keskiviikko 12. kesäkuun 2019

Kesäsuunnitelmia

HEI HELLUREI

ja vitsit, että tunsin eilen kuulkaas pienen syyllisyyden piston illalla; kun on tottunut tekemään joka päivä postauksen, niin nuo postauksettomat päivät tuntuvat siltä, että rotjailisin. Kunnes käänsin asian niin, että te lukijatkin kesällä nautitte kesästä toivottavasti muualla kuin mobiililaitteiden ja tietokoneiden äärellä. Eli tuskin blogipostauksille on edes tilausta niin usein 🙂 Itse olen nauttinut kesästä nyt kahtena iltana rangella. Kipinä tuohon rakkaaseen harrastukseen on syttynyt monien vuosien jälkeen.

Kesäsuunnitelmiin kuuluu ehdottomasti valkoisen pallon rei’ittämistä ja sitä myötä kävelyä, kävelyä ja kävelyä. Suomen luonnosta  nauttimista ja koko perheen kesken harrastamista. Sen lisäksi muutamia suunnitelmia olemme kesälle tehneet. Vaikka mökkeily tulee olemaan kesän kohokohta, niin kesään mahtuu myös toinen kohokohta eli rakkaiden ystävien kanssa reissu ulkomaille. Koska tuo ulkomaanreissu ja henkiin herätetty harrastus tekevät melkoisen loven lompakkoon, tulevat muut kesäriennot olemaan sellaisia lompakkoystävällisiä.

Yhdelle kaupunkipäivälle lomalla olemme miehen kanssa suunnitelleet ”Turistina Tampereella” -päivää. Hävettää oikein myöntää, mutta jos multa kysyttäisiin, että mitkä ovat niitä must see -juttuja täällä kauniissa kotikaupungissani, niin Pyynikin ja Pispalanharjun jälkeen menisi sormi suuhun 😀 Joten ajattelimme tehdä kävellen sellaisen museo/nähtävyyskierroksen. Tämä ajoittunee perjantaipäiviin, sillä huomasin että esimerkiksi Vapriikkiin, Tampereen taidemuseoon ja Muumimuseoon pääsee perjantai-iltapäivisin ilmaiseksi.

Sen lisäksi haluan käydä samanlaisen kierroksen museoihin tutustumisen ohessa kuin mitä kutosluokalla käytiin; eli kaikki nuo Tampereen ihanat patsaat läpi. Tai noh, ainakin ne mitä matkan varrelle osuu. Käydä ihastelemassa Hugo Simbergin taiteellisia maalauksia Tuomiokirkossa ja Arboretumin kukkaloistoa. Näihin ”Hävettää sanoa, mutta…” -juttuihin kuuluu myös Ahlmannilla käyminen. Nimittäin en ole koskaan sielläkään käynyt. Uskon, että tuon päivän jälkeen silmäni avautuvat viimeistään sille, että ihan läheltä voi löytyä tosi kivoja ja mielenkiintoisia juttuja.

Yksi mielenkiintoinen kohde jota voin lapsiperheille (ja miksei ihan aikuisillekin) suositella on Kiviniityn kotieläinpuisto. Siitä, kun olemme siellä viimeksi käyneet on kulunut aikaa neljä vuotta, mutta olen kuullut että se on edelleen kiva kohde. Grillattavaa mukaan, joten lounas hoituu paikan päällä ja siitä saa myös kivan aktiviteetin lapsille. Täältä löytyy muuten postausta Kiviniitystä sekä muista kivoista kesätekemisvinkeistä, joita silloin sain teiltä lukijoilta. En nyt lähtenyt tarkistelemaan ovatko nuo kaikki tekemiset vielä mahdollisia, mutta kantsii tsekata 🙂

Lisäksi mökin vierestä löytyy luontoa kauneimmillaan; joku nätti päivä puetaan lenkkarit jalkaan, laitetaan Tobylle viiden metrin hihna, pakataan reppuun eväät ja lähdetään patikoimaan päiväksi tuonne Seitsemiseen. Koska tänä päivänä elämä keskittyykin pääosin kaupunkiin, niin mun mielestä on ihanaa viedä lapsia luontoon aina kun mahdollista. Siinä samalla toki opettaa sitä, miten luontoa kohdellaan.

Kesäsuunnitelmien ykkösenä on kuitenkin suunnittelemattomuus. Se, että mennään virran mukana. Elokuusta toukokuuhun mennään aikataulutetusti, niin nämä pari kuukautta nautitaan kokolailla aikatauluttomuudesta silloin kun se mahdollista on. Edes tuo golfharrastus ei saa mennä niin hulluksi kuin taannoin; silloin äidin kanssa meillä oli yleensä tiiaika kuudelta aamulla ja jos pelattiin kaksi kierrosta päivään, niin lopeteltiin toinen kierros silloin kun aurinko kävi laskemaan. Päivän kuumin hetki oltiin kotosalla ja yöllä käytiin kotona nukkumassa ja taas mentiin 🙂

Kesäsuunnitelmiin kuuluu myös Tampereen kauniiden torien lounasanneista nauttiminen. Eilen lounastettiin alarannassa salaatilla ja miten ihana olikaan seurata kesäihmisiä. Hymyjä, jäätelöpartoja ja sirittäviä silmiä. Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? 

KESÄISIN KESKIVIIKKOTERKUIN,

PS. hei nuo alppiruusut pianon päällä; tuo alennuksesta ostamani alppiruusupuska kukkii niin kauniisti ja runsaasti, että siitä riittää sisälle asti iloa! Oman pihan syreenissä on myös kukkia, mutta niistä en sitä yhtä ja ainutta vartta raaskinut sisään napsaista 🙂


maanantai 10. kesäkuun 2019

Kesän luottoherkku

MOIKKAMOI!

Tsiisluiis, mikä viikon aloitus; viikko alkoi pommiin nukkumisella. Tiedättekö, että sain elää 43-vuotiaaksi koetakseni moisen sykettä koko päiväksi nostattavan asian. Huh, loppu hyvin kaikki hyvin, mutta sen verran traumat jäi, että harkitsen vanhan ajan vekkarin ostamista 😉

Kuten viime viikolla kerroin, niin rakastan kestittää kesävieraita. Ex tempore -kesävieraita sekä niitä, keiden kanssa sovitaan etukäteen. Kun on tunti aikaa vieraiden tuloon, sitä on niin halutessaan yllättävän luova. Mulla on tapana pitää pakkasessa aina yksi murotaikinapohja ja yksi suolainen piirakkapohja. Jääkaapistakin löytyy usein joko turkkilaista jugurttia tai kermaviiliä. Kananmuniakin. Kookossokeria ja ceyloninkanelia kuivakaapista ja takapihalta raparperia. Raparperit voi korvat omenalla, mustikalla, mansikalla, vadelmalla tai vaikkapa viinimarjoilla.

Kesän luottoherkku nopeisiin lähtöihin on jo vuosikaudet ollut puolessa tunnissa valmistuva raparperipiirakka. Kun on saanut murotaikinapohjan sulatettua mikrossa, niin sillä aikaa uunin lämpö on kivunnut tarvittaviin lukemiin. Piirakan ollessa uunissa sitä ehtii siivota ruokapöydältä ja keittiön tasoilta rojut kaappeihin, pyyhkiä vessan peilin ja hanan kiiltäväksi ja huutaa tyttöjä hakemaan vaatekasansa rappusista (mikä siinä onkaan, että tuohon rappusten alapäähän kertyy aina jos jonkinmoista roinaa, joka on matkalla yläkertaan? :)).

Puolessa tunnissa ehtii kattamaan pöydän, hakemaan ojan pientareelta luonnonkukkia ja sutaisemaan vähän aurinkopuuteria poskeen. Oikomaan sohvatyynyt, järjestämään eteisen kenkäkaaoksen ja laittamaan kahvin tippumaan. Vaikkei meillä tänään ihan näin nopeaa lähtöä illan vieraiden kanssa ole, niin silti mieli teki raparperipiirakkaa. Tuo kookossokeri tekee leivonnaiselle kuin leivonnaiselle niin ihanan kinuskisen maun. Suosittelen kokeilemaan. Meillä ei ole löytynyt pitkään aikaan valkoista sokeria kaapista, joten tytötkin ovat oppineet käyttämään kookossokeria.

Olen tainnut joka kesä jakaa tämän saman reseptin täällä, mutta niin paljon on tullut uusia lukijoita vuosien varrella mukaan, että jaetaanpas uudelleen:

Kesän luottopiirakka

1 piirakkapohja (murotaikina)

Täyte
1 kermaviilipurkki
1 kananmuna
1 dl (kookos)sokeria
kanelia
hedelmiä, marjoja tms.

-painele piirakkapohja vuoan pohjalle
-pilko hedelmät/marjat, ripsottele päälle kanelia
-sekoita kermaviili, kananmuna ja sokeri ja kaada raparperien päälle
-paista 180 asteessa kiertoilmalla uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Tänään löysin jääkaapista myös vaniljarahkaa, joten kermaviilin kaveriksi laitoin sitäkin vajaan purkillisen. Vähensin hieman kookossokerin määrää, sillä tuo rahka oli makeutettua. Mutta hei, nyt niitä vieraita ja sitten illemmalla pyykki- ja imurointitalkoita. Sellaisia arkisia juttuja, jotka nekin tuntuvat kesällä jotenkin tosi kivoilta. Nimim. ikuinen kesä olis kiva 😉

MAANANTAITERKUIN,


sunnuntai 09. kesäkuun 2019

Marian pieni positiivisuuskurssi, osa 1

HELLUREI IHANAT

ja sangen suloisia sunnuntaiterkkuja! Tultiin kotiin mökiltä puolen päivän jälkeen ja ihan ekana avattiin joka ikinen ikkuna, annettiin oven olla selkosen selällään ja nautittiin ristivedosta. Aika nopsaa tuo hieman tunkkainen ja varsin lämmin ilmamassa karkasi ikkunoista ulos.

Olen saanut vuosien varrella postaustoiveita siitä, miten tulla positiivisemmaksi ihmiseksi. Tämä postaus on ollut työn alla piiiitkään, ajatuksen tasolla. Sillä kuten olen kertonut, niin asia on kohdallani eri; olen syntynyt positiiviseksi ihmiseksi. Mutta voiko perusnegatiivinen ihminen muuttua positiiviseksi? Mun mielestä voi. Kehittämällä mieltänsä, ajatustapaa ja ennen kaikkea tiedostamalla ne asiat, jotka elämässä on hyvin. Uskon ja hartaasti toivon, että jokaisella meistä on elämässä edes joku asia hyvin. Aika usein nuo hyvät asiat voivat jäädä huomiotta, silloin kun pääkopan on vallannut negatiivisten ajatusten armeija.

Olen tehnyt tässä pientä empiiristä tutkimusta eräällä lähipiirini henkilöllä ja huomannut, että vaikka ihminen on pohjimmiltaan kuinka positiivinen, niin negatiivisten ajatusten ja huomioiden ääneen sanominen voi muodostua tavaksi. Niin paljon, että tietyissä tilanteissa sitä unohtaa nauttia niistä hyvistä asioista, kun vaan velloo niissä asioissa, joissa on omasta mielestään epäkohtia.

Alla empiirisen tutkimukseni aineistoa eiliseltä. N kuvaa tuota lähipiiriini kuuluvaa rakasta pikkunaista ja P kuvaa erästä meidän perheen nimeltä mainitsematonta positiivaria 😉

N: ”Miks me nyt lähetään mökille, kun eihän me keretä siellä edes olemaankaan kuin yksi yö?”
P: ”Ihanaa, yksi yö mökillä vastaa kuukauden lomaa tropiikissa. Mieli ja sielu lepää. Ja se mökkisänky…ai että!”

N: ”Kattokaa nyt säätiedotusta, sinne on luvattu ukkosta ja sadetta ihan koko illaksi!”
P: ”Voi miten tunnelmallista! Ihanaa, josko ilmakin vähän viilenisi. Kesämyrskyt ovat niin ihania.”

N: ”Nonni, nyt sit alko sataan ja ukkostaan…voidaanko laittaa kesähuoneen ovet kiinni?”
P: ”Kuunnelkaa tuota ropinaa kesähuoneen kattoon ja hei näittekö tuolla salaman? Vitsit, että Suomen luonto on kaunis – näin myrskysäälläkin. Nautitaan nyt tästä hetkestä.”

N: ”Mitä, se vesi oli niin himputin kylmää eikä lämmintä vaikka te lupasitte.”
P: ”Jes, vihdosta viimein saa laittaa villasukat jalkaan. Enpäs olisi uskonut. Ihanan viilentävää tuo vesi.”

N: ”Mä en ainakaan pelaa korttia, kun häviän kuitenkin.”
P: ”Hih, osaan niin kuvitella sen murskatappion, jonka jälleen tulen kärsimään. Mutta hei, ei se voittaminen ole tärkeintä vaan se, että saadaan viettää aikaa yhdessä.”

N: ”Samperin hyttyset, mä listin teidät kaikki!”
P: ””Miksi sinä etelän mies tyttö huijot, mikset käytä Ohvia?” 😀

Välillä paras tapa suhtautua negatiivusuuteen on antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Joskus on taas ihan hyvä muistuttaa siitä, että jokaisesta hetkestä usein löytyy ne kultareunatkin.

Korostan vielä sitä, että empiirinen tutkimukseni perustuu tosiasioihin ja ääneen lausuttuihin sanoihin. Vuoropuhelun henkilöt haluavat säilyttää anonymiteettiudensa. Sen takia nimiä ei mainita. Edes tekaistuna. Tämän jutun kuvatkin ovat kuvituskuvia eivätkä liity mitenkään tarinaan. Sillä kuvista huokuu se onni ja positiivisuus. Luonnon keskellä on hyvä päästää irti negatiivisuudesta ja ammentaa positiivisuutta 

SUNNUNTAITERKUIN,


perjantai 07. kesäkuun 2019

Fredagsmys!

HIPSHEI

ja ah, viikonloppu on täällä! Tykkään olla kesäisin toimistolla. Ja varsinkin nämä kesäperjantait on jotenkin leppoisia. Tänään taustalla jytisi niin Volbeatin uusin kuin Martti Servon Viikonloppu. Puhelimen päässäkin oli usein ihminen, jonka äänestä kuulsi tietynlainen perjantaifiilis.

Näillä keleillä sitä toivoisi olevansa mökillä, mutta suuntaamme sinne vasta huomenna miehen tultua kotiin työreissusta. Tyttöjen keskenkin oltaisiin voitu lähteä, mutta jotenkin nuo salamat sääennustuksessa ei houkutelleet. Musta on tullut vanhemmiten hieman arka. Aiemmin rakastin ukkosta ja salamoita. Nyt rakastan enää vain ukkosta. Ainakin, jos sitä on ukkosilmalla tuolla saaressa, josta ei ihan heti kannata lähteä vesille ukkosilmalla.

Tyttöjen (kahden oman plus yhden bonus) kesken vietettiin perjantaimyyssejä ja pitkästä aikaa grillasin meille vartaita. Mikä siinä onkaan, että nuo helppoakin helpommat vartaat aina unohtuu? Ne on muuten ihan älyttömän hyviä tarjottavia isommallekin seurueelle; pilkkoo vain ainekset kulhoihin ja kukin saa tehdä oman vartaansa. Meillä tehtiin vartaita vähän semmosella ”tyhjennetään jääkaappi” -otteella. Aika kivoja (lue: jänniä 😉 makuyhdistelmiäkin saatiin aikaan.

Kasvisvartaat
kesäkurpitsaa
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
fetamurua
öljyä+hunajaa

Kanavartaat
broitsun maustamatonta rintafilettä
päärynää
paprikaa
bbq-kastiketta

Halloumivartaat
halloumia
persikkaa

Ja hei, kuka sanoi, että vartaita pitää aina grillata? Toissaillalta jäi vähän antipastoaineksia, joten tein niistä pikkuvartaita, jotka söimme sillä aikaa kun pääruokavartaat paistuivat grillissä 🙂 Lisäksi grillitomaatteja, salaattia ja patonkia. Mitä teillä bruukataan laittaa vartaisiin? Meillä muuten lisäksi tehtiin tytöille muutamat lihapullavartaat, mutta sitten tuli mieleeni, että voishan vartaisiin sujauttaa vaikka tofua tai nyhtispulliakin.

Seuraavaksi sauna päälle ja saunan jälkeen kellarin viileyteen katsomaan hetkeksi ohjelmia. Viime yönä nukuttiin miehen kanssa kellarissa ja siellä on vielä toistaiseksi ihan inhimillisen viileää. Ainakin viileämpää kuin tuolla yläkerrassa peltikaton alla. Yläkerrassa näyttäisi olevan tällä hetkellä 29,8 astetta ja kellarissa reilu seitsemän astetta vähemmän. Joten kellariin saa peitot ja tyynyt jäädä ensi yöksikin. Silti en valita. Rrrrakastan tätä hellettä. Nyt helleillan hipsuttelulle takapihalle ja kukkia juottamaan. Ihanaa! 🌸

RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA,


torstai 06. kesäkuun 2019

Kesä & ystävät

HELLUREI IHANAT!

Niin vain piti tulla eilen illalla heti jakamaan ihanan illan tunnelmia, mutta päädyimme istumaan miehen kanssa tuossa terassilla ystävien lähdettyä. Toinen kannettavan kanssa (when man’s gotta work, man’s gotta work 😉 ja mä silmät sirrillään omenapuun takaa laskevaa aurinkoa ihastellen.  Ajatellen, että ääsh – ehtiihän sitä koneelle huomennakin. Ensimmäinen oikein lämmin kesäilta omalla terassilla istuttuna tuntui ihanalle!

Tykkään kyllä kestitä vieraita ympäri vuoden, mutta kesävieraiden kestimisessä on sellainen tietynlainen letkeys. Ei se ole koskaan niin justiinsa, mutta kesällä vielä vähemmän. Suurin osa tarjottavista oli purkista suoraan tarjoiluastioihin kaadettuja. Osa ei ehtinyt edes tarjoiluastioihin.

Pöydän äärelle istui rakkaat ystävät, joiden kanssa suuntaamme kuun lopussa Toscanaan. Tarkoituksena oli suunnitella vähän reissua, kunnes illan päätteeksi huomasimme jutelleemme ihan muita. Niitä näitä, elämästä. Kesäisen kepeitä, mutta myös niistä elämän varjopuolista. Päätimme ottaa reissun päällä päivän kerrallaan ja tehdä suunnitelmat fiiliksen mukaan. Niin kuin lomalla kuuluukin. Ei stressiä, onneksi ollaan kaikki samoilla linjoilla.

Jälleen kerran eilen totesin, että minä ja gluteeniton leivonta ei tulla ihan juttuun. Focacciaan ei tullut sitä kuohkeutta, jota kaipasin. Siitä tuli jotenkin kosteaa ja ehkä vähän sitkeää. Mutta edes tämä ei lannistanut kesäillan fiilistä. Oliivien, maa-artisokan sydämien, juustojen, marjojen, kasvisten ja hummusdipin lisäksi tarjolle tein hunajameloni-mozzarella-parmankinkkusalaattia. Meloni kuin meloni toimii kesäillassa loistavasti. Lapsille ja miehille oli jälkkäriksi gelatoa. Me naisväki nautimme muutamista kesäisistä kuplista lasissa. Ajoi jälkiruoan aseman loistavasti.

Talvella tuntuu, että arki imaisee mukaansa eikä ehdi niin nähdä ystäviä. Sitä kaivautuu niinä vapaahetkinä vällyjen alle epäsosiaalistumaan. Tänä kesänä mulla on missiona treffata ystäviä koko vuoden edestä. Muutamat treffit onkin jo laitettu kalenteriin. Toiset niistä sellaiset, että tulee nähtyä monta ystävää kerralla. Mitenkähän se saunalautta heinäkuisessa illassa Näsijärvellä kelluu?  Kesä ja ystävät ♥

AURINKOISIN TORSTAITERKUIN,