tiistai 06. elokuun 2019

Arki-illan pelastus; nopea & herkullinen spaghettivuoka

2

TINKEETÄ TIISTAITA YSTÄVÄT!

Tiistait on yleensä olleet pahoja. Jos jollekin on maanantai paha, niin mulle tiistai on se maanantai. Tosin tämä tiistai on poikennut niistä normitiistaista. Sangen virkeä tiistai on tuonut mukanaan työtehokkuuden; olen lähetellyt laskuja ja vakuutusvahinkoilmoituksia. Mulla on tapana lykätä molempien tekemistä viime tinkaan. Siinä sivussa puhunut vakuutusyhtiön yhteyshenkilön kanssa puhelimessa pitkän tovin ja metsästetty, että onkos tuo meidän rakas lemmikki kotivakuutuksen piirissä vai missä. Erikseen toisesta ei vakuutustietoja löytynyt. Toivotaan, että homma selviää. Me kun olemme viimeiset kaksi vuotta olleet siinä uskossa, että koiralle on vakuutus. Niin kuin sen taannoin yhdessä puhelinsoitossa ”ostin”. Onneksi heillä on puhelinsoitot tallennettuna.

Asioilla on taipumus järjestyä, niin tälläkin 🙂

Kuten viime viikolla kerroin, niin arki tuo mukanaan nopeat ja helpot ruoat. Herkullisuudesta tinkimättä. Yksi meidän perheen suokkareista on spaghettivuoka. Varsinkin maanantai-iltaisin, kun jotenkin tuntuu, että kroppa kaipaa hiilareita. Vuoan sisältö vaihtelee toteutuskerran mukaan, mutta yksi on ja pysyy; spaghetti ;D Ja myös säilötyt kirsikkatomaatit ja tomaattisose. Usein teen tämän täysjyväspaghetista, mutta kuvauskerralla tein sen tuorespaghetista. Joka on muuten paras keksintö ikinä. Ilman mitään uunin kautta tehtyjä kierroksia. Se ei tarvitse keitettynä kaverikseen kuin pestoa ja parmesanlastuja. Pestopasta onkin myös meidän arjen helpotusruoista se, mitä tulee tehtyä kerran pariin viikkoon.

Tuorespaghetti menee helposti uunissa mössöntössöksi. Joten käyttäkäähän täysjyväspaghettia. Täysjyväspaghetin kiehumisen aikana valkosipulit ja tuoreet yrtit saavat muhinoida keskenään rauhassa paistinpannulla. Tuorespaghettia käyttäessä spaghetti ehtii valmistua ennen kuin nuo muhisevat tarpeeksi kauan. Joten jos käytät tuorespaghettia, niin keitä se vasta just ennen uuniin laittoa. Ja kiehauta vain minuutin ajan.

Herkullinen spaghettivuoka

500 g spaghettia
4 valkosipulin kynttä
tuoretta timjamia ja oreganoa
1 sipuli
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
2 tlk Mutti tomaattimurskaa
1 pallo mozzarellaa
1 dl parmesania raastettuna
0,5 dl – 1 dl mozzarellajuustoraastetta
ripaus suolaa
pari kierrosta mustapippurimyllystä
loraus hunajaa

-kuori ja pienistele valkosipulit & sipuli
-lisää ne ja pienistellyt yrtit öljytylle pannulle
-anna tiristä, kunnes kuullottuneet
-keitä spaghetti pakkauksen ohjeen mukaan
-sekoita tomaattimurskat, kirsikkatomaatit, keitetty spagetti, parmesanraaste, mausteet ja sipuliyrttiseos uunivuoassa sekaisin
-ripottele päälle juustoraaste sekä pienistelty mozzarella
-paista kiertoilmauunin alatasolla 180 asteessa noin 15-20 minuuttia tai kunnes juustokuorrute saanut kauniisti väriä

Spaghettivuokaa teen yleensä niin ison satsin, että siitä riittää kahdelle päivälle. Seuralaiseksi spaghettivuoalle valikoituu usein ihan vain vihreä salaatti tuomaan raikkautta. Joten ystävät rakkaat, jos arki tökkii, niin yksi apu voisi olla tämä lohduttava vuokaruoka. Kantsii ainakin kokeilla – me tykätään tästä koko perhe 🙂

TIISTAITERKUIN,


maanantai 05. elokuun 2019

Oletko haaveilija vai toteuttaja?

4

MOIKKIS MAANANTAIHIN!

Hei, ei ihan mennyt lapaan tämän aamun arjen aloitus. Vielä viimeisenä ennen nukahtamista sanoin miehelle, että muista herättää mut. ”Juu, mä herätän.” En laittanut omaa kelloa soittamaan. Aamulla heräsin. Mietin, että onpas oudon levännyt olo. Koira tuhisi aivan sikeästi kainalossani. Vilkaisin viereeni ja mies oli poissa. Kello näytti yli yhdeksää.  ”Joo kato kulta mä jätin sut nukkumaan, hipsin ihan hiljaa töihin, ettet herää.” Jep! Onneksi olin tehnyt päätöksen arjen aloittamisesta näin viikkoa etukäteen ihan itsekseni. Ilman velvotteita olla missään klo 08.00. Huomenna uusi yritys 🙂

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että olenko haaveilija vai toteuttaja. Lehdistä saa aika usein lukea ihania ja mahtipontisia suunnitelmia taloudellisesta riippumattomuudesta, varhaisesta eläköitymisestä tai vaikka oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Aina mietin, että vitsit miten hienoa on lukea tai kuulla, kun ihmiset toteuttavat haaveitaan. Olen pitänyt itseäni tähän asti aikamoisena haaveilijana. En ole tajunnut, että alitajuntaisesti olen kuitenkin viimeisten vuosien aikana toteuttanut haaveitani.

Toki, jos kaikki haaveeni olisi käynyt toteen, olisi minulla nyt kaksi tutkintoa. Pyörittäisin business life coach -yritystä nykyisten yritysten lisäksi, ammentaisin positiivisuutta itsestäni, välittäisin positiivisuutta sitä tarvitseville, mentoroisin ihmisiä ammentaan voimaa elämän karikoista, buustaisin ihmisten hyvinvointia ja jaksamista työelämässä, antaisin yritysjohtajille työkalut lempeään mutta tulokselliseen johtamistapaan ja pitäisin viikonloput vapaata; en avaisi tietokonetta tai kännykän sähköpostia. Kävelisin luonnossa ja nauttisin ympärillä olevista ihmisistä.

Joskus haaveiden ylös kirjoittaminen auttaa. Nyt kun luen tuota edellistä kirjoittamaani kappaletta mietin, että mikäs minua estää. Yksi tutkinto minulla on jo ja mikä minua estää lukemasta toista tutkintoa töiden ohella. Tutkintoa, joka antaa työkalut noiden muiden haaveiden toteuttamiseen. Ollakin, että haaveet alkaisivat toteutumaan vasta vuosien päästä. Kärsimätön luonteeni saa väistyä sivuun. Kaikki aikanaan.

Olen sitä mieltä, että on hyvä olla tietyllä tapaa varovainen, mutta kyllä haaveita pitää uskaltaa toteuttaa. Jos resurssit ja rahkeet riittävät. Elämä on liian lyhyt sitkun -elämään.  Ei ole kerta tai kaksi, kun lähipiirini on taivastellut toimintaani. Sitä toimintaa, kun toteutan haaveitani. Osaan tarvittaessa olla hyvinkin impulsiivinen. Ottaa myös takkiin ja jatkaa eteenpäin. Haaveiden tavoittelu ei ole aina niin yksinkertaista. Välillä se vaatii hurjasti voimia ja usein lukemattomia työtunteja. Tarvittaessa pitää myös osata vaihtaa suuntaa, valita kiertoreitti tai pahimmassa tapauksessa todeta, että haaveen toteuttaminen ei ole kannattavaa.

Mutta yhtä kaikki, älä ikinä lopeta haaveilemasta. Itse saan ihan älyttömästi voimaa jo pelkästä haaveilusta. Ja muiden haaveiden toteutumisista. Sen sijaan, että kateellisena seuraisin muiden haaveiden toteutumista olen hurjan onnellinen muiden puolesta. Se tuo toivoa ja tsemppiä itsellenikin. Se, minne haaveideni kanssa päädyn on aivan pimennossa. Visio ei välttämättä vastaa lopputulemaa. Mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni.

Vaikka olen tällä hetkellä 110% tyytyväinen elämääni enkä kaipaa siihen mitään uutta, niin silti jostain sisältä kumpuaa draivi mennä eteenpäin. Kehittää itseäni ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Oletteko te haaveilijoita vai toteuttajia? Musta tuntuu, että mä olen kombo molempia. Ja näin on kuulkaas just hyvä ♥ 

IHANAA ALKANUTTA VIIKKOA,

 


perjantai 02. elokuun 2019

Kesä 2019 – ihanin ikinä?

6

MOIKKAMOI!

Eilen illalla saunanlauteilla totesin miehelle, että olo on aivan syksyinen. Liekö kuivuus tehnyt sen, mutta varvikko näyttää siltä, että se elää pian ruska-aikaa. Aurinko paistoi kahdeksan aikaan jo niin matalalta, että sisäinen kello ajatteli kellon olevan kymmenen pintaan. Jännä fiilis tuo yhtäkkinen syksyfiilis, mutta osaltaan johtuu ehkä siitä, että kesä on tuntunut äärettömän pitkältä. Vaikka se on mennyt ihan silmänräpäyksessä.

Jos jonkinmoista tilinpäätöstä pitäisi tehdä tältä kesältä (jota toki on vielä jäljellä), niin esiin nousee viisi ihanaa asiaa. Ne, jotka ovat tehneet kesästä taas yhden parhaista.

1. Valmis piha
Tehän tiedätte, että aloitettiin istutusten laittaminen jo huhtikuun alkupuolella. Silläkin riskillä, että halla vie. Halla ei onneksi vienyt istutuksia ja tällä hetkellä ne jopa näyttävät ihanan runsailta. Ollakseen ekavuotisia. Kivetys saatiin tehtyä heti pääsiäisen jälkeen ja sen myötä piha tuli valmiiksi. Olemme saaneet käytännössä nauttia siitä koko kesän.

Viime kesänä ei vielä päästy terassille aamupalalle tai ottamaan aurinkoa, mutta tänä kesänä olen viettänyt jokaisen liikenevän hetken ulkona pihalla. Joko kukkia nyppien tai sään salliessa kahvikuppi kädessä. Töitä tehden tai äänikirjaa kuunnellen. Rakastan tuota meidän pihaa ja siitä tuli just niin kiva kuin mitä suunnittelimmekin. Ensi kesää odotellessa 🙂

2. Toscanan reissu
Reissu yllätti kaikki odotukset miljoonalla. Reissuseuran tiedettiin olevan ihanaa, mutta voi jumpe en tiennyt että noista ihanista ja rakkaista muodostuu yhden viikon aikana niin tärkeitä. Sydämessä on ollut reissun jälkeen pieni tyhjä tila, joka kaipaa yhtä pientä papupataa vanhempineen.

Tuon reissun jälkeen ymmärrän myös heitä, jotka haluavat lähteä heti loman alkuun pois Suomesta; aivot nollautuivat aivan totaalisesti. Maisemanvaihdos teki hyvää!

3. Toriaamupalat
Tänä kesänä kunnostauduttiin toriaamiaisten ja muutenkin toreilun suhteen. Tampereella on ihania toreja, mutta aamupalalle suuntaamme aina Tammelan torille. Se oli meidän iskän vakkaripaikka. Siellä näki tuttujaan ja aamukahvi saattoi venyä lounaaksi torin laidalla olevassa kalaravintolassa. Kun mä olen eläkkeellä, niin aloitan jokaisen päiväni tuolla. Jos Luoja suo.

4. Pitkät yöunet
Aiemmin ollaan pystytty nukkumaan pitkiä yöynia vain mökillä, mutta tänä kesänä niitä tuli vedeltyä myös kotona. Se tunne, kun katsoo ensimmäisen kerran kelloa aamulla sen ollessa 11.20. Avot. Ollakin, että päivä tuntuu armottoman lyhyeltä 😀 Mökillä ollessamme tuntui, että elämä alkoi vasta siinä klo 18 aikaan. Silloin koko porukka virkistyi yhtäkkiä ja alettiin tekemään ”päiväsuunnitelmia” 😀

Keskimäärin olen tänä kesänä nukkunut varmastikin kymmenen tuntia yössä. Se kertoo siitä, että vissiin jonkin asteista univelkaa oli kertynyt keväältä. Nyt on nukuttu univelat pois ja taas jaksaa!

5. Ikuinen kesäfiilis
Kuten kerroin, niin tuntuu että kesä on vain jatkunut ja jatkunut. Ehkä sen takia, että mun kesä alkoi silloin huhtikuussa, kun pihaa aloin kuopsuttamaan. Itse koen myös ilmojen olleen loistavat. Mutta kahden naapurin kanssa juteltuani olen alkanut epäilemään omia säähavaintojani. He kun väittivät, että oli kylmä ja sateinen kesä. Lukuunottamatta heinäkuun lopun helteitä. Eiks kesäkuussa ollutkin hyvää keliä? Mun mielestä oli. En muista kertaakaan ulkoiluttaneeni koiraa kevyttoppatakissa niin kuin pari kesää sitten. Se on jo paljon se 😉

Tänä kesänä on tullut syötyä mansikoitakin triplasti enemmän kuin aiempina kesinä. Johtuu ehkä tuosta toreilusta. Jätskillekin olen ollut persompi kuin aiemmin. Ja hei, kesän top viitoseen olisi hyvin voinut kuulua myös tuo pizzauuni, jonka heinäkuun alussa ostimme. Rrrrrakastan sen antia. Mansikoita, jätskiä ja pizzaa. Niitä on kulunut tänä kesänä. Ei hassumpi kombo. Syksylle suunnitteilla vähän erilainen kombo, ainakin mitä vyötärö tuossa viestitti, kun kokeilin yksiä lempparihousujani jalkaan 😀

Mutta niin kauan kun arki on vasta nurkan takana vyötärö saa hiukka huudellakin. Nyt aamupalaa ja sitten pizzataikina kohoamaan illan pizzoja varten! Palaan taikinan veivauksen jälkeen eilisiin kommentteihin. Kiitos jälleen kerran niistä ihanat – bloggaamisen parasta antia on keskustelut kanssanne ♥

IHANAA ALKAVAA VIIKONLOPPUA TOIVOTELLEN,


torstai 01. elokuun 2019

Takaisin ruotuun: Arkiruokailut syyniin

18

HEISSULIVEI IHANAT!

Niin vain meidän mökille lähtö siirtyi tälle päivälle, kun oli kaupungissa yksi juttu, joka piti tehdä. Mutta hei, ei lainkaan harmita, sillä tänä aamuna käytiin ihanalla aamupalalla Tampereen Kauppahallissa. Käydään siellä aina silloin tällöin ja joka ikinen kerta mietin, että miksi ei käydä useammin. Rakastan tuota paikkaa ja sitä fiilistä. 4 Vuodenajan aamiainen on myös aivan omaa luokkaansa; kympillä saa rahalleen enemmän kuin vastinetta.

Aasinsiltana pääsemme tästä Takaisin ruotuun -sarjan ensimmäiseen osaan eli arkiruokailuihin. Veikkaan, että emme ole ainoita, keillä on loman aikana ruokailut lähteneet vähän lapasesta. Tykkään käydä ulkona syömässä ja se on ihan fine aina silloin tällöin. Varsinkin lomalla. Mutta ei lompakko kestäisi tässä(kään) mielessä lomaa, jos lomaa olisi pidempään eikä kulutustottumuksiaan muuttaisi.

Sen takia arki on odotettu asia, että saadaan joku roti tähän touhuun. Kevät mentiin hienosti kauppakasseilla, joko S- tai K-Ryhmän, riippuen aina tilanteesta. Kerran viikossa kun ostaa isommat ruokaostokset, saa ruokalaskua pienennettyä huomattavasti. Lomalla on tullut käytyä ruokakaupassa liki päivittäin. Ja yhtäkkiä sellainen arjessa suosimani ”hävikkiruoat kunniaan” -mentaliteetti on kadonnut takavasemmalle.

Arjessa sitä tulee tehtyä usein iso satsi esimerkiksi keittoa tai laatikkoruokaa, mitä syödään pari (joskus kolmekin) päivää putkeen. Kesällä on keksitty joka päivälle uusi ruoka. Ok, uudet perunat on ehkä jatkojalostettu seuraavana päivänä, jos sellaisia on keitettyinä jäänyt, mutta muuten olen ollut surkea kokki tämän tiimoilta.

Arkiruokailut joutuvat siis syyniin ja niiden suhteen tehdään korjausliikkeitä. Ei vain kustannusten takia, vaan myös ruokien monipuolistamisen takia. Ja jo ihan ruokarytminkin takia. Se kun on kesällä ollut aivan omaa luokkaansa. Muistilistana itselleni toimii seuraava:

♥ tee viikon ruokalista etukäteen (ainakin arkipäiville) ja sen pohjalta kauppalista
♥ tee kerran viikossa iso ruokakauppakäynti
♥ varmista, että jääkaapissa on terveellisiä, helposti napattavia välipaloja koko perheelle
♥ ota käyttöön joka iltaiset yhteiset ruokailut
♥ leivo itse leivät ja sämpylät mahdollisuuksien mukaan
♥ rakastu syksyn tullen lämmittäviin aamupuuroihin
♥ muista syödä tarpeeksi usein (tämä on itselleni ollut aina se pullonkaula)
♥ tutustu meal preppaukseen ja ota se käyttöön!
♥ ennen arjen aloitusta; siivoa keittiön ruokakaapit ja jääkaappi
♥ tee listat puuttuvista perustarvikkeista ja osta ne kaappeihin.
♥ pidä kaapit/laatikot siisteinä, että tiedät heti mistä löytyy mitäkin
♥ ota käyttöön kasvisruokapäivät
♥ vilkaise säännöllisesti satokausikalenteria
♥ ota töihin mukaan eväät
♥ vähennä hävikkiä

Ja yksi mikä itselleni välillä on haastavaa: älä tee ruokaa liikaa. En tiedä mistä olen tämän suurtalouskokkimentaliteettini perinyt, mutta keitän esimerkiksi spagettia aina aivan liikaa. Tokihan sen voi sitten lämmittää, mutta kyllä pastakin on parasta juuri keitettynä eikä mikron kautta lämmitettynä.

Tuo meal preppaus on sellainen, jota en ole koskaan tehnyt. Mutta mieleni tekee kokeilla. Oletteko te meal preppaajia? Siinä voisi kuvitella, että jääkaappikin säilyisi järjestyksessä, kun olisi ruoat valmiiksi tehtyinä purkkeihin. Vai olenko väärässä? 🙂 Mä olen kyllä toisaalta vähän sellainen fiiliskokkailija, että ehkä meal preppaus ei tule olemaan mun juttu. Kokeilemallahan se selviää. Jo tuo viikon ruokalistassa pysyminen on välillä haasteellista. Onneksi olen osannut suosia sellaisia ruokia, joiden aineksista saa tarvittaessa tehtyä jotain muutakin ruokaa. On saanut mennä osin fiiliksen mukaan 🙂

Mä odotan alkavaa arkea tosi paljon. Sitä, että lapset pääsee kouluun ja itse pääsen toimistolle. Sitä että iltaisin ollaan kaikki valmista kauraa unille jo kymmeneltä. Että aamulla herään kuudelta, jotta saan viettää ekan hereilläolotuntini ihan hiljaa omissa oloissani. Hei, enää viikko ja sitten tämä toive toteutuu, kun lasten koulu alkaa – nautitaan kuitenkin vielä tämä viikko retuperällä olemisesta ♥

TORSTAITERKKUSIN,

PS. kiinnostaisiko teitä sellainen postaus, jossa esittelen arkiviikon ruokalistan ja vastaavasti kauppakuitin sisällön hintoineen? 🙂


maanantai 29. heinäkuun 2019

Pieniä sisustushaaveita syksyyn

8

HEISSUN IHANAT!

Se on kyllä jännä miten tietyt asiat iskevät alitajuntaan tiettyyn vuodenaikaan; tänään kotona ollessani olen imuroinnin ohella siirtänyt ajatukset jo syksyyn. Niihin sateisiin lauantaiaamuihin, kun sade piiskaa ikkunaan ja siirryn kahvikuppini kanssa sohvalle viltin alle. Niihin päiviin, kun ei ole mitään suunnitelmia.

Kesällä koti on vähän rempallaan ja tukikohta, jossa käännytään, mutta syksyllä (tai ajatuksen tasolla jo nyt) alkaa armoton pesänrakennus. Tuntuu, että moneen aikaan en ole oikein innostunut sisustusjutuista niin kuin nyt olen. Suunnittelen ja mietin pieniä toteutuksia. Ajattelin kirjoitella niitä teille tässä samalla, kun teen muistilistaa itselleni. Että jos sen kahvikupin kanssa siellä sohvannurkassa käy sykyisenä lauantaina aika pitkäksi, niin on sitten jotain mitä toteutella 🙂

Työhuone pitää saada kuntoon. Tämä kun on ollut vähän sellainen varastotila. Pöytänä toimii äiskän ja iskän vanha kirjoituspöytä, joka on aivan liian klohmo tähän huoneeseen. Tuolin kanssa, jossa ei edes tuo korkeussäätö toimi. Se on jäänyt yläasentoon niin, että litistämällä reidet saa just ja just pöydän alle. Työhuoneen yksi seinä tekisi mieleni tapetoida. Siitä on melko kauan aikaa, kun olen viimeksi tapetoinut. Laskin, että tuohon menisi viisi tai kuusi vuotaa. Haaveissa siintää siniharmaa rauhallinen kuviotapetti. Pöydäksi otan pikkuisemman huoneesta sen vanhan lasikantisen työpöytäni ja sen paikka tulee olemaan tapettiseinällä. 

Kerroinkin, että olen aloittamassa opintoja töiden ohella syksyllä, joten tarvitsen paikan, jossa opiskella. Työhuoneessa on ovi, jonka saa suljettua. Olen nimittäin niitä opiskelijoita, jotka joutuvat ottamaan tikittävän rannekellonkin pois kädestä keskittyessään.

Olohuoneessa ei tule tapahtumaan sisustusrintamalla kuin sen verran, että ajattelin vaihtaa nuo harmaat päällyset sohvista pois. Ostin kesän alussa valkoiset pellavapäälliset ja ne odottelevat vielä paketissaan. Joku päivä, ehkä juurikin sinä sateisena syyslauantaina, vaihdan ne. Ei sillä, tykkään noista harmaista sohvanpäällysistä, mutta aina siitä lähtien kun vanhat valkoiset joutivat pinttyneine likatahroineen pois, olen kaivannut vaaleita sohvia.

Ruokatilaan siirtyneen vitriinikaapin siistiminen lukeutuu myös vahvasti lähiaikoina toteutettaviin sisustushaaveisiin; sinne ajattelin kerätä äiskän ja iskän jättämät kristalliastiat. Tykkään, että lasiovista on rauhallinen näkymä, kun sisältö ei ole sekalaista seurakuntaa. Mutta jotta tämä sisustushaave toteutuu pitää ensin siivota tuo olohuoneen senkki. Joka sekin on vielä äiskän ja iskän jäljiltä. Täynnä aarteita. Ruokahuone on pimein huoneemme ja tuntuu, että musta ruokapöytä imee valon itseensä. Haaveilen myös sen käsittelemisestä valkoiseksi niin, että maalauksen jälkeen näytän pöydän kulmille hiukka hiomapaperia.

Makuuhuonetta pitäisi myös tehdä kodikkaammaksi. Aina liian suuri tila ei ole helppo sisustaa kodikkaaksi. Meillähän on makkarissa takkavaraus punaisen ison piirongin takana, mutta takkaan ei tällä hetkellä riitä rahkeet. Jotenkin muuten tuosta pitäisi saada kodikas ja kutsuva. Ehkä joku väliseinä/sermi/verho pitäisi kehitellä sängyn jalkopäätyyn…tai sitten vaihtaa pikkuisemman kanssa huoneita ja vaihtaa makkari tuonne vanhaan vinttiin 🙂

Nämä olisivat sellaisia matalan budjetin haaveita. Ei mitään suuria hankintoja tiedossa, sillä ajattelin pitää nyörit kiinni loppuvuoden. Suurin osa on vain viitseliäisyydestä kiinni. Ehkä osan toteutan jo ensi viikolla, kun jään lasten kanssa lomailemaan miehen palatessa töihin. Nyt kimpsut ja kampsut kasaan ja kohti saarta! Saadaan yökylävieraita, joten toivotaan että saari ei olisi huomenna kovin myrskyisä ja kylmä. Kaikki kun eivät ole myrskyluodon Maijoja, kuten mä 🙂

ILOISTA ALKANUTTA VIIKKOA,


« Vanhemmat
Uudemmat »