääkö ruoka olla valmiiksi annosteltuna?

Meillä tulee rippijuhliin pitopalvelu. Haluamme tukea paikallista ja lisäksi haluan ostaa minulle ja miehelle rauhan jutustella vieraiden kanssa ja nauttia päivästä rippikoululaisen kanssa. Omissa rippijuhlissani äiskä vietti aikaa keittiössä. Sen jälkeen meillä oli joka juhlassa ainakin ylimääräisiä käsiä auttamassa 🙂

Suomen suvi on arvaamaton, joten osan pöydistä laitamme autokatokseen ja loput terassille/nurmikolle. Meillä on yksi kontakti telttoja toimittavaan yritykseen, joten pitää kysyä hintaa, josko varmuuden varalta varautuisi myös teltalla terassin/nurmikon päällä.

Haaveissa olisi koristella pöydät valkoisin pöytäliinoin ja luonnonkukkasilla. Vielä en ole perehtynyt siihen, mitä kukkia tuolloin kukkii, mutta aika näyttää. Esikoisen toiveena värimaailmasta oli valkoinen-pinkki. Niillä mennään. Pöydille pieniä tuikkukippoja tuomaan lepattavan kynttilän myötä tunnelmaa. Lippukin kelpaa laittaa salkoon nyt, kun saimme ruostuneen lipputangonkin uusittua.

Kollaasien kuvat linkkeineen löytyvät Pinterest -kansiostani. ”Äiti, meillä ei vieraat sitten istu tyynyillä maassa!” parahti esikoinen kuvia esitellessäni 😀  Teillekin tiedoksi, että nämä ovat vain inspiraatiokuvia.  Nyt kuuden kauppakassilaatikon purkuproggikseen…ihanaa, uusi viikko on täällä!

ILOISIN MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 17. toukokuun 2020

Toivepostaus: Mitä mukaan mökkikassiin?

HEI HELLUREISSAN!

Siinä missä mökillä oli eilen illan suussa varsin syksyinen keli on täällä Mansessa kesä. Jep, kesän kriteerit lienevät höllentyneen…enpäs ikinä ennen olisi kutsunut sellaista vuodenaikaa kesäksi, jolloin mittarissa on nafti kymmenen astetta. Mutta se tuntuu auringossa lämpimältä. Naapurin syreeniaita loistaa ihanissa väreissä. Siinä missä muu luonto heräilee vaaleanvihreänä, erottaa syreeniaidan nupuista liilan eri sävyjä vihreällä höystettynä. Luonnossa sävyt eivät ikinä riitele keskenään.

Sain postaustoiveen (kiitos ♥) koskien sitä, mitkä ovat niitä tavaroita, joita kuljetetaan saareen mukanamme ja mitä meillä vastaavasti löytyy saaresta.

Saaresta meiltä löytyy vaatteita, pyyhkeitä ja vuodevaatteita sen verran, että niitä harvemmin mukana roudataan. Paitsi silloin, kun ne ovat olleet pesussa mantereella. Meillä oli edellisten omistajien toimesta mökillä pesukone ja oli kyllä kätsyä pestä pyykkiä saaressa. Ja hei, tuulessa kuivatetun pyykin tuoksua ei voita mikään. Pieni ja pippurinen pesukone on investointilistalla tälle kesälle.

Saareen vien aina kesän ekalla reissulla myös kattavan kuivamuonavaraston. Sellaisen, että jos joutuisimme (hih, ihan väkipakolla pakotettaisiin ;)) jäämään saareen pidemmäksi aikaa, niin ruokaa riittäisi. Ollaan aika ex tempore -ihmisiä myös esimerkiksi ruokailujen suhteen, joten on hyvä olla valinnan varaa niillekin päiville, kun ei enää jaksa syödä grilliruokaa. Välillä kesälläkin tuo arjen pelastajaruoka, pestopasta, toimii yllättävän hyvin.

Meillä saaressa on myös aina juomavettä yksi kymmenen litran kanisteri, just in case. Mutta silti viedään mukanamme toiset mokomat vettä. Meillä kuluu juomavettä ihan älyttömästi. Saaren venerannan lähellä on lähde, josta juomavettä saa tarvittaessa tankattua mukaan.

Mökkikassiin pakataan useimmiten niitä kirjoja, joita luetaan. Kamerakalusto, kannettava ja lukemattomia lehtiä. Myös ruokakauppakassit (tuore ruoka) pääsee mukaan. Aika usein tyhjentelen kotoa jääkaapin, mutta silti käymme matkalla kaupassa vielä ostamassa puuttuvat ruoat. Saaressa on oppinut siihen, että sovelletaan. Lähimpään kauppaan on matkaa noin puolisen tuntia, niin yllättävän harvoin tulee lähdettyä mielihalujen perässä. Nimimerkillä kerran lapsille lettuja luvanneena ja niitä ilman kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja leiponeena – hyvin onnistui 😀

Välillä, jos mökillä tarvitaan esimerkiksi trimmeriä tai työkaluja, niin sellaisia otetaan mukaan. Meillä edelliset omistajat jättivät myös varaston pullolleen mökkityökaluja, joten siinäkin suhteessa olemme olleet onnekkaita. Eli periaatteessa mökille voisi lähteä vain yhden kauppakassillisen kera. Poikkeuksetta aina venelaiturilla venettä lastatessamme sanomme ääneen ”Miten meillä voi olla taas näin paljon tavaraa mukana!”.

Aina silloin tällöin saan kyselyitä, miten me ja tuo meidän mökki päädyttiin yhteen. Täältä voitte lukea, miten meistä tuli mökkihöperöitä ja miten tuolla mökillä osa mun iskän historiaa jatkaa elämäänsä

SULOISIA SUNNUNTAITERKKUJA TOIVOTELLEN,


maanantai 11. toukokuun 2020

…olettakaamme, että kaikki käy hyvin ♥

MOIKKAMOI

ja jösses – onko sielläkin aloitettu viikko takatalven keskellä? Voi kun voisi sanoa, että uusi lumi on vanhan lumen surma. Mutta näin toukokuussa se ei enää liene pätevä sanonta 😉 Mikäs tässä, kotitoimistopäivä ja kynttilät palavat. Takassa rätisee tuli ja vedenkeitin viheltää sen merkiksi, että teevesi on kiehunut. Fiilistelyilma, tämä jos mikä on taas kuulkaa sellainen!

Keskusteltiin viikonloppuna paljon lasten kanssa koulujen alkamisesta. Ilmassa on jännitystä. Uuden opettelua. Mietin tuossa, kuinka paljon opettajilta ja oppilailta sekä meiltä vanhemmiltakin on viimeisen parin kuukauden aikana vaadittu sopeutumista ja uuden opettelua. Iso hatunnosto opetushenkilökunnalle. Voisin kuvitella, että yhtäkkiä nopealla aikataululla etäopetustaktiikoiden käyttöön ottaminen ei ole helpoimmasta päästä. Ison hatunnoston saa myös nuo oppilaat. Yhtäkkiä on repäisty irti siitä tutusta ja turvallisesta. Monelle koulupäivät kavereineen ovat juurikin niitä arjen kultareunoja.

Mitä olen tässä pientä otosta tarkkaillut, niin yllättävän hyvin on etäopiskelu sujunut. Nuoret ovat nopeita oppimaan ja siinä missä itselläni Teamsista ei ole juuri lainkaan kokemusta, ovat nuo lapset jo konkareita sen suhteen. Hatunnoston saa myös vanhemmat. Tiedän muutamia, jotka ovat joutuneet ottamaan palkatonta töistä, jotta saavat tukea nuorta etäkoululaista koulunkäynnissä. Meiltä kaikilta on vaadittu paljon, mutta mä näen senkin taas vahvistavana asiana. Sellaisena tietynlaisena taistelutahdon kerryttäjänä. ”Kunhan tästä selvitään, niin…”

Siinä, missä opettajat pari kuukautta sitten mullistivat opetustekniikat kertaheitolla, ollaan taas uuden edessä. Kouluihin palataan, mutta ei entiseen malliin. Opetustilanteet ja koko koulunkäynti kokevat jälleen kuperkeikan. Poissa on ne joka toukokuiset remuamiset koulun pihalla isolla porukalla. Kesäloman kutkutus vatsanpohjassa. Ruokasalissa tehdyt jäynät ja tukahdetut kikatukset. Tilalle on tullut jotain muuta. Jonot käsienpesupisteelle, turvavälit ja jälleen uudenlaisen koulunkäynnin opettelu.

Jos nämä pari kuukautta ovat jotain opettaneet niin sen, että vitsit me suomalaiset ollaan sitkeitä sissejä ja sopeutujia. On ollut hieno huomata kotonakin, että yhtään vastahakoista kommenttia ei ole tullut. ”Kun tilanne on mikä on.” Oli pienemmän vastaus, kun kysyin kuukausi takaperin siitä, etteikö etäopiskelu yhtään harmita. Pienempi oli tuossa kuutisen viikkoa näkemättä yhtään ystävää. Viimeisen parin viikon aikana on muutamaan kertaan nähnyt paria ystävää kerrallaan ulkona, turvavälein. Ymmärrystä sai myös se tosiasia, että alakoulusta yläkouluun siirtyvänä ei tänä vuonna kevätjuhlia juhlita.

Millä mielin siellä aloitetaan koulu? Mulla on jälleen tosi ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta olen onnesta ymmyrkäisenä lasten puolesta, että saavat osan siitä tutusta ja turvallisesta takaisin. Mutta en voi kieltää, etteikö takaraivossa kuitenkin pilkahtelisi pieni huoli siitä, että kuinka meidän tautikäppyröiden käy. Viisasta miestä, Mauno Koivistoa jälleen lainaten: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin” ♥

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,


keskiviikko 06. toukokuun 2020

Terassi sai uuden värin

AURINKOISTA KESKIVIIKKOILTAA!

Vihdosta viimein tuli sellaiset kelit, joita keväällä odottaa. Nimittäin terassin öljyämiskelit. Eiväthän kelit nyt vielä ihan täysin optimaaliset ole vesiohenteisen puuöljyn sutimiseen (kylmät yöt), mutta silläkin uhalla käsittelin meidän terassin ja sen kaiteet eilen. Jossain kohtaa päivää jopa mietin, että porottaako aurinko liian kuumasti, mutta ei porottanut. Hienosti öljy ehti imeytymään puuhun. Ja hei, hienosti sain rusketusraidat tuon reilun kuuden tunnin urakan aikana.

Illasta kuuden maissa lopeteltuani huomasin, että laskeva aurinko loi varjoja terassille ja varjokohdat jäivät yötä vasten naheaksi. Onneksi olivat tänään kuivaneet, niin saadaan kalustaa terassi loppuun. IG:n puolella kyselin, että laittaisitteko harmaata vai ruskeaa (wengeä) puuöljyä. Harmaa sai äänistä yli 70%. Mä aluksi mietin myös sitä harmaata, mutta koska meillä on talo ja autokatos sekä kivetys harmaata, niin pelkäsin lopputuleman menevän liian pliisuksi. Halusin kontrastia, joten valitsin kauniin puhtaan ruskean wengen. Kontrastia sain ja samalla terassi muuttui jotenkin kompaktimmaksi. Aiemmin se oli turhankin ison näköinen ja oloinen (postauksen lopussa ennen kuvia). ID

Ja ainakin nyt ennen kalustamista tuo on jo osoittautunut täydellisen väriseksi. En malta odottaa, että luonto vehrestyy. Uskon, että ruskea antaa kauniin taustan vihreälle. Se on jännä, miten terassin sävy vaihteli päivän mittaan. Varjokohdissa terassi näytti syvän tummanruskealta, ilta-auringossa lämpimän ruskealta. Ylhäältäpäin katsottuna ilta-auringossa terassi näytti vaaleanruskealta. Kameleonttiterassi sopii tällaiselle vaihtelevuudenhaluiselle sisustajalle hyvin 😉

Niinhän se on, että puolivalmista ei kannattaisi esitellä, mutta en malttanut olla laittamatta teille näitä kuvia. Vaikkakin osassa kuvista näkyy vielä varjopaikkojen kohdalla kuivumatontakin öljypintaa. Jos täytyy yksi ”maalausprojekti” nimetä, niin mä tykkään eniten öljyämisestä. Se tunne, kun terassilauta imee itseensä öljyä ja muuttuu samantien silkkisen kauniiksi on varsin palkitseva. Seuraavaksi edessä on terassin kalustusproggista. Taidan päätyä tummanharmaaseen/harmaaseen polyrottinkiin!

Nyt kuulkaas hetkeksi pihalle. Työpäivä venähti yhtiökokouksen tiimoilta, mutta silti ehtii vielä nauttimaan ilta-auringosta. Ja mikäli säätiedotusta on uskominen, niin nyt kannattaa nauttia ennen ensi viikolle luvattuja lumisateita. Elämme poikkeusaikoja kaikin tavoin 😉

IHANAA ILTAA TOIVOTELLEN,

PS. Tässä vielä muutama ennen kuva käsittelemättömästä terassista 🙂